Voi Nemi rakas, milloin on aika,
päättää kulkumme samalla polulla?
Onneksi vielä jalka nousee, ruoka maistuu ja kakka kulkee.
Nemin pirteystaso vaihtelee kovasti. Aamuisin se yleensä jaksaa lenkkeillä parhaiten. Tänäaamuna kun lämpötilamittari näytti plus kolmea niin mummo oli hyvinkin pirteänä ja reippaili vailla mitään hyytymisiä (vaikka oli mäkiäkin) reilun neljän kilometrin lenkin.
Jottei nyt väärää käsitystä saisi, niin ei, vanhuus ei ole mielestäni syy koiran lopettamiseen. Mutta kyllähän Nemillä on kaikenlaista pientä kremppaa mitkä vaihtelevasti vaivaavat. Kuten vaikka, että en tiedä miten hyvässä kunnossa sen suu on, ts hampaat tarkemmin sanottuna, kun sillon viime joulukuussa kun siltä poistettiin ne pari hammasta niin oli juttua, että joku hammas olisi pitänyt poistaa myös (mikä ei ollut hirmu huonossa kunnossa, vielä, muttei niin hyvässäkään), mutta ettei sitä voitu poistaa kun Nemi oli jo kahden hampaan poiston aikana vähän turhan pitkään nukutettuna. Silloinen hammasremppa oli hyväksi koiralle kyllä, mutta uuteen hammasremppaan ei enää lähdetä (jo pelkästään tuon nukutusjutun takia). Välillä Nemi myös sisällä horjahtelee, kun seisoo ja tuijottaa ja vaatii ruokaa / palvelua - jos siis seisoo parketilla eikä maton päällä. Horjahtelu johtunee hävinneistä lihaksista. Toisaalta kun koira on ollut yksin kotona, niin sängystä se pomppaa alas tai löytyy sängyn päältä nukkumasta - eli kyllä siltä vielä sen verran lihaksia löytyy että sängylle voi pompata nukkumaan ...
Kuvat otin perjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti