torstai 6. joulukuuta 2012

Uskollisista uskollisin sotaratsuni mun

Katoinpa sitten myöhään illalla telkkaria tai pelaan fb-pelejä tai muuten vaan hengaan tietokoneella, niin Merri uskollisesti valvoo mun kanssa. Tulee kyllä välillä huomauttamaan, että "oikeesti, eikö voitais mennä jo nukkumaan" Tai käpertyy mun vierelle sohvalle, pedaten sitä samalla murmuttaen ja äheltäen samalla niin en voi olla huomaamatta sitä. Sen ilmaisu on niin selkeetä kun olla voi. Silti se ei voi painua makkariin sängynalle nukkumaan, koska se on uskollinen kaveri ja sen "tehtävä" on vahtia mua. 

***

Kun Merri oli ihan pieni, pentunen, mä välillä tuijottelin sitä sillon kun se nukkui. "Hengittääkö se varmasti", "onpa se ihana", "tossa se nyt on, mun eka koira - vihdoinkin". Tai kun oltiin lenkillä, mun päässä saattoi pyöriä iloinen rallatus "mulla on koira, mulla on oma koira, mulla on vihdoinkin koira, voin olla koiran kanssa lenkillä, ..." jne Ja mä lenkitinkin Merriä paljon kun se oli nuorempi. Sen jälkeen kun se oli jo oppinut sisäsiistiksi niin käytiin ulkoilemassa 6-8 kertaa päivässä. Siis silloin kun asuttiin vielä kerrostalossa. 

Nykyään olen havahtunut myös katsomaan Merrin nukkumista. Näkeekö se enemmän vauhtiunia kuin aiemmin? Vai kiinnitänkö siihen vain nykyään huomiota? Tassut väpättää kovasti, korvat heiluvat joskus jopa suu käy. Se näkee varmaan metkoja unia, ainakin toivon että ne ovat vauhdikkaita ja maukkaita unia eikä mitään painajaisia. 

Ei kommentteja: