Mennäkkö hukkaan vai minne mennä

Monet kuntopolkureitistöt ovat ihan mahdottoman sekavia. Näennäisesti on olemassa esim 1, 2, 3, 5 ja 10 kilometrin reittivaihtoehdot. Mutta todellisuus on sitten jotain ihan muuta. Väyliä ja polkuja risteilee ja rasteilee siellä täällä, on selviä pururatoja valotolppineen, sitten on sorakäytäviä, osittain umpeen kasvaneita polkuja. Joskus on kylttejä ja joskus ei ole kylttejä. Kun tulee erilaisten väylien risteyskohtiin niin olisihan se "melko kiva" juttu jos siellä sitten olisi ne kyltit, että minne suuntaan minkäkin mittaisen matkan kulkureitti jatkuu. Mutta ehei, se on monesti ihan liikaa ajateltu.

Hyvä puolihan näissä on tietysti se, että on reittejä mitä kulkea, kyllä sieltä joka kerta jossain vaiheessa on autolle eksynyt takaisin. Tänään kyllä rupesi vähän jo harmittamaan kun kuvittelin kiertäväni kolmosen, mutta kävelinkin koirien kanssa viisi kilometriä. Eipä siinä siis muuten mitään, mulle teki hyvää, Kiki oli tohkeissaan läheskoko matkan (paitsi silloin kun se ei saanut jäädä pitkäksi aikaa tonkimaan jotain mätästä tai syömään heinää). Mutta Nemi pisti säälittämään muutamassa kohdassa, ylämäissä etenkin. Reippaahkosti se silti jaksoi koko matkan ja välillä innostui tutkimaan samoja varpuja yhdessä Kikin kanssa.

Koska jostain olin eilen lukenut, että tänään olisi viikon sateisin päivä niin en sitten ottanut kameraa matkaan, känny räpsyjä siis alla: