lauantai 28. syyskuuta 2019

Me tehtiin se! Eli Kikin ekat koiratanssikisat

"Olipa kerran agility- ja tokoharrastaja, joka hankki uuden harrastuskaverin. (Pennun nimi oli päätetty jo ennen syntymää, mutta kun pentu ja koiran uusi omistaja kohtasivat ensi kerran vanha nimi sai väistyä. ) Eipä tiennyt tuore koiranomistaja tuolloin millaiselle seikkailulle hän pikku koiran kanssa pääsisikään. Koirasta ei tullut agilitykoiraa, koska koiralta operoitiin kyynärnivel kun se oli alle vuoden ikäinen. Eikä siitä tullut tokokoiraakaan, koska eräissä tokotreeneissä koira pelästyi noutokapulan kolahdusta niin pahasti, että yleisti pelkonsa ruutukartioihin, hyppyesteeseen, kapuloihin, koirahalleihin jne. ”Koiratanssia en ainakaan ikinä harrasta” oli vannonut koiraharrastaja isoon ääneen suuntaan jos toiseenkin jo vuosia. Onneksi mielipidettä voi vaihtaa, koska herkut, temput, siedätys, aika ja kärsivällisyys auttoivat koiran halli- ja muihin pelkoihin. Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” valikoitui Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

Noin meni mun ensimmäinen versio koiratanssikilpailujen koirakkoesittelystä (kisoihin pitää toimittaa siis esittely, samoin kuin tietysti se biisitiedosto). Ja mä vanha hupakko liikutuin Kikin ensimmäisen tanssiesityksen alkumetreillä, kun ajatuksissa käväisi se kaikki mitä Kikin kanssa on koettu ennen kuin uskalsin ilmoittaa sen halliin kisaamaan, tai kisaamaan koiratanssiin. Onneksi sain koottua itseni melko nopeasti enkä pillittänyt ohjelman läpi (noloo). Ekassa "startissa" oli kyllä niin vahva latautuminen (jännitys, yritys, tsemppaus, tunnelataus) etten toiseen yltänyt enää samaan. Pisteissä a- ja b-kisa erosivat vain reilulla pisteellä.


Se meidän lopullinen esittely (jonka kuuluttaja luki ennen kuin mentiin kehään) meni kuitenkin näin:

"Kiki on kolme- ja puolivuotias ruotsinlapinkoiratyttö, joka on syntynyt tanssikengät jaloissaan. Minulla meni pari vuotta ennen kuin tajusin, että tämä on harrastus mitä pikkukoiran kanssa kuuluu kokeilla. En koskaan kuvitellut harrastavani joskus koiratanssia, esiintyminen ei ole koskaan ollut minun juttu – mutta itsensä ylittämisestä saa huikean fiiliksen, varsinkin kun tanssiparina on kekseliäs pikkukoira, joka tykkää tehdä temppuja maustaen niitä välillä omilla kuvioillaan.
Koira sai nimensä japanilaisesta animaatiosta ”Kiki's Delivery Service”, jossa oleva kappale ”A Town With An Ocean View” tuntui lopulta itsestäänselvältä valinnalta Kikin ensimmäiseksi tanssibiisiksi."

En sitten kuitenkaan halunnut tuota koettelemustarinaa siihen alkujuontoon.

Mä tosiaan karsin sitä Kikin koreota aika paljon sen jälkeen kun oli ne kisanomaiset treenit. Koko koreota ei taidettu montaa kertaa reenata. Panostin hyvään kontaktiin / seuruupaikkaan (sekä vas että oik) eri pituisilla pätkillä. Palkkasin koiraa niin kehuilla kuin nameillakin. Harkattiin position vaihdoksia jotta ne olisivat varmemmat. Ja varmaan kaikkein eniten treenattiin kehäänmenoa, koska ihan aluksi kun sitä alettiin tekemään niin se oli tosi hankalaa (Kiki otti hatkat, haisteli maata, Kikillä keuli ihan kokonaan yli ja ties mitä kaikkea). Eli käytiin hallilla tekemässä lukuisia aloituksia: koira rauhassa kehään (harjoittelin samalla tuomarien tervehtimistä ja musamerkin antoa) ja kehästä pois, vaihdellen sitä mistä tai missä vaiheessa palkkaan. Nemi pääsi myös osaksi koreon opetteluprosessia, koska välillä otin sen mukaan hyörimään kehään kun itse suunnittelin koreota ja opettelin askelmerkkejä.

Pari viikkoa ennen kisoja sain päätettyä miten pukeudun kisoihin: mustiin niin kuin Kikikin. Joten ei muuta kuin shoppailemaan. Aluksi oli tarkotus käydä kirpparikierros, mutta päädyin kuitenkin ostamaan uudet farkut (farkut ostin siks, jotta housuille olisi muutakin käyttöä). Pusero onneksi löytyi omasta komerosta kun sitä hieman pengoin. Oli tarkoitus myös somistaa asua jollain punaisella (esim laukulla, koska biisi oli Kikin lähettipalvelu -elokuvasta), mutta en löytänyt mitään tilanteeseen sopivaa. Joten asia korjaantui sillä, kun kävin pari päivää sitten kampaajalla ja hiukset värjäytyivät kuin tilauksesta punertaviksi ;-)

Pelkästään varikkokäyttäytymistä piti miettiä etukäteen, että mikä olisi Kikille fiksuinta. Entä jos hallissa kuuluu / tapahtuu jotain sellaista mikä saisi koiran ahdistumaan? Kannattaisiko koira pitää autossa vai tuoda oma häkki halliin ja antaa koiran olla siinä? Mihin laitan palkan ettei se vedä koiraa liikaa puoleensa? Koska en voinut ennakoida enkä valvoa myöskään pihan tapahtumia niin toin kuitenkin Kikin häkin ja Kikin halliin. Päätin, että jätän kameran kotiin ja keskityn koiraan eli en ns väliaikoinakaan käynyt räpsimässä muista kuvia vaikka aikaa siihen olisi ollut kun oltiin hallilla aamusta iltapäivään saakka. Hengailin hyvin paljon siis koiran lähettyvillä enkä näin ollen juurikaan nähnyt muiden suorituksia. Loppupäivästä koira oli jo väsynyt eikä tarvinnut mua viereensä (mölisi pikkuisen aluksi jos olin muualla enkä tietenkään halunnut aiheuttaa muille ongelmia sillä että mun koira ääntelee).
Toisen esityksen jälkeen päätin antaa jättipalkan eli lällykoiranruokaa, mutta senkin vasta varikolla eli häkin luona. Tuosta palkastahan Kiki on "hieman" keulinut välillä, joten en tod halunnut kertoa sille etukäteen mitä nannaa olisi luvassa.
Kehäänmenoaukon läheisyyteen oli rakennettu karsina missä sai rauhassa odottaa kehään menoa ja sen jälkeen palkata koiran. Jätin sinne hupparin jonka taskussa oli nameja, namitin koiraa ennen kehää ja koira siis tiesi, että minne namit jäivät. Joten olin varsin iloinen ettei se edes yrittänyt karata sinne kesken show:n vaikka tuollaista ei oltu treenattu aiemmin.


Kuten olen moneen kertaan jo blogissa todennut, niin arvasin kyllä että Kiki tekee tanssiesityksessä omiaan vaikka kuinka kuvittelisin veteleväni tahtipuikoista kehässä ... Ja niinhän siinä kävikin.
Mutta ennemmin äänekäs koira kuin koira joka peljästyy jotain ja pakenee paikalta tai koira joka nuuskii lattiaa.

Molemmissa kisoissa sijoituttiin viimeisiksi, mutta koska jälkimmäisessä oli vain kaksi osallistujaa niin saatiin muistoksi muumimuki :-) Mun tavoitteet olivat niin paljon pienemmät, joten me ylitettiin ne moninkertaisesti. Onneksi ei tarvi / kannata verrata muihin. Myöhemmin ehkä lisää analyysiä kisoista, tähän loppuun kuitenkin muutamat palkintoposeerauskuvat sekä tuomareiden kommentit.




Kuvat © Sari Ollanketo ja Anna-Maaria Miettinen


a-kisa: Nadja: Pisteet Määrä 38, laatu 39, yht. 77. kumppanuus 31, koreo 38, yht 69. koko 146
Tänään harmillisesti hieman äänekästä menoa. Koira kuitenkin esitti hienoja seuraamispätkiä. Ohjelma painottui takareunaan, tule rohkeasti lähemmäs tuomareita. Lisää kehätreeniä niin hyvä tulee.
Katja: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht. 71. kumppanuus 34, koreo 35. yht 69. koko 140
Haukkuryppäät vähensi pisteitä. Teitä taisi molempia jännittää. Lisää treeniä vaan niin lähtee sujumaan :-)
Susanna: Pisteet Määrä 34, laatu 37 yht 71. Kumppanuus 30, koreo 32 yht 62. koko 133
Position paikka hyvä ja seurasi myös mukavan lähellä. Haukkuminen vähensi taiteellisia pisteitä

b-kisa
Katja. Määrä 36, laatu 36 yht 72. kumppanuus 33, koreo 36. yht 69. kokon 141
Harmittavia haukkusarjoja mutta myös suoralla nättiä seuruuta. Ehkäpä pidempi aika yhdessä positiossa ... Tsemppiä reeniin :-)
Susanna Määrä 34, laatu 36, yht 70. kumppanuus 28, koreo 31. yht 59. kok. 129
Seurasi hyvin oikeassa paikassa. Koira ei välttämättä tarvitse noin paljon käsiapua. Haukkuminen vähentää taiteellisia pisteitä.
Nadja Määrä 40, laatu 36. yht. 76. Kumppanuus 30, koreo 38. yht 68. kokonaispisteet 144
Koira äänekkäällä tuulella mutta tekee silti ajoittain hienoja pätkiä. Rauhallista ohjausta vaikka koira kuumui!



 Tämä oli niin työvoitto ettei häiritse yhtään että tuloksellisesti oltiin huonoimpia. Me saatiin kuitenkin pisteitä! Kikin ensimmäiset viralliset koirakilpailutulokset - ja koiratanssista, kuka olisi ikinä uskonut?!?

Ei kommentteja: