sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Jäävien mysteeri


Pitäisi varmaan kehitellä jostakin tokokoe likoille. Nemille ainakin, sillä se on ollut varsin mallikas viime aikoina reenaillessa. Tosin alokasluokan kaksi seuruuta tappaisi varmastikin kokeessa tekemisinnon, mutta enhän mä ikinä pääse sen kanssa tokossa etiäpäin jos me ei joskus selvitetä sitä alo-luokkaa. Ikuinen kierre ja mysteeri.

Se nyt kuitenkin on positiivista, että kummallakin koiralla viime aikoina jäävät ovat arpoituneet joka kerta oikein (seisomisessa on seisottu ja makuussa menty maate). Lisäpositiivisuutta, että Merrikin on kestänyt mun takana käynnin seisomisen aikana. Ja on ollut liikkumatta (eli ei ole pyörähtänyt mua kohti tms). Nemihän on kestänyt jo jonnin aikaa jäävät avo-tyylisinä.

Luoksetulossa sitä vastoin Merri himmailee. Siis olen yrittänyt reeniä sen kanssa enimmäkseen ihan suoria luoksetuloja, mutta sen vauhti ei ole kovin hyvä. Ja toisinaan se pysähtyy mun eteen seisomaan epävarman näköisenä, että "miksi et pysäyttänyt mua välille, mää pysähdyn nyt tähän". Pysäytyksiä olen ottanut ihan eri yhteyksissä ja aika hyvin Merri niissä toimii. Luoksetuloon olen yrittänyt lisätä vauhtia leikkimällä (esim. lähtemällä karkuun - joka toimiikin ihan kohtuu hyvin).

Lyhytköissä seuruupätkissä molemmat ovat hyviä. Kontakti on hyvä. Merriä seuruutin perjantaina agikentällä, ja melkoisen hyvällä kontaktilla se käveli puomin ja putken ohitse... Merrin kanssa olen tehnyt myös kääntymisiä paikallaan, peruutusta ja sivuaskelia (ei mitään hajua siitä tekeekö se ns tokomaisesti oikein).

Jos kokeeseen oikeesti aikoisi mennä, niin pitäisi päättää Nemin kohdalta mitä teen hypyn kanssa. Siis sehän ei osaa alkuunkaan tokohyppyä, ts on joskus osannut alkeet mutta viimeisin koe osoitti, että agi-hypylle irtoamistreeni on sekoittanut sen luulemaan hyppyjen tarkoittavan jotain ihan muuta kuin mitä tokossa ne ovat. Eli uusi käsky ja uudestaan opetus?

Ei kommentteja: