Bäk tu bissness. Tai miten se olikaan. Eilen illalla oltiin reenaamassa Haukkiksella taasen.
Ekat reenit "uusilla" lenkkareilla. Juokseminen tuntui keveältä. Hyvä niin.
Merri oli ihan intona. Ja hyvin tuli käskyihin mukaan. Mutta ei toki irronnut (paikassa missä harva koira irtoaisikaan). Joten mun oli pakko kiertää yksi hyppy enemmän kuin mitä olisin halunnut. Mutta minkäs teet. Ja sittenkään koira ei meinannut hakea seuraavaa hyppyä. Tuli yhteistörmäystökkö kun mun oli vähän pakko leikata johta suunta jatkui oikein jatkossa. Otettiin erillisinä muutamia hyppyjä, kouluttaja heitti pallon kun Merri irtosi. Muutama toisto auttoi hyvin asiaan ja koira rupesi irtoamaan.
Aiemmin radalla oli kohta jossa luulin etten mitenkään ehdi koiran mukaan. Mutta kuten eräs ryhmäläinen totesi, niin sen verta kauan koirat kuitenkin olivat pujoa edeltävässä putkessa, että ehdin hyvin auttamaan pujoon menossa.
Kaikkinensa hyvä reeni Mersun kanssa. Merrillä oli vauhtia ja intoa!
Nemin harkoissa teemana oli sarja -este (siis kolme hyppyä lyhyillä esteväleillä) sekä pöytä. Ensin harkattiin aita-aita-aita-putki (melkein suora). Joista aidat olivat medi-korkeuksilla ja palkka putken jälkeen. Hyvin meni. Sitten nostettiin keskimmäisen aidan rima maxi-korkeuteen. Rima tippui (se maksirima siis). Toinen kerta ja Nemi korjasi itse askelmerkkejään ja rima pysyi paikallaan. Sitten vielä kaikki hypyn maxikorkeudessa ja hienosti meni.
Hieman taukoa ja sitten sama ilman palkkaa putken jälkeen, ja putkesta jatkettiin pöydälle. Ekalla kerralla Nemi meni ns läpi eli ei pysynyt pöydällä (yritti kyllä hidastaa). Toisella kerralla pysyi hyvin ja sitten otettiin vielä kolmas onnistunut suoritus.
Toisena harkkana oli aita-putki/puomi. Eli puomi ja putki likikkäin (putki puomen alla), jossa sai valita mitä reenii... Minä päätin vahvistaa kontaktia. Enkä sekoittanut putki-reeniä siihen. Eikä Nemikään. Tein kolme täydellistä toistoa. Nemi muisti edelleen käytännön, eli etutassut napsahti hienosti maahan ja koira pysyi esteellä kunnes lupa poistumiseen tuli. Juoksin siis alakontaktin ohitse hieman palkan taakse. Noin ainakin toimi. Joskus pitäisi vahvistaa myös sitä, että menee loppuun asti vaikka jään jälkeen. Luulenpa, että siihen tarvitsisin avustajan.
Itsekseni reenailin, nurmella, pujoa jossa oli hieman keskittymisongelmia. Sekä hyppyä. Ihan vain hypylle irtoamista. Ja irtosihan se. Varmaan seittemästä metristä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti