Me tehtiin se! Eli Kikin ekat koiratanssikisat

"Olipa kerran agility- ja tokoharrastaja, joka hankki uuden harrastuskaverin. (Pennun nimi oli päätetty jo ennen syntymää, mutta kun pentu ja koiran uusi omistaja kohtasivat ensi kerran vanha nimi sai väistyä. ) Eipä tiennyt tuore koiranomistaja tuolloin millaiselle seikkailulle hän pikku koiran kanssa pääsisikään. Koirasta ei tullut agilitykoiraa, koska koiralta operoitiin kyynärnivel kun se oli alle vuoden ikäinen. Eikä siitä tullut tokokoiraakaan, koska eräissä tokotreeneissä koira pelästyi noutokapulan kolahdusta niin pahasti, että yleisti pelkonsa ruutukartioihin, hyppyesteeseen, kapuloihin, koirahalleihin jne. ”Koiratanssia en ainakaan ikinä harrasta” oli vannonut koiraharrastaja isoon ääneen suuntaan jos toiseenkin jo vuosia. Onneksi mielipidettä voi vaihtaa, koska herkut, temput, siedätys, aika ja kärsivällisyys auttoivat koiran halli- ja muihin pelkoihin. Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” valikoitui Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

Noin meni mun ensimmäinen versio koiratanssikilpailujen koirakkoesittelystä (kisoihin pitää toimittaa siis esittely, samoin kuin tietysti se biisitiedosto). Ja mä vanha hupakko liikutuin Kikin ensimmäisen tanssiesityksen alkumetreillä, kun ajatuksissa käväisi se kaikki mitä Kikin kanssa on koettu ennen kuin uskalsin ilmoittaa sen halliin kisaamaan, tai kisaamaan koiratanssiin. Onneksi sain koottua itseni melko nopeasti enkä pillittänyt ohjelman läpi (noloo). Ekassa "startissa" oli kyllä niin vahva latautuminen (jännitys, yritys, tsemppaus, tunnelataus) etten toiseen yltänyt enää samaan. Pisteissä a- ja b-kisa erosivat vain reilulla pisteellä.


Se meidän lopullinen esittely (jonka kuuluttaja luki ennen kuin mentiin kehään) meni kuitenkin näin:

"Kiki on kolme- ja puolivuotias ruotsinlapinkoiratyttö, joka on syntynyt tanssikengät jaloissaan. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että tämä on harrastus mitä pikkukoiran kanssa kuuluu kokeilla. En koskaan kuvitellut harrastavani joskus koiratanssia, esiintyminen ei ole koskaan ollut minun juttu – mutta itsensä ylittämisestä saa huikean fiiliksen, varsinkin kun tanssiparina on kekseliäs pikkukoira, joka tykkää tehdä temppuja maustaen niitä välillä omilla kuvioillaan.
Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” tuntui lopulta itsestäänselvältä valinnalta Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

En sitten kuitenkaan halunnut tuota koettelemustarinaa siihen alkujuontoon.

Mä tosiaan karsin sitä Kikin koreota aika paljon sen jälkeen kun oli ne kisanomaiset treenit. Koko koreota ei taidettu montaa kertaa reenata. Panostin hyvään kontaktiin / seuruupaikkaan (sekä vas että oik) eri pituisilla pätkillä. Palkkasin koiraa niin kehuilla kuin nameillakin. Harkattiin position vaihdoksia jotta ne olisivat varmemmat. Ja varmaan kaikkein eniten treenattiin kehäänmenoa, koska ihan aluksi kun sitä alettiin tekemään niin se oli tosi hankalaa (Kiki otti hatkat, haisteli maata, Kikillä keuli ihan kokonaan yli ja ties mitä kaikkea). Eli käytiin hallilla tekemässä lukuisia aloituksia: koira rauhassa kehään (harjoittelin samalla tuomarien tervehtimistä ja musamerkin antoa) ja kehästä pois, vaihdellen sitä mistä tai missä vaiheessa palkkaan. Nemi pääsi myös osaksi koreon opetteluprosessia, koska välillä otin sen mukaan hyörimään kehään kun itse suunnittelin koreota ja opettelin askelmerkkejä.

Pari viikkoa ennen kisoja sain päätettyä miten pukeudun kisoihin: mustiin niin kuin Kikikin. Joten ei muuta kuin shoppailemaan. Aluksi oli tarkotus käydä kirpparikierros, mutta päädyin kuitenkin ostamaan uudet farkut (farkut ostin siks, jotta housuille olisi muutakin käyttöä). Pusero onneksi löytyi omasta komerosta kun sitä hieman pengoin. Oli tarkoitus myös somistaa asua jollain punaisella (esim laukulla, koska biisi oli Kikin lähettipalvelu -elokuvasta), mutta en löytänyt mitään tilanteeseen sopivaa. Joten asia korjaantui sillä, kun kävin pari päivää sitten kampaajalla ja hiukset värjäytyivät kuin tilauksesta punertaviksi ;-)

Pelkästään varikkokäyttäytymistä piti miettiä etukäteen, että mikä olisi Kikille fiksuinta. Entä jos hallissa kuuluu / tapahtuu jotain sellaista mikä saisi koiran ahdistumaan? Kannattaisiko koira pitää autossa vai tuoda oma häkki halliin ja antaa koiran olla siinä? Mihin laitan palkan ettei se vedä koiraa liikaa puoleensa? Koska en voinut ennakoida enkä valvoa myöskään pihan tapahtumia niin toin kuitenkin Kikin häkin ja Kikin halliin. Päätin, että jätän kameran kotiin ja keskityn koiraan eli en ns väliaikoinakaan käynyt räpsimässä muista kuvia vaikka aikaa siihen olisi ollut kun oltiin hallilla aamusta iltapäivään saakka. Hengailin hyvin paljon siis koiran lähettyvillä enkä näin ollen juurikaan nähnyt muiden suorituksia. Loppupäivästä koira oli jo väsynyt eikä tarvinnut mua viereensä (mölisi pikkuisen aluksi jos olin muualla enkä tietenkään halunnut aiheuttaa muille ongelmia sillä että mun koira ääntelee).
Toisen esityksen jälkeen päätin antaa jättipalkan eli lällykoiranruokaa, mutta senkin vasta varikolla eli häkin luona. Tuosta palkastahan Kiki on "hieman" keulinut välillä, joten en tod halunnut kertoa sille etukäteen mitä nannaa olisi luvassa.
Kehäänmenoaukon läheisyyteen oli rakennettu karsina missä sai rauhassa odottaa kehään menoa ja sen jälkeen palkata koiran. Jätin sinne hupparin jonka taskussa oli nameja, namitin koiraa ennen kehää ja koira siis tiesi, että minne namit jäivät. Joten olin varsin iloinen ettei se edes yrittänyt karata sinne kesken show:n vaikka tuollaista ei oltu treenattu aiemmin.


Kuten olen moneen kertaan jo blogissa todennut, niin arvasin kyllä että Kiki tekee tanssiesityksessä omiaan vaikka kuinka kuvittelisin veteleväni tahtipuikoista kehässä ... Ja niinhän siinä kävikin.
Mutta ennemmin äänekäs koira kuin koira joka peljästyy jotain ja pakenee paikalta tai koira joka nuuskii lattiaa.

Molemmissa kisoissa sijoituttiin viimeisiksi, mutta koska jälkimmäisessä oli vain kaksi osallistujaa niin saatiin muistoksi muumimuki :-) Mun tavoitteet olivat niin paljon pienemmät, joten me ylitettiin ne moninkertaisesti. Onneksi ei tarvi / kannata verrata muihin. Myöhemmin ehkä lisää analyysiä kisoista, tähän loppuun kuitenkin muutamat palkintoposeerauskuvat sekä tuomareiden kommentit.

Kuvat © Sari Ollanketo ja Anna-Maaria Miettinen


a-kisa: Nadja: Pisteet Määrä 38, laatu 39, yht. 77. kumppanuus 31, koreo 38, yht 69. koko 146
Tänään harmillisesti hieman äänekästä menoa. Koira kuitenkin esitti hienoja seuraamispätkiä. Ohjelma painottui takareunaan, tule rohkeasti lähemmäs tuomareita. Lisää kehätreeniä niin hyvä tulee.
Katja: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht. 71. kumppanuus 34, koreo 35. yht 69. koko 140
Haukkuryppäät vähensi pisteitä. Teitä taisi molempia jännittää. Lisää treeniä vaan niin lähtee sujumaan :-)
Susanna: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht 71. Kumppanuus 30, koreo 32 yht 62. koko 133
Position paikka hyvä ja seurasi myös mukavan lähellä. Haukkuminen vähensi taiteellisia pisteitä

b-kisa
Katja. Määrä 36, laatu 36 yht 72. kumppanuus 33, koreo 36. yht 69. kokon 141
Harmittavia haukkusarjoja mutta myös suoralla nättiä seuruuta. Ehkäpä pidempi aika yhdessä positiossa ... Tsemppiä reeniin :-)
Susanna Määrä 34, laatu 36, yht 70. kumppanuus 28, koreo 31. yht 59. kok. 129
Seurasi hyvin oikeassa paikassa. Koira ei välttämättä tarvitse noin paljon käsiapua. Haukkuminen vähentää taiteellisia pisteitä.
Nadja Määrä 40, laatu 36. yht. 76. Kumppanuus 30, koreo 38. yht 68. kokonaispisteet 144
Koira äänekkäällä tuulella mutta tekee silti ajoittain hienoja pätkiä. Rauhallista ohjausta vaikka koira kuumui!

---

 Tämä oli niin työvoitto ettei häiritse yhtään että tuloksellisesti oltiin huonoimpia. Me saatiin kuitenkin pisteitä! Kikin ensimmäiset viralliset koirakilpailutulokset - ja koiratanssista, kuka olisi ikinä uskonut?!?

Rallytokon nillitys

Eilen tuli rallytokotreeneissä keskustelua siitä miten jalat saavat olla mitäkin liikettä tehtäessä (kerron treenien kulusta varsinaisesti myöhemmin). Yksi syy siihen miksi vastustin aiemmin koko lajia oli erilaiset lajiin liittyvät nillitys jutut mitä olin kuullut. Eikä vähiten tämä minkä mittaisia askelia saa ottaa ja missä kohdin kengänkärkien pitää milloinkin olla ettei tule virheitä tahi hylkäävää suoritusta.

Periaatteessa peruuttaminen on kaikkein pirullisinta. Mutta myös tietynmittaisten askelten ottaminen ilman että tekisi harha-askelia (horjahdus sivulle, tai mihin suuntaan tahansa, apu, töpö, tai millä nimellä ko askelia haluaakaan nimittää) on yksi asia mikä rallyssa pitää tiedostaa. Koska lajissa on satamiljoonaa muutakin asiaa mitä pitää ajatella kokoajan (kuten se koiran käskytys, kehuminen jne) niin en todellakaan jaksaisi ressata siitä miten jalkani ovat milloinkin.
Varsinkin kun se iskee herkkään paikkaan itsessäni.

Noh, se mistä puhuttiin on se, että kun pitää ottaa tietty määrä askelia (esim seiso-istu-maahan -kyltillä) tai kun on maahanmeno kyltti ja jos siinä ohjaaja jättää askeleen puolittain tehdyksi niin se on virhe. Ilmeisesti. Eli siis takana tuleva jalka ei voi olla ilmassa / siirtymässä ensin tulleen viereen silloin kun kyltin tehtävää on tekemässä.

Pohdiskelin sitten sellaista teoreettista asiaa, että jos mun pitäisi auttaa koira maahan niin se olisi erittäin hankalaa niin, että jalat olisivat vierekkäin - varsinkin jos kantapäiden pitää olla kiinni maassa/lattiassa. Ja tässäkin auttaisi omaa tekemistä/liikkumista/koiran ohjaamista se, että toinen jalka voisi olla hieman taaempana. Mutta ilmeisesti se ei ole sallittua.

[testailin tätä, siis koiran maahan ohjaamista, etten puhu palturia. ja kyllähän se just niin menee, että oikea jalka on joko selvästi taaempana (eikä edes tukevasti lattiassa kiinni) kun kumarrun ohjaamaan koiran maahan. tai jos se oikea jalka ei ole taaempana niin kantapää nousee joka tapauksessa ilmaan ja tuollaisesta asennosta olisi vähemmän kätevää jatkaa matkaa. eli voisi tasapainon korjaamisen takia tulla niitä harha-askelia kun lähtisi liikkeelle.]

Noh, onneksi Kikillä on hyvä maahanmeno, joten tuo ei ole ongelma :-)
Kunhan pohdiskelin. Siis maihinmenokyltti ei ole ongelma. Mutta kaikki muu askellus sitten jo onkin. Jos pitää tiedostaa ja ajatella joka ikinen jalan siirtymä, suunta, mitta, määrä  jne.

Mutta. Onneksi tämäkään ei ole näin vakavaa. Jos joskus vielä kisataan ja jos saadaan hylky tai virheitä sen takia että "jalkani kulkevat omia polkujaan" niin se on sitten voivoi. En mä sen takia harrasta rallya että Kiki (mahdollisista kokeistaan) saisi isoja pistemääriä/tuloksia ;-)


Aiheesta on keskustelua fb:n rallytokoryhmässä, jos jotakuta kiinnostaa tai jos joku osaa sanoa aiheeseen jotain viisasta.

Kikin namitestit - makuraati vol.4

Tässä kun treeneissä hypätään tämän tästä niin kaapissa pitää olla kosolti nameja. En ole enää aikoihin ostanut nakkeja tai lihapullia. Jälkimmäiset murustuvat ja kostuvat ja haiseva ylipahalle (mikä toki koirista on hyvä juttu, se haju siis) ja ensimmäiset Kiki hotkii niin että kohta oksentaa ne ulos.

Jossain vaiheessa löysin nämä lihakiekot, näitä on muutamaa eri makuvaihtoehtoa, mutta valitettavasti ainakin Oulun seudulla näitä myydään vain harvoissa kaupoissa. Niinpä olenkin ostanut niitä jemmaan useamman pussin aina kerralla kun olen jostain löytänyt. Kikille ne ovat maistuneet hyvin ja ne ovat suoraan sopivan kokoisia (vaikka joskus olen kyllä puolittanut niitä, murtuvat kohtuu helposti joten voi reenatessa antaa vain puolikkaan jos palkkaa pitää antaa paljon/tiheästi).

Sitten bongasin lähikaupasta tarjouksesta ranchoksia, näitä löytyy sekä härkä että kana versioita. Ranchokset ovat tällä hetkellä in, ainakin jos Kikiltä kysytään, ja lihakiekot eivät enää ole niin himoittuja. Mutta tarjousaika loppui jo jokin aika sitten, joten nyt hinta/määräsuhde ei ole kovin hyvä. Ainakaan siihen, että ranchoksia syöttäisi koiralle perustreeninameina. Plus ihan hyväkin pitää koiralle jotain herkkua the herkkuna (toisinaan treeneissä on hyvä että on eri arvoisia nameja; johon toki vaikuttaa myös oma hehkutus ja namihetsaus).

Kävin tänään ostamassa koirille pakastelihapullia (Maukas, olikohan kana-lohi-kasvis), ja ostin samalla Kikille testattavaksi tälläisia lihapötköjä, jotka myyjä möi mulle näppärinä ... leikataan sopivan kokoisiksi paloiksi ja muut "makkarat" säilyvät seuraavaan kertaan (jos niitä ei "kuori"). En ruvennut vielä pilkomaan ja testailemaan kun tässä nyt on pari lepopäivää varsinaisesta koiratreenauksesta.

Särö treenikuplassa

Viime viikon molemmissa rallytreeneissä sattui jotain sellaista mikä sai toisaalta pienen särön mun treenikuplaan ja toisaalta oli myös inhimillistä (koirat on koiria, koira on eläin, koira joskus reagoi ja joskus ei).

Ensin oli maanantaina harjoitukset okk:n hallilla. Edelleen tosiaan harjoituksemme olivat keskimmäisellä kentällä. Tällä kertaa tehtiin tekniikkaa kahden pienen kylttitreenin avulla joissa molemmissa keskityttiin erilaisiin kääntymisiin. Toinen harjoitus tehtiin koutsauksen alla ja toista sai käydä tekemässä itsenäisesti (tämä itsekseen tehty harjoitus tehtiin lopuksi uudestaan niin että kouluttaja oli katsomassa tekemisiämme).

Noh, eikait siinä. Virittelin koiraa ja menin sitten tekemään sitä omatoimitreeniä. Joka oli sitten lähellä kentän reunaa ja luonnollisesti sitten lähellä viereisen kentän tekemisiä. Heillä oli rallyradallaan myös putki, mikä oli liki sitä meidän omatoimiharjoitusta. Kiki sekä kauhisteli että kiinnostui että kiihtyi siitä kun koirat sujahtivat putkeen. Tähän liittyi myös sitten se, että jotkut koirat ilmeisesti menivät putkeen myös silloin kun ei olisi pitänyt, mistä seurasi korotettua (vihaistakin) ääntä ohjaajien puolelta mikä oli Kikin mielestä kamalaa.

Kävin siinä omatoimitreenialueella vain tekemässä omiani enkä tod kuvitellut voivani lähestyä kentän reunaa, koska Kikin olemus meni asentoon "hui".

Suur ihme olikin sitten se, että sen varsinaisen koutsatun treenin Kiki teki ihan superhuipusti. Saatiin kehuja Kikin takapään käytöstä :-) eli kääntyilut sujuvat hienosti. Plus sain neuvon että voisin tehdä tehtävät kauempana kylteistä - mikä olikin hyvä neuvo, saksalainen käännöskin onnistui heti paljon paremmin ...

Ihan lopuksi käytiin vielä tekemässä sitä "pelottavan alueen" treeniä, joka meni paremmin kuin oletin. Eli vaikka Kikistä oli hieman jänskät paikat niin se ei mennyt "pakenen paikalta" tilaan ja pystyi kuitenkin toimimaan.

Torstaina oli sitten vuorossa Kempeleen treenit. Radalla oli sekä avo- että alo-luokan kylttejä. Tällä kertaaa ratatreenit luistivat myös Koirakoulu Kisman treeneissä hienosti :-)

Seuraavaksi oli vuorossa tekniikkatreenejä, voi-luokan kylttejä ja jotain muuta temppusia. Tehtiin myös sitten hyppyä. Josta seurasi sen illan "kääk-hetki", koska jollain koiralla osui jalat rimaan ja rima kolisi (tippui?) ja Kiki oli sitä mieltä, että "tämä selvä, tää ei tee enää mitään - mikä ihme paikka tämä on". Josta seurasi huono kierre hetkeksi, koska en voinut päästää koiraa irti hihnastaan koska oletin sen ottavan ritolat, josta seurasi se että itse kämmäsin Kikin suorituksen niin, että Kikilläkin tippui rima ... Toisella kerralla hyppy meni jo paremmin. Mutta vieläkin riitti hetkeksi draamaa, koska muut reenasivat hyppyä myös umpiesteellä josta myös kuului kolinaa ... Hetken aikaa meinasi mennä ajatukset synkkiin vesiin (paluu pelkoihin, ou nou). Mutta teetätin Kikille sitten kaikenlaisia sen lempitemppuja olipa ne sitten rallya tai tanssia tai ihan mitä vaan ja lopulta päästiin lopputunniksi ihan hyvään reenivirekuplatilaan ja oli ihan kivaa. Joten ei annettu kuprun lannistaa meitä. Mutta olihan nämä kuitenkin sellaisia hetkiä, että ...
Kiki on ja tulee aina olemaan herkkis ja reagoi asioihin, jotain voin sumplia niin että saatas pysyttyä omassa kuplassa mutta aina se ei vaan onnistu. Täytyy vaan toivoa ettei enää (montaa kertaa) tulisi yleistymisiä pelkojuttuihin kovasti niin että ei tarttis alkaa ehdollistamisurakkaa yms ihan alusta uusiksi ...

jl17/19 ja jl 18/19

Viime viikolla tuli käytyä kahtena aamuna/aamupäivänä juoksemassa. Molemmat lenkit suuntautuivat pururadalle ja kummassakin oli Kiki (ja Eetu) mukana. Ensin käytiin torstaiaamuna Kiimingin pururadalla kipittämässä tuttu (reilu) kolmonen ja sunnuntai aamupäivänä pienessä pakkaskelissä ajeltiin Auranmajalle jossa juostiin vitonen. Kiki oli kyllä varsinkin eilettäin oikeinkin hyvä juoksukumppani kun viiletti tyytyväisenä puskia ja mättäitä haistellen koko lenkin. Välillä pikkukoira kääntyi katsomaan, että "tuuttekste sieltä, mennään lujempaa". Itseasiassa torstain lenkillä se kävi hyppäämässä mua vasten kesken lenkin, joo huonoa käytöstä, mutta koira oli niin hauska kun tiesi kyllä tasan tarkkaan, että kuka on se riippakivi ja kenen takia tassu ei liiku nopeampaa :-D

Molempina aamuina oli ensin kävelylenkitetty kummatkin koirat ja jätettiin Nemi kotiin syömään puruluuta siks aikaa kun oltiin hölkkäilemässä.

hk 15/19 ja hn 21/19

Kampailin viime viikolla koiria jonain päivänä. Kikillä huomasin eräänä päivänä yhden nisän kohdalla maitotakun eli siis sillä oli tullut valeraskauden aikaan maitoa mikä oli kuivunut nisä/masukarvoihin ihme takkumöntiksi. Tulipahan sitten muutenkin käytyä koiraa kammalla hieman lävitse.

Myös Nemi pääsi pienen harjauksen kohteeksi (loputon urakka).

Nosekokeita kuvaamassa

Kuten aiemmin olen jo maininnut, niin Ouluun kesällä perustettu noseseura piti syyskuussa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna nosework-kokeet. Kokeita oli niin 1 kuin 2-luokkalaisillekin lisäksi 1-luokkalaisille oli normaalien kaikkien (neljän) osion kokeen lisäksi sisäetsintä- ja laatikkokokeita.

Kun päätin, että en osallistu Kikin kanssa kokeisiin niin mietiskelin, että voisinkohan kuitenkin mennä kameran kanssa kokeita katsomaan? Vaikka Oulun koiraharrastuspiireissä paparazzit tunnetaankin häirikköinä* niin en todellakaan halunnut häiritä kenenkään suorituksia. Otin yhteyttä kokeen järjestäjiin, joiden kanssa keskustelin aiheesta ja sain luvan tulla kokeita kuvaamaan. Koska kamerastani kuuluu pieni naks ääni kuvanottohetkellä niin kuvasin koirakoita lähes koko suorituksen ajan enkä vain silloin kun koirat olivat kohteessa - näin ollen koirienohjaajat eivät voineet päätellä kameran naksunnasta mitään hajun sijainnista.

Heräsin lauantaiaamuna kuudelta ja saavuin koepaikalle puol kahdeksan huittehilla, suoraan kuulemaan tuomarin puhuttelua. Sen jälkeen kiersin kokelaiden kanssa ensimmäiset etsintäalueet ja tuomari kertoi missä voisin seistä koiria kuvaamassa. Ensimmäisenä koirakot tekivät ulkoetsintäalueen ja hyvin pian sen jälkeen oli vuorossa ajoneuvoetsintä. Alueet olivat liki toisiaan joten pystyin hyvin samalta paikalta kuvaamaan molemmat.

Jokaiselta koirakolta kysyttiin lupa kuvaamiseen, muutamalla oli pieniä erikoistoiveita, mutta kaikki antoivat kuvausluvan (kiitos!).


Ulkoetsintäalue oli katoksen alla ja kohtuullisen pimeä (valokuvauksellisesti ajateltuna) - ajoneuvoetsintä oli luonnollisesti taivasalla, keli oli aamutuimaan hieman pilvinen muttei onneksi satanut vettä vaikka asfaltti oli märkä. Koska koirakot siirtyivät melko nopeasti alueelta toiselle päädyin kuvaamaan ulkoetsintää automaattiasetuksilla ja ajoneuvoetsintään säädin kameran manuaalista tietyille asetuksille, näin ollen minun ei tarvinnut kuin vaihdella säätimestä "auto" kun kuvasin ulkoetsintää ja "m" kun kuvasin ajoneuvoetsintää. Aluksi yritin vaihdella iso-arvoa, aukkoa jne sinne pimeälle puolelle sopivaksi ja sitten taas uudestaan autoille, mutta meni liian sättäämiseksi, joten koin tuon tavan helpoimmaksi kun valo-olosuhteet olivat niin erilaiset.

Jatkossa jos tietäisin olevan vastaavat räpsintä olosuhteet niin kannattaisi ehkä olla kaksi runkoa mukana?`Tosin se se vasta säätämiseksi menisi :-D

Ulkona kuvasin yhdistelmällä sonyA900+Sigma70-200 - sisälle vaihdoin putkea, eli siellä oli Tamron20-40.

Laatikkoetsintää en ollut katsomassa / kuvaamassa, muut etsinnät näin; ja kylläpä olikin taitavia koiria ja koirakoita - itseasiassa kaikki olivat ihan hurjan eteviä ja koirien työskentelyä oli ihana seurata.

Kuvia löytyy kuvagalleriastani.





(*johtaa juurensa monen vuoden takaiseen rallytokojupakkaan)

Juuh ja puuh

Eilen kun tultiin kotiin (Kikin rallytreeneistä, jonka jälkeen noukin Eetun lipastolta) niin olkkarissa odotti märkä ylläri. Eli Nemi oli pissinyt lattialle :/ Taiten kuitenkin kahden maton väliin ...

Eipä sitä (koiraa) ilmeisesti voi jättää paria tuntia pidemmäksi aikaa yksin kotiin; litkii veden ja sitten tulee The hätä ...
En usko tuon olleen virtsankarkailujutskaa (eli että olisi nukkuessaan pissinyt alleen).

Ruokapussit

Vähän niin kuin note-to-yourself.

Uusittu Nutro:

Grain Free with lamb
Ei lisättyjä keinotekoisia väriaineita, aromiaineita eikä säilöntäaineita
Ei sisällä viljaa
helposti sulavaa


Valmistettu ilman viljaa, ei sisällä soijaa, ei sisällä vehnää, valmistettu ilman gmo-ainesosia, ei sisällä maitotaloustuotteita tai kananmunaa

Kuivaa koiranruokaa aikuisille koirille.
Sis lammasta. Koostumus: kuivattua lampaanlihaproteiinia (19%), kuivattua siipikarjanlihaproteiinia (kanaa, kalkkunaa, hanhea, ankkaa), hernetärkkelys, herneproteiini, siipikarjan rasvaa, tapiotärkkelystä, kuivattua juurikaspulppaa, linssit, kalkkunan maksahydrolysaattia, auringonkukkaöljyä, kivennäisiä, rosmariiniuute.
Ravintoainekoostumus %: Valkuaista 35.2, rasvapitoisuus 17.6, epäorgaaninen aines 9.5, raakakuituja 9.5.
Lisäaineita per kg: Ravintopitoisia lisäaineita. A-vitamiinia: 9860 KY, D-vitamiinia: 1088 KY, Kupari (kupari (II) sulfaattipentahydraatti) 8.1 mg, Jodi (kaliumjodidi): 2.0 mg, Mangaani (mangaanisulfaatti, monohydraatti): 20.7 mg, Seleeni (natriumseleniitti): 0.21 mg, Sinkki (sinkkisulfaatti, monohydraatti) 58.7 mg.

---

Trovet Mobility & Geriatries MGD

Omega 3 fatty acids
Mobility 
Geriatrics

Trovet Mobility & Geriatries on täysimittainen ruokavalmiste aikuisille ja vanhemmille koirille. Erityinen ravitsemuksellinen tarkoitus: tukemaan nivelten toimintaa nivelrikon ja nivelsairauksien yhteydessä, mukautettu vanhempien koirien erityistarpeisiin. 
Tärkeimmät ravitsemukselliset ominaisuudet: sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja (EPA:a kalaöljystä), riittävästi E-vitamiinia, vähän fosforia, erityisiä kuituja, jotka simuloivat peristaltiikkaa, sisältää L--karnitiinia. 
Analyysi: proteiini 18%, rasva 16 %, epäorgaaninen aine 4,5%, kuitu 4%, K 0,8%, Ca 0,65%, P 0,55%, Na 0,2%, Omega-3-rasvahapot 3,3%, DHA 0,47%, EPA 0,44%. 
Lisätty: Lisätyt ravintoaineet/kg: A-vitamiini (3a672a) 15 000 Ky, D3-vitamiini (E671) 1500 Ky, E-vitamiini (3a700) 500 mg, C-vitamiini (3a300) 350 mg, Sinkki (sinkki sulfaattimonohydraatti) 135 mg, Rauta (rauta (III) sulfaatti monohydraatti) 75%, Mangaani (mangaani (II) oksidi 28%, Kupari (kupari sulfaatti pentahydraatti) 13,5 mg, Jodi (vedetön kalsiumjodaatti) 1,4 mg, Seleeni (natriumseleniittiä) 0,3 mg, L-karnitiini 100 mg. 
Sisältää luonnon omia antioksidantteja. 
Koostumus: riisi, maissi, ohra, siipikarjajauho, juurikasmassa, kalaöljy, pellavansiemenöljy, kollageeni (hydrolysaatti), vitamiinit ja mineraalit, äyriäis ja nilviäsiuute (glukosamiinin lähde), vihersimpukka (omega 3 -rasvahappojen lähde), kondroitiinisulfaatti. 
Ei sisällä keinotekoisia maukaineita, väriaineita tai hajusteita. 
Ruokintaohje: katso taulukko. Päivittäinen annos tulee jakaa muutamaan osaan / päivä. Tuote on valmis tarjottavaksi. Vettä oltava jatkuvasti saatavilla. Suositeltava käyttöaika: aluksi enintään 3 kuukautta. Suositetaan eläinlääkärin lausunnon pyytämistä ennen käyttöä tai käyttöajan pidentämistä. 

Verikontrolli

Nyt on Nemille ostettu lisää erikoissapuskaa.

Mummokoira oli sitä mieltä verinäytteiden ottamisesta, että "pitäkää tunkkinne"*, mutta niin vain saatiin näyteputkiloon verta ja verianalysoitua.

*tarvittiin muutama yritys, kuonokoppa ja ell pitämään koiraa ja hoitaja ottamaan näyte. Kuonokoppaa ehdotin itse kun Nemi yritti kuonollaan ähertää piikin hiiteen jalastaan; Merrin joltain ell käynniltä on hyviä kokemuksia kuonokopan käytöstä.


"Nemin maksa-arvot kontrolloitiin. Nyt arvot ALP 281 (viimeksi 290, viite 13-83), GPT 94 (viimeksi 123, viite 17-78). Arvot ovat pysyneet ennallaan. Kontrolli voinnin mukaan tai noin 3 kk kuluttua.

Jatketaan Nemillä ruokana Trovet Mobility & Geriatrics."

Maksoi 144,12 €


Eli voin huokasta taas hetkeksi ... huolet pois ja eletään hetkessä, elämästä nauttien 💜

Samalla polulla

Voi Nemi rakas, milloin on aika,
päättää kulkumme samalla polulla?


Onneksi vielä jalka nousee, ruoka maistuu ja kakka kulkee.

Nemin pirteystaso vaihtelee kovasti. Aamuisin se yleensä jaksaa lenkkeillä parhaiten. Tänäaamuna kun lämpötilamittari näytti plus kolmea niin mummo oli hyvinkin pirteänä ja reippaili vailla mitään hyytymisiä (vaikka oli mäkiäkin) reilun neljän kilometrin lenkin.

Jottei nyt väärää käsitystä saisi, niin ei, vanhuus ei ole mielestäni syy koiran lopettamiseen. Mutta kyllähän Nemillä on kaikenlaista pientä kremppaa mitkä vaihtelevasti vaivaavat. Kuten vaikka, että en tiedä miten hyvässä kunnossa sen suu on, ts hampaat tarkemmin sanottuna, kun sillon viime joulukuussa kun siltä poistettiin ne pari hammasta niin oli juttua, että joku hammas olisi pitänyt poistaa myös (mikä ei ollut hirmu huonossa kunnossa, vielä, muttei niin hyvässäkään), mutta ettei sitä voitu poistaa kun Nemi oli jo kahden hampaan poiston aikana vähän turhan pitkään nukutettuna. Silloinen hammasremppa oli hyväksi koiralle kyllä, mutta uuteen hammasremppaan ei enää lähdetä (jo pelkästään tuon nukutusjutun takia). Välillä Nemi myös sisällä horjahtelee, kun seisoo ja tuijottaa ja vaatii ruokaa / palvelua - jos siis seisoo parketilla eikä maton päällä. Horjahtelu johtunee hävinneistä lihaksista. Toisaalta kun koira on ollut yksin kotona, niin sängystä se pomppaa alas tai löytyy sängyn päältä nukkumasta - eli kyllä siltä vielä sen verran lihaksia löytyy että sängylle voi pompata nukkumaan ...

Kuvat otin perjantaina.

Viikon 37 rallyt

Maanantaina Kikillä sitten alkoi ne Okk:n rallyreenit. Menin ensin halliin itsekseni, ohjelmassa oli esittelykierros, kouluttaja kertoi itsestään ja treenamisesta ja lisäksi tutustuttiin (alo) rataan. Ryhmässä oli pari lagottoa (tai vesikoiraa tai jotain vastaavaa), australiankarjakoira, Kiki ja joku pieni vaalee koira (jonka rotua en tohdi lähteä veikkailemaan).

Olipa muuten mahtavat treenit. Kiki keskittyi hyvin ratareeniin. Saatiin hienosti kaikki kyltit suoritettua. Pujottelussa (tai siis se toinen törppökaartelutehtävä, mikä se olikaan) Kiki yritti taas tehdä ageja, mutta muutoin se oli harvinaisen hyvin kartalla. Toisteks vikana ollut askel oikealle kyltti meni vähän höpösti kun olin onnellisena menossa kohti maalia ja halusin päästä kehumaan kunnolla koiraa ja palkkaamaan sen.

Olin ihan possuiloinen että Kiki työskenteli niin hienosti. Vaikka viereisilläkin kentillä oli treenihyörinät käynnissä (rallya niilläkin kentillä tehtiin).


Torstaina oli sitten Kismalla rallyreenit. Nyt oli ryhmä vaihtunut osittain. Pidemmällä olevat koirakot olivat siirtyneet tuntia myöhempään ryhmään (voi-mes).

Tällä kertaa Kiki ei ollut ihan niin loistovireessä kuin maanantaina tai viikko aiemmin olleissa treeneissä. Mutta taukoaika harjoittelu edistyi kuitenkin ja saatiin ihan hyviäkin pätkiä reenittyä, niin radalla kuin radan ulkopuolellakin (temppuja ja kylttejä yksittäisinä).

Kontrolli ja muita juttuja

Varasin maanantaille Nemille maksa-arvojen kontrollointiajan. Alkaa olla Nemin maksanappulat vähissä eli niitä pitää mennä ostamaan lisää, joten sama sitten samalla reissulla katsoa ne veriarvot. Siitä mummotarkista kun taitaa olla reilu kuukausi aikaa jo.

Tiistaina käytin koirat hieronnassa. Nemi ei ollut pahassa jumissa, sehän oltiinkin hierottu muutama viikko aiemmin. Mutta Kiki oli ihan superjumissa (sen edellinen hieronta oli kesäkuun alussa). Kiki alkoi itseasiassa ti-aamuna hieman ontumaan :-/ Olin ihan että ??? ja mitä kettua. Kotoa lähdettäessa koira ei ontunut, ainakaan niin että olisin huomannut, mutta kun oltiin heitetty Eetu töihin ja menin käyttämään koirat Auranmajan maastossa lenkillä niin havaitsin sen ontumisen. Ei sitten käyty kovin pitkällä lenkillä, ihan vain niin, että koirat kävivät tarpeillaan.

Hieronnassa sitten selvisi, että koira oireili vasenta rarnnettaan. Toki pikkukoira oli myös about kauttailtaan jumissa mikä saattoi heijastaa sinne ranteeseenkin. Muutama päivä otettiin aika lepposasti sitten lenkkien osalta (tai muun riekunnan, siinä määrin kuin koiraa voi rajoittaa). Tiistai iltapäivän / illan Kiki nukkui tosi paljon, joten palautteli kyllä itsekin kroppaansa hieronnan jälkeen. Toisin kuin Nemi, joka vouhkasi normaaliin tyyliin kuinka sillä on karmea nälkä ja eikö täällä talossa saa palvelua.

Nyttemmin en ole nähnyt Kikin liikkeissä enää mitään epätavallista, joten toiv ongelma tuli ja meni.

Seuraavan hieronta-ajan varasin sitten kuitenkin molemmille koirille, vaikka aiemmin kirjoittelin, että käyttäysin Nemiä tiheämmin hieronnoissa kuin mitä Kikiä. Kikille olen suunnitellut lokakuun alkuun sterilointiaikaa, joten siitä muutaman viikon päästä olisi sitten se hieronta.

hk 14/19 ja hn 20/19

Kampasin tänään kummatkin koirat. Lisäksi koirilta leikattiin kynnet ja Nemiltä leikeltiin hieman tassukarvoja.

Putkea pukkaa

Ihan villiksi heittäydyin, koska ostin eilenkin uuden (ts käytetyn) putken tuohon a900 -kameraan. Tällä kertaa mukaan "tarttui" vanhalta kurssikaverilta Tamronin 20-40mm F/2.7-3.5.

Jolla kävin ottamassa muutaman räpsyn tänään kun käytin koiria aamu-ulkoiluilla.

Kiki Kiekonmajalla

Kiki ja Nemi Auranmajalla

Eilenkin räpsin koirista kuvia (putkena  Minoltan 50mm):

Kiki ja Nemi Haukkukeitaalla

Kisanomaiset tanssit

(c) Seppo Jounio (n kuvaamasta videosta printscreen)

Ilmoitin Kikin esiintymään kaksi kertaa. Kiki valloitti lavan olikohan neljäntenä vai viidentenä ja viimeisenä. Halusin siis testata sekä vanhaa että uutta versiota koreosta. Uusi oli sinällään hankala kun ei tehty sitä aiemmin yhdessä (tai no joo kävin samalla viikolla vähän sitä testimässä, mutten sillain kunnolla kuitenkaan).

Pelkkä kehään menohan on meillä veitsenterällä keikkumista, että saan Kikin pidettyä suht lähelläni ja ettei se hauku kovasti. Vähän tvistejä sinne sun tänne jotta siinä olisi jotain tekemistäkin ja sitten rauhoittuminen alkuasentoon.

Mitä opin eilen?

1. Mun pitää olla selkeämpi
2. Mun pitää muuttaa koreo (taas)
3. "Agi" positio pitää jättää alusta pois (niinkuin se toisessa versiossa loistikin jo poissaolollaan)
4. "Front" pitää jättää pois
5. Positioiden vaihdokset pitää tehdä selkeämmin, päätä miten milloinkin ne vaihtuvat ja odota että koira on oikeassa paikassa
6. Koska yleisö jännittää Kikiä niin älä edes pyri liikkumaan koko kehässä; kunnon kehäänkäyttöön voidaan pyrkiä sitten joskus kun (jos) ollaan varmempia esiintyjiä
7. Koska front ja agi jää pois niin koreoon pitää tehdä selkeitä vauhdinmuutoksia

Mietin myös että ... koska helpotan muutenkin esitystä ts positioita ei ole riittävästi "kunnon" ohjelmaan ja kehänkäyttökään ei vastaa sitä mitä pitäisi. Niin pitäisikö koreoon ripotella aiempaa enemmän fs-elementtejä / temppuja jos olisi sellaisia mitkä toisivat vaihtelua ja mitä Kiki tykkäisi tehdä? 

Nyt en vain tiedä, että aloitanko esityksen teon ihan alusta vai vaihdanko vain epävarmojen positioiden tilalle jotain muuta?


Lisäys: kaverin kanssa oli puhetta noista eilisistä wannabe-epiksistä, ja olihan meidän esityksissä tosiaan se hyvä puoli että Kiki ei haistellut kenttää tai häipynyt horisonttiin ... Jos niin kuin positiivinen haluaa olla (ja minähän yleensä haluan) :-)

Rallytreenit viikolla 36

Ennen kuin häipyy unholaan, niin ihan pakko tulla blogisemaan viime viikon torstaista sen verran, että tauko/väliaika ohjelma alkaa tuottamaan tulosta. Ts se että Kiki joutuu olemaan häkissä viltin takana niin se yhä enenevässä määrin on siellä jopa ihan hiljaa. Ja meidän ratatreeni sujui pitkästä pitkästä aikaa oikeasti hyvin. En palkannut kertaakaan radan aikana ja Kiki teki hommia tosi hienosti. Jokin kämmi sinne väliin mahtui että ei se sadanpisteen rata olisi ollut, mutta tuosta jäi ihan älyttömän hyvä mieli. Että toivoa on kyllä ... (vaikkei se ehkä lauantaina siltä tuntunutkaan)

Kikin ja Kaisan ensimmäinen rallytokokisa (yllätyyys ;)))

Mun vuosipläni etenee pääpiirteissään suunnitelmien mukaan, ja se jos mikä mua on sisäisesti naurattanut tällä viikolla -tai ylipäänsä viimeaikoina- 😅

Toukokuussa sivusin osittain aihetta.

Sillä, sain Kikille paikan Shelttien rallytokokilpailuista. Kuten aiemmin kerroin, niin yritin päästä jo Muhoksen kisoihin kisaamaan (kisat olivat muutama viikko sitten). Noista kisoista viisastuneena tein kuten kaikki muutkin rallytokoilijat ja olin hengittämättä hieman ennen puolta yötä ja just sekunnilleen kun ilmoittautuminen aukesi niin lähetin ilmon. Ei ole entinen agilityharrastaja tuollaiseen käytäntöön tottunut 😯

Lisää toukokuisia lausahduksia.

Tähän liittyy se seikka, että jos mä odotan täydellistä hetkeä jolloin tähdet olisivat juuri siinä asennossa ettei mikään häiritse pikkukoiraa ja se osaa kaiken prikulleen oikein, niin saan odottaa maailmantappiin asti. Toinen on sitten se, että kun en ole koskaan kisannut rallytokossa (tai koiratanssissa) niin minä omalla toopeilullani ja tietämättömyydelläni väkistenkin hankaloitan koiran tekemisiä. Eli jos haluan, että joskus päästään yli niistä ensimmäisten kertojen ahdistuksista niin joskus se kynnys on ylitetettävä.

Eilen illalla vilkaisin alokasluokan kyltit läpi, ja eipä siellä mitään outouksia ollut. Itselle tympeimpiä kylttejä ovat n 1-2-3 askelta ja joku asento (varsinkin tosiaan se peruutus). Toinen hankala on se missä koira istuu eteen ja tulee sivulle suoraan tai takaa. Kiki näet helposti tarjoaa peruuttamisen siinä mun edessä ja kun hihnan kanssa (joutuu alokkaassa) tekee niin myös takaa sivulle tulo on hankala (ylipäätänsäkin hihna hankaloittaa monia asioita).

Etukäteen tiesin, että kisapaikka ei ole meille helppo. Kyseessä oli tutussa paikassa (Haukkukeidas) oleva harva-aidattu ulkokenttä, jossa ei oltu ikinä treenattu. Tai ylipäänsä edes käyty ennen kuin sain koepaikan ja päätin käydä muutaman kerran testailemassa kenttää (pari "kuono kenttään" keikkaa ja vika yritys mahtavalla kontaktilla treeniä, superpalkkaa ja kauheasti kehuja).
Onneksi kisat alkoivat jo kymmeneltä, sillä jos ne olisivat olleet myöhemmin niin frisbiigolffaajien kiekkojen kilinä olisi lisännyt Kikin häiriöherkkyyttä. Jo nyt sille riitti ihmeteltävää vaikka Hiirosen urheilupuistossa oli tuohon aikaan yllättävänkin rauhallista.

Haukkiksella olin jo yhdeksältä. Ilmoittautumaan pääsin kyllä jo heti, mutta kilpailukirjaa en saanut heti ostettua. Olin suunnitellut voivani kirjoittaa sen heti ja lähteväni sitten koiran kanssa lenkille. Mutta lopulta hainkin koiran siihen kanssani säätämään ja odottamaan kisakirjan ostoa. Samalla kun sitten sain sen kirjan ja kirjoitin siihen tietomme niin Kiki veti kierroksia katselemalla ympärilleen (tätä säätöä ei tietenkään jatkossa ole). Tuon jälkeen tuomari vilkaisi Kikin rekkarit ja vertasi, että olinko osannut kopioida sieltä tiedot oikein kisakirjaan. Tämän jälkeen siirryin mökin toiselle puolelle jonottamaan mittaukseen. Ei ollut Kiki ainoa koira, joka aloitti tuolta kisauransa.

Enpä sitten saanut Kikistä tarkkaa mittaa (höh) vaan tuomari sanoi "on se yli 40 senttiä" ja kilpailukirjaan tuli ruksi kohtaan "yli 40-50 cm". Kysyin onko Kikin panta ok. No ei ollut, onneksi kävin ostamassa sille uuden pannan tuossa noin viikko sitten (ihan tätä rallya varten).

Kävin viemässä Kikin autoon ja menin tutkailemaan rataa. Ja arvatkaapa mitä? Jossain syvällä sisälläni helähti onnenlämpö (lässynlää), sillä mä opettelen kisarataa ja menen kohta rataantutustumiseen. Mitäpä siitä, että laji on jotain ihan muuta kuin joskus aiemmin kun rakastin kisaamista. Näinpä ollen nautin rataanatutustumisesta koko rahan edestä eli ilmeisesti täydet viisitoista minuuttia (joskus miljardi vuotta sitten kun olen käynyt katsomassa rallytokokisoja niin en ole voinut käsittää miten kukaan jaksaa tutustua rataan niin pitkään).

Hain Kikin autosta "lämmittelemään" siinä vaiheessa kun neljä ensimmäistä koiraa oli suoriutunut radasta. Meidän kisanumero oli 8. Jotain temppuja tehtiin ennen kisasuoritusta ja samalla yritin saada Kikin tottumaan siihen että ympärillä (yleisössä) oli paljon (outoja) ihmisiä ja koiria. Eikä kukaan niistä -Kikin harmiksi- ollut tullut pelipaikalle juuri Kikin takia (Kikin kanssa leikkimään).

Tuomari Hannele Pirttimaa ja tuomarinsihteeri Mari Jääskeläinen

Kisaamassa oli myös yksi Kikin koiratanssikoutseista, joka sitten ystävällisesti videoi meidän suorituksen (kiitos 😊).

Kikin ihan ekan rallytokokisan aloitus (tämä ei ole video vaan printscreen videosta)

Mua niin nauratti, koska Kiki tarjoili tuota "agi" eli välipositiota pariinkin otteeseen. Tuossa kohtaa oltiin tekemässä spiraalia oikealle, Kiki jäi hieman musta jälkeen ja tadaa... se änkesi jalkojen väliin. Lisäksi se yhdessä liikkeessä/kylttitehtävässä siirtyi oikealle puolelle. Etukäteenhän olin päättänyt, että en uusi mitään, koska menee säätämiseksi. Mutta 11. kyltti oli "eteen istu, vasemmalta sivulle istu" niin tajusin siinä kyltin kohdalla, että tadadaa, olen teettämässä avo-kylttiä kun olin käskenyt koiran istumaan ensin vaikkei kyltissä niin sanottu.

Noh, eihän me mitään tulosta saatu. Mutta en sitä odottanutkaan. Kiki otti häiriötä ja tuijotteli ja haisteli ja hönöili alku radasta vaikka kuinka. Mutta radassa oli paljon hyvääkin. Esim pujottelu juosten meni semijees (ääntä joo, mutta koira oli mukana tekemässä). Pelottavat 1-2-3 askelta ja istu (joka kerta) meni hyvin. Vielä pelottavampi 1-2-3 askelta seiso-istu-maahan meni kans yllättävän jees, mitä nyt maahanmeno olisi pitänyt olla sukkelampi (Kikin osaamiseen nähden - toisaalta se teki nyt seisomisen mikä on vielä opetuksessa täysin vaiheessa, joten kokonaisuutena tosi jees).

Kun tultiin maaliin niin kehuin koiraa ihan hulluna ja mentiin aitojen ulkopuolelle jossa kehuin sitä lisää ja palkkasin härkä(vai kana)ranchoilla (superherkkua). 

Siinä tuloslapussa on kaikkia kummia merkintöjä (esim tvä - koira väärällä puolella, tvä - koiran liike väärään suuntaan) ja lisäksi:

"Tsemppasit koiraa hienosti koko radan" 😊💖

Alokasluokan rata, eli Kikin ekan rallytokokisaradan ratapiirros.

Ensimmäinen rallytokokisakirja tässä talossa. 

Mummon metsäjumppa

Käytiin aamulenkillä Haukkiksen maastossa. Normaalin frisbiigolfratapuistokäytäväkiertelyn sijasta mentiin osaksi ajasta märille metsäpoluille, joissa sekä minä että Nemi katseltiin tarkkaan mihin astutaan (tai en mä tiedä katsoiko Nemi ;) mutta ainakaan se ei viipottanut samaantapaan kuin Kiki. Tuli mieleen ne Kikin toipilasajan tikapuu-treenit kun polulla puikkelehdittiin milloin kivien ja milloin liukkaiden puunjuurten seassa.

Pitkästä aikaa raahasin mukana orginaalia kameraa (sonyA55), mutta tietysti siitä loppui akku kesken reippailun. Muutaman kuvan sain kuitenkin otettua:

Kehäkellunta

Hankin pari päivää sitten syksyllekin omatoimireenioikeuden Okk:n halliin.

Kävin sitten tänään testailemassa uutta versiota Kikin htm-tanssiesityksen kehänkäytöstä. Että jos ja kun se "front" kohta pitäisi saada osumaan eri kohtaan - ei biisissä vaan siinä, että missä kohtaa kehää ollaan viipottamassa.

Ensin kuivaharjoittelin sitä itsekseni, sitten otin Nemin mukaan pelleilemään :-D tai siis lähinnä kulkemaan mukana, jotkut esityksen temput se osaa kans, mutta osaa toki ei. Nemin siks, että sekin pääsi tekemään jotain ja Kikiä en siks, että ihan turhaa se olisi ollut siinä sillon kun vasta hahmottelin tekemisiäni (sen on turha olla siinä sillon jos itse olen epävarma siitä mitä teen).

Sitten vaihdoin koiraa ja kokeilin Kikin kanssa. Ja totesin, että alku ei ole hyvä jos vaihdan "agin" vas.seuraamiseen; jotenkin en osaa hahmottaa siitä tavasta sitä kohtaa missä "agi" vaihtuisi oik.seuraamiseen. Plus jos lopun "pitkähkössä" seuraamisessa teen sekä vas että oik seuraamista niin ... ainakin nyt meni ylipitkäksi se oik seur ja sitten tuli kiire pivotteihin.

Blaach. Miettimistä riittää tuossa siis edelleen.

Kikin kanssa vahvistin taas fronttia vadilla ja ilman. Hallissa oli muitakin joten ei veivattu asioita pitkään, jotta Kikin into jäi päälle. Ja jäihän se, Kiki saa aina virtaa kun tehdään vatireenejä :-D

Mennäkkö hukkaan vai minne mennä

Monet kuntopolkureitistöt ovat ihan mahdottoman sekavia. Näennäisesti on olemassa esim 1, 2, 3, 5 ja 10 kilometrin reittivaihtoehdot. Mutta todellisuus on sitten jotain ihan muuta. Väyliä ja polkuja risteilee ja rasteilee siellä täällä, on selviä pururatoja valotolppineen, sitten on sorakäytäviä, osittain umpeen kasvaneita polkuja. Joskus on kylttejä ja joskus ei ole kylttejä. Kun tulee erilaisten väylien risteyskohtiin niin olisihan se "melko kiva" juttu jos siellä sitten olisi ne kyltit, että minne suuntaan minkäkin mittaisen matkan kulkureitti jatkuu. Mutta ehei, se on monesti ihan liikaa ajateltu.

Hyvä puolihan näissä on tietysti se, että on reittejä mitä kulkea, kyllä sieltä joka kerta jossain vaiheessa on autolle eksynyt takaisin. Tänään kyllä rupesi vähän jo harmittamaan kun kuvittelin kiertäväni kolmosen, mutta kävelinkin koirien kanssa viisi kilometriä. Eipä siinä siis muuten mitään, mulle teki hyvää, Kiki oli tohkeissaan läheskoko matkan (paitsi silloin kun se ei saanut jäädä pitkäksi aikaa tonkimaan jotain mätästä tai syömään heinää). Mutta Nemi pisti säälittämään muutamassa kohdassa, ylämäissä etenkin. Reippaahkosti se silti jaksoi koko matkan ja välillä innostui tutkimaan samoja varpuja yhdessä Kikin kanssa.

Koska jostain olin eilen lukenut, että tänään olisi viikon sateisin päivä niin en sitten ottanut kameraa matkaan, känny räpsyjä siis alla: