lauantai 29. joulukuuta 2012

Talven tokot

Pahasti näyttää siltä ettei Nemi saanut talvelle hurlumhei paikkaa. Tässä kumminki Merrin tok aikkis


-------------------------------------------------------------
KURSSITIEDOT:
Koiran nimi:      Merri
Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä
Päivämäärät:      ti 8.1. / ti 22.1. / ti 29.1. / ti 5.2. / ti 19.2. / su
24.2. / ti 26.2. / ti 5.3. / ti 12.3. / ti 19.3. / ti 26.3. / ti 2.4.

Kellonaika:       21:00-22:00
Kouluttaja:       Jenni Ojala

-------------------------------------------------------------

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulu joulu kohta on

iloista joulumieltä, 
makoisia herkkuja,
oleilua rakkaiden kanssa
(niin neli- kuin kaksijalkaistenkin)
pitkiä lenkkejä pyhinä 

-kun muutakin joutaa  tehdä 
kuin löhötä kinkun ja suklaarasin välissä -, 

kaikille teille jotka piipahdatte toisinaan blogissani :)




perjantai 21. joulukuuta 2012

Merri Laukaassa

(c) Sanna Parviainen



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Gööttilapset

Kävin eilen tutustumassa Kompiaisen cee-pentuihin. Ihunia olivat ne :) <3



tiistai 18. joulukuuta 2012

Varvas

Oikean jalan pikkuvarvas on taas ihan sikakipeä. Ilmeisesti noi talvikengät (pellet) eivät ole yhteensopivat mun jalkojen kanssa. Aina yhtä tuskaa survoa jalka kenkään kun varpaaseen sattuu kun se hipoo kengän seinämiä. Tuon typerän herkkävarpaan (varpaassa on ollut jo varmaan vuosia arpi, välillä kovettumakin, joskus haava jne) takia myös peltokävelyketuttaa kun jalka menee epämääräisesti = hinkkaa enemmän kengän osiin = sattuu lisää. Toki epätasa-alustoilla tulee sitten niitä muitakin jalkakipuja kuvaan. 

maanantai 17. joulukuuta 2012

Luimu luukku

Eilen otettiin kasoittain valokuvia koirista. Olinhan viitannut innokkaasti kun Lapikkaassa (lappalaiskoirien keskustelupalsta) kyseltiin, että ketkä haluavat osallistua joulukalenteriluukkujen tekemiseen. Uhkaavasti oman kuvan päivä läheni eikä kuvan kuvaa (joo joo, kansiot pullollaan kuvia, mutta ei sitä THE kuvaa) ollut olemassakaan. Tietenkään viikonloppuna ei ollut edes nätti ilma, jotta olisi voinut mennä talvisen aurinkoisia piharäpsyjä ottamaan. 

Pihalla otettiin kuitenkin joitain kivoja kuvia koirista ja sitten oli vielä se idea sisäkuvista. Kameran ominaisuudet (heikko valovoima) tulivat toki vastaan. Samoin kuin se, että koiria hivenen hirvitti olla niin likellä kynttilää. Tai ne eivät "taipuneet" siihen kohtaan mihin kuva-asettelun kannalta olisi ollut kivointa... 

Kalenteriluukuksi valikoitui kuva, jossa mielestäni oli tunnelma kohdillaan ja Nemin ilme kruunasi kaiken. Jotkut pihakuvat olisivat toki olleet tarkempia jo sen paremman valaistuksenkin (päivällä otettu kuva, sisäkuvissa oli illempi ja valot sammuksissa jotta ois oikeesti hämärää ja kynttilä nätimpänä) vuoksi. Mutta kuten sanottua, kivempi, jotta kuvasta löytyy (ainakin itse löytää, jos muut eivät löydäkään) joku juju ;)

Plus, kuvassa oleva teksti, sen voi ymmärtää monin tavoin. Vaikka ihan vain niin, että oliko Nemi tuhma kun se karkasi tästä kuvamallin työstään hyvin liukkaasti kun sitä kauhistutti olla niin likellä kynttilää. Vai oliko se kiltti kun se kuitenkin istua napotti jakkaralla edes tovin? 


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

N167 ja M133

Sisällä temppuja, uuden opetusta (ontuminen, katsoin verkosta jonkun videon aiheesta..).

Ulkona peruutusta. Pitäisi (hierojan neuvosta) peruutella ylämäkeen, mutta se rinne mihin yritin peruututtaa oli liian haastava. Ehkä kuitenkin ylämäkinen tie olisi parempi. Noh, jotain hanki peruutusharkkoja kuitenkin.

Ulkona lisäksi pertsoja ja pikkuseuraamispätkiä. Palkkaa kontaktista ja asennosta.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Vaxol

Kävin töitten jälkeen apteekissa. Sen nimistä korvanpuhdistusainetta en löytänyt mitä etsin, jotenka ostin jotain apteekkarin suosimaa eli Vaxol'ia, minkä olisi pitänyt olla kätevästi suihkutettavaa. Mutta tuolta ei kyllä tullut se tökötti ollenkaan semmosena suihkutuksena kuin millaisen käsityksen sain sekä paketista että apteekkarin puheista. Höh. Jospa se kumminkin puhistas Neppulin korvasta sitä kutiavaa tököttiä poikke. Jos ei, niin sitten pistetään sinne viime kuurilta toivottavasti jäljelle jääneitä tippoja. Jos nekään ei auta niin mennä käväseen Otuksessa (tai jossain). 

Arvatenkin Nemi ei ollut yhtään ilahtunut siitä, että taas sen korvaa ronkitaan. Sillon lokakuussa kun sillä oli se hiivatulehdus niin alussa pystyin yksinkin laittamaan tippoja mutta sitä mukaa kun kuuri eteni niin yhä vastenmielisemmäksi tuo korvatouhu koiralle kävi.. ja sitä enemmän tarvin apua siihen operaatioon. 

Raahe rn

Ilmoitin koirat Raahen ryhmänäyttelyyn. Ensimmäisen kerran kun kävin liikuntahallilla pidetyssä ryhmiksessä niin olo oli samalla hivenen pettynyt: "näin pienikö tämä halli olikin". Ziljardi kertaa olen lapsena/nuorena käynyt siellä ties missä tilaisuudessa, myös liikuntatunneilla. Ja paikka tuntui sillon paaaljon isommalta ;o

Se näytelmä on helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. 

Näyttelyn verkkosivulta löytyy lisätietoja (ilmoittautumisaikaakin on vielä jäljellä). 

Tuomari kaikille lappalaiskoirille Pekka Teini, varalla Marja Talvitie.



torstai 13. joulukuuta 2012

Hiiiva?

Voihan %/%/(/)¤#¤%&¤%#% B ja niin pois päin. Nemi ravistelee korvaansa / päätänsä taas. Ja rappaa sitä. Mä kurkin sen korvaan, mutten osaa tulkita sitä onko se hiiva pesiny sinne takaisin vai eikö. Tästäkö me nyt saatiin riesa ja kierre? Ei muuten tippaakaan nappaisi moinen vaiva. 

Tungenko ne edellisestä kuurista jääneet tipat tonne sen korvaan?

Uimasilla

Merri:



Nemi:



M132

Omatoimiageilua Merrillekin. Kun pääasiassa harkkasin Nemin kanssa, niin otin sitten Merrillekin vähän eläkehumppaa. Tän eteenmenon ois pitänyt olla kiva "juostaan palkalle parin esteen kautta" -rallatus. Muttei sujunut ihan niin kuin olin aatellut... ;)




Pujottelu sujui mallikkaasti:


N166 agi

Eilen aamulla omatoimikeikka Martsaan.

Pujottelua:






Kontaktireeniä keinun avulla:




Maanantaista rataa. Sekä alkua, hieman keskiosaa ja loppua. Plus pari irrotteluharkkaa:





N165 agi

Ma-iltana oli kauden vikat ohjatut agiharkat. Tehtiin rataharkkaa ja Anna oli meitä koutsailemassa. Nemi hyppi 50cm rimoja. 

Hieman koira meinasi juonitella ts ensin ohjasin huonosti, sitten kun ohjasin jo paremmin niin koira ei siltikään tehnyt asioita ennen kuin sille kerrottiin, että oletkos kunnolla. Sitten se suoriutui asioista ihan hyvin.

Alku oli siinä radassa kaikkein hankalin. Nemi ohitti ekan esteen x kertaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin kiva reeni! 

Kun radal ei ollu keppejä ollenkaan niin kävin toisella kentällä tekemässä ne pariin kertaan, ihan kivasti sujuivat :)

M131 kroppajumppa

Osallistuttiin Merrin kanssa viime lauantaina Annan vetämälle kroppajumppatunnille. Ja tehtiin vaikka ja mitä! Kiva tunti oli :)

N161-164 & M126-130

Kaikenlaisia lenkkien yhteydessä ja sisällä tehtyjä tok ja tempukeharjoituksia. Enimmäkseen lyhyitä seuruita, sivuaskelia, sivulle tuloja, kaukoja ja noutoa.

M125 tok

Merrin viime viikon ohjatut tokot

kerrotaan kun jaksetaan

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Sitä sun tätä päivä

Hieronta lyhyesti:

Merri:
  • Vasen si-nivel tiukka
  • tiukat vatsalihakset
  • tiukat kylkikaaret
  • koko tasaosa tukkoinen
  • oik.lapa / lavan etureuna
Nemi:

  • si-nivel
  • rintaranka 9-10 nikamaväli
  • vas.lapa / kaula /niska

maanantai 10. joulukuuta 2012

N160 tok

Viime tiistain tokot. Oli hyisevän kylmää, joten testasin ekaa kertaa reenirupeamaa niin, että otin kevythäkin mukaan halliin ja toinen koira ootteli toisen tunnin ajan kevarissa. Yllättävänkin hyvin tuo sujui. Merri ensin hieman koitti pullistella mökkiään ja jossain kohtaa kun kovasti Nemiä kehuin niin alkoi jotain metelöimäänkin, mutta vaikeni onneksi melko pian. 

Nemin kanssa sain tehtyä tosi tosi hyvät vauhtinoutoharjoitukset. Koira rynni innolla kapulalle (hetsailin sitä kapupalla ennen kuin heitin kapulan). Lisäksi se taisteli siitä kapulasta pari kertaa !!!! x n :)

Teimme myös ruutua. Aiemman naksutteluharjoittelun sijasta lähettelinkin Nemiä kosketusalustalle. Koska mun palkan heittelyt on niin heikkoja (ei lennä nakkikikkare juur minnekään asti) niin Jenni palkkaili koiraa siit ruudun vierestä. Nemillä meni hetki että se yhdisti päässään, että mitä sen pitääkään tehdä. Mutta ihan itte oivalsi, ensin juoksi ruudun läpi, sitten käväs Jennin luona ja sitten lamppu välähti ja pisti tassunsa kosketusalustalle :)

Sitten otinkin harjoituksen jo kauempaa ja vieläkin vähän kauempaa ja hienosti Neppula toimi <3 Tosin hieman jäi mietityttämään, että oisko pitäny sanoa joku muu sana kuin "koske" kun se on aika yleismaailmallinen sana. Sama sana on myös siihen, että tökkää nenällään mun kättä. Pitäisi ehkä naksutella sille tuohon alustakoskemiseen se ruutu-sana?!?

Tehtiin myös kaukoja. mullei ollu alustasysteemimukana. Mutta tehtiin noita muuten. Seisomisesta maahanmenoon tarvii lisää ja lisää käsiapuharjotuksia joiden edistymisen edistymiseen tuli Jenniltä vinkkejä. Siis käden liikkeeseeni. 

Hmm. Mitä muuta me harkattiin? Itekseni otin paikallaoloja etupalkalla. Ei se ny ennakoi sitä istumista kun etupalkkareeneissä en käske sitä istumaan laisinkaan. Tosi lähelle koiraa pystyn menemään seisomaan eikä se siitä pompi ylös. 


N159 ag

Viime viikon agireenit. Rataharkka, yli 20 estettä (26 tai 28 tjsp). Anna koutsaili reenit. Ihan kohtuu hyvin meni harkat, toisella kiekalla Nemi oli jo väsyneempi - viikonlopun Seinäjoen keikka otti vissiin veronsa. 

Uutena asiana tehtiin takaakiertopersjätöttöjä mikä vaikuttikin ihan fiksulta, tosin hieman pelottavalta, ohjaukselta. 

Tänä iltana onkin sitten syksyn viimoset ohjatut agireenit. 

torstai 6. joulukuuta 2012

Uskollisista uskollisin sotaratsuni mun

Katoinpa sitten myöhään illalla telkkaria tai pelaan fb-pelejä tai muuten vaan hengaan tietokoneella, niin Merri uskollisesti valvoo mun kanssa. Tulee kyllä välillä huomauttamaan, että "oikeesti, eikö voitais mennä jo nukkumaan" Tai käpertyy mun vierelle sohvalle, pedaten sitä samalla murmuttaen ja äheltäen samalla niin en voi olla huomaamatta sitä. Sen ilmaisu on niin selkeetä kun olla voi. Silti se ei voi painua makkariin sängynalle nukkumaan, koska se on uskollinen kaveri ja sen "tehtävä" on vahtia mua. 

***

Kun Merri oli ihan pieni, pentunen, mä välillä tuijottelin sitä sillon kun se nukkui. "Hengittääkö se varmasti", "onpa se ihana", "tossa se nyt on, mun eka koira - vihdoinkin". Tai kun oltiin lenkillä, mun päässä saattoi pyöriä iloinen rallatus "mulla on koira, mulla on oma koira, mulla on vihdoinkin koira, voin olla koiran kanssa lenkillä, ..." jne Ja mä lenkitinkin Merriä paljon kun se oli nuorempi. Sen jälkeen kun se oli jo oppinut sisäsiistiksi niin käytiin ulkoilemassa 6-8 kertaa päivässä. Siis silloin kun asuttiin vielä kerrostalossa. 

Nykyään olen havahtunut myös katsomaan Merrin nukkumista. Näkeekö se enemmän vauhtiunia kuin aiemmin? Vai kiinnitänkö siihen vain nykyään huomiota? Tassut väpättää kovasti, korvat heiluvat joskus jopa suu käy. Se näkee varmaan metkoja unia, ainakin toivon että ne ovat vauhdikkaita ja maukkaita unia eikä mitään painajaisia. 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Haaste

Oi, Taru oli haastanut minut. Aloitin haasteen raapustuksen heti tuoreeltaan, alla oleva kuvakin on siltä ajalta.

1. Viimeisin (uusin) kuva koirastasi?

Viimeksi olen räpsinyt näköjään omista koirista kuvia lauantaina, kun VesiPedossa vierailtiin.


2. Vanhin koiriin liittyvä muistosi?
Hmm. Aika paha. Ehkä se, kun mummolaan (isänäidin kotiin) tuli sekarotuinen koiranpentu "Peni", jonka teräviä hampaita pakenin sohvalle ja pöydälle - minne vain koiran ulottumattomiin. Pentu oli pelottavan mielenkiintoinen. Myöhemmin kävin ostamassa sille eräästä raahelaisesta lemmikkikaupasta koirankeksejä ja koiransuklaanappeja ja ihmettelin kun sille ei ne maistunut - eihän se sellaisiin ollut tottunut, kun ei sille koskaan sellaisia ostettu tai annettu.

3. Milloin on tuntunut siltä, että olisi kiva, jos kuka vaan huolisi koirasi, etkä jäisi kaipaamaan? Vai onko koskaan?

Eilen kun olin lenkittämässä koiria ennen tokoreenejä ja sormet olivat ihan umpijäässä ja koirat söivät onnellisena jotain kökkärekakkoja (tms en tutkinut että mitä) hangesta. Tai ei, ei edes silloin. Varmaan jotain hetkiä on ollut, ihan nanosekunteja jolloin noin on ajatellut, mutta juuri nyt ei tule mieleen ...



4. Kuvaile koiraasi kolmella sanalla.
Merri: omapäinen, ahne, työnarkomaani
Nemi: ahmatti, hellyydenkipeä, kiihkeä

5. Sinuun suurimman vaikutuksen tehnyt rotusi edustaja?
Hmm. Ulkonäöllisesti Adjak (Nemin eno) tai Jallu (Merrin isä). Luonteeltaan ja olemukseltaan Honey (Merrin mummo). Tai sitten ihan vain kotiinpäin vedettynä Merri. 

6. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos et saisi ottaa saman rotuisia kuin olet omistanut?
Luultavasti islanninlammaskoiran. 

7. Mitä koiraharrastusta haluaisit kokeilla/harrastaa enemmän jos olisi mahdollista?
Hmm. Tiedän, että koirat nauttisivat jos pääsisivät vielä haku-hommiin. Olen myös joskus todennut, että sitten kun Merri jää eläkkeelle tokosta niin alan harrastamaan sen kanssa koiratanssia ;) Itse en vain taivu tangoihin, joten vielä sitä tokoeläkettä ei ole ollut näkyvissä. Myös lammaspaimennusta voisi harrastaa enemmänkin, porot ovat jotenkin pelottavia... 

8. Kuvaile omasta mielestäsi rotusi ihannetta edustava koira?
Aktiivinen ja ahne. Kova tarpeen tullen, mutta nöyrä (muttei typerä) ihmisille. 

9. Minkä ominaisuuden koirastasi vaihtaisit pois ja mihin ominaisuuteen?
Merrin raivostuttavin ominaisuus (jonka se osittain on opettanut Nemillekin) on haukkua raivona hajuille - tätä seikkaa en voi mitenkään ennustaa, siis että milloin se tätä raivoaan toteuttaa. Kun mun nenä ei ihan niin hyvin haista kuin sen. "Naapurin dalmis on taas kulkenut MUN tiellä". 
Enpä osaa sanoa, että mihin ominaisuuteen sen vaihtaisin. Ehkä Mersukkeen ei tarvitsisi pöhkiä kerrostalossa käydessä kaikille äänille "mutta kun", sillä kun on tapana haluata sanoa se viiminen sana. "Mää vaan vähän...", "en kait mää mitään sanonu", "ei täällä kukaan hauku". 

10. Kenen koulutukseen/luennolle/opetukseen haluaisit koirasi kanssa?
Aika mainiot koutsit meillä on jo. Aika on vitsi, tosi mainiot tietty ;)
Etelänhetelmistä voitaisiin mennä uusiksi Elinan ja Jaakon reeneihin. 
Ja varmasti toki monien muidenkin, kouluttajia on paljon. Sellaisia, jotka ovat varmasti hyviä ja joiden koulutuksissa ei olla oltu. Vuosien varrella matkaan on myös mahtunut niitä, jotka eivät arvosta pystykorvan tms muuten vääränlaisen koiran kanssa reenaavaa - heidänlaistensa koulutuksiin en enää haluaisi joutua. 

11. Mitä koirasi tekevät parhaillaan?
Ovat koirahoitolassa. En tiedä mitä tekevät just nyt. 







tiistai 4. joulukuuta 2012

Tuli pikkasen luntakin

Sunnuntai aamupäivän metsälenkillä otin pari kuvaa koirista. Ei paistellut aurinko, taisi hiljakselleen sadella lunta itseasiassa, jotenka kamera sano jotta on pimiää. Jospa sitä ehtisi tälle talvea paremmallakin säällä pihalle kuvia räpsimään. Tosin nyt on -25 astetta joten pelkkä ajatus kuvaamisesta ulkoa hyydyttää sormet. 

Metsälenkkeilyn riemua kaveruksilla



maanantai 3. joulukuuta 2012

N158 agi

Viime viikon agireenit. Oltiin pikkupuolella. Mari koutsasi. Ohjatusti tehtiin erilaisia pakkovalssiharjoituksia, jotka menivät tosi sujuvasti :) ja itsekseen tehtiin ratapätkää missä pointtina oli jättää koira pujottelemaan ja irrottautua itse renkaana luo tekemään erilaisia ohjauksia. Nämäkin sujuivat meiltä tosi näppärästi :)

Itsekäs paskiainen?!?

Jos ja kun ja ennen kaikkea kun, Nemin nousemisen aksan kuninkuusluokkaan tiellä näyttää ja tuntuu olevan ennen kaikkea minä. Niin olisiko se fiksua reilua ja järkevää pyytää JotaKutaMuuta, sellaista joka Osaa kilpailemaan Nestorin kanssa muutaman radan? Tai oikeinoikeestiosaavanhan ei tarttis rallatella kuin se yks rata ja se olisi sitten siinä. Siis koira kolomosissa. 

Meriittilistalla (what-the-fucking-meriittilista?!? :P) näyttäisi hiemommalta jos koiran kisaluokka olisi maxi3. Vai näyttäisikö? Tällä reenimäärällä, kisamäärällä ja koiran iällä varustettuna ois pitänyt olla aikaa sitten kolmosissa. Muttei ole koiraraasu kun ohjaajansa on niin tohelo, että kämmää radan kuin radan. 

Mutta ei. Niin vaan on itsekäs toheltaja tässä päässä, että ajattelee vain omaa napaansa. Agility on mun harrastus. Tai siis mun ja Nemin, on se koirakin toki siinä yhtälössä mukana. Sitten jos se nolla joskus napsahtaa kisakirjaan niin tahdon, että se tulee siksi että me ollaan tehty se yhdessä. Ei niin, että sen on tehnyt joku muu. Jos taas en koskaan saa pidettyä hommaa kasassa kokonaista rataa, niin sitten en saa. Ainakin me on silti yritetty sitä yhessä - mä ja mun aksakamu <3

perjantai 30. marraskuuta 2012

Oulu 15/2012

Okk:n kisat viime viikonloppuna Haukkiksella sijaitsevassa kuplassa. Nykyäänhän siellä ei ole enää sitä hiekkatekonurmea, mikä on varmaan hyvä asia. Alusta on nyt tosi hyvä! Se nurmi oli jo hieman kuhmurainen... 

Tuomarina toimi Kari Jalonen, joka olikin laatinut tosi kivoja ratoja. Joita ihan mieluusti kirmaili menemään. Tosin eihän me mitään tuloksia kasaan saatu. 2 Ekaa rataa karahti kieltojen kautta hylyiksi. Tai saattopa joku rata olla semmonen jossa tuli yks tai kaks kieltoo ja sitten jätin säätelyt väliin ja vaan jatkoin matkaani. Viimisellä radalla koira ajautui (taas kerran) yhen hypyn ohi ja hyppäs sen hypyn sitten toista kautta eli hyl sen takia. Tuo rata muutoin oli ihan huikee. Onnistuin vaikka missä ohjaussydeemeissä, hurjinta varmaan oli onnistunut takaaleikkaus kepeille - en ollut sitä siihen suunnitellut kun en uskonut että Nemin (vai mun) korvienväli kestäisi sellaista kisaradoilla. Mutta ihan hyvin se sen kesti :) (tai mää)

Radan reunalle oli näyttänyt, että jommassa kummassa niistä kahesta ekasta kisaradasta oisin ohjannut ihan jees jotain niitä hyppelykohtia ja silti Nemi vaan lällätti ittensä jonnekin ihan muualle. On se vaikeeta... Ja kuulemma koiralla oli hyvä vauhti, hyvempi ilmeisesti kuin katselivat osasivat ko koiralta odottaakkaan. 

Niin tai näin. Mulla oli erityisen kivaa. Tai meillä olin Nemin kanssa <3

Vuoden viimiset rallit ovat huomenna Seinäjoella, sielläkin kirmataan kolme rataa. 

Pietarsaari 14/2012

Eikait se auta. Kun raapustaa jotain jos aikoo. 

Kävin Eijan ja Nillan kyydissä Pietarsaaren kisoissa muutama viikko sitten. Kisat olivat urheilu/jalkapallohallissa. Todella hyvällä alustalla. Nemille kolme rataa, jotka se jaksoi hienosti kirmata. Kahdesta radasta tuli hyl ja yhdestä pari kieltoa ja muutama sekuntti yliaikaa (koira kerkesi karauttaa ties minne josta kalastelin sen luokseni jatkamaan taas rataa). Tuomarina oli Salme Mujunen, jonka radoilla en ollut ennen ollutkaan Nemin kanssa. Kaks ekaa rataa olivat profiileiltaan helppoja. Mutten siltikään onnistunut niillä. Tuolla kisoissa kompastuskiveksemme osoittautui putki / putket, Nemi kieltäytyi useammasta / useammasti.. Ihan semmosia hönöjä virheitä joita en yhtään ollut osannut huomioida rataantutustumisissa. 

Huolimatta ei niin hyvästä kisamenestyksestä radoilla oli paljon hyvääkin ja enimmäkseen meillä oli ihan kivaa, tai koiralla varmaan koko ajan ja mullakin suurimman osan ajasta ;)

Eijalle ja Nillalle tuli tylsä loppupäivä kun joutuivat vaan meitä odottelemaan, koska nousivat heti ekalla radalla kolmosiin! Hienoo, Onnea vielä tätäkin kautta! :) Niin ja kiitos kyydistä :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Koirien heya heya

Myönnän. Mun koirien ulkoiluttaminen on vaihtelevaa. Siis lenkkien määrä ja pituus. Ehkä jonkinlainen seuranta olisi paikallaan. 

Tänään koirat ovat uloilleet: aamulla pikkulenkin (Eetun kanssa), päivällä henganneet takapihalla, iltapäivällä kipittäneet noin 5,3km mittaisen lenkuran (mittasin sen OuKa:n karttapalvelun avulla). Lenkki oli siis: pidennetty maaseutu + mansikkamaa kaistismutkalla. 

Päivän kuva


Namien etsintää takapihalla. Viistoista astetta pakkasta, eikä lunta näy eikä kuulu (paitsi että viikonloppuna kuulemma pitäisi sataa).

maanantai 26. marraskuuta 2012

Lonkka

Pitkään meni hyvin. Tai mitä nyt niillä liukkailla alkoi paikkoja särkeä kun jännitin kulkemistani - ja kelit ilmeisesti vihdoinkin tai taas kohta pakastuu niin ollaan samassa jännityksessä taas. Mutta nilkka ei ole ollut muussina aikoihin. Mistä olen kiitollinen. Mutta vaikka aksailen nykyään lättänöillä ja estän näin sen muljuamisen, niin tietysti tuollakin on haittapuolensa. Eilen kisoissa en jaksanut vaihtaa tavis kenkiä jalkaan ratojen välissä = olin liikaa lättänäkenkien päällä. Ja eilis-illasta lähtien on ollu vasen lonkka kipeä :/ Enpä mä syyttä suotta pidä korotuskenkäsiä. 

Levottomat yöjutut osa2

Sillon yks yö kun Merri herätti mut aamuyöllä käyttämään itseään pihalla, sillä oli kamala pissa- ja kakkahätä. Tämä oli siis ke-aamuyöllä kun ti-iltana oli saanut erityisenpaljon nameja toksutusten yhteydessä. Tokoreenien jälkeen käytin sitä kunnon puoliskatuntisen jäähylenkin, sillonkin sil oli kiire tarpeilleen ja tais kakatakin heti. Eli sen maha toimii nykyään nopsammasti kuin joskus aiemmin. 

Kakkajutuista eteenpäin. Sitä kun ei yhtään tiedä, että mitä kaikkea vanhan koiran kanssa voi tulla eteen. Ja millon ne asiat tulevat eteen ja millä tavalla. Kun se Merri nyt vaan on mun eka koira, niin en mä tiedä mikä on mitäkin. 

Naamiksessa heitin asian osittain vitsiksi. Ja muutenkin heitän. Siis että mä tottelen koiria kun annan niiden merkkailla, pysähtyä kakkimaan, hiastaa matkaa jne. Mutta. Joskus on se hätäkin. Ja joskus en voi tietää mikä on, jos on joku. Mikä, älkää kysykö sitä. Tai että koira on kouluttanut mut niin, että tottelen sitä - nousemalla aamuyöllä käyttämään sen ulkona. Joo... Mutta, musta se on ihanaa (no joo aamuyöllä hieman toki tympiikin), mutta se on ihanaa silti, että mulla on Merrin kanssa ihan erityinen suhde. 

Ja se sen tekemisen into mikä sillä nykyään on, on jotain ihan mieletöntä. Kun se ois ollu tommonen sillon nuorena likkanakin. Mutta sillon sitä häiritsi ihan erilailla kuin nykyään monet ulkopuoliset asiat. Joojoo, hajoo sillä pakka ja ääntä lähtee ja ties mitä kaikkea negatiivista mitä jotkut ihan varmasti ihmettelee miten mä edelleen jaksan käydä sen kanssa viikkoreeneissä. Mutta munmielestä se on ihan mahtava koira. Josta mä en haluais joutua ikinä luopumaan. 

Ja tuosta päästäänkin ajatukseen ja asiaan jota mä en haluaisi vielä kamalasti ajatella. Vaikka mä tiedän, että se luopuminen on jonakin päivänä edessä. Vast ikään joku kirjoitti naamiksessa, että oli joutunut lähettämään koiransa paimentamaan taivasporoja (tai jotain), siinä sitten kun kirjoittaa "otan osaa" niin mitä sekin oikeasti tarkoittaa. Tai mitä se auttaa. En osaa edes kuvitella miltä tuntuu luopua omasta sielun puolikkaastaan. Voiko niin sanoa, en mä tiedä. Sanoin silti. 

Pennut. just tänään kisoissa juttelin erään kanssa jolle kohta tulee pentu ja sen kanssa on kiva mennä sitten pentureeneihin ja sitä myöten sitten kulkea sitä harrastuskoiran putkea reeniryhmästä toiseen ja lopulta kisoihin ja luokasta toiseen jne. Tuo tuollainen on mulle ihan ... olen siitä ihan ulkopuolella. Eikä se haittaa .Haluankin olla. Tähän pakkaukseen en halua, enkä aio ottaa, uusia koiria. Enkä myöskään halua kuvitella tai ajatella sitä aikaa (jonka realistiminä tietää olevan joskus edess päin) jolloin mulla on jotkut Ida ja Ensio koirat - iida ja enska ovat varmasti rakkaita myös, mutta se tarkoittaa ettei sitten ole enää nemiä ja merriä.... 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Lähteä lapasesta aka sokka irti

Mitä kehveliä se "sokka irti" edes tarkoittaa? Kuulostaa nykyaikaiselta ja coolilta ilmeisesti niin olkoot otsakkeessa nyt kun hengailen jossain hyvän fiiliksen ja kummien ajatusten lammikossa ;) Jokka on syystä tai toisesta pakko koittaa saada paperille ts blogiin ennen kuin katoavat - nämä minun kovin niin ylevät tai jotain jostain muka tajunneet ajatukseni. 

Asioita pitää yrittää selitellä itselleen. Miten parhaaksi katsooo. Ja mitä paremmat selitykset keksii itselleen niin sen parempi, jottei tarvitsisi hyöriä jossain masennuksen aallokoissa. Koska siellä on tylsää. Tai minä en tykkää. Ehkä joku muu tykkää ja siitä sitten jotain voimaa ponnistaa eteenpäin - tai ehkei edes ponnistele vaan nimenomaan "nauttii" jollain tasolla kitua siellä alemmuuden tunteessaan ja missä lie ankeudessa. 

Taannoinhan tosiaan tajusin - tiedostin - sen tosiasian ettei tämä tästä sen kummemmaksi muutu. Eikä koira nuorru. Enkä minä kummene, vaikka ehkä oppisinkin jotain uutta, mutta mitenkään radikaalisti tuskin muuksi muutun. 

(Periaatteesa puhun nyt siis agilitystä. Mun ja Nemin agi"urasta". Mutta varmaan nämä voi vääntää moniin muihinkin mun koirajuttuihin halutessaan...)

Vaikka tuota voisi pitää pääotsakkeena masennusvalituksessa niin tämän raapustuksen ei ole tarkoitus olla masennusvikitystä. Vaan. Tajuamista siitä seikasta että olen vastarinnan kiiski. Vaikka agilityyn pätee tietyt lainalaisuudet mitkä tietysti pitää ollakin. Niin jos minulla henk koht ei ole suuria suunnitelmia eikä tavoitteita minkään suhteen (noin niin kuin kärjistetysti ajatellen). Niin. Jos (ja kun) mä rakastan agilityä, reenaamista ja kisaamista, Nemin kanssa. Niin materialistisesti ajateltuna se kisaaminen siellä kolmosissa on ihan yhtä kallista / halpaa kuin  ykkösissä tai kakkosissa. Bensat, hotellit, kisamaksut jne jne maksaa ihan yhtä paljon rallatimpa mä niitä ratoja missä luokassa tahansa. 

Sitten toinen juttu. Tänään ennen kuin lähdin kisoihin, kuulin, että Nemin veli (Davvi, Englannista) oli kuollut syöpään. Yks Nemin siskoista menehtyi syöpään lokakuussa. Pistää jotenkin miettimään, että mikä se jäljellä oleva aikamme täällä oikein onkaan? Ei kannata liikaa murhehtia vaan nauttia! Elämän pitää olla kivaa! Ja agi jos jokin on sitä ;)

Mulla oli tänään kisoissa tunne - siitä, että se, että mä otan jonninverran rennommasti (voidaan kirjoittaa usiampi kappale sitten siitä, että oltaisiinko me jossain eri sfääreissä tässä harrastuksessa jos mä osaisin panostaa erilailla olla antirento mutta kuitenkin tilanteen tasalla jne jne) kuin joskus jossain muualla. Ja mä kuvittelin että Nemi oli jotenkin tosi hyvällä sykkeellä mukana siinä tekemisessä tänään. Kaikilla kolmella radalla. 

Jos mun ajatus alunperin agista on ollut aktivoida koiraa ja itsenäni kivalla tavalla, niin keneltä se on pois, että me toteutetaan sitä? Huolimatta siitä, että muiden silmissä kenties junnattas paikallamme ja tuloslista näyttäisi ei-miltään pelkältä hyl-listalta. Silti se koira on saanut sen aktivoinnin, samoin kuin minä, ja mikä parhainta me ollaan yhdessä koettu mitä mahtavimpia fiiliksiä. Kyllä mä väitän, että Nemin naamaloisti joka radan jälkeen - koska mun koko olemus kertoi sille (plus se namipurnukka ;)) kuinka taitava tyttö se oli <3



ps. jalosen kolmelta radalta tänään hyl, lisää turinaa kisoista sitten joskus... 




perjantai 23. marraskuuta 2012

N157 agi

Joko mää voin kirjoittaa sepustusta ma-illan agireeneistä? Harkat koutsasi Mikko. Nemi hyppeli taas jotain medi-pikkumaksi korkeuksia. 

Juur kun olin parissa edellisissä reeneissä todennut että poispäinkäännöstä ei tule yhtään mitään, niin nyt ne sitten sujuivat ihan kivasti. Se mitä piti säätää tällä kertaa oli vekit ja mun liikkuminen, ylläripylläri ;D Eli rytmitys ja kiihdytys ja sen semmoinen. 

Lopuks tehtiin yks reeni missä oli kutsu putkeen (hyppy-putki) ja sitten pakkovalssi ja loppusuora. Ekalla kerralla Nemi irtosi ihan eri suuntaan kuin ois pitänyt - ja kuulemma vastaavanlaista ohjaussekoilua olin harrastanut Pietarsaaren kisoissakin :P (Mikko oli kattonu meiän epäliitelyt, oh no ;))

Toisella kerralla, kun koira näki sen lopussa olevan palkan, irtoaminen oli ihan sigamagee. <3

Mainiot reenit siis. 

torstai 22. marraskuuta 2012

Kostean jouluiset tunnelmat




Yhden hauskan työprokkiksen takia otin jouluisia valokuvia pihalla tänään. Tosin yllättäin työjuttuun en laittanut koirakuvia. Onpa kumma ;) Mutta samalla otin muutaman ns joulukorttikuvan samalla. Toivottavasti ennen joulua on jo lunta maassa, että saa hieman joulumaisempia idyllikuvasia. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Koiramme

Ei ollut Merri se koira, siinä uusimmassa Koiramme -lehdessä. 

Ihan melkeen siltä näytti ja kun tarpeeksi kuvaa tuijotin niin varmaan kuvittelin jo omiani. 

Se kuva on otettu Kokkolan näyttelyssä viime kesänä, muuta en siitä kuvasta sitten tiedäkään. Mutta sainpahan postia Koiramme lehden toimituksesta ;) (ts mun kyssäriin vastattiin)

M124 ja N156

Taas muka niin reippaana. Ja kaikesta viisastuneena. 

Aamuruokapaikallaolo. Maaten. Kupit nenien eessä muutaman metrin päässä, siis siellä missä koirien omat ruokailupisteet sijaitsevat. Jotain omatoimitoimintaa. Ja vapautus vasta sitten kun olin Merrin viekussa seisomassa. Koirat kyl vapautui/läksivät kuin tykinsuusta. Pitäisi kenties joskus kokeilla sanoa jotain niitänäitä ja katsoa reagoiko ne siihen.

Alikunto

Olipa rankat agiharkat ma-iltana kun oon vieläkin ihan rikki ;) Olemattomia lihaksiani särkee.

tiistai 20. marraskuuta 2012

M123

Eilen illalla, myöhään. Nemin agien jälkeen. Merrin erillisiltalenkin yhteydessä peruutusta, sivuaskelia, sivulle tuloa, itsensä ympäri menoa, runttia (mun ympäri menoa), mun jalan yli hyppäämistä (ei meinannu käsittää mitä haluan sen tekevän), "välistä" (mun jalkojen väliin tulemista). Ja ehkä jotain muutakin temputuksen ja tokotuksen välimuotoa. Merri oli ihan yyyber innokkaalla tuulella. 

M122 tok

Viime viikon tokot. 

Puuhastelua laudan kanssa. Merri hösöttää liikaa naksulla, parempi tehdä harkat ilman sitä ja rauhallisesti palkata ja kehua ja pitää (sanallisesti) koira paikallaan jos se osuu oikialle kohalle. 

Luoksari. Ny toimi hyvin, just kun olin angstannu Jennille ettei siitä mitään tule. Hmm. Otin pallolla ja suullisella käskytyksellä seisomisen. Seiso tosi hyvin! Merriksi ;) Myös maihinmeno toimi, mutta sehän on ylipäänsä aina ollu Mersulla varmempi kuin tuo seisominen. 

Sitten tehtiin iteksemme kaikkia mahollista maan ja taivaan välistä. Oikiaa tokotusta ja kaikenmaailman temputtimia myös. 

N155 tok

Niin. Ne viime viikon tokot. 

Sitä lautailua. Kuin kontaktireeninä meni superisti, naksuttelulla ei niin hyvin. 

Paikallaolo hyvä. 

Nouto. Njaa. Minna naksutteli Nemille ihan hyvällä menestyksellä noutoa. Tehtiin myös mustasukkaisuusnoutoa eli mä reenin Revon (Minnan kelpi) kans muutaman kerran ja sitten heitin kapulan ja Nemi pääsi sitä hakemaan. Ei sitä koiraa saanut noinkaan huijattua siihen touhuun vaikka se hivenen siitä kiinnostuikin. 

Kuulemma pitäisi koittaa nostattaa Nemin kierroksia Merrin avulla ja sitten tehdä jotenkin noin. Tai metsässä tehdä. Mutta eipä tullu aamulla mieleen ottaa sitä kapulaa mukaan sinne lenkille. Ois ollu puita mihin laittaa koira kiinni ja metsää missä tehä tätä reeniä Höh. 

Jokseenkin oli ihan hyvät toksut noi viime viikkoset, mutta en nyt enää tietenkään muista reeneistä muuta kuin noi. 

Aamulenkki

Jossain Auranmajan takamailla - 1½ tuntia.





Ei ollut ikävä kyllä oikia kamera mukana, nuo otokset on tuhnuja kännykuvia

Keskitytään oleelliseen

Eli koiran reenaamiseen kun koutsit hoitaa ratojen rakennukset (aina valmiiksi) ja harkoissa rimojen nostelun / laskeskelun ;)

Nemin tämän illan reeneistä. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Nestetankkaus

Oivallus ja keksintö kaikenmaailman piimätölkkien ja tonnikalapurkkien kanssa leegaamisen keskelle.


Laitan nykyään muutaman tuollaisen tonnikalapalanamusen puolenlitran vesipullon pohjalle ja sitten hanasta vettä sekään. Ja kyllä maistuu! Aiemmin olen opettanut Nemin sille linjalle, että kun vettä pitää juoda niin laitan sinne jotain nakkikikkareita ja sitten se syö sieltä vaan ne nakit ja hieman vettä ohessa, mutta ei ollenkaan sitä määrää mitä pitäisi. Jos olen sekoittanut juomaveteen tonnikalaa (purkista eli ihan sitä töhnää) tai piimää niin toki sen ne on juonut ihan hyvällä mielihalulla.. Mutta koska tonnikalan kanssa pelailu on melkoista sotkua ja piimälle harvemmin on muuta tarvetta kuin koirille antaminen niin, sitä ei joko aina hoksaa ostaa tai sitten se loppu jää hyödyntämättä. Niin tämä pumi-tonnifisu on toistaiseksi aika mainio konsti :)

N154 agi

Viime viikon ohjatut agit. Koutsarina Mikko. Nemi hyppeli sekä 40cm että 50 cm rimoja (eri kierroksella eri korkeudet).

Aiheena poispäinkääntö. Vaikeeta. Tosi tarkkaaa mitä teen ja millon teen. Nemi kiertää tosi helposti koko saakelin esteen. 

Hyviä puomi reenejä - tosin puomille ei ois pitäny mennä ;) Kepit hyvät. Vastakäännös ihan jees. Muutenkin aika jees harkat paits tuo pirun ppk. 

Toisella kentällä kävin tekemässä keinulla sitä syksyn kontaktiprojektia. Sujui tosi hyvin!! :)

Kukaan?

Ei vissiin aio päivittää mun puolesta reenikuulumisia viime viikolta? Ma-aksat, ti-toksat, Pietarsaaren kisat ja haasteraapustus nyt ainakin puuttuu. Haasteen jo aloitin mutta se aloite on jossain tuolla jemmanimisessä paikassa. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Arki

Nemi aamulenkin jäljiltä. Eli elämää sterililoidun nartun kanssa.

1dl Nutro lammas-riisi nappuloita. 

perjantai 16. marraskuuta 2012

Koiramme 11/2012

Sivu 24, juttu "Pennun hampaita vahvistamalla voi purentakin parantua" 

Hämmentävää. Juttua en ole vielä lukenut, tuo uusin Koiramme kolahti postí luukkuumme päivä tai kaks sitten. Mutta. Sivulla 24 oleva kuva, se alempi. Niin koira näyttää Merrin kaksoisolennolta :o 

torstai 15. marraskuuta 2012

N153 ja M121

Se "lautailu" tehtävä. Jennin antama kotiläksy. Pari reeniä tältä päivältä:




Temppurinki, N152 ja M120

Lapikkaassa on temppurinki. Uusin tehtävä on joku peittojuttu, eli koira tarttuu hampaillaan peittoon kiinni ja kierähtää sen kanssa - tai jotain sellaista. Aattelin yrittää sen opettamista meidän sessuille, mutta aika pitkässä kuusessa taitaa homma olla. Näin meni reeni tänään:




tiistai 13. marraskuuta 2012

N151 ja M119

Noni, varastosta löytyi lauta, mutta sille menon opettaminen onkin sitten ihan erijuttu kun noiden mun jeesusteippimatto vaihtoehtojen. hmm.. Muutamat toistot molemmilla versioilla molempien kanssa. Merri hösöttää. Edelleen. Nemillekin lauta oli hankala. 

N150

Aamulla tokokotiläksyn kertaus. Jee, kannatti reeniä ennen töihin lähtöä kun jäi niin kiva fiilis! Se tarjosi itte sitä, siis takajalkoja siel alusta-sydeemillä!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Uutta kisaa kalenteriin


N149 ja M118

Kotiläksy. Een mä keksiny löytäny oikeen mitään millä reenata. Käytin sitten yhtä noiden vanhaa tyynyä. Merri höösäs ja Nemi oli paljon oivallisempi. Yhteisreeninä tein. Pitäisi tehdä erikseen kun Merrillä menee ihan sekoiluksi. 

On ollut metka huomata, että Nemi on alkanut oivaltamaan näitä mun kummia harjoitteita. Se tarjoaa jopa oikean suuntaista tekemistä, harkitsee ja tarjoaa. Siinä missä Merri tekee sata sirkustemppua muttei tajua mitä ajan takaa. 


Lenkeillä olen ottanut ohjelmistoon arkiopetuksen. Joka pitää sisällään "odota" käskyn tehostamista. Käsky tarkoittaa, että pysähdy siihen kohtaan missä olet ja toimi sitten annettujen ohjeidun mukaan. Mikä vaihtelee siihen että vapautan koiran jatkamaan toimintaa, vapautan sen hakemaan multa palkan, käsken odottamaan jotta vien sille palkan siihen missä se on - ja vapautan sitten. Tai käsken sen istumaan siinä missä se on ja menen sitten palkkaamaan sen. Ihan hyvin on tehostusreeni toiminut ja koirat ehkä hivenen sisäistäneen asian. Eri asia miten käy sitten kun molemmat ovat yhtäaikaa lenkillä... muistaako ne yhtään, että niiden molempien kuuluisi totella... 

N147, N148, M116, M117

Erillislenkkien yhteydessä tehtyjä reenejä. Lähinnä sivuaskeleita, jääviä, kaukoja ja seuruuta.

M115 tok

Voi ansti ja ongelma keko ja ... virtapiiri Merri.

Viime tiistain ohjatut tokot. Merri kävi kierroksilla, ylikierroksilla. Ja opetti minulle taas kaikenlaista, itsestään. 

Kun Merrillä on viikkoreenit niin ... mun ei kannata tehdä sen kanssa kakeja. Senhän jo olen pitkään tiennytkin. Se ei vaan malta. Mutta myös muita juttuja kannattaa harkita tarkkaan että mitä tekee. Vire on niin korkeella että kattilassa kiehuu ja kunnolla. Pilasin sitten ne aiemmat onnistuneet liikkeestä istumisharkat, nyt meni ihan päin mäntykarahkaa. 

Paikallaoloreeni ihan hyvä. Vinku ku peijooni ja tuijotti Jenniä. Mutta pysyi paikallaan. Kunnes olin sen viekussa niin ennakoi paria sekunttia ennen vapautusta ylös nousun. Pitäisi muistaa ottaa etupalkka mukaan tuohon reeniin ja kattoa mitä sekoilua sitten tapahtuisi ... kotonahan se etupalkka ruokailee harva se päivä, joka ateriaansa ei saa simputuksen kautta mutta 88% syömisistään kuitenkin. 

Tyynyreeni kohtalainen. Hötkytteli mutta ihan semijees. 

Tunnari. Liian vaikee yksittäinen piilo. Sitten se ihan jees. Sitten kapuloiden seasta rupesi hösnäämään ja syömään kapuloita ja hakemaan vääriä ja ja ja ...

Olipa semmoset reenit, että tuli semmonen olo, että mahdetaanko me olla ikinä valmiita ees yrittämään sitä voivoi koetta. 

Ai niin. Ja luoksareissa. Niissä opin jotain Merristä. 

Jos olin muka oivaltanut, että jäävissä hyvä vihjesana Merrille ois "istu" ennen kun jäävä varsinaisesti aloitetaan. Niin tajusinpa sitten, että se osaa yhdistellä asioita tuo koira. Kun luoksarissa jätän koiran maahan ja kävelen kauemmas niin kun kutsun sen luokse ja pysäytän, niin se menee maihin. Ja ihmettelee kun en kehu sitä vuolaasti kun se toteutti tuota samaa etukäteiskertomus toimintaa mitä olen sille muuallakin opettanut. Voi hyvää päivää (mun kanssani). Ihan sama, vaikka sanoisin sille "seis(o)" niin maihin menee koska vihjesana oli se makuujutska. 

Joo, enkä tiedä miten mä nyt sen kanssa tuosta jatkaisin. Jos sitä ei tarttis jättää maihin oottamaan sitä liikettä niin me melkeen oltaisiin edistyttykin tässä luoksari aiheessa. Mähän sain sen viikko-pari sitten tekemään samalla kertaa sekä seisomisen että maihinmenon. Ei oo helppoo, ei. 

N146 tok

Viime tiistain tokoreenit with Nemi. Ohjatut toksut. 

Seuraamista. Osaahan se, mutta. Edistää helposti. Siitä huomautus ja tai odotus että korjaa itseasennon, jos korjaa niin jotain vaikeempaa / vaihtelevampaa ja jos tekee oikein niin vapautus ja superkehupalkka. 

Matto aka tyyny reeniä. Nyt oli puhe jostain patenttilaudoista joka pitäisi itselle hankkia - en kyllä keksi että mistä? Ei mulla kotona mitään lautoja ole! Se itsereeni meni ihan kivasti, kun Nemi ei samallalailla hössää kuin mitä Merri.

Itsekseni tein sen kanssa hyppyä, daa älä sano "hyppy" vaan sano "este". Jääviä, kaukoja ja noutoa. Niin ja luoksareita. 

Paikallaolo, piilotellen. Ei ongelmaa. 

muuta?

Itsetutkiskelua

"Mitä sitten vaikka nolla olisi tullutkin?"

Tämä kysymys herätti minut ajattelemaan - että todellakin, entä sitten mitä sitten? Joo todellakin, oltaisiin kolmosissa. JuhuuWuhuu jne. Mutta. 
Nemistä ei tulisi (/tule) agilityvaliota
Me ei kerättäisi sm-nollia, ei käytäisi sm-kisoissa tai mm-karsinnoissa. 
Ihanneajat olisivat vieläkin enemmän ongelma. 

Toki plussana olisi että voisi tehdä kisareissuja kavereiden kanssa, koska "kaikki muut" ovat kolmosissa. Kisaaminen loppujen lopuksi ei ole siellä juuri sen kummempaa, mitä nyt luokat ovat makseissa huomattavasti suuremmat kolmosissa kuin kakkosissa. Huippuja löytyy joka luokasta, ehkä sieltä kunkkuluokasta eniten, mutta on siellä meitä/heitä/niitä taviksiakin. 

Originaaliajatus mun aksaamiseen lähtemisestä oli

"Se näyttää kivalta, haluan kokeilla sitä itsekin - sitten joskus kun minulla on koira"

Ja kyllä. Tottatotisesti se on kivaa. Haastavaa, paljon antavaa ja niin kovin kivaa. Kuten Eijalle Pietarsaaren reissulla sanoinkin, niin tuskin olisin jatkanut näinkin intensiivisesti agilityharrastustani jo yli kymmenen vuoden ajan jos en kisaisi. Vaikkei alunperin kisaaminen ollutkaan tavoitteena. Kisaamisessa vain on sitä jotain. Mutta vaikka siinä onkin sitä jotain. Niin silti, minulta puuttuu se joku juttu minkä takia en osaa tehdä nollia. Jotain vikaahan minussa täytyy olla, kun se muilta onnistuu "niin helposti". Toki osittain tiedänkin, että mun pitäisi olla paljon agressiivisempi radalla, määrätietoisempi, jämympi. Mutta en tiedä miten pääsisin siihen olotilaan. Enkä tiedä olisiko se ainut avain onneen. 

Jos katselee meidän tulostilastoja (koiranetistä kait nyt lähinnä), niin aika hyl-painoiseltahan se lista näyttää. Mutta erittäin harvassa on ne startit jotka ovat tuntuneet täysin turhilta, sellaisilta mistä ei ole löytynyt mitään hyvää. Ja tosi harvassa ne radat, joissa en olisi edes hetkittäin tuntenut agilityn riemua. 


"Kaikkien ei ole pakko tavoitella kuuta taivaalta."

Mikä riemullinen ajatus ja oivallus. Minun ei ole pakko, ollakseni jotain - koirakkona tai agilityharrastajana - tähdätä sm-kisoihin, valioitumaan, mm-kisoihin tai mikä se seuraava taso kullakin onkin. Ja vaikka olenkin tajunnut elämäni realiteteetit (en ole kuten muut) niin se ei missään nimessä tarkoita sitä ettenkö haluaisi kehittyä ohjaajana, opettaa koiraani taitavammaksi, tehdä parempia kisasuorituksia, onnistua harjoituksissa, saada joskus kisoissa tuloksiakin - ehkä jopa niitä nolliakin. 

"Ei se siitä nuorru."

Nemi siis. Se täyttää keväällä kahdeksan. En halua, että se aika mitä sillä on agiliitäjänä jäljellä menee siihen että hakkaan päätäni seinään ja voivottelen että me ei olla jotain - tai jossakin. Tai miksi me ei joskus tehty jotain - tai jätetty tekemättä. Haluan rallatella sen kanssa ratoja, nauttia aksaamisesta niin kisoissa kuin reeneissäkin, olipa se meidän taso sitten mikä tahansa. Tärkeintä on yhdessä tekeminen, se mistä syntyy agilityn riemu <3


lauantai 10. marraskuuta 2012

Pakottaa, jalkoja

Joka ikistä lihasta, omissa jaloissani, särkee. Että semmoset Pietarsaaren agikisat.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Löytöjä

Rommi, Merri ja Sisu

Merri ja Lilli Vantaalla
Merri ja Veera
Sylvi ja Merri

Merrin lapsuuden kavereita Peltolassa

Veijo ja Merri
Veijo ja Merri







N145 ja M114 tok

Tokokotiläksy. Tosin tämä oli vasta Merrin viime viikosta, mutta tein sitä läntätyn maton avulla Nemillekin. Nemi oli fiksumpanaa kuin Merri.

eli joku takapäänharjotus juttu. Liittyi siihen hallilla olleeseen tyynyyn.

Tätä tein siis tiistaipäivänä.

N144 tok

Kapulan pitoa.

N143 agi

Maanantaiaksassa reenittiin Mikon opastuksella poispäinkääntöjä. Ensin yksittäisellä esteellä ja sitten parin ratapätkän avulla. Muut käytössä olleet ohjaukset olivat valssit, vastakäännökset ja persjätöt - muistaakseni. Niin ja törkkäyskepeille. Kepeillä koirasta piti ottaa heti etäisyyttä - ekalla kerralla palkkasin Nemin siitä ts jätin palkan keppien päähän ja hienosti se pujottelikin ne kepakot. Tokalla kerralla ei ollut palkkaa, mutta hyvin Neppula silti kepit teki <3 ja pystyin siirtymään sinne seukki putken loppuosalle asti (! wohoo). 

Hypylle rytmitys ei toiminu ja koira lensi puomille x kertaa, mutta. Puomin suoritus oli hyvä ja kontaktit huippuluokkaa joka kerta. En siis valita, mitäpä ne osannut ohjata. 

Muutenkin koira lenteli vähän mihin sattuu, mutta irtoaminen on aina plussaa joten ei murhehdita sitä :)


Keikalla

Oho. Olen saanut pari kuvauskeikkapyyntöä, minä, mun tärinäräpsyille? Kaikkea kanssa. Noh, eilisen pystyin toteuttamaankin. Kävelin koirien kanssa Vesipetoon illalla, koirat laitettiin Maissin autoon oottelemaan (en voinut viedä niitä sisälle Vesipetoon koska siellä ne ois metelöineet kuitenkin ja häirinneet muita asiakkaita). Ensin kuvasin paria kääpiösnautseria.


Ja heti sen perään altaassa pulikoi neljä border collieta. 


Koirien kuvailun jälkeen otin koirat pois autosta ja tallustelin niitten kanssa kotiin. Kätevän matkan päässä meiltä tuo Vesipeto kyllä sijaitsee :)


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Mielenvirkeyttä, väistämällä passiivisuuteen, vaatimista, oveluutta, ...

Kaikkea sellaista muun muassa on mielessä pyörinyt viime aikoina karvakavereideni kanssa viime aikoina touhutessani. 

Mielenvirkeys. On ihan bullshittia sanoa, että koirareenit olisivat koirien mielenvirkeyden takia - kyllä ne välillä tuntuvat olevan enemmänkin itselleni melkoista muistipeliä. Mitä niille olen opettanut? Miten sen olen opettanut? Mitä sanoja käyttänyt? Mihin metodeihin päätynyt? Jos olen valinnut tien f niin mitkä olivat syyt siihen etteivät vaihtoehdot a,b,c,d, ja e soveltuneet kyseisen asian opettamiseen? Mitkä seikat vaikuttavat siihen että montako (ja millaista) toistoa kannattaa tehdä? Onko paikalla ja tilanteella ylipäätänsäkin väliä sille mitä ja miten kannattaa harjoitella? 


Väistämällä passiivisuuteen. Aiheesta luin joskus Lapikkaasta, mutta en katsonut peiliin enkä kokenut aihetta omakseni. Kunnes jonakin vähemmän kauniina päivänä tajusin, että 
a)en ole sen kummemmin vaatinut Nemiltä moniakaan asioita jotenka olen 

b)ajanut sen oppimaan, että sen ei tarvitse tehdä = se väistää helposti joissain tilanteissa koko homman, 
eli suomeksi sanottuna pääsee pälkähästä

Enkä nyt tiedä, että miten saisin sen opetettua siihen, että se ei voi vain lusmuilla läpi sen elämän, vaan myös siltä pikku-prinsessalta vaaditaan asioita. Se ei saa kaikkea (hyötyjä, nameja, leikkejä, rapsutuksia, mitä milloinkin) vain olemalla söpö. (tai jotain)