tiistai 23. kesäkuuta 2009

Lomalla


Blogi hiljenee toviksi. Merri & Nemi sekä allekirjoittanut miehensä kera ovat jo perinteikkääksi muodostuneella auto- & telttalomalla.





Hauskaa kesää!!!

Hyvä treeni - parempi mieli


Eilen oli tosiaan Haukkiksella epikset. Joihin en osallistunut koirieni kanssa koska:
a) ilmoittautuminen alkoi klo 17.30 ja olin Haukkiksella vasta hieman ennen kuutta. En vain mitenkään ehtinyt pelipaikalle aiemmin.
b) syy a + halusin lenkittää koirat rauhassa ilman hötkyilyjä rataantutustumisiin yms yms
c) ratoina kisoissa oli möllit ja kilpailevat. Molemmissa radoissa oli kontakteja, joihin en halunnut päästää Nemiä kaahailemaan. (Merrin kanssa toki olisin voinut, mutta päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun)
d) maanantain harkkaryhmäläisten kuului talkoilla. Joten kilttinä tyttönä talkoilin.

Kun epikset olivat ohitse, niin helpotin muiden orjien (=toimitsijoiden) hommaa huomattavasti, sillä esteitä ei tarvinnut kerätä poikke. Vain numerot keräilivät varastoon. Minä näet jäin reenimään koirineni kentälle. Siinäpä tuli sekä reeniä, että esteiden siirtelyä muutaman viikon edestä. Tässähän näet tulee noin kuukauden tauko reeneistä kun lähdetään kesälomareissulle.

Tuijan blogissa näytti olevan piirrokset eilisistä radoista, joten lainasin hieman toista. Ja tein siihen omia merkintöjäni.


Ensin tein Merrin kanssa tuota kisarataa (eli alkuperäinen numerointi, siis mustat nrot). Aloitin ohjauksen tuosta x:n kohdalta. Kävin pirkkoilemassa ykkösen ja kakkosen välissä (niin korostetusti, että Merri jäi siihen hetkeksi etsimään namua, jota siinä ei ollut, tuli kuitenkin mun matkaan ts meni putkeen kun käskin). 4 putken haussa ei ollut mitään ongelmaa, siis putken pään. Pujottelu mentiin vauhdilla! Puomille palkkasin.

Siitä sitten todella lennokas jatko. Vaikka olin puoliks unhoittanut renkaan ja muurin maxi-asentoon. Ei tuottanut ongelmaa koiralle (tai muurin palikat taisi kolista). Useista toistoista huolimatta en ehtinyt mitenkään 16 putkelle. Ihan sama mitä yritin, niin koko ajan olin myöhässä ja siinä kohtaa tuli tökkö (Ö). Nautin kuitenkin Merrin vauhdista, ihanata, ihanata Pusu

Lisäksi Merri reeni pujoa palkalla, ääni väheni ja vauhti kasvoi Hymy

Nemin kanssa aloitin N1-N3 harjoituksella, jossa aloitin itse putken ja hypyn välimailta, lähempää hyppyä. Otin tosi tiukan käännöksen hypyltä. Välillä palkatenkin sen. Nemi tuli nätisti käteen. Ja sitten käänsin puomille (joka oli hieman eri kohdassa kuin kuvassa, kulma tähän harjoitukseen ei ollut noin paha). Puomin taakse olin vienyt namilautasen. Ekalla kerralla koira jäi aika kauas, varpaat just ja just kontaktialueella. Toisella kerralla kannustin hieman paremmin koiraa - ja voi viikset! Kaks-kakkoset tuli ja samalla Haukkis kajahti ku meitsi kiljahti Nauru Tästä riemaantuneena Nemi pisti vielä uudestaan parastaan. Kait mun täytyy taas jatkaa kiljuiluja, kun se tuntuu pistävän koiran pistämään parastaan?

Sitten mietin miten reenisin aata. Ja päädyin aloittamaan renkaalta. Käytössä oli se samanlainen rengas mikä Activellakin on, jota Nemi ei välillä ole suostunut suorittamaan. Nyt renkaan kanssa, taas vaihteeksi -hyvä toki niin-, ei ollut mitään ongelmia. Eli harkkana N5-N10. Yhdellä kerralla koira kerkesi tulla maahan ennen kuin pysähtyi - sittenkin kyllä kirraa-käskyllä yritti parhaansa, eli koitti peruuttaa esteelle onnistumatta saamaan oikiaa asentoa. Siitä otin vaan koiran pois ja otin uudestaan hyppy-a, jolloin löytyi taas oikia 2-2 asento Hymy (koko harkka tehtiin muutaman kerran onnistuneesti, koiralla hyvä irtoavuus ja vauhti kaikille esteille)

Sitten Nemi reeni lisää rengasta, eteen-meno reeninä eli N12-N14. Kerran karkasi kun vein palkkaa loppuun. Muutoin pysyin paikallaan ja esteissä ja irtoavuudessa ei mitään ongelmia.

Pujotteluakin otettiin. Palkkalla toki. Sekä niin, että lähetin esteelle ja juoksin vierellä plus niin, että odotin palkan kanssa esteen toisessa päässä ja koira sai työskennellä yksinänsä. Hyvin toimi sekin.

Sitten kantelin suurimman osan esteistä pois. Koirat olivat jäähyllä sillävälin. Siirsin aita-nro ykkösen samansuuntaisesti 18:n kanssa ja harkkasin Merrin kanssa M1-M5 ratasta. Pistin palkan vitskan taakse, koira ei kyllä sen jälkeen pysynyt suorassa. Kuono kohti putkea Silmänisku mutta ei toisaalta varastanut suoraan palkallekaan (i h m e !). Menin putken ja kolmoshypyn tienoille ottamaan koiran liikkeelle, takaa käsky ja sitten Eteen! Irtoamistreeniä siis viimiseksi muistoksi ennen kesälomille kirmaamista Hymy (pari kolme toistoa)

Nemille tästä harkasta vain esteet 3-5. Eli se irtoaminen.

Ja tosiaan. Nyt voi jäädä hyvillä mielin lomille. Kun kisoissa Nemin kontaktit eivät todellakaan pitäneet. Niin ei se niitä onneksi ole unhoittanut. Edelleen oli vauhtia, mutta kontaktit toimivat silti hienosti. Irtoavuutta oli ja pujottelukin sujui. Merrillä myös olen erityisen tyytyväinen sen vauhtiin. Estehakuisuuteen/irtoamiseen.

Seukkikerran reenitään joskus heinäkuun lopussa, näillä näkymin. Ja kisarumba jatkuu sitten elokuussa.

Kesänäyttelyt


Tälle kesälle on tiedossa neljä näytelmää. Ensin Visbyssä KV ja KR, heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (Merri vetskuissa ja Nemi valioissa), sitten Pori KV elokuun alussa (myös Merri vet ja Nemi val) ja elokuussa Baltian voittaja Tallinnassa (molemmat avoimessa, jollen ihan väärin muista miten ilmot laitoin). Aiemmin ei ollakaan käyty Virossa näyttelyissä.

Tasapuolisuuden nimissä


...rikoin jalkani myös eilen Okk:n epiksissä. Tai varmaan ehkä tarkemmin sanottuna vasta niiden jälkeen. Epiksissä kun en kipittänyt koirieni kanssa ainuttakaan rataa vaan suoristelin lähinnä yhtä putkea yms pientä ratahenkilöintiä. Mutta kisojen jälkeen reenailin koirieni kera sekä keräsin (yksinäni, ittepähän kerjäsin, tiedän) kisaradan pois kentältä.

Vihdoin ja viimein sain vietyä uuden lenkkarin suutarille. Saan sen sieltä huomenissa. Ihme ja kumma, suutari-setä ei vängännyt yhtään vastaan. Yleensähän nuo ovat melkoisia pirulaisia, mutta tämän kertainen herra otti mukisematta työnvastaan. Loisto homma. Toivottavasti vielä varmasti ymmärsi mitä sen piti tehdä Jalka suussa

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Klaani kasvaa


Nemille on syntynyt eilen uusia sukulaisia. Eli Herding Instinct's G-pennut näkivät päivänvalon Pusu. Pentueen emänä oli suomentuonti Care Bears Sun Flamenco "Flamma" ja isänä Herding Instinct's Arko. Niin, niitä pentuja syntyi kolme: 1 uros ja kaksi narttua.

(eli gee-pennut eivät sitten tosiaankaan olleet Nestorin pennut, kun se kerta jäi tyhjäksi... )

Kaikki pennut ovat kuulemma varattuja. Joten pikku rlk'a voi ihan huoletta mennä ihastelemaan H.I-kennelin kotisivuille Silmänisku tai ehkä blogissa on enempi niitä kuvasia.

Arkea


Kasvua havaittavissa. Henkistä nimittäin. Mulla tai Nemillä Silmänisku Ts mä olen alkanut ymmärtämään kakaran aivoituksia paremmin. Esim ulkoillessa se itseasiassa "keskustelee" aika paljonkin. Kysyy, että "puolustanko/hyökätäänkö/metsästetäänkö/jne" ja jos mä älyän vastata sille oikialla hetkellä niin ei se sitten älämylöi kellekkään.

Merrikin periaatteessa toimii samalla tavalla. Ehkä ei kuitenkaan niin suoraviivaisesti kuin mitä Nemi. Toisinaanhan Merri vihaa koko maailmaa, ja todellakin kertoo sen kaikille. Syitä tähän voivat olla mm Merrillä on nälkä, Merriä kakattaa tai Merriä ei ole aktivoitu tarpeeksi. "Vihansa" se sitten osoittaa yrittämällä hyökätä ohi ajavien autojen (lähinnä enemmän meteliä pitävät esim peräkärryt tms), traktoreiden tahi mopojen kimppuun. Tai jos ei muuta näy niin sitten vihataan ihan tavan kävelijöitä...

Nemillä ei onneksi ole tuota samaa raivostuttavaa tapaa yhtäkkiä hyökkiä jotain rullaluistelijaa päin. Paitsi jos Merrikin hyökkii, niin sitten Nemi saattaa lähteä kimppaan mukaan. Kaksin aina kaunihimpi, tai hauskempi, tai jotain.

Tapaus eiliseltä lenkiltä. Kulman takaa tulee vastaan koira (näyttää ihan peruslapinporokoiralta, sellainen merkkivärinen, mutta on kuitenkin peruspiski eli sekarotuinen), koirat sanovat (puolin ja toisin) tervehdykset toisille. Käännyn samaan suuntaan kuin mistä koira on tulossa, mutta en mene jalkakäytävälle vastaantulevien seuraksi vaan jään ohittamaan autotielle. Sanon koirille jotain tyyliin "ei tarvi" ja pidän oman katseeni tienlaidassa. Tiedostan etten varmasti vilkaisekkaan niitä toisia (pieni silmämunan muljahdus olisi "lupa tappaa"). Koirat eivät ole enää moksiskaan ja ohitus sujuu ilman ääntäkään. Ainakaan meidän suunnasta. Kun toinen koira on jäänyt onnellisesti taakse, siirryn jalkakäytävälle normireitille ja päästän koirat nuuskuttamaan vasta ohitetun koiran hajuja/jälkiä.

Toisinaan saan koirat siis kulkemaan nätisti vaikka ne olisivat kerenneet aukaista äänekkään kitansa toisille koirille. Joskus sitä sitten vain tietää, että hiljaisuus koittaa vasta kun tilanne on täysin ohi, joten silloin tällöin en vain jaksa paneutua asiaan kun tiedän. Tai kuvittelen tietäväni, etteivät ne kuitenkaan käyttäydy kunnolla.
Jepjep, tiedän, että koira ei näe eroa eri kertojen välillä. Ja jokaisessa kohtaamisessa se vahvistaa käyttäytymistään. Oppii jne. Aina ei kuitenkaan vaan jaksa. Tyhmää, mutta näin se vain menee.

Normilenkeillä aika harvoin on nameja mukana. Jos namit on taskussa niin sitä paremmin ottaakin ne ohitustilanteet harjoituksina ja käyttäytyy eri tavoin. Ja toisaalta koiratkin tietää, että hyväskää saattaapi olla tulossa ja käyttäytyvät kuin herran tertut.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Pihatokot


Treeniskelin koirien kanssa tänään vähän tokojuttuja. Noutoa, seuruuta, merkkiä ja ruutua.

Merrille noutokapulan pitoa, kestoa siis, naksutellen. Sekä odottelin tovin niin johan se tarjosi kapulan kanssa sivulle tulonkin, kaksi kertaa! Siitä superpalkkaus. (=namia ja palloleikkiä) Naksuttelua Merrille myös ruudun yhteydessä - kovin kauas ei voi mattoa viedä, tai muuten koira on epäilevä joonas ja kyselee "ookko nyt ihan varma että meen tuonne asti". Seuruussa oli hyvin innokas, hyvä kontakti. Käännökset hyviä ja pysähdyksissä istahti ilman eri toimenpiteitä (näinhän ei tod aina ole). Merkillä oli kummissaan kun en pysäyttänyt merkin taakse / sivulle, tuli vähän epäröintiä liikkeeseen. Kun pysäytin niin pysäys tosi hyvä.

Nemille kapula-alkeita eli kapulasta pientä otetta hampailla. Enpä tiedä miten tässä pääsen etiäpäin oikiaan otteeseen. Mutta kaippa se pikkuhiljaa, varsinkin jos reenaisi vähän usiammasti Silmänisku Nemille ruutua niin, että vein makupalan ruutumatolle (kun niin olen sen sille aloittanut opettamaan, sillon joskus). Lisäksi muutamalla kerralla käskin "ruudussa" maate, hyvinhän tuo totteli ja pysyi paikallaan kunnes vapautin.
Nemiä "merkin" kierto kiihdytti vähän liiaksikin, joten sitä ei tehty sen enempää. Tai oikeastaan tämä ei ollut ... öö, en pysäyttänyt koiraa vaan se oli tavallaan takaakiertoa, jolle koira ei meinannut millään ymmärtää lähteä. Käytin "merkkinä" siis yhtä pujottelu keppiä (muut viis keppiä eivät olleet nurtsilla pystyssä). Lisäksi teimme seuruuta, ns saalisnamipalkan avulla, ja se onnistui tosi kivasti. Myös ikävät vasemmalle kääntymiset.

Lopuksi vielä hieman namien etsintää, nenäharjoittelua, pihalta.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Kissan hännän nostoa...


edit: kirjootuksen muokkausta la 20.06.09 klo 19:25



...kukapa se kissan hännän nostaisi, jossei kissa itse? Nauru


  • Medien joukkueradan tuomari Kati Wala, ja radan ihanneaika oli 38 sekuntia.

  • Radan kipittäneistä koirista vain kuusi (6!) pääsi ihanneaikaan, parhaimman miinuksen teki kolmanneksi tulleessa joukkueessa kiitänyt Frodo (josta leivottiin sunnuntaina yksilömestari), -3,08

  • Merrin sijoitus 9/30 oli paras lappalaiskoira sijoitus viikonlopulta sekä paras normaalisti okk:ta edustavan medikoiran sijoitus

    • Merri oli joukkueessa joka sijoittui yhdeksänneksi. En puhu mitään tässä kohtaa sen saamasta tuloksesta. Tiedän, että niin useilla lappalaiskoirilla kuin okk:n koirilla ja tziljardeilla muillakin koirilla oli parempi tulos kuin Merrillä - ihmisen pitää repiä ilonsa pienistä asioista. Tämä tuntui tällä kertaa ilon aiheelta. Meille äärimmäisen harvinaiselta sellaiselta. Jatkossakaan tuskin ollaan sen parempia kuin ennenkään.
      Ja normaalilla okk:lla tarkoitan sitä, että kun allekirjoittanut kisaa koiriensa kanssa edustus on Okk (ainakin toistaiseksi).

    • Merri oli joukkueessa joka sijoittui SM-kilpailuissa yhdeksänneksi... (raksutusta Kaisan päässä): => Merri tuli äsämmeissä yheksänneksi Noin päin mä sen käännän eniveis Silmänisku ja se kuulostaa mun korvissa ihan lottovoitolta. Oli miten oli todellisuudessa, tai pilkulleen väänneltynä.


Saa ihan vapaasti korjata, jos meni joku juttu vikaan...  Silmänisku

Tornion SM-kisat, lauantai


Lauantaiaamuna Sari & Cheri poimivat minut & Merrin kyytiin Kiimingistä. Perillä Torniossa olimme jonninverran ennen yhtätoista. Vein Merrin AD:n leiriin ja istuin jännittämään katsomoon hienoja suorituksia.

Launtainahan oli vuorossa joukkueradat. Minien osalta homma päättyi ensimmäisenä. Oulun Koirakerhon koirulit kiitivät upeasti pronssille, Onnea!

Makseista katselin osan, ja sitten lähdin lämmittelemään Merriä. Sekä kerroin Marille muutamia faktoja (tai faktoiksi luulemiani juttuja) Merristä ja medien rataprofiilista [kuten esim että kun radalla oli okseri (estenro 14), niin Merri usein tiputtaa toisen okseririman jos sille ohjaa kuin tavan hypylle, eli okseri on piiitkä hyppy jne]

Maksitkin lopettavat urakkansa ennen kuin medien kolmas kierros (jolla Merri & Mari esiintyivät) alkoi. Active Dogs'in maxi-joukkio sijoittui hienosti neljänneksi!

Tästäkään Merrin radasta, siis esiintymisestä jonkun toisen ohjastamana, mulla ei ole oikein selkeää mielikuvaa. Katselin suoritusta takarivistä, siis maassa mutta en ihan kehän vieressä (jottei Merri vain bongaa mua ja ryntää mun luo kesken kaiken, ei sillä varmaan kyllä ollut aiettakaan moiseen puuhaan). Merri ei petä minua, eikä ruotsinlapinkoirien mainetta (mitä se on? Kieli ulkona) tälläkään kertaa vaan kirmaa hienosti virheettömän radan!



Kuvista kiitos Taru Jääskeläiselle! Hymy

Sekä tietysti tuhannet kiitokset Marille!!!



Illalla ajeltiin Kemiin yöksi. Onneksi Cheri ja Merri tulivat ihan hyvin toimeen keskenään, niin meidän ei tarvinnut tehdä mitään erikoisjärjestelyitä.

AD:n epikset


Koska osittain laiskuuttani ja osittain muista syistä maanantai-illan agiharkat jäivät välistä niin suuntasimmepa tiistaina agittamaan Martinniemeen Activen järjestämiin epävirallisiin. Joissa tuomarina toimi Mikko Aaltonen.

Nemin ilmoitin mölliradalle (pitää katsastella taas tarkemmin niitä kontakteja, eli en halunnut enää toisintoja perjantain ja torstain läpijuoksukontakteista) ja Merrin ekalle kilpailevien radalle.

Nemin rata meni muuten ihan hyvin. Paitsi, että tuntui ettei koira päässyt oikein käyntiin. Siis mun mielestä koira tuntui hitaalta. Suoritusaika oli kuitenkin jotain miinus yhdeksän. Voittajakoiralla (mali) taisi olla lähemmäs miinus kahtakymmentä...  Niin ja yhdeltä hypyltä se ajautui ohitse, kuinkas muutenkaan kun mun ohjaussuunnittelu ja -toteutusmokan takia. Päättämätön

Kilpailevien eka rata-ainaskin- olisi ollut ihan iisipiisi. Mutta ohjasin Merrin ohi yhdestä hypystä. Ts en käskyttänyt/ohjannut sitä tarpeeksi ajoissa. Joku muukin virhe taisi tulla, mutta ei ole kyllä nyt hajuakaan mikä. Ehkä siitä lopusta. Kun olisi ollut eteenmenosuora, niin Merri jää vaan pyörimään ja räkyttämään mulle. Hohhoijaa!

Joo, ja alussa koitin saada koiran hiljaiseksi. Vesipulollollani. Eihän siitä mitään tule. Koira on hiljaa hetken, sitten nousee istumasta ja räkyttää mulle kauempaa. Ehkei mun vaan enää kannattaisi edes yrittää?? Se myös melkein karkaa lähdöstä, mutta käyn palauttamassa sen takaisin alkuun, istumaan.

Kaiken tämän nolouden kunniaksi ja lisäksi tullaan vielä toiseksi ja päästään palkinnoille. Saadaan kongi, mikä sinällään oli kyllä ihan kiva palkinto, koska ennestään kotona on yksi - josta koirat tykkää kaivella jäätynyttä maksalaatikkoa (ylläripylläri Kieli ulkona), joten nyt on molemmille sitten omat...

Lopuksi / lisäksi tietty kävelytin koiria sinne sun tänne, tokoilin hieman molempien kanssa (Nemin hieman enemmän kuin Mersun) ja leikin ratahenkilöä vikan radan ajan plus auttelin esteiden poiskeräilyssä.

Selvennys Piitimeen


Katselinpa Hunddaattaa. Siellä Merrin tuloksena Piteån toukokuun näyttelystä näkyy tällaista:
































2009-05-16-002PITEÅUTSTÄLLNING NATSKK
DomareHELGESEN SVEIN
CHKK:   2
CK
BTKL:   2


Joten vaikka arvostelulipukkeessa sitä ei lukenutkaan ja vaikka varsinaista pn-kehää ei ollutkaan (kun tuomari tiesi sijoitukset muutenkin) niin virallisissa tuloksissa kuitenkin lukee Mersun pn-sijoitus Hymy

Alkukesän vikat AD-reenit


Niin. Torstain reeneistä en ole tainnut vielä turista. Olin Nemin kanssa eri ryhmässä kuin yleensä, hieman illemmalla tällä kertaa. Marin opissa jok tap ja varmaan sama reeni kuin mitä normivuorossakin oltaisiin tehty.

Rata vaikutti hankalalta. Paljon vaikiampi kuin mitä ne viime aikaiset rallatukset mitä ollaan tehty! Nemi oli ihanalla päällä Pusu Ainakin melkein. Vauhtia piisasi. Irtoili ja takaaleikaukset sujuivat. Mutta. Se pentele oli niin lennokkaalla tuulella, että tuli kontakteista läpi. Kerpele!

Nemin jälkeen pääsi Merri rallattelemaan. Seuraavaan ryhmään. Marin kanssa. Merri oli vauhdikkaalla tuulella, vauhtia riitti enemmän kuin kummassakaan (Marin kanssa mennyssä) kisastartissa yhteensä.

Reenien jälkeen huomasin kauhukseni, että McLaren kaipaa taas varikkokäyntiä. Ei ole Laareneihin luottamista. Pohja oli lähes kokonaan irti (siis tietty se oikianjalankenkuli, se sama pohja jota on korjattu jo (nyt tämä liimailu mukaan lukien) neljä kertaa!!!). Onneksi reenikamu vinkkasi mulle huoltoasemien liimatarjonnat. Ja niinpä kävin hakemassa Martinniemen Abc:ltä pikaliimaa (kaikki myynnissä olleet tuubit, eli kaksi kipaletta). Aikalailla meni kisafiilingit seuraavalta päivältä (Tornio), ts kisojen odotusinnostus katosi taivaan tuuliin, kun mietin, että mitä kenkävaihtoehtoja mulla on kirmailuihin:
a)McLarenit, joista voi pohja irrota hetkenä minä hyvänsä (kävely kuulosti ihan steppailulta, kalkatus kävi)
b)uudet lenkkarit, joissa ei ole oikiassa jalassa vielä korotusta ja joita ei ole vielä "sisäänajettu"
c)sandaalit (tarviiko edes selittää niitten huonoutta juoksemiseen?)
d)talvikengät = Pellet

Tornioon raahasinkin perjantaina kaikki muut vaihtoehdot paitsi beet. Ja koko viikonlopun käytin vuorotellen ceitä ja aita.

ps. niin siis keskiviikolta oli peruttu Merrin ryhmän reenit.

Pitihän


...sitä käydä rikkomassa jalkansa eilen Activen epiksissä. Toisaalta taas jalka oli jo toipunut viikonlopusta, joten johan se olikin aika lonkkasta (linkuttaa, nilkuttaa) hetken aikaa etiäpäin.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Tornion SM-kisat, perjantai


Perjantaina ajelin koirien kanssa Tornioon. Olinhan ilmoittanut koirulit kahdelle radalle kirmailemaan. Kisapaikkana oli Pohjanstadion, jossa kirmasimme Merrin kanssa ykkösissä (Merrin uran ihka ensimmäinen 0-tulos tuli silloin..) Agirodussa kesällä 2005.

Perille löytyi siis ihan hyvin. Purkupaikalle jätin häkin, tuolin ja kassin. Koirien kanssa viemään auto parkkiin ja sitten jonottamaan rokotusten tarkistukseen ja saamaan koirille nauhat remmeihin (jotta pystyikin kulkemaan ees-taas alueelta ulos ja sisään) sekä itselle ranneke. Portilta löytyi tuttuja ja kantoapua roinilleni, avustajille KIITOS! Hymy

Leiriydyin koirien kanssa Activen telttaan.

Kisatahtini illan aikana oli siis: Nemi - Merri - Merri - Nemi.

Nemi, kisa1, ratapiirrostuomari Eija Berglund:
Kahden ensimmäisen hypyn jälkeen olisi ollut keinu. Mutta Nemi bongasi jonkun ihmisen, tai mitä lie 2 hypyn jälkeen ja sen keskittyminen meni täysin Päättämätön Sain sen vielä mukaan, mutta vieläkään en ole keksinyt oikein hyvää sanottavaa radasta. Vaikka aikaakin on jo kulunut. Hyl tuli siis kolmesta kiellosta. Koira ei pysähtynyt yhdellekään kontakteista. Ei toki loikkinutkaan, mutta ei pysähtynytkään. Puomi oli sen mielestä pelottava ja se palasi takaisin esteeltä - vai hyppäsi pois?- joten otin sen kokonaan uusiksi. Pujottelun aloitus ei toiminut ilman kieltoa. Mutta teki kuitenkin esteen loppuun asti sitten kun sain sen sinne.
Aah, jotain positiivista kuitenkin: rimat pysyivät ylhäällä, koira ei alittanut hyppyjä, putket ja pussit menivät hyvin samoin kuin tokavikana esteenä ollut rengas.

Toisaalta voin syyttää paljon itseäni. Koira oli ehkä huonosti lämmitelty kun säädin kaiken oheishässäkän kanssa. Enkä lämmittelyssä saanut koiraa kakkaamaan joten hermoilin kaikkea ihan kummallista ja ehkä turhaakin. Kuten että kestääkö kengät. Nehän näet hajosi torstaina treeneissä - olenkohan sitä mahtanut kertoa? Pohja siis irtosi oikeanjalan kengästä melkein kokonaan... kävin hakemassa liimaa huoltsikalta ja kenkä oli yön yli liimauksessa.
Kisa-alustana ollut matto (nurmi) oli omituisen pehmeä. Hieman raskas jopa juosta.

Merri, kisa1, ratapiirrostuomari Anders Virtanen:
Rataprofiili oli mukava. Tai olisi ollut. Saatiin näet hylky, ja vielä -nykypäivänä- harvinaisella tavalla eli kolmella kiellolla. Ensin koira aloitti pujottelun väärältä puolelta. Sitten se tuli puomista ohitse ... siinä se mun rinnalla jolkotteli ja ilme oli "mihin sitten mennään?" kun minä luulin koiran olevan puomilla Yllättynyt Älä, älä, älä ikinä luule mitään!!! Miten senkin oppisi. Vika kielto tuli sitten epäonnistuneesta leikkauksesta. Koira ei irronnutkaan kolmanneksi viimiselle hypylle. Persjättöä olin kait siihen suunnitellut, mutta en kerennyt tekemään sitä joten tuli tökköleikkaus odotetulla seurauksella...

Merri, kisa2, ratapiirros
tuomari Eeva-Liisa Pohjanen:
Johan oli Elp radan pätkässy. Siis kimurantin sellaisen. Tämä oli kuitenkin päivän ainut rata jolta sain tuloksen. En tosin kovin hyvää sellaista (10+aikaa, vika tuloksen saanut koira eli sij jotain 36/97 tms). Koira jatkoi kontaktiesteiden ohi juoksua, eli ei mennyt keinulle. Mitä lie ohjausmokailin. Ja sitten ihan lopussa, kun itse taisin olla jo naatti, ei käskyä kuulunut. Joten toljotettiin koiran kanssa yhdessä jotain vikoista hyppyesteistä. Että siinä sellainen nyt olisi. Ja kun sanoin koiralle käskyn niin tokihan se totteli mua. Mutta aikaa oli palanut ja kielto tullut...

Ensimmäisen startin jälkeen / aikana Nemi oli melkoisen väsynyt. Ja vaikutti sangen onnellisesta päästessään häkkiin jossa veteli sikeitä oikein urakalla. Ennen vikaa starttia kerkesin onneksi lenkittämään (ja kakattamaan, jee) koiran sekä hengailin sen kanssa alueella kaksistaan. Mm katsomossa jossa koiruus käyttäytyi oikein nätisti. Sain siis koiraan paremman tuntuman kuin mitä eka radalle lähdettäessä. Tai niin ainakin luulin...

Nemi, kisa2, ratapiirros
tuomari Kati Wala:
Kontaktinaru katkesi taas kahden hypyn jälkeen, kun koira juoksi aan ohitse Päättämätön ja kun sain sen aalle niin se ei pysähtynyt kontaktille. Mietin pienen hetken otanko aan uusiksi, mutta epäilin mahtaisiko se pysähtyä sittenkään, joten jatkoin matkaa. Mutta koira oli edelleen ihan kuutamolla ja seuraavalta hypyltäkin tuli kielto. Toki osittain siksi, että ohjaussuunnitelmat meni ihan mötikköön epäonnistuneen aan suorituksen jälkeen. Ja koska tuntui vähän siltä että hyvää rataa tästä ei enää saada aikaiseksi. Niin käskytinkin koiran putkeen puomin sijasta. Eli otin tahallisen hylyn, mikä oli varsin onnistunut ratkaisu. Sillä saatiin tehtyä loppurata puhtaasti. Koira teki hienon keinun ja irtaantui loppusuoralle. Joten loppujen lopuksi kuitenkin ihan -kohtalaisen- hyvä mieli!

Sitten raahasin osan tavaroista autoon ja hurruuttelin kotio nukkumaan. Kotona olin jonnin verran yhentoista jäläkeen.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Rokotuksilla


Käytiin tänään Akuutissa rokottamassa koirat. Merri oli ihan paniikissa, se se ei tykkää siellä käymisestä nykyään yhtään -  vinkui hätääntyneenä eläinlääkärin pöydällä. Rokotukset saatiin joka tapauksessa hoidettua ja punnittiin koirat samalla.

Merri 12,5 kg
Nemi 15,4 kg

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Dream comes true :)



Mulla oli unelma. Unelma, minkä tiesin melkoisen mahdottomaksi. Saada Merri joskus SM-kisoihin. Ja tällä viikolla se on totta! Merri agiliitää lauantaina Active Dogs ry:n medi-joukkueessa yhdessä -Nemin koutsin- Marin kanssa Hymy Nauru



Sillä, että minä en agiliidä äsämmeissä ei ole väliä. Merri liitää, ja se on hieno juttu se! Merri on kuitenkin jo yli 8v. joten montaa aktiivista agivuotta sillä ei enää ole jäljellä. Minä voin jatkaa harjoittelua vielä hamaan tulevaisuuteen asti, ja ehkä mulla joskus vielä on se koira, jonka kanssa pääsen yksilö-äsämmeihin. Tai sitten ei ole, mutta ei sekään maata kaataisi.



Ihmisillä on koirillensa erilaisia tavoitteita.
Toisille on itsestäänselvää, että koirasta tulee agilityvalio "se ei ole temppu eikä mikään"
Toisille on päivänselväasia, että koira saa sm-nollat kasaan, vuodesta toiseen.
Jotkut tähtäävät sm-kisojakin pidemmälle, silmissä kiintää mm-kisat ja siellä menestyminen. Eikä sekään ole mitenkään mahdotonta, joillekin.

Sitten on niitä, joille mikään ei ole itsestään selvää. Varsinkaan ne nollat. Ei missään luokassa. Ei ole niin sanottu juttu, että nousee luokasta toiseen. Tai jos nouseekin, niin nollat eivät tule helposti.

***

Merrillä on yhteensä seitsemän nollatulosta kolmosista. Siis koko sinä aikana kun se on ollut kolmosissa. Kolmosiinhan se nousi keväällä 2006. Joten ei ole kovinkaan todennäköistä, että se saisi yhtenä "kautena" (milloin äsmäm-nollia kerätään) nollat kasaan.
Puhtaita ratojahan se kyllä tekee, mutta ihanneajat eivät vain riitä.

***

Se, että Merri on Nyt Activen joukkueessa taas on erinäisten asioiden summa. Minun onni (ja autuus ). Hain Merrille paikkaa Okk:n medien joukkueesta, tietäen ettei se sinne mahdu Silmänisku. Mutta näin ollen sain oikeuden edustaa jotain muuta joukkiota. Hain myös Activen joukkueeseen, mutta ehdotin Maria ohjaajaksi (onnistuneen kisakokeilun jälkeen) ...

***

Lauantaina on siis superjännää!!! Kun Merri tekee suomalaisten ruotsinlapinkoirien historiaa olemalla ensimmäinen rlk joka osallistuu SM-kisoihin (tietääkseni)

Sehän tästä vielä puuttu


Nimittäin jalkapohjaan (oik) on alkamassa kehittymään jonkinlainen kovettuma (känsä tai vastaava). Aivan kuin mun jalat ei muutenkin olisi ongelmalliset Mulla oli känsä jalassa aiemminki, joskus... yli 15v. sitten. Se oli jo niin paha, pahimmillaan siis, että opin kävelemään erilailla. Siis etten astunut kunnolla sillä kohalla jalkaa ollenkaan missä se känsä sijaitsi. Että jos se sen sinne jalkaan kehittää, niin mun liikkuminen näissä harrasteissa on jo tod omituista (että vielä ette ole nähneet mitään, mutta odottakaapa hetki .
Ei vaan oikeesti, toivottavasti saisin kovettuman kasvun pysäytettyä jotenkin. Auttaisivatkohan uudet kengät (ne lenkkarit)? Jalkahoidossa käynti?

Aina oppii uutta ku on pois kottoo, reeneissä ainaskii :)


(oikia kirjoitus pvm + aika 09.06.09 15:22)

Nemin reenien aikaan eilen illalla Haukkiksella oli jo TOSI paljon hyttysiä. Ilma oli periaatteessa kaunis kesäilta. Ei liian kuuma. Ei sadetta. jne Mutta pirusti hyttysiä.

Tehtiin rataa, missä oli edellisen viikon reenistä pakotettu valssi. Siis ei pakkovalssia Silmänisku vaan paikka missä kaikkien piti tehdä valssi. Ja hieman pimeähkö putken pää. Lisäksi kaikenlaista muutakin koukeroa ja ohjauksen (&mietinnän) aihetta löytyi.

Taas piti hieman hakea sitä valssin ajoitusta. Piti siis lähteä liikkeelle (valssi siis tehtiin kakkos ja kolmos hyppyjen väliin) enemmän koiran kanssa, jotta koira seurasi liikettäni. Sitten ohjaavan käden vaihto. Nemi tuli tosi hyvin mun käden mukaan. Vähän liiankin hyvin siis, eli tarvi myös sen hyppäys-käskyn.
Sitten olikin välistä veto. Mikä meni toistuvasti takaahypyksi. Siis se nelonen. Onneksi kouluttaja osasi neuvoa mitä mun pitikään tehdä (medi ja maxi koirat ovat kyllä NIIN eri asia). Sitten kun mä tiesin mitä tehdä (käännös oikiaan aikaan, napa eri suuntaan ja koirakin tuli välistä ja käännös takaisin. ilman pyllistelyjä Nauru ja ohjaus sinne hypylle).
Pimiä putki hyvä, sitten aita-a-muuri-pujottelu-pussi-keinu-putki-aita-aita-aita. Pujottelussa taisi olla joku ongelma. Ei pujoon menossa vaan siellä keskellä. Pidin kyllä turpani kiinni, mutta tuli pois esteeltä. Joten se uusiksi, mikä menikin ihan hyvin (vaii.. tämä taisi tulla vasta tokalla kierroksella tämä virhe? en ole varma, jotenkin tuntuu, että eka kierros meni virheittä lähes maaliin asti? eilisiltaisia juttuja muttei siltikään muista enää varmaksi).
Keinu hyvä. Ei tehnyt kaks-kakkosia, mutta ei myöskään himmaillut ja pysyi esteellä kunnes toisin sanottiin. [ai niin, aalla taisin juosta esteen ohi ja koira jäi sinne minne pitikin Hymy] Niin ja keinulle reenasin takaaleikkausta. Kesti sen! Paitsi tokakierroksella jäin sen verran jälkeen, että koira pyörähti keinulla ympäri, usko loppui pieneltä koiralta... mutta kun saavutin sen siinä kohtaa niin pyörähti taas takaisin (koko ajan ollen siis esteellä).
Lopussa oli kolme hyppyä epäsuorassa linjassa niin, että leikkasin jossain kohtaa (muistaakseni kolmanneks vikan esteen jälkeen). Eka kiekalla Nemi mitä ilmeisimmin luuli, että Helillä on palkka ja juoksi Helin luo vikan hypyn suorittamisen sijasta. Toisella kierroksella eteneminen ja leikkaus sujui ihan hyvin.

Toisena reeninä. Mitä tein ensin. Oli suoraputki-pujottelu. Pujokepakoina oli Okk:n uudet harkkakepit, vinokepit siis. Pistin keppejä vähän suorempaan kun kuvittelin, että Nemiä häiritsi niiden kenotus. Harkka ei mennyt niin hyvin kuin olisin kuvitellut sen menevän, mutta ihan hyvin kuitenkin. Mutta ahnehdin ja tein liikaa toistoja joten koira rupesi räkyttämään ja jätti jotain tekemättä. Loppuun otin vielä pelkät kepit niin että vein namilautasen loppuun (miksi en ollut vienyt palkkaa loppuun jo aiemmin? Mene ja tiedä, joskus sitä vaan on tyhmä) ja sekös Nemiä viehätti.. eli pujokin sujui taas niin paljon riemukkaammin (ja taitavammin loppuun asti).

Kieli ulkona

Walaa


(oikia kirjoitus pvm + aika 09.06.09 14:56)

Merrin agireeneissä eilen Haukkiksella ei ollut Mersun lisäksi kuin kaksi koirakkoa paikalla. Vissiin iso osa virittäytyy jo SM-kisoja varten. Tehtiin Kati Walan laatimaa rataa, joka vaikutti aikasta hankalalta. Moniinkaan paikkoihin en keksinyt sitä oikiaa ratasuunnitelmaa. Ts selvää sellaista. Isot koirat tekivät radan ensin, me sitten.

Aah sitä Merriä! Ja minua, minäkin olin vähän taitava, niin kerta! Silmänisku Kauimmaiset putken päät onnistuivat. Kontaktit (kaikki olivat radalla) vauhdikkaat ja hyvät, ei loikkimisia. Tein ennen puomia sylkkärin tapaisen, joka onnistui hyvin. Sain koiran sujuvasti puomille. Valssia ensin siihen mietin, mutta se olisi kuitenkin ollut kökkö jos en olisi sijoittunut siinä täydellisesti. Ja hieman sitä epäilen. Heh.
Mutta jotta ei oltaisi ihan nollana menty, niin, itte (kuinkas muutenkaan) kiiruhdin liikaa pujottelun jälkeen. Kuvittelin että on kiire. Joten tehtiin Merrit. Hyppy väärin päin. Oma ohjausmoka toki. Olisi pitänyt olla takaahyppy mutta lähdin ite liikkeelle ennen kuin koira ehti hakeutua taakse joten se meni mun liikkeen mukana sitten sen hypyn tosiaan toisin.
Kepeiltä uudestaan se kohta ja sitten menikin paremmin.  Ja loppukin sujui. ...pujo-aita-rengas-putki-aita-aita. Putken haki hyvin! Ja irtosi eteen, ts ne loppu hypyt. Mutta silti. Sekään ei ole niin sanottua Merrin kanssa.

Lopuksi otettiin vielä sitä pujottelua erikseen. Radalla siis oli kohta missä pujoon tultiin aalta (pujottelu vaakasuorana, a melkein pujon keskellä. a:lta matkaa pujoon kuutisen metriä). Tämä oli aika hankala paikka, tai luulin niin. Vaikka sainkin koiran virheittä pujoon. Mutta voisihan se itsenäisemminkin esteelle lähteä, eikä haittaisi yhtään. Mutta sen vaatiminen / harjoittaminen onkin hankalaa. Kun Merri katsoo niin herkästi mua eikä sitä estettä. ts ole menossa sinne itsenäisesti.

Pinkkarit


(oikia kirjoitus pvm + aika 09.06.09 14:43)

Ei se ollut edes hankalaa. Löytää niitä uusia lenkkareita. Toivottavasti kestävät hetkisen. Saattaapi mennä ens viikkoo korotuksen teettäminen.

Kengät olivat jotkut ihan hyvän merkkiset, kait, en nyt muista mitkä. Väriltään valkoiset missä on pinkkejä somistuksia. Oikiaan jalkaan ostin kokoa 36 olevat tossut ja vasempaan 39:t. Luulen, että kolmivitoset oisivat olleet paremmin sopivat, oikiaan, mutta niitä ei tietty näkynyt. Nuo ovat hieman isot. Mutta jos ja kun saan ne erikoispohjalliset niin sitten se koko on varmaan ihan jees. Kolmineloset olivat jo selkeesti liian pienet.
Kokeilin eri mallia. Siitä kolmivitosta, mutta ne oli kyllä pienet. Jalan leveyteen ahtaat, pituuteen varmaan eivät. Kas siinä ongelma kun jalkaterä on niin pieni, että lasten kengät olisivat sopivia. Mutta jalka muutoin sen verta "vankka" että kakaroiden kengät ovat liian kaposia.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Puomikin rupeaa löytymään :)


Kävin likkojen kanssa perjantaina taas lappaiskoirien vuorolla reenimässä Haukkiksella. Koska siinä vaiheessa kun tulin paikalle siellä ei ollut keitään muita. Sain itte päättää mitä reenailisin. Rakensin helpohkon rallatteluradan, joka Nemin osalta päättyi puomille ja Merrin kanssa jatkui vielä muutaman esteen verran (Eteen! -reeniä).

- hienoja irtaantumisia Merriltä putkeen, mun ei tarttenut juosta putkean lähellekään vaan sain kiitää jo kohti seuraavia esteitä
- loppusuorankin Merri irtosi (palkalle, kuinkas muutenkaan, hyvin)
- puomi meni Merriltä vauhdilla, otti molemmat kontaktit
- yhdessä kohtaa koitin reeniä myös poispäinkääntöä, tiedä sitten oliko niin tyylipuhdasta. mutta harkkasin jotain sen tapaista jok tap
- lisäksi teimme erillisenä pujottelua. jossa ohjasin koiran esteelle pujon lopusta, jossa odotti myös palkka. hienosti koira pujotteli, ilman ääntä! lisäksi harjoittelin myös tyrkkäyksiä, missä Merri ei meinannut malttaa pysyä paikallaan-- siis ennen lähtökäskyä. varsinainen pujo meni ihan kivasti.

- Nemin kanssa oli ongelmia hitusen renkaan kanssa. Siis laitoin radalle renkaan ekaksi esteeksi. Juurikin tästä syystä. Se on tarkkaa miten sen renkaan ohjaan Päättämätön
- radan neljän este oli kulmittain kolmosen kanssa. molemmat siis hyppyjä. ja tulipa totisesti huomattua, mitä on ajoissa käskyttäminen ja mikä merkitys on kropan asennolla... ei tod koira kääntynyt neloselle jollen ollut tiukasti kääntämässä kolmosen kohdalla. mutta kun oivalsin / muistin mitä pitää tehdä niin koirakin kyllä toimi hienosti Hymy
- eikä radan loppuesteissä ollut enään mitään ongelmia. siis hyppy-putki-hyppy-hyppy-puomi
- puomilla koira teki loppuun kaks-kakkoset! jes!!! jopa parilla kolmella kerralla. tosin koira seisoi esteellä, mutta sillähän ei ole mitään väliä (aiemmin se on puomilla istunut alastulossa)
- Nemille otin erillisenä irtaantumista/eteenmenoa niin, että rengas oli vika este. siinä ei ollut mitään ongelmaa, taisin tehdä myös toisin päin jolloin koira myös teki renkaan ihan ok:sti. eli välillä rengas ei tod ole ongelma ja toisinaan koira juoksee siitä ali...
- lisäksi Nemikin harkkasi pujottelua. palkalla. vauhti hyvä. usutin sitä esteelle ja sitten kiihdyttelin/juoksin esteen vierellä. nyt en tehnyt kulmia vaan välimatkaa esteelle (5metriä?)



Niin. Paikalla oli 2 muuta koiraa Merrin & Nemin lisäksi. Joten tunnissa ehti ihan hyvin harkkailla.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Fiiliksissä



Nemin Active-reenit on niin uunituoreet ettei tässä osaa edes mitään kovin fiksua sanua. Tää vaan on niin onnellinen, kun voi oikeesti taas keskittyä niihin järkeviin kakrun ohjaustapoihin ja pyrkiä rohkeisiin ohjauksiin. Minä ittehän sitä rohkeutta tarvin, kun Nemin kanssa (silloin kun sen on tämä hyvä ja vauhdikas oma ittensä) mun ei todellakaan auta ruveta nyysöilemään.

Ja tännään minä olin -tai ainakin koitin olla- ajantasalla ohjauksessa (noh noh, ainakin jossain kohtaa olin, ihan varmasti, NIH!) ja lähdin rohkeasti tekemään valsseja, leikkauksia ja poispäinkääntöjä.

Pujottelussa Nemi jostain syystä oli hidas, en tiedä mitä se jäi ihmettelemään (sitä vierestä kävellyttä belgiäkö?) mutta teki kuitenkin esteen loppuun asti. A mentiin usiampaan kertaan, ja hyvin mentiinkin. Keinukin oli radalla ja koira suoriutui siitä ihan kivasti.

Ai ni, a:n alla ollut putkikin meni hyvin. Ts lähinnä se, että koira meni sinne putkeen eika aalle Silmänisku

Siistii!!