Torstain rallyt.
Askeleita tähän liittyen: Päätin pitää Kikiä paljon häkissä reeneissä. Eli en temputa sitä "joutoajalla". Olen siis luisunut siihen temputtamiseen kun sillä olen saanut olemaan keskittynyt minuun ja olemaan huutamatta ympäriinsä. Tiedän, todellakin ojasta liejuun. Se, että koira on enemmän häkissä vaati myös sen, että toin viltin autosta halliin häkin päälle; mielestäni auttoi asiaan. Kyllä se sieltä hetken suutansa aukoi, mutta kun en välittänyt (oli kyllä hermoja raastavaa, tympeä häiritä muiden treenejä - yksi tosin sanoi ettei se haittaa ... ), niin mielestäni homma lähti jo yhdestä tunnista kulkemaan kohti oikeaa ajatusta. Hieman ennen kuin alettiin tekemään rataa niin päästin koiran pois häkistä ja tehtiin niitä temppusia, perusasentoa yms. Aion jatkaa tuolla samalla tyylillä, vaikka se olisikin välillä rasittavaa (mulle tai kelle vaan) - kyllä se joskus (ehkä) oppii ettei voi koko ajan pomottaa mua kerjäämään (temppujen varjolla) nameja.
Ratareenissä Kiki oli ehkä hitusen parempi kuin edellisellä kerralla, mutta edelleen oli haukkumis- ja haisteluongelmaa. Oli puhetta, että ensin pitäisi puuttua haisteluun ja vasta sitten haukkuun eli saada koira tekemään mulle hommia ja sitten vasta hiljaiseksi. Ja onhan siinä juonta, ainakin se etten lamauta koiraa räpättämällä siitä äänestä kokoajan.
→ Plus luulen, että kun joskus olen selättänyt alla olevasta ongelmavyyhdestä edes osan niin Kikin haukku & haistelukin vähänee ;-)
Sinällään on kyllä outoa, että Kiki seuraa huonosti rallyssa kun se muutoin tykkää tarjota kontaktikävelyä. Toisaalta tajusin tässä eräänä päivänä, että rallytoko on vaikeata - siis minulle vaikeata kun kyltit ovat niin lähellä toisiaan. Pitää muistaa miljoona asiaa: jo edellisellä kyltillä pitää muistaa mikä kyltti tulee seuraavaksi, kyltillä pitää muistaa missä kohdin kylttiä se pitää suorittaa (kyllä, mun pitää tiedostaa ja ajatella asiaa ja silti välillä menee pieleen), sitten pitää muistaa, että kuuluuko mun sanoa Kikille joku käsky vai ei (esim jos sivulla istuminen aka pertsa niin jos mun liikkeestä pysähtyminen on selvä niin koira kyllä istahtaa automaattisesti eli käsky voi vain sotkea koiran tekemistä), pitää muistaa kehua koiraa kun se tekee oikein (mutta ei saa kehua liikaa tai väärällä tavalla ettei sillä lähde mopo keulimaan), välillä koiraa pitää ohjata kädellä esim eteen istumista se ei osaa pelkällä sanallisella vihjeellä. Eikä riitä, että on selvinnyt siitä yhdestä kyltistä ja tempusta vaan pitää sen jälkeen saada se koira takas hyvään seuraamismoodiin - ja aika monta kertaa tuntuu, että ennen kuin moodi on hanskattu niin ollaan jo seuraavalla kyltillä mikä tietysti menee syteen kun ei olla pinnalla vielä edellisestäkään tehtävästä ...
Jotkut liikkeet pitää tehdä niin että itse on pysähtyneenä (esim ohjaajan ympäri pyörähtäminen, aika monta kertaa olen lähtenyt liian varhain liikenteeseen). Jos on eteenpäin tai taaksepäin tehtäviä kylttejä, näitä n askelta ja i/m/s niin pitää osata laskea :-D eikä pelkästään se laskeminen vaan muistaa, että minkä asennon koira tekee minkäkin askelmäärän jälkeen. Jos se vielä menee niin sitten päästään niihin minun turva-askeleisiin; tasapainon ja epävarmuuden yhdistelmänä minun on hyvin vaikea ottaa tietynlaisia, määrätynlaisia, askeleita. Mun aivokapasiteettini on sanonut tilt jo kauan aikaa sitten :-D
Ratareenin jälkeen kun tehtiin voi-kylttejä yksittäisinä niin rentouduttiin Kikin kanssa molemmat ja saatiin ihan kiva tempputuokio aikaiseksi :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti