Mitä tapahtui vuonna 2009

Vaikka ja mitä tietysti. Mutta jotain ehkä kenties merkittävimpiä juttuja...

• Mun polvi hajosi, mikä rajoitti reenausta/kisoja jonkin aikaa.


• Nemi palasi takaisin Ruotsin retkeltään


• Merri täytti kahdeksan ja korkkasi vetsku-kehät. Ollen 8 kertaa ROP-VET (2*Ruotsissa, 2*Latviassa & 4*Suomessa), lisäksi Merri oli kerran BIS3-VET ja 1*BlåGula3 ja 7*ROP.


• Nemilläkin pyyhki hyvin näytelmäkehissä: se sai Ruotsista ensimmäisen ulkomaan cacibbinsa ja ensimmäisen BlåGula sijoituksensa (sij.2) plus hienon päivän kruunasi sijoittuminen ryhmäkilpailussa (RYP5). Latviassa Nemin menestys jatkui, sieltä Nemi sai Latvian sertin, pari cacibbia ja sijoittui jälleen ryhmässä (KV-nly siis eli kilpailijoita riitti) viidenneksi. Nemi on siis Latvian valio ja joskus (byrokratian rattaiden pyörähdeltyä) myös INTTI-valio.


• Agilityn saralla oli myös mitä mainioin vuosi. Vaikka tuomarit eivät hirmuisesti rasittuneetkaan meidän takia.
  
  Merrin kisakirjaan tuli yksi merkintä kun agi-koutsimme Mari kisasi sen kanssa yhden virallisen radan verran - ja hienosti tietty 0-tuloksen.
  
  Lisäksi mun yksi unelmista toteutui kesäkuussa Torniossa kun Merri pääsi osallistumaan Agilityn SM-kilpailuihin! Joukkuekilpailuun Active Dogsin riveissä yhdessä Marin kanssa. [tekivät virheettömän radan]
  
  Lisäksi Merri onnistui tekemään kaksi hyvää rataa lappalaiskoirien rotumestaruuksissa saaden pronssia.
  
  Nemi sai loppukesästä/syksyllä kaksi nollaa, yhden hyppyradalta ja yhden normaalilta agiradalta.


• Tokoa treenattiin kyllä, mutta kisattiin hieman vähemmän. Saldona molemmille 3-tulokset (Nemille alokkaasta, Merrille avosta).

Reenit, kisat ja muut rallatukset jatkuvat taas ensi vuonna!

---

Tavoitteita en ensivuodelle -julkisesti- asettele. Tai en ole niitä vielä tarkemmin kirjannut ylös enkä edes kunnolla päässäni hahmotellut. Hieman olen kyllä tuumaillut, että pitäisikö minunkin perustaa salasanallinen kakkosblogi, jonne voisi sitten ehkä niitä tavoitteitakin asetella ja pähkäillä joitakin asioita. Mutta kuka sitä montaa blogia jaksaa pitää.. - johan sen näkee siitä mun toisesta (ja kolmannesta) blogista ettei järin juurin usein tule sinne/niihin mitään kirjattua. Toisaalta taas sen verran avoimesti olen täällä höpissyt ehkä joskus turhankin henkilökohtaisia asioita, joten onko tässä enää mitään menetettävää jos sitä jatkaa samaa rataa (ilman lukollisia päiväkirjoja) ensi vuonnakin?!?

A.D.H.A.

ei ADHD vaan Active Dog Hallin Avajaiset

olivat eilen Haukiputtaalla. Ja olipa siellä halli - kyllä siellä kelpaa reenailla! Kun pääsisi jo Onneksi lauantaina ko paikassa on agi-epikset niin pääsee hieman liitelemään

Vein avajaisten ja episten kirppikselle kassillisen tavaraa, kummasti sitä onkin kertynyt kaikenlaista mitä ei ole tullut käytettyä juuri ollenkaan/aikoihin. Kuten jotain hihnoja ja pantoja. Kiva lahjoittaa tavaraa kun niistä saadut rahat menevät vielä hyvään tarkoitukseenkin

Avajaisissa oli 3-ottelu (pujottelu avokulmasta väh 2metristä, takaaikierto hypylle väh 2 metristä ja putki-hässäkkä (19estettä)), jonne en onneksi ja onneksi ollut ilmoittautunut. Siis toisaalta olisi voinut olla ihan hupaisaa - ja kyllähä Nemi ainakin nyt takaakiertoon olisi lähtenyt aika kaukaakin Mutta, nuo jotkut Gurut tekivät kyllä ihan huimia lähetyksiä. Pujon avokulma ei ollut paha joillekin paristakymmenestä metristäkään.(ohjaajan piti pysytellä niin kaukana, eikä pujottelun päässä saanut olla palkkaa). Huhhuh!!

Säästääkseni läsnäolevien korvia pidin omat koirani avajaisten ajan autossa. Merri & Nemi eivät olleet kovin innoissaan minun kohteliaisuudestani. Kun 3-ottelu päättyi hain Merrin autosta tutustumaan halliin. Reenusteltiin hieman pujottelua - lähettelin sitä pujoon (avokulmasta) ~ abbout neljästä metristä

Kiloja

Kun en sitten aikojen kuluttua kuitenkaan välttämättä muista tätä, niin kirjataan tänne ylös.. että tällä hetkellä Merri on laiha/hoikka jotain sellaista. Tarkkaa kilomäärää en tiedä, mutta tuntuu hoikkelilta kuitenkin. Mutta Nemi... se joutaisi laihutuskuurille ja joutaakin.

Että niin sitä vain sanotaan että leikatut koirat/nartut on lihavia ~ ja vissiin sitten leikkaamattomat eivät. Mutta tämä ei ainakaan päde meidän koiriin. Joskushan Nemi oli toosi laiha. Nuoruutensa vuosissa. Nyt kun on aikuistunut niin vyötäröä tuntuu kertyvän erilailla. Onkos se muka sitten niin että Merri tosissaan on aktiivisempi kuin Nemi? Sisällä ainakin näin todella on.

Koirat ovat molemmat syöneet jonkun aikaa Nutron lammas-riisiä. Siis samaa pöperöä molemmat. Normaaliin tapaan en ole ostanutkaan Merrille senioria tai Lightia, kun on mukamas niin paljon iisimpää syöttää kummallekin samaa sapuskaa. Ja onhan se niinkin. Hieman pelkäsin, että kuinka paljon Merri mahtaa lihoa syödessään jopa reilun desin (per ateria) tavis lammas-riisiä. Mutta kissanvillat, ei tuo kyllä ole yhtään tuhdissa kunnossa.

Kohtapa sitä voidaan ostella Nemille laihis-säkki tai sitten vaan antaa sille puoli dl muroja... Mutta siis ensin se leikkaus ja sitten kuntoutusta siitä ja kilot ja ruokinta seurantaan.

Alkuvuoden agility

Pari aikataulua tuli. Ensin Hyvinkää, jonne matkustan yhdessä Matin (mittel-Lulu, mini3) ja Tuijan (göötti-Karkki, mini3) kanssa. Hyvinkään koiraurheilukeskuksessa agiliidämme sunnuntaina (matkaan lähdetään lauantaina ja yövytään Riihimäellä). Medi3sia on e ja f kisoissa 51 ja d kisassa 48. Eka rata alkaa klo 11.20 ja vika klo 14.00. Kaikki kolme rataa on siis peräkanaa, siis samalle kokoluokalle. Matti ja Tuija juoksevat omat ratansa siis jo aamusta.

Sitten Kajjaani joka on tamminäyttelyn yhteydessä kymmenes tammikuuta. Ensin Merri tepastelee Marja Talvitien kehässä esittelemässä kauneuttaan (sinne on ilmonnut joku muukin rlk) ja sitten odottelemme ryhmäkehien jälkeen alkavaa agilitykilpailua. Kolmoset aloittaa kisat, joten koko iltaa ei tarvitse hallissa olla. Medi3sia on ilmoittautunut viisi kipaletta - pikkaisen vähemmän kuin Hyvinkäällä ;)

Muina agilityuutisina kerrottakoon, että Activelta tuli tietoa talven ryhmistä. Nemin (jonka sijaisena Merri toistaiseksi on) harkka-aika vaihtuu - siirrymme treenimään keskiviikkoisin klo 10.00.11.00 (kausi alkaa 14.1.)

Käytävätoko

Merriliinin mielenvirkistykseksi on viime päivinä samoiltua metsissä, leikitty pihalla tennispallolla ja tehty pieniä tokotuksia ja temputuksia sisällä. Varsinaista takapalkkausta en oikein osaa koiralle opettaa ts tuntuu että Merri häiriintyisi siitä liikaa.. joten olen teettänyt sillä jotain tokojuttuja eteiskäytävällä. Viime aikoina seuraamisia ja jääviä (etenkin seisomista) ja kun menee oikein (siis sillain kuten olen suunnitellut - sopiva pysyminen jäävissä tai hyvä pätkä seuruuta kunnon kontaktilla) niin olen kehunut ja on haettu yhdessä palkka keittiöstä.
Sen kans on kyllä kiva tehdä hommia kun se on saamastaan huomiosta ja tekemisestä niin tohkeissaan :)

Takapakkia

Merrillä on niin tylsää. Sen käsitys joululomasta on ihan eri kuin mun. Mä pidän reenitöntä, kisatonta löhöaikaa. Merri meinaa revetä liitoksistaan kun ei ole mitään tekemistä. Pelkät lenkit ei yksinkertaisesti riitä sille. Ihan sama mitä kukanenkin sanoo minkäkin koirarodun aktiivisuudesta, mutta mä olen yhä vahvemmin edelleen sitä mieltä että ruotsinlapinkoira tarvitsee tekemistä.

Eilen vähän temputin koiraa sisällä. Ensin peruutusta, jossa käskysana on bakka. Eli koira seisoo mun edessä ja mä kävelen sen "päälle" jolloin se ottaa askeleen tai pari taaksepäin, josta palkkailin koiraa. Tuntui hiffaavan aika äkkiä mitä halusin sen tekevän.

Lisäksi tehtiin 'ympäri'ä,  'runt'ia ja 'kiepsahdus'ta sekä istu-maahan-seiso -satunnaisia käskytyksiä (ilman käsimerkkejä tai muita kaukojen juttuja).

Kaikenlaista

Nemin ensimmäisestä astutuksesta on kulunut nyt neljä viikkoa. Vielä ei ole varmuutta suuntaan jos toiseenkaan, että odottaako Nestori pentuja vai ei. Kuulemma nisät ovat hieman pinkimmät kuin ennen ja maha on pikkuisen pyöristynyt, mutta se voi johtua myös siitä, että kakru saa sapuskaa Ruotsissa hieman enemmän kuin mitä söi meillä.

Pari kuvaa Nemiliinistä muutama päivä sitten:




Samaan koiratalouteen Nemin kanssa Ruotsissa kuuluu suomenlapinkoirat Kulo (uros,Majålkes Kulo, s.28.01.07), Kubiken (uros, H.I. Anakin Skywalker, s.30.05.08) ja Pärlan (narttu,Girongårdens Pärlan, s11.06.06) sekä ruotsinlapinkoirat Flamma (narttu, Care Bears Sun Flamenco, s21.04.07), Daima (narttu, H.I.Dynamiska Daima , s29.03.05), Boazu Busig (uros, H.I.Boazu Busig, s.19.02.04) ja Betsy (narttu, Skattliljans Betsy, s.19.07.07).

Betsyn kanssa Nemi on hyvää pataa, leikkivät ja nukkuvat yhdessä. Daiman kanssa niitä ei voi pistää samaan paikkaan laistenskaan, siskosten välit menivät myttyyn jo muutama vuosi sitten.

Ennen joulua laumaan kuului vielä Adjak (uros, H.I.Adjak, s.24.04.01), jolle kävi todella ikävästi. Leikintiimellyksestä (syystä tai toisesta) koira päätti loikata aidan yli tielle.. talon ohitse menee kantatie 77 (Norrtäljeen) mikä on hyvinkin vilkasliikenteiden tie. Niin vain kävi, että Adjak jäi auton alle / auton tönäisemäksi ja taisi kuolla välittömästi
Suru ja sekasorto valtasi lauman ja sillä välin kun Cattlin ja Mats olivat hautaamassa Adjak'ia niin muutama koira hyökkäsi Daiman kimppuun - ja sairaalareissuhan siitä tuli. Jotain hyvää eläinlääkärillä käynnistä kuitenkin oli, sillä Daima ultrattiin samalla ja ilmeni että Daima on kuin onkin kantavana (astutettiin muutama viikko ennen Nemiä).
Nemi ei onneksi ollut osallisena Daimaan kohdistuneessa hyökkäyksessä ja Daimakin on jo aika hyvin toipunut siitä ja on oma pirteä itsensä. Samoin kuin vaikuttaisi siltä että pennuillekaan ei käynyt hullusti siinä tiimellyksessä.

Nyt siis odotellaan vielä tovi ja sitten Nemi menee ultraukseen. Onneksi näyttäisi siltä, että pentuja olisi joka tapauksessa tulossa Herding Instinct's kenneliin Daiman pentujen myötä (joiden pitäisi syntyä siis viikolla 3) - aika näyttää miten Nemiliinin pentuprojektissa käy

Kapulointia

Joo, ollaan tokoiltu jouluna. Pääpointtina noutokapula harkat. Merrille kapulan pitoa (kesto kesto kesto ja naks) ja Nemille sitä jotta se ottaisi kapulan jo suuhunsakin, Nemillä kapulan kosketus suulla on ihan nanosekuntin mittainen (kapula on maassa).

Ai ni, ed kerralla kun kerroin jotta tein Nemin kanssa jääviä. Niin unhottu mainita että ihan avo -tyyliin kestää Nestori jo jäävät. Ei liiku minnekkään seisoi tai oli makuullaan kun käyn sen takana

Kalkkunan sulattelu reenit

Käytiin tyttöjen (ja poikien=Maissin partikset) kanssa hyvästelemässä vanha AD-halli ja palauttamassa hallin avain. Samalla tehtiin tietty vähän aksareeniä

Merrille aata, niistoa, pujottelua (sujui mainiosti ja minen mamoillut lähetyksessä), eteenmenoa ja putkeen irtoamista.

Nemille kontakti-rata-rallatus, niistoa (koira meinasi karata aalle - lennosta koiran vaihto vaatii kyllä muutakin kun rimojen noston/laskemisen.. = koirat ovat niin erillaisia ohjattavia), pujottelua (nyt ei avokulma sujunut, tehtiin iisimpiä lähestymisiä jotka meni ihan hienosti), eteenmenoa ja hieman loppuun putki-ilottelua.

Aatonaaton agit

Kävin reenustelemassa koirien kanssa juuri ennen joulua eli aatonaattona.

Merrin kanssa taisin reenailla:

• pujottelua (puolikkaat kepit) törkkäyksin, avo- ja umpikulmasta. Sujui hyvin.


• pujottelua pirkottamalla. eli koira odotti parin hypyn takana ja minä pujon toisella puolen. koira tuli umpikulmasta sisään pujoon. ja sekin sujui hienosti!


• eteenmenoa (namikupilla)


• leikkausta (namikupilla)


• aata, kertaalleen koko este. koira koko ajan hihnassa (namikupilla)


• jaakotusta. jossa kehitin ongelman. koira ei suostunut kiertämään siivekettä. tämä ongelma esiintyi jos ohjasin ensin vas. kädellä ja sitten koiran olisi pitänyt tulla oikeaan käteen kierrettyään siivekkeen. yritin jos ja vaikka mitä.. esim pelkällä siivekkeellä. ja Merrikin yritti jos ja vaikka mitä, mutta yhteisymmärrykseen ei päästy. ainakin muistelisin, että mulla ei olisi ollut vastaavanlaista ongelmaa Nemin kanssa. Merri siis tuli samaa tietä takaisin (eestaashyppy) tai kiersi mua kuin väkkärä (vrt erinäiset temputtelut).


• sekä putkeen lähettämistä

Nemin kanssa reenustelin

• puomia ja aata vauhdista. kerran tuli aasta läpi. muuten meni vauhdilla ja pysy hyvin.


• eteenmenoa (namikupilla)


• leikkausta (namikupilla)


• pujottelua (puolikkaat kepit). onnistui useasti avokulmasta!!!

X-mas 09

Kuvassa Eetu, Merri & Nemi 20.12.09 Kiimingissä © Kaisa

Palloja ja toksuja

Ihan vallan täysin ei olla jätettyä tokohommia nurkkaan vaikka vähemmällä reenauksella ovatkin olleet. Edelleen on käytössä ruokailun yhteydessä tehtävä paikallaoloharjoitus johon viime aikoina olen siis lisännyt -satunnaisesti- hytkyt. Ruokakupilla reenatessa myös Merri kestää hytkyt, muutoin ei tunnu tajuavan mistä on kyse (eikä pysy).

Viime aikoina olen taas lenkkeillyt jonkin verran koirien kanssa erikseen. Merrin kanssa olen ottanut yleensä pallon mukaan ja loppulenkistä leikkinyt sen kanssa sillä sen mielilelulla eli tennispallolla. Samaan leikkimistuokioon on sitten sisällytetty vähän jotain tokojuttuja kuten leikkimäisiä kaukoja (nopea suoritus ja palkka) tai luoksetuloja. Merri tahtoo olla näissä vähän hätähinen, kaukojuttuja reeninkin täysin epä-koemaisesti eli vaadittu liike ja heti palkka (ei vaihdoksia). Luoksareissa Merri pysää hyvin pallon avulla.

Molempien kanssa oon tehny myös pikkaisia seuruu-reenejä, Merrillä panostanut siihen että se muistaisi istua pysähdyttäessä. Nemin kanssa kehu-palkkaillut kontaktista ja ottanut viel lyhkäsempiä pätkiä kuin mitä Mersun kanssa.

Eilen illalla sitten leikin pihalla Neminkin kanssa pallolla, ja tuntuipa tuo olevan aika tohkeissaan siitä. Jopa toi mulle sitä palloa, mikä on siltä aika harvinaista.

Lisäksi otin Nemin kanssa melkeen koe-maisesti (ilman lopun perusasentoja, paitsi luoksarissa) liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Ja oih! Tulipa hyvä fiilis, kun Nemi teki kaiken niin priimasti.

Kukahan sen vaan saisi jaksamaan ne kaksi tylsää seuruu-kuviota ilman vireen menetystä?!? Tai miksi ne seuruut ei voi olla kokeen lopussa? Seurauksissa jos ja kun motivaatio menetetään niin koesuorituksen aikana niitä ei enää takaisin saada (nähty on).

Lauantain yllättävä korvaavuus-aksa

Kävin lauantai-iltapäivänä Nemin kanssa agilityilemässä. Mikko oli laatinut hurjalta tuntuvan 26 esteen radan. Kaikki paikalla olleet olivat tekemässä jotain korvaavuuksia eli 1 kpl espanjanvesikoiria, 1 kpl borderterrierejä ja 1 kpl isovillakoiria + Nemi.

Nemi oli etenevällä ja reippaalla tuulella. Tosin jossain kohtaa rupesi mulle huutelemaan ja siksi ei lähtenyt ohjaukseen mukaan, mutta enin osa reenistä koira teki hyvällä sykkeellä töitä.

Radalla tehtiin mm vääränpäänputkeloita (huipusti Nemi lähti vastakkaiseen käteen mukaan eikä vilkaissutkaan ekaa putken päätä mikä ammotti edessä houkuttelevasti), leikkauksia (sujuivat nyt tosi hyvin!), persjättöjä, pakkovalsseja (allekirjoittaneella hieman hahmotusongelmia rt:ssa mutta radalla sujui ihan hyvin), puomilta sivuttaisetäisyyttä (ei ongelmaa), poispäinkääntöä (hienosti sujui), jaakotuksia (nämä tuntuvat itsestä hieman tahmeilta, mutta sujuivat kuitenkin), valsseja (en saanut Nemiä tarpeeksi tiukasti kääntymään, toisessa kohtaa jäin kauemmaksi valssaamaan ja se toimi mielestäni hyvin), takaahyppelöitä (Nemi hyvä, minä avustin liikaa), pujottelua (huipusti haki kepeille! juoksin keppien vas puolella ja vedätin hieman, toimi hyvin), keinua (kertaalleen tuli läpi, seuraavalla kerralla hidastin itse liikkumista ja pysähdyin keinun eteen (ts vierelle)).

Rata mentiin 2 kertaa, plus joitain paikkoja korjailtiin.

Tiukempien käännöksien kanssa pitää jatkossa tehdä töitä, samoin kuin keinu pääsee tehokuurille.

Mutta oli kyl varsinaiset hyvän mielen reenit, niin ihanasti Nemi liiteli

Rata ja rallatus

Kävin perjantai päivän ratoksi vähän nauttimassa agiliitelystä koirien kanssa hallilla. Jossa olikin valmiina numeroitu rata, joten ei tarvinnut paljon päätä vaivata mitä reeniä Ei vaisteskaan, vaan aiheuttihan se rata päänvaivaa. Mutta siis juoksin sen radan Merrin kanssa muutamaan otteeseen. Radalle änkäsin syksyn tekniikoista pirkotusta, puolivalssia ja jaakotusta. Lisäksi Merrille eteenmenoa ja putkiin lähetyksiä.

Ai niin, paikka jossa olin ensin säädellyt puolivalssien kanssa hoitui lopulta paljon kätevämmin persjätöllä kun älysin siihen sellaista koittaa

Nemin kanssa sitä vastoin totesinkin, että en osannut ohjata sitä sitä rataa menemään. Esim paikka missä oli pari hyppelöä ja sitten putken kautta pussiin niin se pussi houkutti Nemiä ja se meni sinne putken sijasta. Tai alussa kun olin kääntämässä koiraa hypyltä putkeen niin en saanut sitä sitten putken jälkeiselle hypylle kun olin ihan liian myöhässä.

Joten päädyin ottamaan nuo hankalilta tuntuneet paikat ihan yksittäisinä vaan. Sitten teimme monta rallatirallatiraa-rataa. Eli irtoamisia, välillä Nemi meni vähän eri esteitä kuin olin ajatellut - mutta mitäs pienistä, pääasia kun oli että se hakeutuu esteille. Rallettelujen lisäksi pari perus-eteenmenoreeniä ja hieman niitä "minä valssaan paikaltaan koira käy suorittamassa esteen" - juttuja mitä tehtiin viime viikolla.

Merri -ja no Nemikin- on selvästi sitä mieltä että hallill olo vois olla luuppi. Siis lenkille-hallille-lenkille -- ja miksei taas halliin?! 

Virppa-agit

Okk järjesti vkolla 51 agilitykurssin kilpaileville koirakoille. Kouluttajana kurssilla toimi Mikko Aaltonen. Ilmoittauduin sinne Nemin kanssa.

Eli eilen kävin reenimässä Virpiniemessä. Samalla kun pihalla oli n.-26 astetta pakkasta... tuntuihan se kuplahallikin melkoisen lämpimältä verrattuna pihalla olleeseen hyiseen ulkoilmaan. Melkein meinasi hymyhyytyä koiraa verrytellessä / jäähytellessä.

Nämä oli mun ekat kunnolla kipitetyt treenit flunssan jälkeen. Olipa ihanata reeniä! Vaikka yskä meinasikin jossain kohtaa vielä yllättää ja haitata menoa.

Heittelin noita esteitä taas jonkinlaiseen piirrokseen. M&M + reenikamut voivat katsoa, että eihän se mennyt sinne päinkään Mutta pistää mut kuitenkin muistamaan reenin paremmin.

Nemi haki hyvin tuon 3-putken! Ohjaaja oli ihan käsi 5:lle ohjauksessa. Koira kääntyi mun mukana oikealle - kun joko liike pysäs liian varhain tai olin jo ennakoimassa jatkoa. Muutaman yritelmän - ja vinkin - jälkeen 5:nkin onnistui. Siitä puolivalssilla jatko.

Nyt mua rupesi pikkaisen epäilyttämään, että 6 hyppy saatto ollakin eri kuin tuo 4. Jos siinä oli viel lisähyppy niin se puoltaisi paikkansa siitä leikkausharkasta missä N ajautui ennemmin suoraan kuin kääntyi F:lle.

7:lle olin ajatellut twistiä, mutta kuten epäilinkin niin jatko oli sen verta kökköohjausta että heitin koiran samointein takas 4/6:lle. Joten päädyin tekemään *backlapin - moisesta ohjauksesta olin ennen vain kuullut, mutta nyt siis tuli koettua tuo ihan omakohtaisesti. Tosin yleensä nuo bäkläppärit ovat kuulemma tiukempia. Mutta jok tap Nemi sujahti tosi hienosti sinne putkeloon ja mun ei tarvinnu mennä sinne putken ja (7) hypyn väliin.

9:lle piti tehdä valssi tarpeeksi ajoissa. 10:lla en aluksi jarruttanut tarpeeksi joten pujoon tuli viime hetken käännös-kaarros. Pujottelu meni hyvin! Paitsi yhellä kiekalla kun jarrutin sille kympille - kääntö hypyltä oli tosi tiukka ja koira ajautui pujossa 2-väliin. Mä vedätin siin kohtaa liikaa - seukkikerralla kun en vedättänyt niin pujokin meni ihan ok:sti, tosin ehkä avustin sitten taas vähän liikoja kepeillä. sisäänmenossa siis.

Tämä rata meni siis hyvin. Tai siis olin tosi tyytyväinen kun se 3 putki onnistu koko ajan tosi hyvin, 4-5 alkoi sujumaan. Nemi haki ihan älyttömän hyvin koko ajan sen 7:n takaahypyn (kuulemma huomasi että takaita on vähän reenitty ;)) ja viel lisäksi tollanen kätsy uus ohjausjutska onnistu.

Seuraavaksi tehtiin tuota aakkosharkkaa. Ensin leikkaamalla ja sitten persjätöillä. Tämä ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Leikkaushommelissa Nemi ei meinannut ottaa c:tä ollenkaan ja kun sen sinne sain niin tuli kiirus ja kun sitten koira pääs vauhtiin niin en meinannut saada sitä kääntymään f:lle (olikohan siin joku muu hyppy viel matkan varrella minkä ois bongannu f:n sijasta?!?). Tuota ekaa leikkausta reenittiin namikupilla eli palkka odotti f:n takana. Josta seurasi Nemin yletön kiinnostus palkkaa kohtaan, josta sitä jouduttiin huomauttamaankin että sinne ei mennä omin luvin. Nemin ilmeet on kyl aina hyviä kun Mikko toteaa että "Tuo ei muuten onnistu" Kun saatiin onnistumisia sitä myöten niin palkka siirrettiin kauemmaksi radalla.

Persjöttötreeni olikin sitten jännää! Nyt Nemi haki sen kolmannen hypyn jo ihan hyvin. Piti vaan muistaa ja uskaltaa itse liikkua ja luottaa koiraan ja pitää ohjauspäällä. Hyvin Nemi ne hypyt haki kun minä kipitin menemään. Tosin toiselle persjätölle (f-g) tuli kiire ja koira ajautui koko ajan mun väärälle puolelle. Vasta kun pidin namin sillä puolen mille piti tulla ja tännetytin sitä kunnolla niin homma toimi oikein.

Lisäksi harkkasin itsekseni puomia. Tein samalla paikallaololähtöhytkyjä mitkä Nemi kesti hienosti [lisä sitaattina sanottakoon, että koitin myöhemmin illalla Merrin kanssa kotona paikallaolo hytkyjä eikä  Mersu tajunnut niitä alkuunkaan. Noh muutaman kerran onnistu ihan jees. Mutta muilla kerroilla se pongahti mun sivulle..]. Puomilla ei meinannut tulla 2:2:ia, kävin kerran ohjaamassa sen oikialla paikalle ja palkkasin siihen puomille koiran jonka jälkeen tassut tuli vauhistakin oikein. Ja vauhtia -ja ääntä- koiralla kyl siin puomilla oli!

Ja vielä lisäksi harkkasin yhellä esteellä ihmisnuolta ja niistoja.

Kiitos Mikolle reeeneistä ja Jonnalle kurssin järkkäilystä!

*backlap=takaakierto yhdistettynä sylkkäriin.

Se oli sitten siinä

Nimittäin kaikki suunnitellut menot on tehtynnä ja mennyttä tämän vuoden osalta. Ensi vuodeksi olen jo kahminut listaan kauhiasti niin agikisoja, tokokokeita kuin näyttelyitäkin. Mihinkään ei kuitenkaan olla vielä ilmoittauduttu eikä mitään varmaksi päätetty. Aika näyttää mihin kuonot suuntautuvat ensi vuonna - mutta se on jo ainakin varmaa että reeniä aiotaan ensi vuonnakin

Jahkailusta toimeksi

elikkä varasin Nemille ajan sterilointiin. Kyseinen operointi tapahtuu tammikuun neljäs päivä.

Congratulations

Jotkut ne vaan ON taitavia, päteviä ja kauniita.

• Hirrmuisesti onnea Nemin ja Merrin mahottoman pätevälle koutsille Marille PM-JOUKKUE-KULLASTA & PM-HOPEASTA!!!


• ja Grattis till Nemi's uppfödare för nya titlar från Helsinki hund utställningar
  
  = Nemin sisko Daima sai kaksi uutta titteliä eli siitä tuli sekä Voittaja-09 että Pohjoismaitten Voittaja -09. Lisäksi Daiman lapset saivat junnuvoittaja titteleitä ja Voittaja & Pohjoismaittenvoittaja titteleitä. Molempina päivinä Daima oli vsp ja Daiman poika "Trolle" oli ROP.

     

Valaisevaa

Mun flunssa sen kun jatkuu jatkumistaan

Mutta Nemi pääsi eilen aksailemaan Mari-koutsin ohjaksissa. Ja olipa kiva nähdä miten koira toimi - itsehän niitä tilanteita ei aina niin ehdi näkemään ja hoksaamaan. Ja toisaalta pystyttiin, ja pystytään jatkossa, kiinnittämään entistä enemmän huomiota joihinkin Nemin heikkouksiin (onneksi niitä on vain muutama, heh heh).

Kuten siihen, että kieltoja tulee helposti jos ohjaajan jalat lakkaavat liikkumasta. Nemi ei tunnu välittävän käsien heilumisesta/ohjauksesta tuon taivaallista, jos tassut eivät liiku. Eli tähän pitää puuttua. Samoin kuin sen ärsyyn tapaan kieltäytyä helposti hypyiltä - ja tuossa mun pitää saada elämäntapamuutos aikaiseksi, eli ei helpotusta/korjausta vaan koiralle huomautus että sitä piti niin kuin hypätä. Sillä kun Mari huomautti Nemiä niin se hyppäsi heti, ilman mitään ongelmia (just siitä kulmasta missä oli) "aijaa, pitikö hypätä no okei..".

Lisäksi tehtiin (myös minä yhellä esteellä, ilman köhköh-juoksemisia) leikkaus ja valssi -harjoituksia niin että kädet ohjaa kauempaa mutta koiran pitää silti suorittaa se este. Aika hyvin toimi. Sitten vaan kasvattamaan etäisyyttä ja suuntia muuttamaan.

Mutta Nemi oli kyllä ihqu, taas kerran, kun niin tomerana toimi Marinkin kanssa

Vaihdos

Tilasin tänään uuden lisenssin, siis kilpailuoikeuden ensi vuodelle.

Samalla vaihtuu sitten edustusseura ensimmäisen kerran agilityeloni aikana. Täytyy kyllä todeta, että mutustelin ja pyörittelin seuran vaihdosta kauan. Minkä läheisimmät ihmiseni saivat totta totisesti kokea, kun pyörittelin asioita ees-sun-taas. Mutta kun päätöksen olin lopulta tehnyt, niin "sieluni valtasi rauha" noin niin kuin kauniisti ilmaistuna.

Viies

Kävin siis Nemin kanssa kaksistaan retkellä Seinäjoella. Yövyimme Sokos Hotelli Lakeudessa [samassa hotellissa oltiin jokunen vuosi sitten kun lappalaiskoirien keväterkkari oli Sjoella]. Lauantaina oli WallSporttAreenalla kolme rataa 1 & 2 -luokkalaisille. Ykkösten ekan radan (agirata) arvosteli Sari Mikkilä ja kaksi seuraavaa (hyppäri ja agirata) Johanna W. [joku uus tuomari joka oli mulle uus tuttavuus ja jonka sukunimeä en nyt muista tarkemmin]

1. Eka kisa. Päätän olevani ns tosissani. Tai jotain muuta hoopoa Varmistelen liikaa ts odotan koiraa enkä vedätä. Alussa on a, siis kolmantena esteenä, alastulon vieressä oikealla puolen on mutkaputki, jonne koiran pitää mennä aan jälkeen ja vasta sitten aan edessä odottaville hypyille. Mietin rataantutustumisessa, että saas nähdä miten käy, kun en voi itse liikkua aasta nähden eteenpäin kovinkaan paljoa. Mutta hienosti se kohta menee. Ainut vaan, että Nemi nuuskuttaa maata hieman putkesta tullessaan. Keinun  (joka olisi voinut olla sukkelampi) jälkeen on hyppelöitä (3kpl) ennen pujoa. Hypyt ovat niin että ajattelen että mun pitää mennä valssaamaan (tai jotain) toisen hypyn jälkeen. Tämä ohjaus epäonnistuu ja koira lähtee väyväy-retkelle kun yritän ohjata sen pujotteluun. Koira tulee retkeltään - eikä ihme kyllä saanut kieltoa - ja saan sen pujoon ok:sti. Kääntö putken avulla ja sitten loppusuora minkä koira irtoaa hienosti.
   
   Hetken luulen Nemin saaneen nousunollan, mutta mutta, varmistelu ja ylimääräiset kiemurat ovat syöneet aikaamme ja tulos on 2,06. Sijoitus 5/37.


2. Toisena ratana on hyppäri. Ainiin, Nemin lähtönro oli koko ajan 32. Ensin ajattelin sen olevan ikävä juttu, mutta lopulta se osoittautui ihan hyväksi. Sillä ehdin ihan hyvin käydä kiertämässä hallin (ulkoa päin) rt:n jälkeen ja ennen meidän ratavuoroa.
   
   Duunailin jotain niitä näitä häkin luona, koira vieressäni eikä häkissään, kun katsahdin sattumoisin toiseen päähän hallia. Ja mitä ihmettä siellähän tutustuttiin jo rataa. Kääk! Työnsin koiran äkkiä häkkiin ja juoksin hallin läpi rataantutustumiseen. Ilmeisesti en ollut missannut paljoa, sillä kerkesin kiertää radan pariin kertaan. Onneksi olin aiemmin seurannut radanrakennusta joten tiesin jo etukäteen miten rata menee ja miten kutakuinkin aion ohjata koiraa.
   
   Rata meni superisti Virheittä maaliin ja aika n. -11! Sijoitus jälleen viides. Lähtölistan mukaan koirakkoja olisi startannut päälle neljäkymmentä, mutta kisakirjassa taisi olla maininta jostain reilusta kolmestakymmenestä. Aika huikeeta silti. Varsinkin kun paikalla oli ihan joitain gurujakin


3. Vikana agirata. Kolmas ja neljäs este ovat vierekkäin, sellainen perus hyppy-takaahyppy -kuvio ja niiden jälkeen kepit. Mutta Nemi päättää, että sille riittäs jo. Ja kiersi sen neloshypyn ainakin kolmen kiellon edestä. Vänkään sen menemään sen hypyn ja kuvittelen sitten ohjaavani sen kepeille. Joille se menee mutta toistamiseen kakkosväliin. Grrr... onneksi lopulta koira kuuntelee mitä sanon sille ja saan sen oikein kepeille. Loppurata meni muuten ihan hyvin, mutta puomilla oletin koiran menevän esteelle kun vedätin mutta se juoksikin mukanani. Palasin takasin jotta saatiin tehtyä edes kontaktitreeniä jossei muuta...

Vuoden vikoista kisoista Nemi sai viidennen nollansa ykkösistä. Nyt sillä on siis neljä hypärinollaa ja yksi agiratanolla. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Sairasta menoa

Torstai-iltana olo ei ollut häävi. Saattoipa olla jopa kuumetta. Mietin, että jos olo jatkuu tällaisena niin mun ei ole mitään järkeä ajella yksikseni reilusti yli 300km (yhteensuuntaan) joittenkin koirakisojen takia. Noh, perjantaina olo oli jopa lähes ok - tai ainakin selvästi parempi kuin torstaina. Joten. Nii-in. Tottakait mä lähdin Perjantai-iltana hotellilla olo oli ihan oukei - ja päätös kisoihin lähtemisestä tuntui ihan hyvältä ratkaisulta. Lauantaina oli kisat  joiden jälkeen ajelin takaisin kotia. Paluumatkalla pysähdyinkin usiampaan kertaan juomaan jotain kuumaa. Kurkku oli -taas- ihan helekutin kipiä. Ja tuon jälkeen olenkin vuoron perään miettinyt mikä kipu on ikävintä, tähän mennessä olen todennut korvakivun olevan kaikista inhottavin vaikkeivat ne pää- ja kurkkukipukaan mitään herkkuja olleet. Yskä, kurkun kutina ja nuha nyt tietty kuuluvat asiaan. Ja huomiset agireenit on vissiin pakko jättää väliin tän räkätauin takia.

Ps. Ei, mulla ei ole mitään käsitystä onko tää sitä paljon puhuttua Possujuttua...

Ravistettava ennen käyttöä

Nemin agit tänään, paikalla Nemi ja Urho-kelpie. Koutsina Mikko.

Lyhyestä virsi kaunis:

• pakkovalssi sujui paremmin kuin Merrin kanssa.. Ehdin jopa tekemään toisen p-valssin putken jälkeen. Mutta tällä kertaa siihen jopa piti tehdä jaakotus (minkä ennustuksenomaisesti tein Merrin kanssakin tiistaina, vahingossa). Sitten hyppy ja törkkäyksellä pujoon jonka jälkeen aa. Nemi oli pätevänä. Törkkäyskin toimi (vielä tuolloin).


• Putkelta kääntyily  (erillisenä käänty nyt palkalle ihan hyvin, pidemmässä harkassa valui vähän kauaksi) treeniä tehtiin omatoimitreeninä. Siinä en ensin muistanut ohjata oikialla kädellä p-valssia putken jälk hypyllä plus jalat oli solmussa tuon jälkeen. Taas unhoitin miten valssi väännetään. Puolivalssi&peruutus kohdassa sai olla tarkkana jottei koira mennyt aalle. Jonne se meni muutamaan otteeseen. Sain kuitenkin väännettyä treenin oikiaksikin.


• Ohjatusti treenittiin sylkkäriä, jossa vasemmalla kädellä tehty onnistui tosi hyvin. Mutta oikiankäden ohjauksen kanssa tuli ongelmia. Siihen siis enemmän perustreeniä! Koiran pitäisi tulla vauhdilla käteen.


• Lopuksi tehtiin vielä sitä puolivalssi-välistäveto juttua. Puolvalssit onnistuivat nyt ihan hyvin, mutta sen jälkeinen pujo-elämä ei meinannut toimia. Nemi haahuili, kun tiesi että lopussa odottaa palkka. Tässä kohtaa sitä piti vähän ravistella, jotta se rupesi taas toimimaan. Koitettiin pujoa ohjureitten kanssa, mikä pisti Nemin vissiin sekasten - ts "junttura" tuulelle. Muutaman kerran koitin ohjata koiraa kädellä alussa ohjureiden kohalla, mutta koira ei tullut millään mun käteen. Ennen kuin otin namin avuksi. Lopuksi otettiin pujo vielä ilman ohjureita ja sitten koira taas teki töitä oikein.
  
  
  
  • Ilmeisesti noita ohjureita pitäisi/kannattaisi opetalla käyttämään, mutta kun se on niin hankalaa. Tai tuntuu että koira ei ala sitten millekkään. Vaikka kaippa se pidemmän päälle olisi hyvä juttu...
  
  
  
  

Tulevaa

Pistin ilmot menemään tammi-huhtikuun agiryhmiin. Samoin kuin tarkoitus on harkata silloin tällöin agia/tokoa lappalaisvuorolla Virpiniemessä. Perjantai ei nyt ole mitenkään ideaali treenipäivä, mutta hienoa kuitenkin kun tuo mahdollisuus on - ja hallille voipi mennä harkkaamaan aina silloin tällöin. Jääpähän pieni tuntuma siihenkin paikkaan/esteisiin. Ja pystyy tekemään tuiki tarpeellisia toistoja/vahvistuksia.

Esi-treenit

Ajelin eilen iltapäivällä uudestaan hallille. Reenustelin hallin viimeisinä vapaina hetkinä eli neljän kieppehillä. Taisin lähtä hallista poikke hieman ennen puol viittä, jolloin ekat iltaryhmäläiset tulivat vastaan heidän lämmittely ja meiän jäähyttelylenkillä.

Piti päästä tekemään jotain juttuja Nemin kanssa. Lähinnä halusin vahvistaa kontakteja ja pujottelua. Teinkin muutamia harjoituksia joissa palkkasin Nemin pujottelun päästämällä sen aalle. Minne se karauttikin vauhdilla. Samalla itse juoksin / kiersin hieman kauempaa aan eteen. Hieman hirvitti kun Nemi tuli niin vauhdilla, mutta onneksi se hienosti pysähtyi tekemään kaks-kakkoset joka kerta. Ja lähti liikkeelle vasta luvan saatuaan.

Mutten malttanut jättää reeniä vain tuohon. Vaan tein myös samoja juttuja mitä olin tehnyt aiemmin päivällä Merrin kanssa, hivenen lyhennettyinä versioina.

Nemillä ei ollut niin hyvät hoksottimet putkelta kääntymisen kanssa kuin Merrillä. Vaikka se palkka olikin siellä. Nemille yritin sihistä tuossa kohtaa. Toisaalta taas se Nemin eteneminen on sikäli mikäli ihan loogista, että Nemille olen nimenomaan opettanut sitä "esteeltä jatketaan eteenpäin" -ajattelua, toisin kuin Merrille.

Tein myös muutaman kerran pakkovalssi-treenejä.

Ja sitä omituista puolvals-harkkaa mikä ei mennyt jakeluun aiemmin päivällä. Asia oli ilmeisesti sopivasti hautunut päässä. Sillä nyt ainakin kuvittelin sen sujuneen - jos hallissa on piilokamera niin filmiä katselevat voivat sitten kummastella että mitähän tuokin kuvitteli tekevänsä Lisäksi sain ko harkasta Nemin pujotteluunkin. Tosin en joka kerta, enkä oikein osaa sanoa miten ne ohjaustavat/käskytykset erosivat toisistaan joilla hypyltä pujon oikeaan väliin meno onnistui ja ne joilla se epäonnistui

Mitähän muuta me tehtiin? Ainakin pari muutaman esteen eteenmeno ja se peruutus-puolvalssi-hyppy-putki juttu. Mikä myös sujui Nemiltä kätsymmin kuin Mersulta. Ehkäpä siksi kun Nemi lähti sinne hypylle paljon Mersua paremmin. 

Valssien eri muodot

Tämän viikon teemoina on valssahdukset ja putkesta kääntyminen. Eli tehtiin Mikon valvovan silmän alla pakkovalsseja, puolivalsseja ja ihan tavan valsseja. Sekä putkesta kääntyilyjä. Siis koiralle pitäisi opettaa joku merkki(ääni) mistä se tietäisi että putken jälkeen kuuluu kääntyä tiukasti jonnekin suuntaan. [muutoinhan on oletusarvona että koira jatkaa putkelta (tai miltä tahansa esteeltä) etiäpäin]

Ensimmäiseen kiekkaan kuului pakkovalssi harkat (muutama hyppelö ja putki). Eka kerta meni näennäisen sujuvasti. Mutta sitten ruvettiin hiomaan ja pakka hajosi. Merri tuli tokahypyn "läpi". Siis sen missä piti tehä se pakkovalssi. Merri varasti lähdössä. Hmm. Mitähän muuta Merri teki.. ? Mutta säätämiseksi meni jok tap. Palkkailin koiraa muutaman kerran siitä, että se tulisi siihen mun käteen. Ohjaus vain yhdellä kädellä. Itte piti olla siivekkeen takana ja varpaitten piti näyttää ... jonnekkin. Sellaisessa kierossa asennossa piti olla. Varpaat tuonne ja kroppa vähän kuin tonne. Jos lähin liian ajoissa liikkeelle niin koira tuli sen hypyn läpi eikä takaahyppynä. Eli Merri ei osaa tuota viel niin hyvin että sen pakkovalssi-käsienheilutus-paikan voisi vain merkata koiralle ja se siitä tietäisi mitä sen pitää tehdä.

Toisessa pakkovalssi paikassa tein yhdellä kierroksella jaakotuksen. Joka tuli vahingossa ja vaistomaisesti. Mutta onkos tuo nyt kummakaan, kun viime viikolla kävin jaakottelemassa tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja sunnuntaina.

Toinenkin reeni meni säätelyn puolelle. Siinä tehtiin niitä puolvalsseja, joita allekirjoittanut ei tällä kertaa tajunnut alkuunkaan. Rata kulki siis aita-aita-välistäveto puolvalssilla-aita-pujottelu. Jossa tää teki kaikenlaisia variaatioita ja yhden kerran -varmaan vahingossa- just niin kuin piti. Öö, niin vaikeeta kun vain olla ja voi!

Kolmatta harkkaa ennen harkkasimme itteksemme putkelta kääntymistä. Niin että pitkän-suoran-putken päähän, ts viereen, laitettiin namikippo nameineen. Sitten koiraa lähetettiin putkeen niin että ennen kun koira meni putkeen niin sille sanottiin merkki-sana/käsky, jolla se tietäisi että putken jälkeen kuuluu kääntyä. Minen oikein tiennyt minkä sanan/äänen siihen ottaisin, joten ... tätä pitää vielä pähkätä. Kokeilin sanoa "Merri" mutta se on siitä vähän paha, koska jos sen sanoo liian voimakkaasti niin koira lakkaa liikkumasta. Tottelee vähän liiankin hyvin. Tai kuvittelee mun tarkoittavan jotain muuta kuin tarkoitan.

Sen namikuppi idean sinällänsä koira älysi nopeasti ja kääntyi viivana putkelta. Otin tätä myös hieman kauempaa ts hypyn takaa vauhikkaammin.

Ja kolmantena harkkana oli sitten aita-suoraputki-pakkovalssi-aita-valssi-aita-puolivalssi&peruutus-putki-pujottelu. Jossa ongelmaksi osoittautui se aita ennen putkea. Kun mun piti peruuttaa ihan liikaa jos saattelin koiraa sinne hypylle. Ja jos taas peruutan enemmän niin mun liike lähtee ihan vika suuntaan eli tein ylimääräisen mutkan. Jolla toisaalta varmistin ettei koira mennyt aalle (putki oli siis aan alla), mutta kun kyseessä on mun peruutus niin aikaa kului turhan paljon. Sitten yritin lähettää koiran sinne hypylle, mutta sekään ei aina sujunut. Jos tein aavistuksenomaisenkaan liikkeen jatkaa ite matkaa niin Merri ei mennytkään sitä hyppyä. Ja sitten kun tämä sujui niin Merri varasti kesken pujottelun palkalle. Eli muutamaan otteeseen säädettiin tätäkin harjoitusta.

Mutta saatiinpahan ainakin tehdä. Ja kiva tietty kun ei "päästetä" tilanteesta pois millään ylimalkaisilla suorituksilla

Hinkkausta ;)

Kävimme sunnuntai päivän aloittajaisiksi likkojen kanssa hallilla.

Merrin kanssa reenustelin:

• aan alastuloa


• niistoa


• jaakotusta


• twistiä


• pyöritystä


• eteenmenoa/irtoamista


• sivuohjausta/pirkotusta


• putkeen irtoamista (läheinen hyppy meinasi kiinnostaa koiraa enemmän)


• ja hyppy-putki -ilorallatusta

Nemin kanssa puolestaan tehtiin:

• keinua ja aata, vauhdista molempia. kumpainenkin sujui hienosti. 


• eteenmenoa


• hypyn jälkeen tiukkaa kääntymistä


• ihmisnuolta


• twistiä


• jaakotusta


• pyöritystä


• ja hömppärallatusta