Viime päivinä ajatukset ovat vieneet kuuden vuoden takaisiin aikoihin. Muistan niin hyvin sen aamun kun Merri ei pystynyt käyttämään toista takajalkaansa. Soiton eläinlääkäriin ja sen lohduttoman visiitin. Ne viimeiset pari päivää kun oli vain oma luopumisen tuska. Ei ollut "mukavia viimeisiä päiviä, ei ollut kivoja viimeisiä lenkkejä tai leikkejä". Mutta, oli varmuus siitä, että ei ollut kuin yksi vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti