keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Lapasesta, lapasesta

Kirjoitin ~ kolme viikkoa sitten Faceen näin

"(Pelkäänpä/luulenpa, että) Mulla lähtee lapasesta sinä päivänä kun mä lähden Kikin kanssa kisakentille 😅 

Ts mä olen tukahduttanut mun kisavietin. Kun Kikistä ei tullutkaan aksakoiraa niin piti alkaa harrastamaan näitä ihan kummia lajeja (nose, koiratanssi, rally). Jos Kiki ei olisi niin häiriöherkkä ja ei olisi sitä kautta näitä ties mitä peikkoja voitettavana niin me oltaisiin kisattu jo aikaa sitten (en tiedä missä lajissa/mitä, mutta olisin mä jotain keksinyt) " 🤪



Joku siis kysyi, että onko mulla kisaviettiä.


Ai että kun mun tekisi mieli jo kisakentille pikkukoiran kanssa. Mutta kun me ei olla vielä valmiita sinne. Epiksissä ehkä voitaisiin jo käydä, mutta ennen virallisia kisoja meidän pitäisi treenata seuraavia taitoja:


  • Kehään meno (sekä rally että tanssi)
  • Erityisesti k.tanssissa kehään meno; siis koira vapaana ja hallitusti mun kanssa kehään meno
  • Rallyssa ekalle kyltille meno ja maltti siinä
  • Rallyssa mun pitäisi opetella säännöt
  • Rallyyn pitäisi ostaa Kikille oikeanlainen panta (en tiedä tarkkaan mikä kelpaisi, eli taas ne säännöt)
  • Rallyssa pitäisi opetella tekniikaa eli kylttien suoritustapaa varmemmaksi (esim se missä tehdään istu, maahan, seiso - niin seisomista pitäisi harjoitella)
  • Tanssissa myös kehästä poistuminen pitäisi harjoitella
  • Lisäksi tanssiin pitäisi päättää miten se koreo menee ja harjoitella sitä tietty kanssa. Saada itselle se selkärankaan, jotta voisi edes olettaa koiran toimivan
    Tähän liittyy myös se oma liikkuminen, joka edelleen on kysymysmerkki.
  • Ktanssiin tarvitaan varmaan myös joku "rooliasu" (heh ja kääk)

Se miten Kikin kanssa pitää toimia kisatilanteissa. Varikkokäyttäytyminen siis. Niin sen tietää vain kisaamalla ja testaamalla, etukäteen on hyvin vaikea sanoa kannattako pelipaikalle mennä kuinka paljon aikaisemmin, pitäisikö koiran odottaa hallissa (kentän/kehän lähellä) vai autossa. Kannattaako kehään tutustua koiran kanssa vai ilman (tanssi) jne.


Nämä Kikin lajit ovat sikäli hankalia, että en ole minkään koiran kanssa kisannut niissä aiemmin. Eli Kiki raasu joutuu olemaan mun harjoituskappale siinä, että itsekin opettelen (sitten joskus) kisaamista ko lajeissa. Olisihan se selvempää (koirallekin) jos itse voisi olla vakuuttava ja itsevarma mitä ja milloin tekee. 

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kesän tanssireenit

Eilen meillä oli eka kerta tanssireenejä Okk:n oikeissa ts vakkari tanssiryhmässä :-)

Okk:lla on siis kaksi ryhmää, ja Kiki on nyt kesällä jälkimmäisen/toisen ryhmän jäsen.

Kikin kanssa reenasin sitä samaa "treenikupla" -juttua mitä siellä leirilläkin. Ja älysin jopa lopettaa kun koira janosi lisää / kun ilo oli ylimmillään. Hieman mietin, että pitääkö totuttaa koira jotenkin / jollain muulla tavalla uuteen ryhmään, mutta päätin että "njää, mitäpä turhia". Eli tehdään omaa juttuamme eikä välitetä siitä että paikalla on joitain uusiakin koiria Kikille.

Onneksi tein aika alkutunnista omat harjoituksemme koska hetken päästä siitä kun oltiin saatu reenittyä ja olin vienyt koiran autoon niin viereiselle kentälle tuli omatoimireenijöitä tekemään aksaa; luulen että Kiki ois ottanut niistä häiriötä. Ainakin joku/jotkut ryhmämme koirista ottivat kun viereisellä kentällä pari koiraa huusi aksaintoaan.

Tottahan toki Kikinkin olisi hyvä joskus tottua reenimään aksaajien kanssa yhtä aikaa. Ehkä. Olisi. Mutta jos se on sille liikaa niin se on ... totutetaan sitä ensin hieman lievempiin häiriötekijöihin.

Reeninnän lisäksi käytiin tietty Hiirosen puistikossa lenkillä ennen ja jälkeen reenien.


Paluutulevaisuuteen -kengät


Kävin perjantaina hakemassa Kenkätohtorilta uudet mononi (ks kuva yllä). En osaa vielä oikein sanoa niistä mitään. Sulkemismekanismi on sama kuin niissä uusissa talvikengissä eli se nappi+vaijeri -systeemi (halusin sen kun koin sen talvikengissäkin käteväksi, eipähän narut löysty).

Yleensä kuljen keväästä syksyyn ns lenkkarityyppisissä kengissä. Nämä nyt eivät ole sellaiset vaan muistuttavat enemmän kävelykenkiä. Ihmiset ehkä normaalisti käyttävät sellaisia? Paitsi kenties koiraihmiset (aika useilla on esim treeneissä jonkinsortin lenkkitossut jaloissaan).

Ehkä nuo semisti on siistimmät kuin lenkkarit olisivat? Tai sitten olen niin sokeutunut tälle kenkäasialle. Mutta ehkä mun tarvitsee kuitenkin mennä ostamaan käyttöön ne lenkkarityyppiset kengät koska ei noilla voi mennä metsäpoluille tallustelemaan. Käyttöön näidenkin täytyy silti tulla, joten nyt olen yrittänyt pitää niitä jotta jalat tottuisivat kenkiin, vielä eivät tunnu hirmu kotoisilta, vaikka periaatteessa ovatkin talvikenkien kesäversio, jolloin luulisi kenkien olevan about samat ilman vartta ja vuorta vaan. Nämä hiertävät jalkoja, kuten monet kävelykenkätyyppiset kengät ovat ennenkin hiertäneet jalkojani - ehkä siitä juontaakin juurensa lievä negatiivinen suhtautumiseni kävelykenkiä kohtaan. Lenkkitossuissa on yleensä pehmeämpi tuo reuna/nilkanseutu (nämä hiertävät myös hieman alempaa, johonkin jalassani olevaan ulokkeeseen (luu?)).


Mutta ainakin selälle nämä ovat paremmat kuin jo resuiksi (pohjista kuluneet) käyneet reebokkini.


Elän silti siinä uskossa, että hiertymisongelmatkin loppuvat aikanaan, kunhan olen totuttanut jalkani uusiin monoihin. Jäin myös siihen ymmärrykseen, että jos kengät hajoavat (ne uudet) esim kuluvat pohjasta niin niitä voi mahdollisesti korjauttaa (halvempaa kuin uusien hankkiminen). Tai jos ei voi korjata ja kengät kuluvat jossain vaiheessa niin pitäisi olla oikeus saada sitten uudet kengät (pitää vain kilauttaa apuvälinekeskukseen ja laittaa kengänhankintaprosessi vireille) - vaikka ainahan nämä asiat voivat muuttua (eli en usko ennen kuin näen), mutta toistaiseksi siis näin.
Mutta kulutetaan nämä tänävuonna saadut kenkulit kuitenkin ensin käyttökelvottomiksi, että mars tassuttelemaan vaan.

jl 2/19

Käytiin eilenkin juoksemassa (siis minä, Kiki ja Eetu). Tällä kertaa ns mansikkamaanlenkki eli 2,5 km.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kennelliitto tiedottaa

Poimintoja Kennelliiton tiedotteesta, täysin toisistaan poikkeavat asiat, mutta nämä kiinnostavat minua.

"Olkanivelen osteokondroosi- ja kyynärnivelen inkongruenssilausuntoja aletaan tallentaa jalostustietojärjestelmään vuonna 2020

Valtuusto käsitteli kokouksensa lopuksi 12 rotuyhdistyksen tekemän valtuustoaloitteen. Yhdistykset esittivät, että Kennelliitto jatkaa olkanivelen osteokondroosilausuntojen (OC) ja lyhytraajaisten rotujen kyynärnivelen inkongruenssilausuntojen (INC) käyttöönoton valmistelua niin, että kuvista voidaan antaa virallisia lausuntoja, ja kuvat voidaan tallentaa Kennelliiton jalostustietojärjestelmään viimeistään 1.9.2019 alkaen.

Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio kertoi, että Kennelliitto on neuvotellut aloitteen tehneiden yhdistysten kanssa 14.5.2019. Neuvottelussa käytiin läpi tilannetta ja keskusteltiin siitä, miten asiaa voidaan lähteä edistämään jatkossa. Lähtökohtana on, että Kennelliiton pitää voida täyttää jäsenistölleen palvelulupaus terveystutkimuslausuntojen yhdenmukaisesta käsittelystä tilanteessa, jossa terveystutkimusten määrä kasvaa, ja lausujia on vain kaksi. Lausuntojen jatkuvuuden takaamiseen ja valitusmenettelyyn pitää löytää hyvä ratkaisu.

Nykyisessä jalostustietojärjestelmässä ei ole vielä valmiutta OC- ja INC-lausuntojen tallentamiseen. Lausuntojen käyttöönoton aikatauluun vaikuttaa myös meneillään oleva jalostustietojärjestelmän uudistus.

Valtuusto päätti, että Kennelliitto jatkaa OC- ja INC-lausuntojen käyttöönoton valmistelua niin, että lausuntoja voidaan alkaa tallentamaan jalostustietojärjestelmään vuoden 2020 aikana. Valmistelun etenemisestä tiedotetaan jäsenistölle vuoden 2019 aikana."

***
"Noseworkistä uusi Kennelliiton alainen koemuoto vuonna 2020

Kennelliiton alaisiin harrastuslajeihin saadaan ensi vuoden alusta mukaan uusi, kaikille roduille ja myös monirotuisille koirille suunnattu nosework. Valtuusto hyväksyi noseworkin koesäännön. Sääntöesitystä on valmisteltu Kennelliiton koe- ja kilpailutoimikunnan alaisessa, hallituksen jäsen Esa Kukkosen vetämässä työryhmässä, jossa on mukana sekä Kennelliiton että Nose Work Finland ry:n edustajat. Noseworkin sääntö on Kennelliiton yleisen koesääntörungon mukainen.

Nosework on kehitetty Yhdysvalloissa alun perin rescuekoirien aktivointiin. Siitä on tullut suosittu koiraharrastus. Nosework on ollut vuoden 2018 alusta maan Kennelliiton alainen virallinen koemuoto Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa.

Kennelliiton alaiseen nosework-kokeeseen voi osallistua 1.1.2020 alkaen vähintään 12 kuukauden ikäinen, Kennelliiton rotukoira- tai tunnistusmerkintärekisteriin merkitty koira. Koiranohjaajana voi toimia myös liikuntarajoitteinen henkilö. Kokeisiin osallistuvia koiria koskevat Kennelliiton antidoping-säännökset. Kokeisiin osallistuva koira ei saa olla aggressiivinen. Noseworkiä voi suorittaa sekä yhden etsintämuodon että kaikkien neljän etsintämuodon (laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä) kokeina."

**
Lähde: Kennelliitto

lauantai 25. toukokuuta 2019

jl 1/19

Kävin Kikin ja Eetun kanssa hölkkä/juoksulenkillä. Yhdessä juostiin ns aamulenkki eli 2,2 km, jonka jälkeen mä ja Kiki tultiin kotiin ja Eetu jatkoi vielä lenkkiään.

Hieman tihkutti vettä, asteita taisi olla hieman alle kymmenen.

hn 9/19

Kampasin eilen Nemiä, taas lähti koirasta kasa karvaa.

torstai 23. toukokuuta 2019

Koreo pohdintaa

Kikin koreo on taas menossa uusiksi. Osittain ainakin. Useammalta taholta kun olen lukenut/kuullut, että htm-ohjelmassa oikeasti pitäisi olla mahdollisimman vähän fs-temppusia. Joten pitää kehittää jotain muuta niiden "ympäri" temppujen tilalle siihen biisin 1/3 vaiheille. Sinällään se ei haittaa, koska "ympäri" * 2 ei ole tuntunut muutenkaan toimivalta ratkaisulta.

Luulen silti, että ko kohta on vielä pidempään hakusessa, että mitä siinä tehdään. Tai että joudun opettamaan siihen jotain uutta Kikille. Sinälläänhän se ei haittaa koska koreon ensiesityskin on jossain hamassa tulevaisuudessa. Eli en tiedä milloin. Mikä asettaa myös samalla omat hankaluutensa treenaukselle. Koska olen havainnut, että paneudun selvästi enemmän asiaan silloin kun olin vielä tanssikursseilla joissa oli jotain kotiläksyjä aiheeseen liittyen. Nyt kun ei ole päämääriä (edes niitä läksyjä) niin humppailen vain jotain satunnaista.

Haittaako se? En mä tiedä, mutta laiskistun selvästi kun kukaan ei ole patistamassa tekemään jotain ;-)

Kiki ekaa kertaa koiratanssileirillä

Edelleenkään en oikein tiedä minkä kannan ottaisin viikonlopun reissuraapustukseen. Kerronko seikkaperäisen reissutarinan, kerronko Kikin treeneistä vai kirjoitanko luentomuistiinpanot. Ehkä kerron tapani mukaan vähän kaikkea, rönsyilevän tarinan siten miten se mieleeni pulpahtelee.

Epäilys

Ennen leiriä mieltäni kaihersi seuraavat seikat:

  • Minne pistän Kikin muiden treenien ajaksi? Häkki mukaan joo, mutta minun ei-niin-hyvin käyttäytyvä pikkukoirani, häiritseekö se muiden treenejä jos otan sen halliin? 
  • En tunne ketään etukäteen, muuta kuin matkaseurani. Miten introvertin käy? Millaista väkeä ne The koiratanssijat oikein ovat? 
  • Miten Kiki suhtautuu vieraaseen/uuteen halliin? 
  • Missä toinen ryhmä treenii, kun kouluttajien treenit olivat samaan aikaan?
    Matkalla selvisi, että hallissa treenisi kaksi ryhmää yhtäaikaa. Jos olisin älynnyt tiedustella tätä etukäteen en olisi varmaan lähtenyt reissuun ollenkaan → pidin hyvin epätodennäköisenä, että treeneistä tulisi yhtään mitään siinä häiriössä. 
  • Sunnuntain 2-jalkatreenit. Siis liikkumistreenit ilman koiria. Epämukavuusalue potenssiin x. Ryhmätreenit ja yksilötreenit. Onko muita näkemässä yksilötreenit? *paniikki* 

Kohti Ylännettä

Saara koirineen haki minut ja Kikin yliopiston parkkipaikalta perjantaina aamupäivästä (minun piti käydä aamulla töissä ennen reissuun lähtöä). Näppärinä tetriksen pelaajina pakattiin auto ja navin opastuksella ajeltiin läpi Suomen, maisemien muuttuessa yhä vihreimmiksi. Seinäjoen jälkeen pysähdyttiin ostamaan autoon evästä ja käyttämään koirat pissalla. Kiki meinasi hätääntyä kun Säkä ja Teno palasivat aiemmin autolle; äkkiä ne koirat laumaantuvat. Eipä tarvinnut kehottaa Kikiä menemään autoon vaan se reippaasti hyppäsi takapenkillä olleeseen häkkiinsä. Ylänteen kyläkaupasta käytiin ostamassa viikonlopun eväät ja lauantain grillibileisiin tuomiset. 


Perillä

Tien päässä treenihalli.

Kartano
Kuralan kartanotilalle saavuttiin perjantai-iltana joskus seitsemän jälkeen. Haettiin sovitusta paikasta majoituspaikan avaimet, vietiin laukut mökkiin ja purettiin kauppaostokset jääkaappiin. Sen jälkeen käytin Kikin lenkillä ja menin tutustumaan treenihalliin. Jotain temppusiakin me siellä treenailtiin, mutta enimmäkseen ihmeteltiin. 



Yksi noista punaisista mökeistä oli meidän majapaikka.
Kikin kanssa lenkillä.

Hilpi-halli. 

Lauantai

Vaikka laitoin herätyksen itselleni aikasin aamulla, niin kiirehän sitä meinasi silti tulla. Tai kiireen tuntu. Oikeasti ehdin hallille kyllä ihan tarpeeksi ajoissa. Vein kuin veinkin häkin halliin ja laitoin Kikin sinne. Yksi ryhmä treenasi ennen Kikin ryhmän treenejä.



Treenisuunnitelma/aikataulu

Muiden treeneistä otin jotain räpsyjä. Mutta koska en tohtinut siirtyä Kikin häkin edestä (jottei se olisi mölissyt ja jotten olisi häirinnyt toisten treenejä olemalla liian lähellä) ja koska mukana oli vain 50mm (=ei zoomia) niin lopulta en hirveästi kuitenkaan kuvannut. Plus hallissa oli tosi pimeää, totesin että kuvista tulisi kuitenkin kökköjä, joten eipä tarvitse heitellä niin paljon huonoja kuvia roskakoriin.



Marjaanan treenissä keskityttiin Kikin kanssa treenaamisen treenaamiseen. Just tärkeitä juttuja Kikille, ja mulle kärsivällisyyttä siihen etten päästäisi läpi roskakäytöstä koiralta vaan jaksaisin odottaa tovin, jotta voisin palkita sitä oikeista toiminnoista. Kontaktitreeniä ja malttitreeniä. Kiki oli melkoinen hökäle kun ei millään olisi meinannut malttaa olla hetkeä rauhassa paikallaan. Ja turhautuikin se kun ei saanut tahtoaan läpi.

© Saila Rappumäki. Kiitos kuvasta :-)


Näinhän ei kuuluisi ajatella, mutta ajattelin silti: että näytti varmaan kaoottiselta. Mutta vaikka ei treenitty hienoja koiratanssimuuvsseja, niin silti se koira oli tekemässä jotain. Se toki haisteli sitä hallin ylimielenkiintoista lattiaa jossa oli kaikenlaista pientä roskaa (potentiaalisia nameja?), mutta koira teki eikä panikoitunut. Otti varmaan vähän häiriötä, mutta ei mitenkään niin, että ne jotka eivät tunne Kikin taustaa olisivat aavistaneet mitään (hallipeloista, siedätyksestä, häiriöherkkyydestä jne jne).

Lounas syötiin Kartanon hienossa salissa; jossa keskityin vatsan täyttämiseen valokuvauksen sijaan. Hienoa siellä silti oli, ja ruoka maittavaa. Ruokailun jälkeen käytin Kikin lenkillä ennen kuin alkoi päivän jälkimmäinen treeniosuus.


Ennen treenejä kuunneltiin Leenan luento "Vihjeet ja ärsykekontrolli", josta kirjoitin jonkin verran muistiinpanojakin (jotka ovat jossain - lisään kirjoituksiani ehkä tähän myöhemmin).


Päällimmäisenä luennosta ehkä tuli mieleen, että olen kyllä tosi laiska koirankouluttaja kun oion monissa asioissa tosi paljon ... ;-) Että hatunnosto niille, jotka tekevät "kaikki vaiheet".

Päivän aikana katselin kun useampi koira teki erillaisia positio- ja sivuaskellustreenejä. Esimerkiksi lautojen avulla. Mietin, että voitaisiin Kikinkin kanssa treenata sellaisia juttuja Leenan treeneissä sitten iltapäivällä.


Mutta. Leenankin kanssa päädyttiin treenimään treenaamista uusien tai vanhojen temppujen sijasta. Ei silti tehty samaa kuin aamupäivällä, vaan aloin opettamaan koiralle, että varikolla (häkin luona) ei tapahdu mitään vaan kaikki kiva tapahtuu treenialueella. Ensin mentiin vaan keskemmälle kenttää jossa kävin syöttämässä Kikille muutamia nameja. Ei tehty mitään temppuja. Palasin takaisin häkille ja sitten takaisin naminsyöttöalueelle. Mutta Kiki muisti tai oli huomannut että joku nami oli tippunut sinne ja se seuraava käynti meni säädöksi kun Kiki halusi poimia omat naminsa matkaan (=suuhunsa).

Seuraavaksi vaihdettiin treenialueeksi agipöytä (matala), jotta koira ei nuuskuttas sitä lattiaa. Ihan reippaasti koira hyppäs pöydälle vaikkei se sille mikään tuttu juttu (este, kun ei ole aksakoira - noh, pöytä ei enää ees ole aksaeste, mutta enivei) ollutkaan. Nyt piti käskeä koira tekemään jotain tuttua. Käskin koiran maahan, kun se on koiralle helppo temppu, mutta Kiki hieman arpo ts oli menossa maahan mutta tajus ettei voikaan kun oli liian lähellä reunaa. Eli koira yritti ja omistaja ei tajunnut ettei siinä voi maate pistää... (daa). Enivei temppuja pöydällä, niistä nameja ja takaisin häkille - jossa ei namitettu koiraa. Tätä toistettiin muutamia kertoja, pöydällä tehtiin myös twistejä.

Treenin jälkeen muutama paikallaolleista tuli sanomaan, että Kiki oli näyttänyt innokkaalta / tullut hyvällä kontaktilla takaisin häkille, että näytti toimivalta jutulta koiralle tuo harjoitus. Ja olihan se. Itsellekin tuli kyllä hyvä fiilis siitä - toki myös ihanasta palautteesta (kiitos!) <3 :-)


Treenien jälkeen kävelin Kikin kanssa mökille ja rötväsin tovin ennen kuin jätin Kikin mökkiin koisimaan ja menin grillibileisiin. Ruokaa oli riittävästi ja vaatteet haisivat kovasti savulle notskin äärellä istumisen jälkeen. Syömisen jälkeen pari koiraa intaatui uimaan hieman enemmänkin likeisessä vesistössä.



Loppuillasta käytin vielä Kikin lenkillä, jonka jälkeen painuttiin koisimaan.


Sunnuntai

Aamulla kun heräsin niin tiesin vihdoinkin mitä tulisin tekemään iltapäivällä leirin päättävissä "kisanomaissa treeneissä". Sitä ennen pakattiin kuitenkin tavarat autoon ja treenailtiin ensin ilman koiria.

Niin. Ne ryhmätreenit. Onneksi asioita tehtiin ryhmässä niin että kouluttaja kertoi ja näytti mitä pitää tehdä eikä niin, että jokainen olisi jammannut omiaan eläytyen musiikkiin tai jotain. Mutta kun sanottiin, että "vasen jalka, oikea jalka, nosta käsi, kyynärpää edellä" jne niin minäkin tunsin selviäväni *huh* :)
Aluksi vedettiin macarenaa... eihän se nyt ihan oikeassa tahdissa mennyt, varsinkaan loppua kohti ja kuviokellunta meinasi mennä välillä väärässä järjestyksessä, mutten vajonnut silti nolouksissani maan alle. Loppujen lopuksi koin jopa hetkittäisesti että oli ihan kivaa ja ennen kaikkea, että kykenin asioihin. Paitsi en tekemään chachachaata peruuttamalla, mutta jos about kaikkeen muuhun kykenin niin pidin sitä jo saavutuksena :-)

Ryhmätanssitunti. Kuvan otin kun luulin treenin jo loppuneen ... 

Noh, olihan ne kaikki hallissa yksilötreenin aikana. Siinä tein joo jotain, mutta kipsiinhän mä menin. Ihan omaa syytäni en saanut siitä harjoituksesta ehkä irti niin paljon kuin mitä olisi kannattanut hyödyntää ammattilaisen apua koreomusaliikkumiseen(i).

Lounaan jälkeen oli taas aikaa ihastella Kartanon tiluksia yhdessä koiran kanssa ja käydä vilkaisemassa "kisajärjestys" - estraadille ensimmäisenä astelevan koiran arpa oli langennut Kikille. Mikäpä siinä, tiesin mitä aikoisin tehdä, joten ei syytä paniikkiin :-)



Kisanomaisessa treenissä jokainen sai tehdä mitä halusi. Aikaa tähän oli kuusi minuuttia kullakin koirakolla. Joku muu laittaisi biisin soimaan ja kertoisi milloin aika olisi loppunut. Kävin kertomassa ettemme tarvitse musaa, mutta että toki sen voisi laittaa soimaan - että sillä ei olisi väliä, en tulisi antamaan merkkiä biisin aloittamisesta.

Koska Kiki oli ekana estraadilla niin kehääntutustumisen jälkeen (minä, eikä Kiki, en tutustunut kehään etukäteen) kävin viemässä kehään viltin. Alunperin olin ajatellut viedä sinne sen pöydän, mutta koska pöytä-treenissä Kiki välilllä myös kurkki uteliaana pöydän alle niin päätin että oma alunen olisi ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto. Sitten mietin nameja, että kun ne nakit eivät oikein maistuneetkaan pikkukoiralle, että mikä neuvoksi, kun treenistä ei tulisi yhtään mitään jos koira ei palkkaantuisi palkastani. Päätin kostuttaa mukana olleita kuivanameja (erilaisia mustinjamirrin sekä kaupasta ostettuja) pedigree lötköruualla. Laitoin tämän miksauspurkin treeniliivin taskuun (onneksi on iso liivi jossa isot taskut).

Etukäteen oli kerrottu mitä kautta pitää mennä kehään ja mistä tulla pois. Siinä välissä oli sitten yleisöä istumassa penkeillä (osa porukasta oli toki hengailemassa kauempana, valmistumassa omaan suoritusvuoroon jne). Kontaktikävelytin Kikin kehään, sinne viltille, samalla hetsaten koiraa (sanallisesti). Viltillä tehtiin / teetätin koiralla satunnaisia temppuja 2-4 palkaten samalla koiraa. Sitten käveltiin takaisin lähtöportille, jossa nollattiin tilanne. Ja toistettiin tämä sama muistaakseni neljä kertaa. Jossain vaiheessa joku oli laittanut myös meidän biisin soimaan taustalle.
Treeni meni ihan älyttömän hyvin. Tai mitä nyt Kiki hieman alkoi komentamaan mua kun käveltiin takaisin varikolle, ehkä siksi kun kiiruhdin (kun ei ollut käsitystä oliko kiire vai ei, kauanko oltiin tuhlattu aikaa). Mutta se siis haukku mulle/mun kanssa eikä ympäristölle, mikä on parempi juttu (=tekee mun kanssa, ei räyhää muille, ole pelokas jostain syystä y yms) - ja toki koira myös vaikeni kun käskin (eli en kokenut ääntelyä suureksi ongelmaksi tässä kohtaa, kunhan nyt kerroin asiasta).

Viimeisen tempputuokion jälkeen poistuttiin kehästä sitä virallista poistumisreittiä. Kuulin sivukorvalla yleisön taputukset (kaikille taputettiin, tietysti, kuului kisatreeniharjoitukseen) samalla kun kehuin koiraa ja vein sen häkille. Nyt kyllä annoin sielläkin koiralle palkkaa, koska
a)kisan jälkeen kuuluu palkata koira
b)halusin eroon niistä lopuista miksausnameista

Sen lisäksi että olin todella iloinen hyvin onnistuneesta treenistä, niin tajusin, että en jännittänyt "esiintymistä". En miettynyt sitä, että joku saattoi katsoa että mitä me touhuttiin. Tiesin mitä olin tekemässä, joten en ollut epävarma, joten sillä kaikella oli varmasti vaikutusta myös koiraan (positiivisuuden kierre).
Pieni piru piipittää silti korvaan, että eihän me mitään koiratanssikoreota vedetty - niin kuin muut. Mutta semmosta sattuu. Tai me ei olla vielä niin pitkällä ja olen oikeasti iloinen etten yrittänyt tansahdella meidän koreota läpi, koska siihen mun itsevarmuus ei olisi vielä riittänyt.

Meidän jälkeen Saara koirineen pääsi estraadille. Sitten pakattiin kamat autoon ja huristeltiin takaisin Ouluun. Kotona taisin olla joskus ennen ilta kymmentä. Kiitos Saaralle kyydistä ja hyvästä seurasta :-)



Loppusanat


Miten meni niin kuin omasta mielestä? Huoleni sekä Kikin olosta hallissa muiden treenien aikana ja vierashalliproblematiikasta olivat turhia. Tosin näitä samoja asioita tulen etukäteismurehtimaan varmaan jatkossakin. Kiki ei ollut ainoa koira, joka välillä sanoi jotain, mutta Kiki osasi myös olla pitkiä aikoja hiljaa - niin kuin muutkin koirat. Mitä pidemmälle viikonloppu meni niin Kiki pystyi oikeasti myös nukkumaan hallissa olleessa häkissä. Tottakait monien koirien (ja ihmisten) hallissa oleminen toi omat haasteensa (hallissa lenteli myös pari pikkulintua, mutta niistä ei ollut meille harmia) treeneihin, muttei ollenkaan niin pahasti kuin olin etukäteen pelännyt.

Leirin puitteet olivat upeat. Ainakin se mökki missä me yövyttiin oli tasokas. Keittiö oli vasta uusittu ja hyvin varusteltu. Minä nukuin koirien kanssa alakerrassa ja Saara nukkui parvella. Koirat nukkuivat siis omissa häkeissään (Kikikin malttoi nukkua ihan hyvin). Mökissä oli myös wc, suihku ja sauna. Kartanoalue oli kiva, puistokäytäviä missä kuleskella ja erilaisia istutuksia ihasteltavaksi. Koirat oli kiva lenkittää rauhallisella soratiellä. Molempina päivinä kartanossa tarjottu lounas oli maukas ja ruokaa oli riittävästi. Leirin aikataulu oli hyvin suunniteltu etukäteen; ohjelmaa oli, mutta viikonloppuna ehti myös seurustelemaan muiden kanssa tai viettämään laatuaikaa itsekseen.

Koska Kikin sukulaiset (äiti ja veli) ovat tuttu näky koiratanssiympyröissä niin monet tulivatkin kysymään, onko Kiki ruotsinlapinkoira? Tai sattumoisin jopa sukua Epelle / Sanille. Jotkut eivät edes kysyneet, vaan totesivat vain, että Kiki näyttää kovasti samalta kuin Sani :-)

Minua jotenkin hämmentää kuinka hyvä ilmapiiri koiratanssiväen keskuudessa on. Ihmetykseni ei liity pelkästään tähän leiriin, vaan olen havainnut sen jo aiemmin. Toistaiseksi en ole tavannut vielä lajin harrastajia joilla olisi noussut pissi päähän; toistaiseksi kaikki tapaamani lajin harrastajat ovat olleet kumman aurinkoisia - olivatpa he aloittelijoita tai konkareita tai jotain siltä väliltä.

Kannattiko matkustaa? Kyllä.
Menisitkö toistekin? Mahdollisesti ;-)


Parin muun leiriläisen kirjoitukset aiheesta



Muisteluita

Viime päivinä ajatukset ovat vieneet kuuden vuoden takaisiin aikoihin. Muistan niin hyvin sen aamun kun Merri ei pystynyt käyttämään toista takajalkaansa. Soiton eläinlääkäriin ja sen lohduttoman visiitin. Ne viimeiset pari päivää kun oli vain oma luopumisen tuska. Ei ollut "mukavia viimeisiä päiviä, ei ollut kivoja viimeisiä lenkkejä tai leikkejä". Mutta, oli varmuus siitä, että ei ollut kuin yksi vaihtoehto.

Merri, vieläkin sinua ikävöin 💔




Merrin kanssa tokotusta kesällä 2012

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Ne nä

Piti eilen tehdä Kikille jälki. Mutten jaksanut lähteä mihinkään (töiden jälkeen). En edelleenkään tiedä missä Kiimingissä voisin reenata Kikin kanssa jäljestystä, olisi pitänyt siis ajella jonnekin kauemmas. Sen sijaan reenattiin nosea, ulkona. Käytin ensin Nemin haisteluhommissa - kahdesta syystä: jotta muorikin saisi tehdä jotain ja jotta hajut ehtisivät vanhentua edes hitusen. Noh, Nemi oli kuutamolla, avustettuna löysi jonkun piiloista. Eniten sitä kiinnosti nakit - joita tietysti sai :-) Kiki oli valtavan innoissaan eucailusta - ja taitava <3

ps. viikonlopun leiritarina tulee blogiin joskus kun se on muhinut mielessäni valmiiksi tekstiksi

ks 19/19

Kävin töiden jälkeen salilla.

tiistai 21. toukokuuta 2019

hn 8/19

Eetu kampasi viikonloppuna Nemiä.

torstai 16. toukokuuta 2019

ks 18/19

Mahtavaa. Kuukauden (! mihin tämä aika menee) tauon jälkeen kävin tänään salilla.

***

Vähemmän mahtavaa sitten taas on se, että mun selkä on kipeä. Ei liity mitenkään tuohon kuntosalilla käyntiin kun se on ollut kipeä jo useamman päivän. Luulen sen liittyvän noihin mun hajoaviin kenkiin, se että päälliosa repeilee ei haittaa ollenkaan niin paljoa kuin se, että pohjat ovat  (osittain) kuluneet. Kun ne ovat kuluneet niin korotus-suhde ei ole oikea → selkä tykkää kyttärää.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Leirikirje

Joku päivä takaperin sähköpostiin saapui tulevan viikonlopun leirikirje. Monenlaista ohjelmaa on viikonloppuna luvassa. Etukäteen olin hieman arponut, että ihmettä mahdoin raapustaa ilmoittautumislomakkeen treenitoiveisiin, koska en keksinyt mitään kuningasajatusta. Mutta. Tämähän näyttää varsin lupaavalta (mitään näin hienoa, edes oman ryhmän osalta, tuskin osasin lomakkeeseen kirjoittaa ;-))


Pyyhin yli muiden koirakoiden nimet. Kikin ryhmässä on pari muutakin koirakkoa (muutkin ryhmät koostuvat muutamasta koirakosta). Muiden treenejä saa seurata, eli jätin nuo aiheet tuohon, että jos tilanne (Kiki siis :-D) sen sallii niin varmaan ainakin jossain välissä olen myös kuunteluoppilaana.

Lisäksi ohjelmassa on liikkumistreeni (yhteis- ja yksilötreeni), johon liittyen olen lähettänyt Kikin biisin kurssin järjestäjille; samalla kerroin jotain k-jalka juttuja ettei tarvitse siellä nolona sanoa ettenpystyenkäkykene. Vähemmän silti jalasta on liikkumisheittäytymisessä haittaa kuin korvien välissä :-D Pitkä matka on siihen, että minusta saa musaan kuin musaan rennosti heittäytyvän "jammailijan" joka keksii koreon ja omat askeleet biisiin jos toiseen.

Kaiken kruunaa vielä kisanomainen treeni, onneksi on vielä monta päivää ja tuntia aikaa päättää, että mitä osa-aluetta reenimme (ei ole tarkoituskaan vetää siis koko showta aina kehään menosta koreon kautta loppupalkkaan).

Virallisen osuuden lisäksi tutustunen aika moneen lajin harrastajaan :-)

Pilleri poikineen


No nyt niitä on. Eipä siis lopu heti kesken (sis. 100 pilleriä).

Maalla

Koirat ovat reissanneet maaseudulla. Ensin ne olivat kuun alussa puoli viikkoa hoidossa Siikajoella ja sitten käytiin viime viikonloppuna sekä Siikajoella että Lohtajalla. Jälkimmäisessä näkyi ulkona (iltalenkillä ja perille saavuttaessa) peuroja (tai kauriita, jäi epäselväksi kumpia ne olivat), joten koirat kävivät ihan kierroksilla aina kun ulos pääsivät. Kuulemma siinä puolen hehtaarin alueella asuu peuralauma - eli ne liikuskelevat tosi usein siinä näkyvillä / lähettyvillä. Toki näkyi myös fasaani ja kuulemma on myös pupusia, oravia ja erilaisia lintuja. Niin ja joku ratsastajakin meni lähitietä talon ohi (Kiki näki sen ikkunasta). Kiki olikin sunnuntaina ihan naatti kun kotiin tultiin kun maaseudulla oli ollut niin paljon virikkeitä sille.


torstai 9. toukokuuta 2019

hn 7/19 ja hk 5/19

Eilen kampailin koiria. Olisipa kiva jos Kiki irrottaisi kunnolla aluvillansa. Koiraa selvästi kutittaa ja tykkäs kun kampailin sitä muttei sillä ole ollut karvanlähtöä liittyen edelliseen (tammikuun) juoksuunsa lainkaan. Ainakaan vielä. (pitäisi ilmota koira näyttelyyn niin turkki lähtisi)

Nemillä normi meno. Irtovillaa löyty turkin seasta ja takkuja selvittelin.

Huolissaan

olen
minä
Nemin
takia.


Muutoin mikään ei ole muuttunut, mummeli tekee samaa mitä ennenkin:
on nälkäinen, varsinkin silloin kun sen mielestä on ruoka-aika
ahneesti ottaa namipalat "syöden" sormetkin jos niikseen tulee
tulee välillä viekkuun rapsuteltavaksi, kuten tänä aamuna 10min ennen kuin puhelin herätti
(voi rakkaus, rakkaus, rakkaus <3)
toimittaa "tärkeitä asioita" (hae Eetu, kerro Kaisalle) yhtä tohkeissaan kun aina ennenkin
lähtee innolla lenkille ja ilmoittaa tielle päästyään "tulen täältä, tämä on mun piha"
lenkkeilee mielellään ja liikkuu pihalla hyvin (rennolla askeleella/ravilla)
tarjoilee mulle niin lenkeillä kuin kotonakin tokotemppusia


Mutta. Se mikä huolestuttaa on se, että sen lihastasapaino/lihakset eivät enää ole entisensä. Eli se horjahtelee sisällä joissain tilanteissa.



Ja vaikka se tekee tuota (yllä mainittua) niin silti sen pitää päästä joka aamu (tai ip töiden jälkeen kun taas nähdään) tervehtimään minua. Tervehtiminen (nimenomaan mun tervehtiminen) tapahtuu niin, että Nemi nousee kahdelle tassulle ja mä kumarrun ja Nemi pusuttaa mua. Tai jos koira on sängynpäällä niin mun ei tarvi edes kumartua. Näitä sen rituaalitervehtimisiä olen sitten yrittänyt ohjata matoille ja muille pitäville alustoille. Ihan turha on yrittää koiralle sanoa ettei sen tarttis nousta takajaloilleen, kun sen mielestä sen kuuluu tehdä noin, että vaikka olisin rapsutellut koiraa "maan tasolla" ollut kyykyssä ja on pusuteltu jne niin silti pitää päästä "seisomaan".


Kipulääkekuuri loppui tuossa viikko sitten, vai mitäköhän siitä on aikaa. Pitäisi käydä apteekissa hakemassa lisää rimadyliä, ja antaa pillereitä koiralle taas toisinaan (jatko-ohje taisi olla puolikas lääke per päivä).

tiistai 7. toukokuuta 2019

Välitilinpäätös

Mä asetin mulle ja Kikille tavoitteen, tai tavoitteita, tuossa vuodenvaihteentienoissa. En tainnut aukikirjoittaa niitä blogiin, ainakaan kovin selväsanaisesti (selväjärkisesti).

Mutta koska nyt koen, että ollaan selkeästi edistytty niin lataan aivoistani näppiksen kautta tänne nyt jonkinlaisen välitilinpäätöksen.

Yksi tavoite oli (ja on) opettaa Kiki toimimaan paremmin edes joskus jonkinlaisessa hälinässä/häiriössä. Toimimaan miten? Siis kykenemään kontaktissa minun kanssani tekemään jotain. Päätin käyttää rallytokoa apuna tuohon tavoitteeseen pääsemisessä. Siispä minun täytyi kääntää oma kelkkani lajin suhteen. Jos haluan, että Kiki kokee onnistumisia rallytempuissa niin en voi olla naama norsunv*lla aina jos kuulen sanan 'rallytoko' (saati jos yritän teettää koiralla mitään lajiin liittyvää) ;-)

Rallyn lisäksi käytin "Kikin temppuhälinäsieto" -treeniin apuna myös toisenlaisia tempputreenejä eli koiratanssia, jossa kuljettiin treeneissä niin Okk:n hallissa kuin Maikkulan uudessa hallissakin. Vaikka häiriöhetkiä oli, niin mielestäni Kiki toimi kummassakin hallissa huomattavasti paremmin kuin esim vuosi sitten (vastaavanlaisissa tilanteissa, tai vaikka viime syksynäkin).

Ei olla vielä maalissa (liekkö ollaan ikinä), eikä edes siinä tavoitteessa minkä tälle vuotta meille asetin. Mutta. Mun mielestä me ollaan edistytty.

Tulevana kesänä me treenataan koiratanssia (okk:lla) ja maastolajeja. Sekä satunnaisesti rallya  ja nosea (oman innostuksen mukaan). Syksyllä treenataan ainakin rallya, sillä ilmoitin Kikin r-tokon valmennusryhmään 😉

Kiki tänään rallytreeneissä Kempeleessä. 

maanantai 6. toukokuuta 2019

Oho, rallysyksy

Päätin harrastaa koko ens syksyn rallytokoa ja ilmoitin Kikin Kismalle rallytokon valmennusryhmään :-o What?!!?

Tokikin haetaan syksyksi myös tanssiryhmäpaikkaa, mutta jos sitä ei irtoa niin onpa pikkukoiralle tempputekemisinä tiedossa ainakin rallya.