Arkea

Kasvua havaittavissa. Henkistä nimittäin. Mulla tai Nemillä Ts mä olen alkanut ymmärtämään kakaran aivoituksia paremmin. Esim ulkoillessa se itseasiassa "keskustelee" aika paljonkin. Kysyy, että "puolustanko/hyökätäänkö/metsästetäänkö/jne" ja jos mä älyän vastata sille oikialla hetkellä niin ei se sitten älämylöi kellekkään.

Merrikin periaatteessa toimii samalla tavalla. Ehkä ei kuitenkaan niin suoraviivaisesti kuin mitä Nemi. Toisinaanhan Merri vihaa koko maailmaa, ja todellakin kertoo sen kaikille. Syitä tähän voivat olla mm Merrillä on nälkä, Merriä kakattaa tai Merriä ei ole aktivoitu tarpeeksi. "Vihansa" se sitten osoittaa yrittämällä hyökätä ohi ajavien autojen (lähinnä enemmän meteliä pitävät esim peräkärryt tms), traktoreiden tahi mopojen kimppuun. Tai jos ei muuta näy niin sitten vihataan ihan tavan kävelijöitä...

Nemillä ei onneksi ole tuota samaa raivostuttavaa tapaa yhtäkkiä hyökkiä jotain rullaluistelijaa päin. Paitsi jos Merrikin hyökkii, niin sitten Nemi saattaa lähteä kimppaan mukaan. Kaksin aina kaunihimpi, tai hauskempi, tai jotain.

Tapaus eiliseltä lenkiltä. Kulman takaa tulee vastaan koira (näyttää ihan peruslapinporokoiralta, sellainen merkkivärinen, mutta on kuitenkin peruspiski eli sekarotuinen), koirat sanovat (puolin ja toisin) tervehdykset toisille. Käännyn samaan suuntaan kuin mistä koira on tulossa, mutta en mene jalkakäytävälle vastaantulevien seuraksi vaan jään ohittamaan autotielle. Sanon koirille jotain tyyliin "ei tarvi" ja pidän oman katseeni tienlaidassa. Tiedostan etten varmasti vilkaisekkaan niitä toisia (pieni silmämunan muljahdus olisi "lupa tappaa"). Koirat eivät ole enää moksiskaan ja ohitus sujuu ilman ääntäkään. Ainakaan meidän suunnasta. Kun toinen koira on jäänyt onnellisesti taakse, siirryn jalkakäytävälle normireitille ja päästän koirat nuuskuttamaan vasta ohitetun koiran hajuja/jälkiä.

Toisinaan saan koirat siis kulkemaan nätisti vaikka ne olisivat kerenneet aukaista äänekkään kitansa toisille koirille. Joskus sitä sitten vain tietää, että hiljaisuus koittaa vasta kun tilanne on täysin ohi, joten silloin tällöin en vain jaksa paneutua asiaan kun tiedän. Tai kuvittelen tietäväni, etteivät ne kuitenkaan käyttäydy kunnolla.
Jepjep, tiedän, että koira ei näe eroa eri kertojen välillä. Ja jokaisessa kohtaamisessa se vahvistaa käyttäytymistään. Oppii jne. Aina ei kuitenkaan vaan jaksa. Tyhmää, mutta näin se vain menee.

Normilenkeillä aika harvoin on nameja mukana. Jos namit on taskussa niin sitä paremmin ottaakin ne ohitustilanteet harjoituksina ja käyttäytyy eri tavoin. Ja toisaalta koiratkin tietää, että hyväskää saattaapi olla tulossa ja käyttäytyvät kuin herran tertut.