torstai 30. heinäkuuta 2009

Hikijumppaa


On se tämä kesä yhdenlaista. Hikoilla saa jo aamusta. Olin Haukkiksella ennen ysiä Yllättynyt Mutta niin oli moni muukin. Oli varmaan muutkin ajatelleet, että aamulla ei olisi niin kuuma reeniä... Kentälle oli jopa jonoa Silmänisku

Ittekseni kuitenkin rakentelin harkkani ja keräsin esteet pois. Hyvästä kuntoilusta kävi jo pelkästään se. Reenin maanantailta muutamaa juttua.

Nemille aita-rengas-putki (ma putkin tilalla oli pussi) jossa koitin hioa omaa ohjaustani ja kauempana olemista, tarkkana saa olla että Nemi hakee sen renkaan. Oma ohjaus kuntoon niin hyvää tulee. Putki kyllä veti sitä puoleensa.

Merrille aita-putki-aita-aita-aita-pujottelu (-aita-puomi). Toinen aita putken jälkeen tuotti harmaita hiuksia. Välimatkaa oli sen verran, että en oikein tiennyt mikä olisi paras tapa toimia ilman tökköjä tai liiallisia kaarroksia. Jonninmoisia virheettömiä suorituksia saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Lisäksi Nemille pujottelua yksittäisenä - jossa se taas loisti ja minä käytin äänijänteitäni. Pujoa myös Merri-radan hyppyjen kautta, ensin meni väärään väliin, mutta kääntö ts kulma olikin hankala. Kun otin vähän vekkiä niin pujo sujui hyvin.

Sitten aata hypyn kautta, jossa se tuli läpi! Kun kerta alustaa ei näkynyt. Heti kun pistin alusen maahan niin pysäys oli hieno. Eli mulla on näköjään ongelma... Otsan rypistys nimeltä alustan häivyttäminen ilman, että suoritus kärsii.

Lisäksi Nemi reenaili kiemuraradan mikä alkoi aiemmalla aita-rengas-putki pätkällä jatkuen aita-aita-puomi-aita. Puomin meni tosi vauhdikkaasti ja stoppi oli hyvä alastulossa. Vikan hypyn takana odotti namialusta.

Ihan lopuksi tein vielä Merrille pari irtoamistreeniä, ihan perinteisellä putki-aita-aita-aita -eteenmenolla.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Ma reenit


Maanantaina oli viimeiset Eilan vetämät treenit, Merrin ryhmän vetäjä suuntaa Oulusta etelemmäksi. Kiitoksia kesän reeneistä! Hymy

Teimme hyppäriä, jossa yksi kohta tuotti hankaluuksia. Mutta neuvoilla ja muutamilla toistoilla menikin jo paremmin. Alussa oli okseri toisena esteenä, aloitin ko esteen takaa ohjauksen -vaikka hieman jänskättikin. Ihan hyvin Merri hyppäsi okserin, tiputtamatta rimoja ja kääntyi hyvin seuraavalle hypylle.

Merri oli menevällä tuulella. Sen kanssa oli ilo rallatella Hymy



Nemin reeneissä tehtiin rata, jossa oli sarjaeste ja pöytä joita viikko sitten reenittiin. Nemi oli vauhdikkaalla tuulella, mutta täydellistä rataa ei siitä huolimatta - tai ehkä sen takia - tehty.

Rata alkoi aita-rengas-pussi-sarjaeste... Eivätkä ne tietenkään olleet suorassa linjassa (lisäilen ehkä piirroksen tänne myöhemmin). Jotta mulla oli mitään mahkuja ehtiä kääntämään Nemi sarjaesteen ekalle hypylle mun piti olla aika kaukana ohjaamassa koiraa kolmelle ekalle esteelle. Aluksi Nemi ei suorittanut rengasta. Kun otin lähempää niin se kääntyi ja viiletti samoin tein vauhdilla pussiinkin (suorittaen sen renkaankin) Hymy Muutama toisto näitä ja pystyin ottamaan alusta. Hypylle meinasi siltikin tulla mulla kiire, mutta harjoitus teki, jos ei nyt mestaria niin ainakin onnistuneen suorituksen.

Sarjaesteen jälkeen putki-a-pujottelu-muuri-pöytä-putki(a:n alla)-pituus-puomi-aita.
A loisto, jalat oikiaan paikkaan. Pujottelu ensin hyvä, mutta koska muuri-pöytä kohtaa piti jankata niin jankkasin pujoakin jossa koira alkoi poistumaan taas esteeltä 10kepin jälkeen. En kiljunut, vaikuttikohan se? Noh, sain lopulta kepit onnistumaan. Olin siis kaikilla ohjauskerroilla esteen vasemmalla puolella, mutta eihän se Nemillä pitäisi vaikuttaa. Eihän?
Pöydästä koira siis tuli "läpi". Siksi niitä toistoja.
Putki ok, samoin pituus. Tosin jäin jälkeen ja koira ei ensiksi kunnolla irronnut sinne. Otimme jostakin asti uusiksi niin, että pituuden jälkeen oli palkka - johan irtosi Hymy
Ekalla kerralla ei pysähtynyt puomilla, olin unhoittanut viedä namilautasen... sillä on näköjään merkitystä, koira pysähtyy vain jos näkee alustan Päättämätön Otettiin pari kertaa puomi yksittäisenä, ja lopulta niin, että lautanen oli puomin jälkeisen aidan takana. Pysähtyi! Hymy

Vaikka tuli erheitä, niin reeni oli kiva. Ja Nemskuli rallatteli hyvällä asenteella! Hymy

Bemarit talliin


Nyt ne on täällä. Nimettömät ristittiin Bemareiksi, kiitoksia vaan nimiavusta Silmänisku Ulkoisesti kenkulit on ihan kivat, sietää ollakin kun sain valita ne kuvastosta. Ja ensi kokemus kengistä oli, että ne tuntuvat yllättävänkin hyviltä siihen nähden, että pistin ne ensikertaa jalkaan (olisi aika kurjaa jos mittatilaustyönä tehdyt kengät olisivat heti totaalisen väärän tuntuiset - kuitenkaan kun ns palauttaakaan en niitä voi ja vaatia toisia kenkiä tilalle. Kukaan muu tuskin tekisi mitään juuri noilla kengillä, onhan ne prikulleen mun jaloille tehty - korotuksineen kaikkineen).

Ensi kertaa sain vasemman jalan kenkäänkin erikoispohjallisen. Astun siis vasemmalla tassulla jopa vielä enemmän väärin kuin oikealla, tai jotenkin niin se taisi mennä... Saas nähdä tuleeko selkä tms kipuja kun käytän niitä erikoispohjallisia.

Oikea kenkä on periaatteessa hieman ahdas, ja toisaalta taas löysä kantapään kohdalta. Kuuluuko kävelykenkien sellaiset ollakin? Joka tapauksessa tänään olen yhden koirien ulkoilutuslenkin tehnyt ko tossut jalassa (plus käynyt kaupoissa) ja oikean jalan kenkuli hieman hiertää, koska jalka liikkuu (vasenkin jalka/kantapää nousee hivenen, mutta ei niin paljon kuin oikea). Ja siitä tai jostain muusta syystä löysin jo jalasta hiertymiä /rakon alkuja ja laastaroin koiven. Hyvin pienen käyttökokemuksen jälkeen. Kaippa sitä silti pitää yrittää käyttää ko kenkiä, jotta jalka tottuisi niihin... ehkä niitä rakkojakaan ei ihan koko ajan tule? Houp soup.

Näillä tossuilla en siis tule kipittämään agiratoja, mutta ehkä tosiaan joitakin kävelylenkkejä voisi niiden kanssa tehdä. Ihan kiva sinällänsä, tietty, että kenkäkomerosta löytyy yksi kenkäpari vaihtoehto lisää käytettäväksi. Jalassa joskus muutakin kuin lenkkarit... Hymy

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Sokeri -reeni


Kävin tänään Nemin kanssa sateisella Haukkiksella tekemässä vähän täsmäreeniä.


  • pujottelua, molemmin puolin. lähetys ~ kolmesta metristä. vedätys-juoksua. kun este oli "onnellisesti ohitse" niin juoksin vielä hivenen etipäin ja heitin sitten palkan (namin tai kumitutin). selvästi kiljahteluni miellytti koiraa joka pisti parastaan ja lisäsi vauhtia.. jos kehtaisi kiljua joskus kisoissakin, auttaiskohan se? Tämä oli kuitenkin just sitä Nemiä ja sen pujottelua mihin kerkesin jossain vaiheessa tottumaan. Aiemmin meinasi epätoivo vallata jo mielen, mutta osaa se! Pusu

  • keinua, palkka lautanen lopussa (vein palkan kun koira oli oikiaoppisesti esteellä ja vapautin siitä namille). Ensin yksittäisesteenä ja sitten hypyn kautta. Koira irti (tietty) molemmissa tapauksissa. Hyvin meni.

  • eteen menoa parilla hypyllä, jossa ei tietty ongelmaa (kun ruåttalainen lihapulla odotti muutaman hypyn takana), mutta pitää sitäkin vahvistaa aina silloin tällöin

  • hyppy-ympyrää. eli ihan vain irtoamista esteille. kovin montaa ympyrää se ei kyllä jaksa tehdä putkeen...

  • kahen hypyn jälkeen tiukka käännös (vastaanotto kakoshypyllä) ja välistäveto/takaahyppynä kakosen viereinen hyppy - siitä mahdollisena jatkona vielä pari hyppyä (ratasellani oli siis neljä aitaa, joilla pyörittelin koiraa)

  • aita-takaa-aita ja aita

  • plus leikkiä nurmialueella muutamien harjoitusten välissä Hymy

Asb:n sm-kiemurat


Perjantai-iltana otin pari rataharkkaa kesäkuun asb:sta kentälle mukaan (lappalaisten agivuoro). Olin Haukkiksella hyvissä ajoin, ja kenttä oli vapaana, joten ehdin melkein rakennella harkat ittekseni ennen kuin muut tulivat paikalle.

Ensimmäisenä reenittiin sitä, missä pujottelu mentiin viis kertaa. Koska pujo ei ehkä ole monenkaan lappalaiskoiran lempieste niin pistin harjoitukseen puolikkaat kepakot. Harkka oli vaikea, pujoon oli pitkiä estevientejä. Ekalla kierroksella en nollana rataa saanutkaan tehtyä, Merrin kanssa siis. Nemin kanssa en edes yrittänyt ko harjoitusta.

Nemin kanssa tein rataa mikä koostui kolmesta hypystä ja putkesta. Tämä sujui Nemin kanssa ihan kohtuu kivasti, tosin allekirjoittanut unhoitti välillä radan - mutta Nemi toimi hienosti Hymy - ohjaukseni mukaan. Itselle pisteet siitä, että sain lennossa muutettua suunnitelmaa ts kun en muistanut mihin pitäisi mennä niin ohjailin koiraa silti jonnekin ns varman oloisena niin koira ei varmastikaan tiennyt mun unhoituksista mitään.

Noiden kahden ratasen lisäksi reenin pujottelua, joka oli jo parempi kuin viime maanantain reeneissä (toisaalta nyt on tehyt takapiha pujoa) mutta ei mitään huippuvauhtia vielä (siis sitä mitä on aiemmin nähty). Nämä siis Nemin kanssa.

Lisäksi tein Nemin kanssa keinua hihnassa (hyvä hyvä) ja puomia hypyn ja putken kautta, eli irti ja vauhdilla. Ekalla kerralla kaikki tassut oli esteellä, kaksi muuta kertaa meni jo paremmin. Osasin jopa lopettaa kun vielä meni hyvin, eli ei enempää toistoja.

Maitoa?


Nemin mahakarvoista, nisien likeltä on viime päivinä löytynyt muutamia paakkuja. Jotka ovat olleet jotain valkoista ja karvoja. Siis karvoissa kiinni, ihon/nisän lähellä. Sellaisia möykkyjä. Jotka olen kammalla saanut pois. Löytyiköhän niitä yhteensä neljä. Olen pohdiskellut, että oliko sillä sitten niin "paha" valeraskaus huhtikuun juoksun jäljiltä? Vai mistähän muusta voisi olla kyse. Toisaalta hieman noloa, että nyt vasta löysin ne - koiraa kuitenkin "möyhennetään" (rapsutellaan jne) joka päivä monta kertaa ja nuo paakut löytyivät vasta pari päivää sitten...

Nemi ei vielä tiputa turkkiansa. Siis ei ole aloittanut karvanlähtöä. Mutta merkkailua, sitä se kyllä harrastaa. Jos totuttua 5kk tahtia mennään, niin kakrun seuraava juoksu olisi syyskuussa. Aiemmin se on kuitenkin aloittanut karvanlähdön n. 1kk ennen juoksun alkua, joten pahaksi onneksi pelkään että elokuulle suunnitelluissa parissa nlyssä meillä kuitenkin on ...tadaa... naku koira.

Jäävien mysteeri


Pitäisi varmaan kehitellä jostakin tokokoe likoille. Nemille ainakin, sillä se on ollut varsin mallikas viime aikoina reenaillessa. Tosin alokasluokan kaksi seuruuta tappaisi varmastikin kokeessa tekemisinnon, mutta enhän mä ikinä pääse sen kanssa tokossa etiäpäin jos me ei joskus selvitetä sitä alo-luokkaa. Ikuinen kierre ja mysteeri.

Se nyt kuitenkin on positiivista, että kummallakin koiralla viime aikoina jäävät ovat arpoituneet joka kerta oikein (seisomisessa on seisottu ja makuussa menty maate). Lisäpositiivisuutta, että Merrikin on kestänyt mun takana käynnin seisomisen aikana. Ja on ollut liikkumatta (eli ei ole pyörähtänyt mua kohti tms). Nemihän on kestänyt jo jonnin aikaa jäävät avo-tyylisinä.

Luoksetulossa sitä vastoin Merri himmailee. Siis olen yrittänyt reeniä sen kanssa enimmäkseen ihan suoria luoksetuloja, mutta sen vauhti ei ole kovin hyvä. Ja toisinaan se pysähtyy mun eteen seisomaan epävarman näköisenä, että "miksi et pysäyttänyt mua välille, mää pysähdyn nyt tähän". Pysäytyksiä olen ottanut ihan eri yhteyksissä ja aika hyvin Merri niissä toimii. Luoksetuloon olen yrittänyt lisätä vauhtia leikkimällä (esim. lähtemällä karkuun - joka toimiikin ihan kohtuu hyvin).

Lyhytköissä seuruupätkissä molemmat ovat hyviä. Kontakti on hyvä. Merriä seuruutin perjantaina agikentällä, ja melkoisen hyvällä kontaktilla se käveli puomin ja putken ohitse... Merrin kanssa olen tehnyt myös kääntymisiä paikallaan, peruutusta ja sivuaskelia (ei mitään hajua siitä tekeekö se ns tokomaisesti oikein).

Jos kokeeseen oikeesti aikoisi mennä, niin pitäisi päättää Nemin kohdalta mitä teen hypyn kanssa. Siis sehän ei osaa alkuunkaan tokohyppyä, ts on joskus osannut alkeet mutta viimeisin koe osoitti, että agi-hypylle irtoamistreeni on sekoittanut sen luulemaan hyppyjen tarkoittavan jotain ihan muuta kuin mitä tokossa ne ovat. Eli uusi käsky ja uudestaan opetus?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Karvanlähtö


Merrillä nimittäin. Se on kyllä ihan puppua, mitä joskus olen kuullut, että leikatuilla nartuilla (tai steriloidulla ylipäänsä, sukupuolesta välittämättä) ei olisi karvanlähtöä. Kyllä Merriltä vaan turkkia tippuu. Ehkei se vaan ikinä ole ihan niin nakuna kuin "tyttö vuosinaan". Eipä silti, hyvä, että pohjavilla vaihtuu ihan luonnollisesti eikä koira kasvata ihan tajutonta hormoniturkkia.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Mikä se tämä laji olikaan


Bäk tu bissness. Tai miten se olikaan. Eilen illalla oltiin reenaamassa Haukkiksella taasen.

Ekat reenit "uusilla" lenkkareilla. Juokseminen tuntui keveältä. Hyvä niin.

Merri oli ihan intona. Ja hyvin tuli käskyihin mukaan. Mutta ei toki irronnut (paikassa missä harva koira irtoaisikaan). Joten mun oli pakko kiertää yksi hyppy enemmän kuin mitä olisin halunnut. Mutta minkäs teet. Ja sittenkään koira ei meinannut hakea seuraavaa hyppyä. Tuli yhteistörmäystökkö kun mun oli vähän pakko leikata johta suunta jatkui oikein jatkossa. Otettiin erillisinä muutamia hyppyjä, kouluttaja heitti pallon kun Merri irtosi. Muutama toisto auttoi hyvin asiaan ja koira rupesi irtoamaan.

Aiemmin radalla oli kohta jossa luulin etten mitenkään ehdi koiran mukaan. Mutta kuten eräs ryhmäläinen totesi, niin sen verta kauan koirat kuitenkin olivat pujoa edeltävässä putkessa, että ehdin hyvin auttamaan pujoon menossa.

Kaikkinensa hyvä reeni Mersun kanssa. Merrillä oli vauhtia ja intoa!

Nemin harkoissa teemana oli sarja -este (siis kolme hyppyä lyhyillä esteväleillä) sekä pöytä. Ensin harkattiin aita-aita-aita-putki (melkein suora). Joista aidat olivat medi-korkeuksilla ja palkka putken jälkeen. Hyvin meni. Sitten nostettiin keskimmäisen aidan rima maxi-korkeuteen. Rima tippui (se maksirima siis). Toinen kerta ja Nemi korjasi itse askelmerkkejään ja rima pysyi paikallaan. Sitten vielä kaikki hypyn maxikorkeudessa ja hienosti meni.

Hieman taukoa ja sitten sama ilman palkkaa putken jälkeen, ja putkesta jatkettiin pöydälle. Ekalla kerralla Nemi meni ns läpi eli ei pysynyt pöydällä (yritti kyllä hidastaa). Toisella kerralla pysyi hyvin ja sitten otettiin vielä kolmas onnistunut suoritus.

Toisena harkkana oli aita-putki/puomi. Eli puomi ja putki likikkäin (putki puomen alla), jossa sai valita mitä reenii... Minä päätin vahvistaa kontaktia. Enkä sekoittanut putki-reeniä siihen. Eikä Nemikään. Tein kolme täydellistä toistoa. Nemi muisti edelleen käytännön, eli etutassut napsahti hienosti maahan ja koira pysyi esteellä kunnes lupa poistumiseen tuli. Hymy Juoksin siis alakontaktin ohitse hieman palkan taakse. Noin ainakin toimi. Joskus pitäisi vahvistaa myös sitä, että menee loppuun asti vaikka jään jälkeen. Luulenpa, että siihen tarvitsisin avustajan.

Itsekseni reenailin, nurmella, pujoa jossa oli hieman keskittymisongelmia. Sekä hyppyä. Ihan vain hypylle irtoamista. Ja irtosihan se. Varmaan seittemästä metristä...

Matkareitti ja -kertomus


Ei kait tämä päivitys urakka mihinkään häviä, jos en jostakin aloita. Käsittelen kuvat myöhemmin, ja pähkään mitä julkaisen. Ensimmäistä kertaa taisi tulla kameran muistikortti täyteen.. (tarkoittaako se lähemmäs tuhatta kuvaa, jepjep toki riippuu kortin koosta ja kuvien koosta).

25.06 Lähtö kotoa. Illanviettoa Torniossa kavereiden luona.

26.06 Torniosta Ruotsin puolelle. Pysähdys Skellefteåssa (kaupunkikävelyä). Yöksi Nordmaling'in leirintäalueelle (4-tien varressa). Koirat kävivät uimassa  (ts vilvoittelemassa) meressä. Leirintäalueella "pehmyttä" nurmea, hyvä siis nukkua teltassa Silmänisku Monta toilet-rakennusta, jotka todellakin eri tasoisia. Luksusta ei ollut missään.

27.06. Turisteilua HögaKustenissa (Skoleberget). Yöpyminen Härnösandissa (teltassa), myös lähellä "päätietä". Tosin maalaismaisessa paikassa. Järven rannalla. Koirat olisivat saaneet pulikoida, mutta rantakaislikko ja liikkumaton vesi ei ilmeisesti kiinnostanut. Käytiin lenkillä Sjö -järven luona. Leirintäalueella oli muitakin koiria. Mm portugeesejä, jotka saivat ulkoilla vapaana teltta-nurmella (josta M+N eivät oikein pitäneet, siis nurmesta kyllä mutta eivät vapaana juoksevista "kavereista").

28.06. Pysähtymiset Timråssa, Sundsvallissa (turisteilua keskustassa), Ruotsin geografisessa keskipisteessä ja Åressa. Yöpyminen Åre-Duvedissa (teltassa). Leirintäalue vaikutti uudelta ja hieman keskeneräiseltä. Saniteetti tiloissa ei vikaa. Pihalla oli ihan hitosti mäkäräisiä, hyttysiä ja muita hyönteisiä.

29.06. Stoppeja siellä täällä. Siis Norjassa. Huikeat maisemat. Kaupunkikäppäilyä Trondheimissa. Hieman eri reittiä poistuminen Norjasta kuin mitä sinne meno. Eli hieman etelämpää takaisin Ruotsin puolelle. Yöksi pienelle Sveg-nimiselle paikkakunnalle. Leirintäalue oli ihan kylän keskuksessa. Teltoille varattuna melkoisen pieni läntti, jossa oli muitakin kuin me. Leireilimme ihan golf-panaanin vieressä - sai pelätä milloin pallo lentää auton ikkunaan, onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Vc-suihku -tiloista tuli mieleen vanhat koulut. Eli ei kovin ylellistä.

30.06. Ruotsi on kyllä pieni maa. Etäisyydet siis. Noin vain äkkiseltään voi käväistä Norjassa, kesken reissun jos tulee sellainen päähänpisto Kieli ulkona Ja sitten ehtii vielä ihan hyvin kasvikselle, hyvällä aikataululla siis. Luultiin, että ajamiseen menisi kauankin aikaa. Mutta Svegistä matka Rimboon ei vienyt hirmu kauaa. Yhen huittehilla taidettiin olla Herding Instinct's -väen puutarhassa. Taukoa siis telttailuun. Yö asuntovaunussa.

01.07. Rimbosta jatkettiin matkaa. Ensin perinteinen turisteilu Märstassa ja Sigtunassa. Sitten Nynäshamniin, jonka leirintäalueella yövyttiin. Kyseessä oli suuri kämppinki. Rannalla. Paljon mökkejä, asuntovaunuja ja telttoja. Teltat nurmikolla, joten ei valittamista sen puoleen. Kuulemma aiemmin päivällä oli satanut, joten oli vähän kosteaa. Me emme sitä sadetta kuitenkaan nähneet. Tähän mennessä reissulla emme olleet nähneet vielä ainuttakaan vesipisaraa. Hellettä vain, sitä riitti.

02.07. Leirintäalueelta Nynäshamnin satamaan odottamaan laivan lähtöä. Satamassa oli paljon muitakin koiria. Ylläri-pylläri. Samoin kuin pien-heppoja (gotlanninhevosia, tai mitä lie. mun joka en ymmärrä hevosista mitään Nauru mielestä ei kuitenkaan "oikian" hevosen kokoisia, ei kuitenkaan ponejakaan. kait) käyskenteli samaisessa sataman viereisessä puistossa kuin missä koirat pissatettiin ennen laivalle menoa. Siis "hihnassa" ne hevosetkin olivat.
Gotlannissa ajettiin Visbyn satamasta Gotlannin itä-rannalle. Slite -nimiseen kylään ja etsittiin sieltä leirintäalue. Josta varattiin telttapaikka neljäksi yöksi. Etukäteen oltiin "pelätty" Gotlannin leirintäelueiden hintoja, ruotsalaisesta camping -lehdestä oltiin luettu, että hintataso Gotlannissa on paljon korkeampi kuin "maissa". Slite yllätti kuitenkin positiivisesti 4 yötä maksoi 400 kruunua! (vain! Telttailu maksaa ruotsissa n.150kr/yö, gotlannin kohdalle hinnat olivat lehdessä (johon ei siis ole merkattu telttahintoja vaan asuntovaunu/auto -hinnat, josta tietää että telttapaikka ei ainakaan enempää maksa) alk200kr/yö) Slitessä piti maksaa suihkussa käymisestä erikseen, yhdellä kruunulla sai hetken aikaa vettä-vain kuumaa/lämmintä, veden lämpötilaa ei voinut säätää. Eikä kylmää vettä saanut ollenkaan, rahalla tai rahatta.
Slitessä näkyi paljon siilejä. Koirat, varsinkin Nemi, oli niistä ihan into-pöhkeissään, kun teltta-alueella saattoi olla jopa kolme siiltä yhtäaikaa näkyvissä.

03.07. Turisteilua saaren pohjois-osissa. Lautalla Färåån, vai onko se Fåröö? Jotain kuuluisia kivi (kalkki?) rantoja käytiin katsomassa. Rauk -nimisiä taisivat olla. Nemi oli ihan into-pöllönä. Kuinkas muuten. Kun kerta rannassa oltiin. Eetu käytti koirat vuoron perään "uimassa". Nemin vesiseikkailusta on videokin, pistin sen YouTubeen (minen käynyt ihan rannassa, siel oli näet hankala liikkua).  Kierreltiin muutenkin sitä F-nimistä pikkusaarta ja sitten itte pää-saarta. Kaunista ja välillä karun kaunista oli. Ja näkyi paljon lampaita ja lehmiä. Ehkä enemmän lampaita kuitenkin tällä osin saarta. (lehmien viljelyä oli sitten enemmän muualla) Sekä jotain eläimiä joita en tunnistanut! Ehkäpä trimmattuja laamoja?
Ai niin. Tuona päivänä satoi hieman vettä. Reissun eka osittain märkä päivä. Kiva kesäsade silti, vielä, ei mitään pahaa.

04.07 Ajettiin aamusta Visbyyn näyttelyyn. Satoi vettä. Näyttelyalueen parkkiksella odotettiin jonku aikaa autossa. Mutta tuntui, että pakkohan sieltä on joskus poistua... joten käveltiin vesisateessa ilmoittautumaan ja etsimään omaa kehää, mikä tietty oli alueen peränurkassa. Koirat litimärkinä kevythäkkeihinsä... Ja menee hetki ja sade loppuu, pilvet väistyy ja tulee auringonpaiste. Mitä nyt että itsellä olo on nihkeä ja koirat ovat kerenneet kastua. Kilpakumppanit tulevat paikalle kuivina ja kammattuina, saas nähdä mitä tästäkin tulee?
Hyväähän siitä tuli Cool Eetu esitti koirat (molempina päivinä). Minä käväisin vain pn-kehässä, mikä oli itseasiassa kivaa. Nemi heilutti mulle häntää seisontasessiossa ja minä höpötin sille, etten ensin hoksannut ollenkaan kun tuomari oli jo sijoittamassa meitä haluamaansa järjestykseen. Tuon päiväisen tuomarin mielestä Nemi oli mainio, mutta sen turkki ei ollut parhaimmillaan (koirallahan on tällä hetkellä paras turkkinsa tähän mennessä...).
Näyttelyn jälkeen (Eetu sai sitä ennen viipottaa kehästä toiseen, kaikissa ei ihan ajallaan edes ehtinyt olemaan. siis ryhmäkehä, vetskukehä ja blooguulakehä) oltiin sen verta rikkipoikki, että ajeltiin takaisin leirille. Ilman sen kummempia turisteiluja.

05.07. Taas aamusta Slitestä Visbyyn näytelmöimään (matkaa siis n.30km). Tällä kertaa ei satanut vaan oli aurinkoista. Ja kehämme ei ollut enää kentän peränurkassa. Merri ei saanut ck:ta, joten mun ei tarvinnut esittää kumpaakaan koiraa rotukehässä. Kun koiramme eivät kisanneet pn-kehässä (eikä myöskään se kolmas paikalla ollut narttu, joka ei saanut ck:ta kumpakanaan päivänä). Merri sai kuitenkin kp:n ja oli näin ollen rop-vet (kysyttiin asiasta, kun vaikutti taas kerran Ruotsin meininki hieman sekavalta). Nemi kertoi yleisölle erinäisiä asioita rop-kehässä, tuomaria (irlantilainen) moinen tarinointi ei häirinnyt vaan se teki Nemistä rop:n. (paikalla oli siis valioluokan uros, joka oli molempina päivinä vsp)
Sitten taas odotettiin. Ja vietettiin mukavaa kesäpäivää lueskelemalla kirjoja ja syömällä eväitä. Oli oikeastaan ihan kivaa.
Jotta Eetun ei tarvinnut niin paljoa viipottaa, niin minä esitin Merrin vetsku-kehässä ja Eetu Nemin ryhmässä ja blågulanissa. Eipä sitä vetsku-tuomaria Merri kiinnostanut (taisi olla Ove Germudsson). Mutta minä touhuilin ja höpöttelin Merrin kanssa kaikenlaista kokoomakehässä. Ja tulipahan käytyä isossakin kehässä. Vitskaryhmästä ei tainnut olla kuin muutama vetsku-esillä. Mäyräkoiran perässä mentiin kehään, onneksi nuoruus ei tullut Mersulla mieleen... eli antoi olla mäyriksen ihan rauhassa (Peltolassa asumisen aikoina ensin yksi mäyris-tyttö oli kaveri ja jossain välissä siitä tuli verivihollinen (syystä jota en tiedä)).

06.07. Maanantaina pakattiin kimpsut & kampsut ja ajeltiin itä-rannikkoa alaspäin. Maisemia tuli katseltua enimmäkseen autosta käsin, koska satoi niin paljon vettä. Löydettiin pari mainiota pikkutietä, josta oli hienot rantamaisemat. Koirilla oli supertylsä päivä, eivät paljoa päässeet ulkoilemaan. Yöpymään päädyttiin Toftaan. Kyseessä oli Hiekkasärkät -tyyppinen alue. Hiekkaisaa ja mäntyisää. Sekä paljon villikaniineja (oujee..). Telttapaikkamme vieressä oli paljon jäniksen papanoita (onneksi koirat eivät ainakaan sitä suurinta kekoa huomanneet, eivät ainakaan pistäneet sitä naamaansa). Jos edellisen yöpymispaikan siilit olivat kirvoittaneet koirille iloisen saalistus & jäljestys -mielialan niin Toftan kaniinit vain lisäsivät riemua... ja ääntä.
Yöpyminen (2 yötä oltiin) maksoi hieman enemmän kuin Slitessä, mutta vähemmän silti kuin mitä lehdessä luki. 2 yötä taisi maksaa hieman alle 400 kruunua. Suihku maksettiin vitosen kruunuilla, yksi kruunu riitti koko suihkussa käyntiin (tosin aika nopsa sai toimissaan olla). Tällä kertaa pystyi säätelemään lämpötilaakin yms.
Aika pitkään saatiin odotella, jotta sade hieman hellitti ja saatiin teltta pystyyn. Sitten takas autoon. Ja lopulta kastumaan ja koirien kanssa lenkille. Ja jossain vaiheessa nukkumaankin. Onneksi teltta ei kastunut pahasti ja joskus aamuyöstä vesisade lakkasi.

Taisi olla joskus tuolloin meidän Gotlannissa olon aikoihin, kun Ruotsin Iltapäivälehdet (joita osteltiin melkein päivittäin ruokakaupoista) kertoivat manner-Ruotsissa olleista pahoista myrskyistä & sateista. Sekä tosi kylmästä ilmasta pohjoisemmassa. Meillä oli siis reissun aikana tosi hyvä tuuri säiden suhteen.

07.07 Vihdoinkin turisteilemaan Visbyyn. Sää oli pouta-pilvinen, joten oli hyvä tassutella pitkin vanhan kaupungin katuja. Visby oli upea. Kierreltiin muuria, puistoja ja kapeita katuja. Visbyssä jos jossakin sain kertoa ihmisille ruotsinlapinkoirista. Eräskin saksalainen (tai ainakin saksaa puhuva) pyöräilijä pysäytti minut muutamaan otteeseen (eri puolilla kaupunkia) ihastelemaan koiriamme ja kyselemään tarkemmin rodusta.
Visbyn jälkeen kierreltiin hieman lähimaastoa ja mentiin yöksi takaisin Toftaan.

08.07. Leiri kasaan ja hetkeksi vielä tassuttelemaan Visby'yhyn ja sitten satamaan odottamaan laivalle pääsyä. Oli aika poistua saarelta. Satamassa olon aikana satoi jonnin verran (vettä).
Nynäshamnissa oltiin kaheksan tienoilla illalla, sieltä ajeltiin Tukholman pohjoispuolelle, Rimboon yöksi. Olikin kiva olla tuo yö asuntovaunussa, sillä vettä tuli kuin saavista kaadettuna liki koko yön.

09.07. Matka jatkui Grisslehamnin (?) kylään & satamaan, jossa ajoimme laivaan, joka matkasi Eckeröön, Ahvenanmaalle. Ennen laivaan pääsyä sattui hassu pikku juttu. Satamahenkilö kysyi (keskustelu käytiin ruotsiksi) "koska te tulette takaisin kotiin?" Meillä kun oli vain menolippu Ahvenanmaalle... Nauru

Affenmaalle päästyämme läksimme metsästämään yöpymispaikkaa. Täytyy kyllä heti alkuun todeta, että saariston leirintäalueet eivät paljoa mainostele itseään. Hetki saatin hakea ennen kuin mitään löydettiin. Yövyttiin yhdellä Eckerön kämppingeistä. Varattiin sieltä samoin tein kaksi yötä. Leireileminen Affenmaalla oli selvästi kalliimpaa kuin Gotlannissa.
Leiripaikan löydyttyä läksimme etsimään ruokaa. Mikä olikin paljon vaikeampi tehtävä kuin mitä etukäteen olisi luullut. Lähitienoolta ei löydetty kaupan kauppaa, ei grillejä, kioskeja eikä mitään. Lopulta päädyttiin ajamaan Maarianhaminaan. Löydettiin K-Supermarket, kello oli hieman yli seittemän (illalla) - ja kauppa oli mennyt jo kiinni! Kyseessä kuitenkin oli torstai eikä viikonloppu. Onneksi kaupungissa oli Hese, joka pelasti kurnivat vatsamme. Reissun eka roskaruoka/hamppari.
(myöhemmin saaristossa ollessamme löysimme pari isompaa kauppaa keskustan ulkopuolella jotka olivat hivenen pidempään auki, olikohan jopa tavalliset suomen aukioloajat)
Eckerön leirintäalue oli aika vaatimaton, mikä sinällään on ok, turhaa sitä maksaa mistään lasten pomppulinnoista tai puuhapuistoista. Ko kämppingillä piti maksaa suihkusta, euron kolikolla tällä kertaa. Alueella oli yksi suihku miehille ja yksi naisille... (ts oli ainakin naisten puolella toinenkin, mutta sen polettiautomaatti ei toiminut)
Ensimmäinen yömme Ahvenanmaalla oli karsea. Siis sään suhteen. Tuuli ihan älyttömästi ja satoi vettä. Teltassa ei voinut olla mitään ylimääräistä. Katolta tippasi välillä vettä sisään ja kosteus tuli väkistenkin läpi niin, että osa petivaatteista kostui/kastui. Nemi nukkui meidän välissä ja Merri laidalla ihan mun vieressä. Jossain välissä yötä Merri liikkui muualle ja Eetu huomasi, että Merri oli melkoisen märkä. Koira parka, pakotettuna pysymään koko yön paikallaan ja sitten vielä kastuu... Onpa kumma, että se ei kauhiasti rakasta telttailua. Vaikka tämä kesä oli kyllä Merrin kannalta parempi kuin viime kesä.. nyt kuitenkin satoi paljon vähemmän, joten koirat saivat hivenen liikkua teltassa -vaihtaa nukkumispaikkaa välillä.

10.07. Hyvä sää. Turisteilua. Käytiin mm Vårdössä. Ja Kastelholmin linnassa. Ts kierrettiin koirien kanssa se linna, ei kysytty pääsisikö sisään koirien kera. Siellä oli näet jotkut keskiaikaiset ritaripäivät menossa (tms). Kunnon turnajaismeininki, hevosia jne.
Vaihdettiin leirintäaluetta. Etsittiin Maarianhaminasta pienempää kämppistä. Kämppis löytyi, ts paikka missä sen olisi pitänyt olla. Mutta ko leirintäalue oli lakkautettu. Sitten etsimään sitä isompaa. Jonne ei ollut kaupungissa minkäänlaisia ohjeita. Kaupunkiin tullessa oli teltta-merkki, mutta kaupungilla ei ohjeita ollut. Noh, kämppis löytyi toki lopulta. Leirintäalue oli isohko, kalliimpi kuin edellinen missä olimme, mutta positiivista oli, että suihkusta ei tarvinnut maksaa erikeen.
(ahvenanmaa oli kallis paikka, ainakin leireily oli selvästi kalliimpaa kuin vaikka gotlannissa)

11.07. & 12.07. Saaristoon tutustumista.

13.07. Maarianhaminan keskustassa kiertelyä. Vika yö kämppingeillä ja teltassa.

14.07 Poistuminen leirintäalueelta. Hieman kaupungilla kiertelyä ja sitten satamaan odottamaan oikian Viking Linen tuloa. Suurta tylsyyttä laivalla. Koirat ottivat taas kerran rennosti laivalla. Minä temputtelin omaa ja koirien tylsyyttä (josta syystä joku miekkonen tuli Nousiaisten Nesteellä kehumaan mun & Merrin yhteistyötä ja kyselemään kilpaillaanko me... heh, minä vain vähän höpöttelin koirien kanssa - ja jonkun mielestä näytti hyvältä (koiraharrastaja oli, joten ehkä se tiesikin jotain Silmänisku)). Turkua ei jääty sen kummemmin ihmettelemään vaan ajettiin Poriin serkulle toviksi (yöpyilemään).

15.07. Ei ihmeempää ohjelmaa. Koirat saivat nukkua (Merri nautti kun pääsi vihdoinkin sängyn alle) ja kirmailla aidatulla pihalla. Taisivat nauttia olostaan. Kuten toki allekirjoittanutkin (joka tykkäsi mm nukkua taas pehmiällä alustalla ja hengata netissä, addikti, mikä addikti Nauru).

16.07. Edelleen Porissa. Allekirjoittanut & Eetu kävivät Kirjuriluodossa Porijazzeilla. Koirat vain hengasivat seuranaan pari shih tzua, pieni portugalin podengo ja kahdeksan espanjanvesikoiran pentua. Yllätyksekseni Merri pakeni pentuja, mutta Nemi oli hivenen utelias niiden suhteen. Nemi kyllä komensi pentuja jos tulivat liian liki (ite sai kyllä haistella niitä takaapäin), mutta ihan "terveellä tavalla".

17.07. Matka jatkui pohjoisemmaksi. Tällä kertaa Siikajoelle asti, eli "anoppilaan" (ts mökillensä). Saunomaan ja syömään (noh koirat eivät saunoneet). Ja yöpymään.

18.07 Ajettiin Siikajoelta kotio, jossa olimme joskus aamupäivästä.

Huolimatta siitä, että niin Gotlannissa kuin Ahvenanmaallakin oli paljon pyöräilijöitä, niin teltta-alueille mahtui aina ilman ennakkovarauksia. Eipähän tarvinnut yksinään valloittaa teltta-alueita, tai miettiä missä ne olisivat (Härnösandissa meidän teltta taisi olla alueen ainut, muissa paikoissa oli muitakin telta kera matkaajia). Kaikkialle myös koirat olivat tervetulleita eikä niistä otettu erillistä maksua.

Hieno reissu oli! Hymy

Laastaria


... kului reissussa rutkasti. Allekirjoittanut yritti "sisään ajaa" uusia lenkkareita. Vaikka enimmäkseen tuli pidettyä sandaaleita. Lomaa siis jaloillekin, joiden ei aina tarvitse ahtautua lenkkitossu-tyyppisiin jalkineisiin. Suurimman osan reissuilu-lomasta oik.jalka ei ollut "murskana". Siis normaaliin reeni yms tyyliin. Mutta kivutta ei päästy tälläkään kertaa. Sillä koko ajan piti tunkea laastaria johonkin päin jalkaa. Rakkoja tuli sekä varpaisiin että kantapäähän.

Lisäksi se aiemmin mainitsemani känsä todellakin nostaa päätään. Siis tuntuu jos enemmän on jaloilla. Varsinkin silloin kun pitää lenkkareita.

Lenkkarit on muuten hyvät. Paitsi etteivät ole. Pohja tuntuu ohuelta, siis vas.kengässä missä vielä originaalipohja, niin että kivet yms tuntuu läpi.. ei siis möykkyräisten alueiden jalkineet. Ja vasemman kengän läppä (tai mikä olisikaan nimeltään) ei pysy paikallaan ja sitä pitää säätää joka kolmannella askeleella. Ja oikian jalan kenkä on liian suuri, mutta tähän toivon parannusta jahka saan sen erikoispohjallisen -joka toiv mahtuu, ja sopeutuu- kenkään.

Mutta. Olipahan keviä juosta eilen agiharkoissa noilla tossuilla. Selvästi keviämpi kuin McLareneilla. Jottain positiivista sentään.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Visby


Lomareissulta on siis palattu. Kivaa oli ja hyvin meni - enemmän sepostusta tulossa myöhemmin, jahka ehdin. Mutta ne oleelliset näytelmätulokset:

Lauantai 04.07.09
KR Visby, Gotlanti, Ruotsi
tuomari: Leif Herman Wilberg, Norja
Nemi VAL PN2
Merri VET PN1 ROP ROP-VET BLÅGULA3

Sunnuntai 05.07.09
KV Visby, Gotlanti, Ruotsi
tuomari: Paul...? , Irlanti, ryhmätuomari: Kraljic Zlatko, kroatia, Blågula: Germundsson Ove, Ruotsi
Nemi VAL PN1 CACIB ROP RYP5 BLÅGULA2
Merri VET ROP-VET

Suutari


Ne uuet lenkkarit saivat korotuksen ennen reissua. Käytin pikasuutarilla Raksilan markettien tykönä. Jos mulla joskus oli söpöt lenkkitossut, niin ei ole enää. Korotuspohja on täysin musta. Eli loistaa räikeesti sieltä valkoisten tossujen alta. Huuto Ja maksukin oli ihan karmaiseva: 70 € siitä, että oikianjalan kengän alle tuli 2,5cm kumi "matto". Varsinkin kun kengän pohja on lähes sileä, eli siinä on näennäisesti kuviointia, mikä ei ole alkuunkaan sitä mitä normaalisti lenkkareissa on. Huuto Huuto Huuto

Mutta minkäs teet.