Hoopersia, toiseksi viimeinen kerta alkeiskurssilla

 Keskiviikon treeneissä paikalla oli kaksi kolmesta ryhmäläisestä. 

Treenit taas Kuivasjärvellä. 

Muistiin itselle että hoop - käskyllä sanotaan kaareva linja ei siis erikseen niitä hoop-välineitä. 

Tehtiin uutena tynnyrin ulkokierrettä ns poispäin ohjaajasta, siihen käskyksi träp (joka jäi vähälle käytölle kuitenkin aksassa ts yleensä kaikkiin takaakiertoihin käytän "tee" -vihjettä).

Eli toistaiseksi Taran hoopers vihjeet

• eteen
• taa
• hoop
• putkeen
• träp
• kierrä 

Hoopersin kurssin kolmaskerta

 Kolmaskerta Hoopersia oli Kuivasjärven KAS:n hallilla. Kauhea meteli kun ulkona satoi vettä, tomusta ja hiekkaista sisällä. 

Selityksiä lisää myöhemmin, mutta tässä video treeneistä. Osa harjoituksista jäi kuvaamatta kun oltiin Taran kanssa kaukana kamerasta tai jätin videolta pois kun meitä ei juurikaan näy. 

Hoopers -kurssin 2 ekaa kertaa

 Hoopers -kurssista on ollut nyt kaksi ensimmäistä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Tara oli ainoa koirakko AnskuNi -treenitilassa ja toisella kerralla oli toinenkin koirakko (nuori bordercollie). Siksi oltiin keskenään ekalla kerralla kun en päässyt kurssin aloituskerroille, mitkä olivat oikeasti viime viikolla. 

Ollaan tehty linjalla pysymisiä kosketusalustan kanssa (ostin uuden, kylppärimatto Halpahallista niin on eri värinen kuin aksan kontakteilla käytetty musta automatto), paikallaoloa ja tutustuttu esteisiin. 

Vihjesanoja:

• Kierrä - tiukkakäännös
• Hoop
• Putki
• Eteen
• Taa (veräjälle) 

Toiselta treenikerralta videoita:

Hoopers

 Ilmoitin Taran hoopersin alkeiskurssille, kurssilla on viisi kertaa ja koutsina on sama kuin kenen opissa käydään agilityssä (eli Ansku). 

Agikurssi loppui

 Jäi sitten kirjoittamatta seikkaperäisesti Taran agikurssin lopuista treeneistä. 

Lopuilla kerroilla harjoiteltiin hyppysiivekkeen avulla valssia, persjättöä ja viimeisellä kerralla myös leikkausta. Leikkaus oli ehkä hivenen hankalaa, koska siivekkeen likelle laitettiin namikippo/palkka ja Tara ei tuntunut oikein tajuavan ettei palkalle saa karata eikä toisaalta myöskään ole tarkoitus kiertää siivekettä samalla tavoin kuin edelliset kerrat tehtiin. 

Kiertämään pentu oppi kyllä tuolla kurssilla (tai siis jo aiemmin opittu vahvistui kovasti), saatiin tehtyä etäisyyttä kiertämiseen. Tara kiertää vahvemmin vastapäivään, teki toki välillä myös toiseen suuntaan kierrot, mutta jos itse sai valita niin kiersi vastapäivään. 

Sitten tehtiin myös palkalle fokusointia ja jotain liikehäiriöjuttua, mikä ei oikein toiminut meillä kun koiran paikallaolo ei ole kovinkaan hyvä. Tehtiin sitten paikallaolotreenejä ja ne ehkä hitusen kehittyivät kurssin aikana. Putkella tehtiin myös jonain kertana jotain kuuntelutreeniä eli välillä sai mennä putkeen ja välillä piti putken lähellä tullakin ohjaajan matkaan. Tara tuli kyllä ihan hyvin mun luo eikä mennyt putkeen, mutta oli ehkä pennulle hämmentävä treeni (vaikka kait sillä joku tarkoitus oli, luultavasti hyväkin), koska seuraavalla kerralla se putki ei enää kiinnostanutkaan niin innolla. 

Kolmas kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viime viikon tiistain agilityn alkeiskurssilla Tara meni ekan kerran putkesta läpi. Ihan ihan ensimmäinen kerta ei mennyt koiranuorukaiselta kuin vetta vaan, vaan kyllähän se koiraa jänskätti se putki. Annika piti koiraa ja minä olin kutsumassa Taraa suoran putken toisessa päässä. Miksi namien luo ei voinut vain tulla, miksi piti mennä jonkun luolan läpi? Pari kertaa Tara oli vähän sitä mieltä, että pitääkää putkenne, mutta sitten se oivalsi, että oikeestaan se putki on ihan kiva juttu ja viimeisellä kerralla karkasi putkeen 😁 (ja sai karkaamisestaan palkkion). 

Lisäksi harjoiteltiin pupuasentoa (ei oikein onnistunut meiltä), kumartamista (liittyi jotenkin keinun tekemiseen), nenä kosketusta purkin kanteen, palkalle hetsausta ts etupalkkatreeniä (kysyin voiko käyttää vinkulelua, oli ok - Tara pystyi hienosti leikkimään hallissa ja sille lelupalkka oli tuossa harjoituksessa hyvä). Tehtiin myös peruuttamista, tuolla se tehtiin niin, että ohjaaja istui selkä seinää vasten ja piti nameja/palkkaa lähellä vartaloa, sitten vain odotettiin, että koira alkoi tarjoamaan edes pikkuriikkistä peruutusta. Ja alkoihan Tara 😊 eli ainakin alkuopetukseen tuo näytti Taralle toimivalta tavalta saada se peruuttamaan. Pitäisi varmaan joku käskysana ottaa siihen vähitellen ja testailla missä vaiheessa muissakin yhteyksissä koira osaisi toiminnon (eli että mun ei tarvi aina istua lattialla jotta koira peruuttaa). 

Toinen kerta aksaan valmistavalla kurssilla

 Viikko sitten agilityyn valmistavalla kurssilla Tara opetteli venyttelemään, kertasi käsikosketusta. 

Lisäksi jatkettiin siivekkeen kiertoharjoituksia, tehtiin kosketusalusta -treeniä ja jalkojen väliin tulemista. 

Raahasin kameran reeneihin niin sain vähän videopätkiä harjoituksista. 

Taran tanssikurssi loppui

 Viime sunnuntaina oli viimeinen kerta Okk:n koiratanssin perus/alkeiskurssista. 

Ensin tehtiin improtreeni (en osannut kääntää tätä oikein päin), jossa Tara teki vähän erejä juttuja kuin mihin yritin sitä johdattaa. Eipä tuo mitään haitannut, pääasia, että oli hyvä meininki 😀

Seuraavaksi porukka jaettiin kahtia, toisella puolen toinen kouluttaja kertoi mitä kaikkea voi tehdä kepillä. Eli tanssiesityksissä voi olla rekvisiittana keppi (sateenvarjo, tms), jonka kanssa voi tehdä erilaisia liikkeitä. Toisella puolella kerrattiin jotain kurssilla aiemmin opeteltuja temppuja. Minä kysyin vinkkejä kasi-temppuun, jota en ole juurikaan reenaillut kun se menee aina ihme säätämiseksi. 

Sateenvarjon kanssa Tara oli ihan superkekseliäs. Osaa se näköjään tarjoilla tekemisiä 😊
(tiesinhän minä sen entuudestaankin)

Tähän toiseen versioon päädyttiin sillä, että ensin Tara laittoi yhtä tassua varjolle, josta palkkailin sitä. Ja siitä meni ehkä pari minuuttia (muutama yhden tassun toisto), kun se teki jo näin:

Kasitemppukin me saatiin jo paremmaksi, kun sain Jenniltä hyvät neuvot ja lakkasin säheltämästä 😁 Tässä pätee se ihan sama kuin monessa muussakin Taran koulutustilanteessa, että namit pois omista käsistä. Pentu miettii ja keskittyy tekemiseen paremmin kun palkka ei heilu nenän edessä. 

Agilityyn valmistava alkeiskurssi, ensimmäinen treeni

 Tiistai-iltana Tara tosiaan aloitti aksan alkeet Tiian koirakoulussa Annikan ryhmässä. Ryhmässä on Taran lisäksi villakoira (kääpiö?), suomenlapinkoira ja joku vinttikoira (en ole satavarma rodusta). Ilmeisesti siinä pitäisi olla myös sheltti, mutta se ei ollut tällä kertaa paikalla. 

Tuolla kurssilla ei ole tarkoituskaan tehdä kaikkia mahdollisia aksaesteitä, itseasiassa ilmeisesti tehdään vain juttuja siivekkeillä ja putkilla. Mikä on ihan ok minulle, en haluaisikaan viedä Taraa vielä kontaktiesteille yms eikä pentua tarvitse vielä (pitkään aikaan) hyppyyttää varsinaisesti vaikka kotona onkin melkoinen pomppijainen. 

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin vatireeniä. Se että koira teputtaa etujaloilla vadin päällä on Taralle jo tuttua puuhaa, mutta uutena meille tuli vatiin meno. Jossain vaiheessa koiran pitäisi koota itsensä niin, että sen kaikki tassut olisivat vadissa. Nyt Tara laittoi kyllä etutassut vatiin, mutta siitä käveleminen ja takajalkojen vatiin laittaminen olikin jo haastavampaa. Muutama takajalkavateilu saatiin kuitenkin aikaiseksi. Nyt käytettiin pesuvatia, mutta koiran koko määrittää sen minkä kokoinen vati millekin koiralle on hyvä (tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea). 

Sitten tehtiin siivekkeen kiertoa. Niin että oltiin ihan lähellä siivekettä. Tarjoamisen kautta koiran olisi pitänyt lähteä sitä tekemään. Tara teki kyllä joitain kertoja, mutta vain toiseen suuntaan. En saanut koiraa oikein ymmärtämään jutun juonta. Vaikka sen kanssa on tehtyä kartion kiertämisiä mitkä ovat alkaneet sujumaan ihan hyvin jo. Selvästi Tara ei ole vielä yleistänyt kiertämistä - eli laiska ohjaaja ei ole tehnyt erilaisilla asioilla ja esineillä kiertoreeniä - ei voi vaatia pennulta kun yleistämistä ei ole tehty. 

Lopuksi tehtiin vielä käsikosketusta. Tara oli ihan kuutamolla. Tarjoili kaikkea muuta, kuten sitä maihinmenoa mitä on helppo tarjoilla kaikkeen ja tassun antamista. Mutta kun pitäisi koskea kuonolla käteen, niin ei voi ymmärtää ... 

Sopimukset itseni kanssa ja niiden sopimusten purkaminen

 Viisi vuotta sitten kun Kikin agilityura loppui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan niin vannoin etten ikinä enää harrasta agia. Syynä sille lähinnä oli luopumisen tuska ja kaikki se tunneskaala mitä kävin läpi silloin kun Kikin kyynärpeikko paljastui. En myöskään halunnut enää minkään (koira)harrastuksen olevan jotenkin niin ylivuotavan tärkeää kuin aksa joskus oli. 

Tuon kokemuksen jälkeen olen (entistäkin enemmän) hyppinyt lajista lajiin, tehnyt koirien kanssa milloin mitäkin fiiliksen mukaan ja tarkoitushakuisesti pyrkinyt siihen ettei mikään laji kiilu yksinään himotuimman harrastuksen kukkulalla.

Joskus ehkä myös ajattelin ettei nykyisen kaltainen hömppätreenailija ole "kunnon koiraharrastaja" (joo, hönöt ovat ihmisen ajatukset joskus olleet). Se "himo kisaaja" tai "tavoitteellinen harrastaja",  joka joskus olin, on kadonnut jonnekin. 

Kun ruvettiin uutta koiraa hommaamaan niin Eetu sanoi, että siitähän voisi tulla mulle uusi agilitykoira. Siinä vaiheessa -ja pitkään sen jälkeenkin- kielsin jyrkästi moiset puheet; ei tule, kun aksaa en enää aio harrastaa enkä näin ollen agilitykoiriakaan tarvitse. Hieman ennen kuin Tara kävi niissä välikuvissa niin rupesin miettimään, että jos kuitenkin testattaisiin Taran kanssa, että tykkäiskö se aksasta? En halunnut ajatella asiaa enemmän ennen kuin välikuvissa oli käyty, mutta kun sieltä tuli vihreää valoa harrastuksen suhteen, niin ... huomasin vilkuilevani alkeisagilitykurssitarjontaa Oulun seudulla. 

Pitkän jaarituksen lopputulemana Tara aloittaa *Sportdogcenterissä Annika Haikosen opastuksella tutustumisen aksaan 😎 Kurssi alkaa 16.11 
Tässä on sellaista historian havinaa, että (jos en nyt ihan väärin muista) niin Annika on kouluttanut myös minua ja Merriä joskus Okk:lla 2000-luvun alkupuolella (eli agilityurani alkutaipaleella) 😉

Sen jälkeen kun olen lopettanut agilityn harrastamisen niin säkäluokat ovat lisääntyneet kolmesta viiteen (en ehtinyt pikkumaksien tai pikkuminien kelkkaan). Säännöissä ei myöskään ollut oivia tai pavoja (tai mitä ovatkaan) eikä koirat saaneet hyppiä kisaluokista toiseen. Myöskään nykyisen kaltaista koirien mittauskäytäntöä ei ollut (josta en siitäkään ole tarkemmin perillä, toki koirat mitattiin ennen kisaamista ja tulos merkittiin kisakirjaan aiemminkin). 
Ilmeisesti radat ovat muuttuneet erilaisemmiksi ja ne ohjaukset mitkä olivat kymmenen vuotta sitten pinnalla ovat jo historian havinaa ja nykyaksa on ihan toisenlaista ... 

Että aika ummikkona ja puhtaalta pöydältä (tietämättömänä mistään) voin telinejumpan Taran kanssa aloittaa 😊

*Avarian Sportdogs vaihtoi nimensä vähän aikaa sitten Sportdogcenteriksi, koulutustila sijaitsee Kempeleessä. 

edit. Jep, sitäkin mietin, että tuleeko liikaa treenejä pennulle viikossa. Koiratanssikurssi ja tämä aksan alkeet menevät hieman lomittain eli koiratanssia viimeinen kerta on 21.11 - eli vain tuolla yhdellä viikolla Taralla on kolmet ryhmätreenit. 

Koiratanssista

 Ilmoitin tänään Taran koiratanssin peruskurssille (/alkeiskurssille) Okk:lle. Vielä en tiedä mahduttiinko mukaan, kurssille otetaan kymmennen koirakkoa. Harjoitukset ovat sunnuntaisin 16.30-17.30 26.9-21.11. 

Kikin olen ilmoittanut niin ikään okk:lle tulevaksi kaudeksi koiratanssin ryhmätreeneihin, oletan että mahdumme mukaan, nämä harjoitukset ovat (myös sunnuntaisin) alkaen joko 17.30 tai 18.30, Syyskausi taitaa olla elokuun lopussa / syyskuun alussa. 

Okk:n koiratanssikisat ovat 18.9 ja tällä hetkellä tuntuu, että ei oltais osallistumassa niihin. Tai sitten pitää taikoa taas koreo jostain. Kesäkuun kisojen koreota en aio enää käyttää kun en halua paineistuttaa Kikiä enää sillä ohjelmalla kun se ahistui siitä kädessäni olleesta kamerasta. Eli vaihtoehtoja on pitää sama biisi ja tehdä siihen koreo ilman kameraa tai vaihtaa biisiä ja sitä myöten koko koreoideaa ... 

edit. 17.08.21
Tara pääsi sille peruskurssille, ensimmäiset treenit ovat tosiaan 26. syyskuuta (merkkasin reenit kalenteriin tuohon oikealle). 

Rallytokon alkeet, käytäntö osa3

Viikko sitten kävin Kikin kanssa rallytokon alkeiskurssin (meidän) viimeisellä tunnilla. Homma ei mennyt alkuunkaan putkeen. Oli tarkoitus reenata pieniä ratapätkiä. Jotenkin semisti sain pari kylttiä tehtyä ja sitten Kikin nenä eksytyi maahan (ts lattiaan) jossa se sitten viihtyikin. Mun mukana olleet (olikohan kolmia erilaisia) namit eivät koiraa juurikaan kiinnostaneet. Kertaalleen kannoin koiran häkkiin kesken harjoituksen kun ... sitä ei vaan napannut ja en tod tykkää/halua houkutella sitä reenimään; varsinkaan namilla josta se ei ole kiinnostunut. Lopputunnista kouluttaja antoi pari frolic palasta ja ne sitten olivatkin tosi jees - joten hetken aikaa Kiki oli innostunut.

Lopputunnista Katja kertoi jotain rallysääntöjä ja Kiki oli hysteerinen. Huusi siis. Jälkeenpäin tietysti tajusin, että mun ois pitänyt viedä koira autoon siinä vaiheessa kun lopetettiin reeniminen ... mutta kun luulin saavani koiran rauhoittumaan sinne häkkiin (kuten yleensä). Mutta nyt Kiki ottikin ahdistusta ulkoa kuuluvista äänistä (seuraavan ryhmän koirat melusivat ulkona).

Rallytokon alkeet, käytäntö osa2

Ne toiset rallyreenit, jotka olivat puoltoista viikkoa sitten. Siellä harjoiteltiin ne loput alokasluokan kyltit. Kiki ei ehkä ollut ihan niin tättähääränä menossa halliin /tekemässä asioita kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta toisaalta se ei myöskään säikkynyt mitään. Ja oli siis ihan ok reipas (muttei ylivireinen). Ekalla kerralla tehtiin temppusia väliajoilla, mutta tällä kertaa joko tuuppasin Kikin häkkiin (no en töninyt vaan käskin sen sinne ;-)) tai se jopa meni sinne oma-aloitteisesti :-)

Ihan kivat reenit olivat ne.

Tässä kurssin aikana on sitten kotona reenitty jotain juttuja. Se eteenistuminenkin alkaa sujumaan jo hieman paremmin kuin aiemmin (Kiki ei heti pakita ns luopuen poispäin minusta). Mutta ralleilu vaatii kyllä paljon malttia; ehkä meiltä molemmilta. Kun kaikki ne sellaiset askeleita eteen tai taakse ja koiran pitää istua ja ottaa askel tai pari niin ovat Kikin mielestä ihan liian hidastemposia, plus itsellä on ehkä opettelua siinä että puhun koiralle tarpeeksi (tarpeellisia asioita) mutten kuitenkaan liikaa lörpöttele.

Kurssia on enää jäljellä yksi kerta, tämän viikon keskiviikkona. Ts olisi kaksi kertaa, mutta viimeiselle kerralle ei päästä kun on se Nemin hammasoperaatio. Jatkokurssi taisi olla täynnä jo ennen kuin tämä alkeiskurssi alkoi, joten ihan heti joulun jälkeen ei jatketa ralleja - ryhmässä ainakaan - mutta kyllä mulla on suunnitelmissa myöhemmin talvella / keväämmällä ilmoittaa Kiki  taas rallattelemaan.

Hampiaika

Varasin Nemille hammaslääkäriajan: 19.12.

Mikä myös tarkoittaa sitä, että Kikillä jää viimeinen kerta rallyn alkeiskurssista käymättä. Jos haluat ostaa ko tunnin niin laita viestiä (face yv tai sposti kaisa (at) ruotsinlapinkoirat piste com)

edit. Olipas tehokas Kisman kurssituntienmyyntiryhmä, kun se tunti meni jo :-o

Rallytokon alkeet, käytäntö osa1

Mitä mä nyt voin sanoa rallyreeneistä kun olen parjannut lajia vuosikausia? 😂
Koska päätin antaa lajille mahdollisuuden ja piiiitkän empimisen jälkeen tosiaan ilmoitin Kikin rallykurssille, niin yritän pitää mieleni avoimena (ja kaikenlaiset sammakot ja muut mölyt mahassani niin tunneilla kuin täällä blogissakin; ne muut kurssilaiset -samoin kuin Kikikin- ansaitsevat positiivisen harrastuskokemuksen).

Ensimmäiselle rallytunnille Kiki oli menossa innokkaasti. Kiinnostui uusista reenikavereistaan ja tekemisestä eikä meinannut housuissaan pysyä kun ei ihan kokoaikaa tapahtunut jotain. Rauhoittuminen, mikä rauhoittuminen?!?! Mutta ihanaa että virettä ja tekemisenpaloa löytyi ❤

Tunnilla harjoiteltiin alokasluokan kylttejä, aika monta kylttiä ehdittiin käydä läpi. Ne olivat enimmäkseen meille helppoja, kun on tehty jos jonkinlaista käännöstä, kontaktikävelyä yms temppusta. Vaikein oli varmaankin edessä istuminen muttei sekään niin vaikea kuin pelkäsin. En alkanut siihen vielä opettamaan mitään erillistä käskyä. Saksalainen (käännös, ei se aksajuttu) sujui yllättävän hyvin, toki sitä oltiin kokeiltu itseksemme jo ennen tuntiakin. Ainiin, sivuaskel oli myös hieaman hankala - sivuaskelseuraamista en ole Kikin kanssa juurikaan reeninyt. Tunnin lopussa tehtiin vielä ufoa (tasapainoalustalla pyörimistä) mitä on Kikin kanssa tehty paljon. Siinä voitaisiin reeniä enemmän "väärään suuntaan" pyörimistä mikä on heikommalla osaamisella. Ne törppöjen pujottelut sujuivat Kikin kanssa kivasti, jos sen ote herppaantui hetkeksi niin hihna ei kuitenkaan kiristynyt ja sain höpötykselläni Kikin takaisin kontaktiin.

Välillä pidettiin pissatauko. Eli aivojen tuuletus ruohonkorsia haistelemalla.

Ainiin. Se täytyy vielä mainita, että ainakin tämä Kikin ensikosketus rallyyn tuntui ... helpommalta kuin Nemin rallytunnit. Nemi ei jotenkin yhtään taipunut ko lajiin vaan kyseenalaisti kokoajan tekemistä, Kikille rallytemput ovat temppuja siinä missä muutkin temppuset ja ainakin nyt vaikutti siltä että se tekee niitä mielellään. (vaikea selittää, mutta rallytunnit viime talvena Nemin kanssa olivat melkoisen takkuisia Kikin tekemiseen verrattuna)

Jossain kohdin tuntia, olisikohan 85% tunnista jo kulunut, kuului jotain kolinaa hallin toiselta puolen. Luulen että berni törmäsi rallykyltteihin tms. Josta Kiki otti hieman ahdistusta. Eli sen vire laski selvästi ja sen jälkeen sitä piti hieman houkutella / innostaa tekemään. Koira ei ollut täysin maansamyynyt mutta tuttua ympäristön epäluuloista vilkuilua ilmeni.
Tästä heräsi myöhemmin pari ajatusta. Jos muistelen esim Nemin aksareenejä niin eihän se ikinä jaksanut koko tuntia painaa samalla vauhdilla kuin alussa, eli vire laski aina. Koira nyt ei koskaan pelännyt reeneissä eikä samalla tavalla ollut ahdistunut kuin Kiki on. Mutta ei sekään (Merrillä varmaan sama, mutta sen reeneistä nyt vaan on ylipitkä aika) koko tuntia ollut sataprosenttisesti tekemässä.

Joku fiksu varmaan toteaisi, että lopeta tunti/tekeminen ennen notkahdusta. Mutta mistä tietää milloin tulee notkahdus? Plus jotenkin ohjatuilla tunneilla en muka raski tehdä niin. Vaikka ehkä se olisi viisasta, jos osaisi katsoa sen oikean hetken reenaamisen lopettamiseen. Omatoimireeneissä reeniaika on paljon lyhyempi kuin kursseilla. Toinen juttu tietty olisi se jos se koira osaisi rauhoittua välillä ... Kyllä mä nytkin siis taukoja pidin, muutakin kuin sen pihapissailun. Välillä Kiki oli häkissä ja välillä hengattiin muuten vaan, tosin Kiki ei ollut mitenkään kauheen rauhassa ... "mää tekisin tämmösen tempun, kato kato Kaisa, löysin sun pipon, kato osaan heitellä namirasiaa näääin korkeelle! Kato, kato, kato ku oon taitava!!!"

Sanaseppo

Ollappa sellainen sanaseppo, joka osaisi kirjoittaa "ylös" ne tuntemukset ja fiilikset mitä milloinkin. Olen nyt pyöritellyt muutaman päivän tuntemuksiani ja erinäisiä juttuja mitä koirien kanssa on menossa enkä saa koottua ajatuksia sellaiseksi kerronnaksi kuin haluaisin.

Siksipä kirjoittelen kuitenkin tänne, että: nyt on hyvä. Tai positiivinenlataus menossa just nyt. Koska monesti tulee napistua negatiivisia juttuja, niin parempi kirjoittaa joskus sekin, kun tuntuu hyvältä. Koiraelossa -reeneissä, tavoitteissa jne- asiat menee aallokkoina, välillä ollaan pohjamudissa ja välillä heilutaan aallonharjalla taivaita hipoen.

***
Keskiviikkona aloitin rallytokon alkeiskurssin Koirakoulu Kismassa. Jep jep. Pitkän sisäisen pohdintani jälkeen ilmoitin Kikin rallytokokurssille. Ensimmäinen kerta oli teoriaa, eli Kiki ei ollut mukana. En tunne ketään kurssitovereistani etukäteen; vielä löytyy Oulun seudulta paljon koiraharrastajia joihin en ole törmännyt missään aiemmin.

Eilen kävin aamulla koirien kanssa Haukkiksella. Ensin lenkitin koirat. Erikseen (koska Kikillä on äärettömän paljon virtaa ja se on taas rasittava kun hyökkii Nemiä päin välillä, josta ei tykkää sen kummemmin Nemi kuin minäkään - kivempaa kun molemmat koirat saavat rauhassa tehdä lenkkinsä). Kikin kanssa kävin hieman pidemmällä lenkillä, pidin koiraa liinassa niin se sai hieman juoksutilaa - käytiin se yks lisämutka sitä pururataa niin Kiki hyppeli välillä metikössä.

Sitten mentiin halliin. Hallissa ei ollut muita kuin me. Kikillä riitti virtaa myös halliin eikä se ollut minkäänlaatuisessa pelkotilassa. Tällä kertaa reenittiin monia erijuttuja eli ei tehty mitään motivaatiotäsmäiskua niin kuin viime viikolla. Lähinnä reenailtiin siis koiratanssitemppusia; joista voinee olla hyötyä myös tulevalla rallykurssilla. Hieman rupesi naurattamaan kun ajattelin tulevia rallytunteja, että jos Kiki yhtään on ns omaitsensä niin olen kyllä niin pulassa sen kanssa. Kun tättähäärä tarjoaa sata temppua ennen kuin ehdin edes miettimään miten opetan sille jotain uutta ehkä hieman rauhallisemmin tehtävää asiaa. Mutta ei haittaa. Parempi tättähäärä -mieli kuin "taivas tippuu niskaan" -olotila :-)

Eniten hankalaa Kikin kanssa hallissa oli siinä vaiheessa kun yritin ottaa kännykuvaa koirasta. Saaran rummulla kuvan otto ei onnistunut lainkaan, koska "miten niin paikoillaan, tässä pitää pyöriä" :-D ja kun sitten yritin muuten käskeä koiran olemaan hetken paikallaan, niin ainakin pään piti pyöriä ... eikä puhelimen kamera ymmärrä sellaista päänpyöritysliikerataa :-D Mutta tämä nyt on pientä murhetta jos sometuskuvat eivät onnistu ;-)

Sitten kävin myös Nemin kanssa hallissa humputtelemassa. Jotain pieniä tokojuttuja tein senkin kanssa. Lähinnä mielenvirkistysjuttuja ja keskityttiin namien syöntiin ;-)

Jäljestyksen alkeet 4/4

Manasin sitten sateen paikalle meidän vikoihin jälkitreeneihin ottamalla kameran mukaan ... ;-)

Kuvassa on suomenlapinkoira Dolla ajamassa jälkeä omistajansa ja Katjan (koirakoulu Kisma) kanssa. Kuvasta myös näkyy kohtuu hyvin millaisessa paikassa opeteltiin jäljen alkeita neljänä peräkkäisenä maanantaina.

Tallattiin taas yksi pidempi jälki mihin tehtiin hieman kaarteita (ei jyrkkiä mutkia eikä kulmia). Laitoin alkuun ja loppuun joka askeleelle nameja ja välille satunnaisemmin (joko joka kolmannelle nami tai joka kolmannelle ei namia, eli vaihtelin rytmitystä). Jatkossa pitää pitää lukua siitä, että miten harjoittelussa Kikillä homma sujuu, että miten namien määrää voi vaihdella. Tuliko muutama hukka / jäljen kadotus siitä, että nameja oli hieman harvemmassa vai oliko tuuli ja sade vienyt hajua jonnekin? Hienosti Kiki kuitenkin jatkoi työskentelyä ja itse löysi aina takaisin jäljelle. Tuossa olikin hyvä, että koira oli liinassa eikä hihnassa joten sillä oli tilaa ja mahdollisuus tehdä kiertoympyrä ja hakea "hajun päästä kiinni" hieman kauempaa.

Toisena reeninä tehtiin taas keppireeni. Hieman enemmän keppejä kuin viimeksi eli hieman pidempi jälkikin. Kiki oli turhan innoissaan tähän reeniin. Minun pitäisi jarrutella sitä hieman ja saada siihen malttia. Kaikki kepit se kuitenkin löysi/merkkasi.

Jäljestyksen alkeet 3/4

Tämän viikon maanantaina päästiin taas Kempeleeseen jälkijuttujen pariin. Tummat pilvet roikkuivat taivaalla, mutta onneksemme ne valuivat alas vasta siinä vaiheessa kun ajelin motarilla takaisin kotiin päin.

Ensin treenailtiin keppejä. Eli tallattiin (nopealla hiissausaskelluksella) muutama metri nurmea, ei namiteltu askelia ollenkaan, sitten läntättiin käsi maahan (varpaiden eteen) ja keppi siihen ja jatkettiin taas hiissauskävelyä kunnes taas lisättiin uus keppi. Tätä toistettiin kunnes kaikki kepit olivat maassa. Ekalla kerralla unhotin taputtaa kädellä sitä nurtsia.
Keppitreenijälkivanat tehtiin lähelle toisiaan -yks toki kerrallaan- joten muidenkin jäljet haisivat joten Kiki meinasi harhautua alussa viereiselle jäljelle. Hieman sillä oli turhaa intoa, ja homma meni aina paremmin jos jarrutin sitä hieman ennen kuin se lähti kepin löytämisen jälkeen uudelleen liikkeelle. Koira kyllä bongasi kepit loistavasti. Lopussa varsinkin kun oli mennyt ohi niin palasi ihan itse takaisin sinne kepille.

Kun oltiin reenattu keppijutut niin mentiin tallaamaan päivän jälki. Edelleen samanmoisilla askeleilla kuin aiemminkin. Nyt tehtiin lieviä kaarteita jäljen joukkoon. Keskivaiheilla tein muutamia pätkiä niin, että jätin joka kolmannelle askeleelle namin laittamatta. Nyt minulla oli paljon nakkikikkareita mukana eikä namit loppuneet kesken jäljen teon. Loppuun laitoin taas pakasterasian missä oli 1/3 pussia pedigree lötköruokaa. Tämä oli pisin jälki mitä olen Kikille tähän mennessä tehnyt.

Havaitsin että edellisellä viikolla olin tehnyt ihan liian lyhyitä harjoitusjälkiä Kikille. Kun jälki on tarpeeksi pitkä niin koira rauhoittuu ja itseasiassa parantaa työskentelyään. Jäljestämisestä väsähtäminen tapahtuu sitten joskus paljon myöhemmin. Kiki oli siis jäljen ajamisessa tosi hyvä, kuulemma. Into hötkysi alussa kun oltiin menossa aloittamaan jäljestystä, mutta aloitti hommat kyllä hyvin - välillä haju karkasi hieman ohi siitä missä olin kävellyt, mutta hienosti Kiki itse hakeutui takaisin jäljelle. Sain jo hieman antaa lisää liinaa koiralle ja antaa sen itse ratkoa tilanteet. Jatkossa voin hieman jo vähentää namien määrää (alussa kannattaa silti olla vielä nameja joka askeleella).

Sain myös neuvoja miten tehdä sisällä keppitreenejä, eli opettaa koiralle keppien ilmaisua sisällä.

Ainiin. Jotkut kurssikaverit ovat todenneet Kikistä, että hauska koira, että kun se muuten höryää (ja haukkuu) niin sitten kun se pääsee jäljelle niin se keskittyy siihen täysin ja jättää haukkumiset muille. Itsestäkin on ollut kiva havaita miten vähän se ottaa ympäristöstä häiriötä silloin kun jäljestää ja oikeasti keskittyy työntekoon.

Jäljestyksen alkeet 2/4

Reilu viikko sitten oli toinen kerta jälkialkeiskurssia.

Tehtiin yksi jälki ja harjoiteltiin keppejä. Keppien havaitsemista nurtsilta siis. Ensin tallattiin ruutu ja sitten sinne heiteltiin niitä keppejä 5-6 kappaletta sikin sokin. Sitten päästettiin koira (hihnassa) ruutuun ja jos se kiinnostui kepistä niin naksautettiin (kouluttaja naksutti että tuli varmasti oikea-aikaisesti). Kiki löysi hienosti kepit, ja muutenkin oli haistelemassa innolla aluetta. Kaikkia keppejä ei tarvinnut löytää, jotta koiralle jäi into etsimiseen (ettei olisi tullut huonoa lopetusta niin lopetettiin etsiminen kun etsittäviä oli vielä jäljellä).

Jäljen tallasin samoin kuin ekalla kerralla. Mitä nyt namit taisivat loppua kesken, joten ihan niin pitkää en jäljestä saanut kuin olin suunnitellut. Minulla oli mukana sekä pilkottua makkaraa että juustonameja (pedigree, ei siis juustojuustoa). Ne juustonamit olivat sekaisin makkaroiden kanssa ja tuntuivat rasvaisilta ja haisivat pahalta. Minun nenään. Mutta opinpa sitten kun jälkeä ajettiin, että Kikille pitää olla tasalaatuisia nameja, samoja hyviä nameja kokoajan. Nyt se kurottautui makkaroita kohti eikä juustikset niin kiinnostaneet (älä yritä huijata, pilkkomispuuhassa). Nameja laitoin joka askeleelle.

Seuraavalla viikolla harjoiteltiin sekä keppiruutua että jälkiä (tein kolme jälkitreeniä). Oikeastaan kaikissa puski esille se, että Kikistä on niiiin siistiä mennä reenimään jälkijuttuja ettei se meinaa pöksyissään pysyä. Kepit löytyivät hyvin mutta koira haukkui samalla. Kiskoi ja haukkui kohti harjoitusaluettakin, mutta sain sen simputettua (käskytettyä) jonkinlaiseen järjentilaan ennen kuin päästin keppiruutuun. Sama villeys jatkui sitten niissä jäljenajoissakin. Alussa etenkin.

Jäljestyksen alkeet 1/4

Maanantaina aloitettiin tosiaan vihdoinkin Kikin kanssa harjoittelu lajissa mikä on hivenen kiinnostanut minua jo pitkään, mutta jota en ole osannut alkaa yksinään (ilman opastusta) harrastamaan. Toki ko lajiin olen pieniä tutustumisia tehnyt vuosien varrella muutamaan otteeseen (rlk-tapaamisissa), mutta jotenkin en ole niiden jälkeen tuntenut itseäni niin itsevarmaksi aiheesta, että olisin jatkanut lajin parissa omatoimitreenejä.

Maanantaina alkuillasta/iltapäivällä ajelin koirien kanssa Kempeleeseen, jossa Koirakoulu Kisman Katja veti jäljestyksen alkeiskurssia. Treenien kulku meni niin, että ensin Katja kertoi lajista, sitten tehtiin namiruutu. Eli tolpilla merkattu alu, jota oli tallettu ja jonne heiteltiin nameja. Kukin koirakko kävi ruudussa vuoronperään. Eli siis jokainen heitteli ruutuun omia namejaan samalla tallaten ruutua ja sitten koira kävi nuuskuttamassa sieltä niitä nameja. Kaikkia nameja ei tarvinnut löytää. Sitten Katja kertoi lisää aiheesta ja sitten jokainen tallasi omalle koiralleen melko pitkän jäljen, jotka ajettiin yksi kerrallaan. Eli Katja tuli jokaisen koirakon mukana neuvoen ja auttaen samalla.

Jälki tallattiin niin, että jokaiseen askeleeseen laitettiin nami. Ei ollut väliä laittoiko namin ensin ja tallasi siihen sitten vai astuiko ensin ja laittoi namin varvasosan alle (mä tein niin) ja otti sitten uudeen askeleen. Askeleet olivat ns tipuaskelia mutta kuitenkin hieman vierekkäin (ei mitään rapetsitaiteilijakävelyä). Nameja kului ihan älytön määrä. Niin kuin tästä ehkä kuvitellakin. Mä luulin, että mulla on paljon (liikaa) nameja mukana, mutta olin väärässä. Loppuun laitettiin vielä pikkurasia missä oli ns loppupalkka.

Jotain havaintoja Kikin jäljestyksestä: alueelle tuli just meidän suoritusvuorolla joku nuori poika joka talutti mäyräkoiraa flexissä. Kiki oli ihan intoja, kiskoi sitä koiraa kohti ja mölisi jotain. Katja kävi sanomassa sille pojalle että josko se ei tulisi sinne päin missä tehtiin harjoitusta ... (ettei talloisi jälkiä jne), kiltisti poika totteli Katjaa. Mutta siis mietin, että miten Kiki malttaa keskittyä harjoitukseen kun oli niin kiihtyneessä mielentilassa aluksi. Mutta hyvin se sen vieraan koiran unohti. Ongelman aiheutti koiran valjaat, jotka ovat vähän löysät joten liina ei pysy suorassa linjassa vaan liina ja valjaat kääntävät koiraa. Ja varmaan Kiki muutenkin pyrki kulkemaan kylkimyyryä, joten sitä piti välillä oikea/ohjata kulkemaan suorassa. Hieman koira pyrki myös palaamaan taaksepäin, kun huomasi, että joku namua on jäänyt syömättä. Mutta se ei siis ole jäljestyksessä toivottavaa. Aina suunta eteenpäin vaikka nameja jäisi maahan. Eikä koiraa saa päästää takajäljelle eikä putsaamaan aluetta jäljestyksen jälkeen. Mutta noin niinkuin muuten ensimmäiseksi jäljeksi se kait meni ihan ookoosti.

Torstaina tein sitten Kikille jäljen Haukkiksella ts siihen Hiirosen nurmialueelle (frisbiigolfpuisto). Nyt olin ottanut sille mukaan ne sen toiset (ts ensin ostetut) valjaat, jotka pysyvät hieman jämäkämmin koiran päällä, eli vaihoin keltaset valjaat koiralle kun lähdettiin hommiin ja aatut taas takaisin kun oli jälki ajettu. Kiki bongasi (eli jälki termein "nosti") jäljen ennen mua ts kun pähkäilin, että mistä mä sen jäljen olinkaan aloittanut. Vaikka olin käynyt ostamassa ihan sikahienoja "jälkipaaluja" hetki sitten. Koiraihmisen mielikuvitus on kyllä ihan omaaluokkaansa 😃😆Nämä tosin käyvät vain nurmitreeneihin eivätkä heinikkoon saati metikköön ...

Ai, että miten se treeni meni? Sen lisäksi, että Kiki nosti jäljen hyvin niin ainakin musta tuntui, että se oli hyvin asiassa mukana eli teki hyvin töitä. Ja ne keltaset valjaat sopi paremmin tähän hommaan kun aatut.