Toukokuussa sivusin osittain aihetta.
Sillä, sain Kikille paikan Shelttien rallytokokilpailuista. Kuten aiemmin kerroin, niin yritin päästä jo Muhoksen kisoihin kisaamaan (kisat olivat muutama viikko sitten). Noista kisoista viisastuneena tein kuten kaikki muutkin rallytokoilijat ja olin hengittämättä hieman ennen puolta yötä ja just sekunnilleen kun ilmoittautuminen aukesi niin lähetin ilmon. Ei ole entinen agilityharrastaja tuollaiseen käytäntöön tottunut 😯
Lisää toukokuisia lausahduksia.
Tähän liittyy se seikka, että jos mä odotan täydellistä hetkeä jolloin tähdet olisivat juuri siinä asennossa ettei mikään häiritse pikkukoiraa ja se osaa kaiken prikulleen oikein, niin saan odottaa maailmantappiin asti. Toinen on sitten se, että kun en ole koskaan kisannut rallytokossa (tai koiratanssissa) niin minä omalla toopeilullani ja tietämättömyydelläni väkistenkin hankaloitan koiran tekemisiä. Eli jos haluan, että joskus päästään yli niistä ensimmäisten kertojen ahdistuksista niin joskus se kynnys on ylitetettävä.
Eilen illalla vilkaisin alokasluokan kyltit läpi, ja eipä siellä mitään outouksia ollut. Itselle tympeimpiä kylttejä ovat n 1-2-3 askelta ja joku asento (varsinkin tosiaan se peruutus). Toinen hankala on se missä koira istuu eteen ja tulee sivulle suoraan tai takaa. Kiki näet helposti tarjoaa peruuttamisen siinä mun edessä ja kun hihnan kanssa (joutuu alokkaassa) tekee niin myös takaa sivulle tulo on hankala (ylipäätänsäkin hihna hankaloittaa monia asioita).
Etukäteen tiesin, että kisapaikka ei ole meille helppo. Kyseessä oli tutussa paikassa (Haukkukeidas) oleva harva-aidattu ulkokenttä, jossa ei oltu ikinä treenattu. Tai ylipäänsä edes käyty ennen kuin sain koepaikan ja päätin käydä muutaman kerran testailemassa kenttää (pari "kuono kenttään" keikkaa ja vika yritys mahtavalla kontaktilla treeniä, superpalkkaa ja kauheasti kehuja).
Onneksi kisat alkoivat jo kymmeneltä, sillä jos ne olisivat olleet myöhemmin niin frisbiigolffaajien kiekkojen kilinä olisi lisännyt Kikin häiriöherkkyyttä. Jo nyt sille riitti ihmeteltävää vaikka Hiirosen urheilupuistossa oli tuohon aikaan yllättävänkin rauhallista.
Haukkiksella olin jo yhdeksältä. Ilmoittautumaan pääsin kyllä jo heti, mutta kilpailukirjaa en saanut heti ostettua. Olin suunnitellut voivani kirjoittaa sen heti ja lähteväni sitten koiran kanssa lenkille. Mutta lopulta hainkin koiran siihen kanssani säätämään ja odottamaan kisakirjan ostoa. Samalla kun sitten sain sen kirjan ja kirjoitin siihen tietomme niin Kiki veti kierroksia katselemalla ympärilleen (tätä säätöä ei tietenkään jatkossa ole). Tuon jälkeen tuomari vilkaisi Kikin rekkarit ja vertasi, että olinko osannut kopioida sieltä tiedot oikein kisakirjaan. Tämän jälkeen siirryin mökin toiselle puolelle jonottamaan mittaukseen. Ei ollut Kiki ainoa koira, joka aloitti tuolta kisauransa.
Enpä sitten saanut Kikistä tarkkaa mittaa (höh) vaan tuomari sanoi "on se yli 40 senttiä" ja kilpailukirjaan tuli ruksi kohtaan "yli 40-50 cm". Kysyin onko Kikin panta ok. No ei ollut, onneksi kävin ostamassa sille uuden pannan tuossa noin viikko sitten (ihan tätä rallya varten).
Kävin viemässä Kikin autoon ja menin tutkailemaan rataa. Ja arvatkaapa mitä? Jossain syvällä sisälläni helähti onnenlämpö (lässynlää), sillä mä opettelen kisarataa ja menen kohta rataantutustumiseen. Mitäpä siitä, että laji on jotain ihan muuta kuin joskus aiemmin kun rakastin kisaamista. Näinpä ollen nautin rataanatutustumisesta koko rahan edestä eli ilmeisesti täydet viisitoista minuuttia (joskus miljardi vuotta sitten kun olen käynyt katsomassa rallytokokisoja niin en ole voinut käsittää miten kukaan jaksaa tutustua rataan niin pitkään).
Hain Kikin autosta "lämmittelemään" siinä vaiheessa kun neljä ensimmäistä koiraa oli suoriutunut radasta. Meidän kisanumero oli 8. Jotain temppuja tehtiin ennen kisasuoritusta ja samalla yritin saada Kikin tottumaan siihen että ympärillä (yleisössä) oli paljon (outoja) ihmisiä ja koiria. Eikä kukaan niistä -Kikin harmiksi- ollut tullut pelipaikalle juuri Kikin takia (Kikin kanssa leikkimään).
 |
| Tuomari Hannele Pirttimaa ja tuomarinsihteeri Mari Jääskeläinen |
Kisaamassa oli myös yksi Kikin koiratanssikoutseista, joka sitten ystävällisesti videoi meidän suorituksen (kiitos 😊).
 |
| Kikin ihan ekan rallytokokisan aloitus (tämä ei ole video vaan printscreen videosta) |
Mua niin nauratti, koska Kiki tarjoili tuota "agi" eli välipositiota pariinkin otteeseen. Tuossa kohtaa oltiin tekemässä spiraalia oikealle, Kiki jäi hieman musta jälkeen ja tadaa... se änkesi jalkojen väliin. Lisäksi se yhdessä liikkeessä/kylttitehtävässä siirtyi oikealle puolelle. Etukäteenhän olin päättänyt, että en uusi mitään, koska menee säätämiseksi. Mutta 11. kyltti oli "eteen istu, vasemmalta sivulle istu" niin tajusin siinä kyltin kohdalla, että tadadaa, olen teettämässä avo-kylttiä kun olin käskenyt koiran istumaan ensin vaikkei kyltissä niin sanottu.
Noh, eihän me mitään tulosta saatu. Mutta en sitä odottanutkaan. Kiki otti häiriötä ja tuijotteli ja haisteli ja hönöili alku radasta vaikka kuinka. Mutta radassa oli paljon hyvääkin. Esim pujottelu juosten meni semijees (ääntä joo, mutta koira oli mukana tekemässä). Pelottavat 1-2-3 askelta ja istu (joka kerta) meni hyvin. Vielä pelottavampi 1-2-3 askelta seiso-istu-maahan meni kans yllättävän jees, mitä nyt maahanmeno olisi pitänyt olla sukkelampi (Kikin osaamiseen nähden - toisaalta se teki nyt seisomisen mikä on vielä opetuksessa täysin vaiheessa, joten kokonaisuutena tosi jees).
Kun tultiin maaliin niin kehuin koiraa ihan hulluna ja mentiin aitojen ulkopuolelle jossa kehuin sitä lisää ja palkkasin härkä(vai kana)ranchoilla (superherkkua).
Siinä tuloslapussa on kaikkia kummia merkintöjä (esim tvä - koira väärällä puolella, tvä - koiran liike väärään suuntaan) ja lisäksi:
"Tsemppasit koiraa hienosti koko radan" 😊💖
 |
| Alokasluokan rata, eli Kikin ekan rallytokokisaradan ratapiirros. |
 |
| Ensimmäinen rallytokokisakirja tässä talossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti