maanantai 31. joulukuuta 2018

hn 40/18

Kampasin illalla hieman Nemiä.

Vuosi 2018 tähän mennessä

Vuoden kohokohdat / saavutukset (satunnaisessa järjestyksessä)

Kiki täytti kaksi vuotta ja sai näyttelyistä sertin sen jälkeen ja sai sitä myöten Suomen Muotovalion arvon. Kiki kävi myös ensimmäistä kertaa ulkomailla koiranäyttelyssä, Norjan Tromssassa se yllätti kaikki olemalla rotunsa paras ja saamalla sertin ja cacibin. Näinpä siitä tuli myös Norjan Muotovalio. Kiki on yhtä ulkomaan cacibbia vaille kansvainvälinen muotovalio, viimeisen cacibin metsästämisellä ei ole kiire kun koira on vielä kovin nuori. Mutta ehkä jossain vaiheessa suunnataan taas näyttelymatkoille ulkomaille?

Näyttelyrintamalta kerrottakoon myös, että Nemi sai kehuja keväterkkarissa ruotsalaiselta tuomarilta. Tuloksena rotunsa paras veteraani sekä näyttelyn kolmanneksi kaunein veteraani. Lisäksi Nemi yllätti meidät tyystin elokuussa Raahen ryhmänäyttelyssä ollen kolmanneksi kaunein pystykorvaryhmän koirista.

Kiki kävi virallisissa terveystarkastuksissa hyvin tuloksin (operoitu kyynär toki 3). Lonkat B:t, polvet 0/0, sydän terve, silmät terveet, selkä terve ja ne kyynärät siis 3/0. Nemi kävi myös silmätarkastuksessa (kaihi).

Kävin kahdeksankymmentäviisi kertaa kuntosalilla 💪 ja täytyy kyllä myöntää, että olen varsin tyytyväinen itseeni varsinkin kun alkutalvesta ja kesällä ei juurikaan tullut käytyä.

Eetu pääsi juoksutavoitteeseensa eli juoksi vuoden aikana tuhat kilometriä. Osalla lenkeistä Kiki oli mukana hyvänä kirittäjänä ja juoksukaverina.

Harrastusrintamalla vuosi oli oikeasti aika huikea: vaikka koetuloksia ei ole (kun kisoissa ei käyty), tehtiin pikkukoiran kanssa silti monenmontaa eri juttua. Nemikin pääsi alkuvuodesta rallytokokurssille ja pitkin vuotta sen kanssa on satunnaisesti reenailtu noseworkkia ja tokoa. Kiki pääsi siis pariin otteeseen paimentamaan lampaita, osallistui niin haku- kuin jälkikurssille, treenasi tokoa, pk-tottista/bh:ta, kävi koiratanssista ja rallytokosta alkeiskurssit ja reenaili hieman noseworkkia.

Eetu osallistui Helmet -lukuhaasteeseen ja siinä lukemiensa kirjojen lisäksi luki kymmenisen muuta kirjaa. Itse luin 29 kirjaa, mikä sinällään ei ole paljon ... mutta on kuitenkin kahdeksan kirjaa enemmän kuin viime vuonna.

Koirien kanssa käytiin kesälomareissulla Ruotsissa ja Norjassa, lisäksi Eetun kanssa käytiin Münchenissä ja Krakovassa. Eetu kävi työmatkoilla Belgiassa, Ruotsissa, Portugalissa, Unkarissa ja Italiassa.


Vuodenvaihde

Miten uudenvuoden vietto sujui koirien osalta?

kirjoitus jota täydennän jossain välissä

Aamulla käytettiin koiria (poikkeuksellisen) pitkä aamulenkki (mansikkamaa+maaseutu). Keli oli kivan talvinen. Kiki kakkas kahdesti, Nemi ei kertaakaan. Kikille on ihan normaalia kakkia pari kertaa jos lenkki on vähänkään pidempi. Nemi taas on ruvennut vanhoilla päivillään pihtailemaan kakkimista, varsinkin nyt kun on lumista niin se ei tahdo enää mennä hankeen, se on ilmeisesti hankalaa sen mielestä eli ketteryys ei enää riitä pehmeässä lumessa pomppimiseen.

Päivällä ei koirien osalta ollut ihmeitä.
Kävin ostamassa niille puruluut päivällä M&M:stä, jotka on tarkoitus antaa niille jossain vaiheessa josko niiden järsiminen veisi aatokset pois räiskinnältä. Tämä tietysti on minun osalta vain toiveajattelua, sillä jos Kiki pelkää niin se sitten pelkää enkä sinällään aio sitä sen enempää voivotella, mutta jos jollain konstilla voin saada sen ajatukset hetkeksi ydinsodasta pois niin onhan se aina hienojuttu.

Iltapäivällä käytettiin koirat lenkillä. Olisiko tämä ollut siinä klo 15 ja 16 välimaastossa. Ei kuulunut paukahtelua silloin. Nemi kävi onneksi kakalla; Kikiä kakat kiinnostivat vain syömismielessä (sillä on rasittava tapa nappailla satunnaisesti jäätyneitä kakkakikkareita suuhunsa lenkeillä).

Viiden aikaan koirat saivat iltaruokansa ihan normaalisti. Joskus kaskyt yli neljä Kiki sai pienen haukkukohtauksen, johon en tiedä syytä, mutta se saattoi toki kuulla silloin jotain pauketta jostain. Tai sitten se reagoi johonkin muuhun. Me ei reagoitu siihen mitenkään eikä Kiki pitkään haukkunut.

Joskus kahtakymmentä vaille kuusi käytin koirat takapihalla pissalla. Kumpikin oli hihnoissa. Nemi pissasi ensin ja käskin/otin sen sitten sisälle. Kun päästin Kikin vuorollaan ulos niin itsellä alkoi jo savu nousemaan päästä kun pelkäsin että pauke alkaa just kun koira on takapihalla. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja Kiki ehti tekemään monta lumipirua (lumienkeliä) ennen kuin suostui arkisiin asioihin eli pissalla käyntiin. Kun pissailut oli suoritettu käskin koiran sisälle.

Eli so far so good. Nyt kello onkin (ilta)kuusi ja ilotuliteräjähtelyt saavat alkaa ... Ulkona sataa lunta ja jotain myrskyn tapaista on luvattu, joten saas nähdä kuinka paha uusvuos tästä tulee.

edit.


Miten se ilta sitten meni? Puruluut olivat maittavat ja koirat olivat niiden parissa niin kauan kuin niitä kesti. Eli onnistuin semisti luiden ostossa/valinnassa; harmi vaan että ahneet koirat söivät luut heti ts ne olivat ilmeisesti liian hyvät / pienet. Nemihän ei välittänyt paukkeesta mitään, kun ei kuule kunnolla ja on muutenkin aina osannut ottaa uuden vuoden vastaan rennommin kuin Merri tai Kiki. Kiki haukkui jonkun verran pitkin iltaa / yötä ja vaelteli asunnossa plus meni milloin sipsilaatikkopetiin ja milloin muihin paikkoihin pötköttelemään. Olisin sanonut, että selvittiin kuitenkin ihan semisti paukeillasta. Jollei. Oltaisi menty käyttämään koiria iltapissalla joskus kahden aikaan. Pihallahan paukkui vielä vaikka kuinka, just sopivin välein just kun luuli että ehkä se oli sitten siinä, niin kohta joku ampui taas jossain päin raketin. Että mitä vtua. (sisälle nuo eivät kuuluneet, tai sitten yhden aikaan pitivät vain selvän tauon jolloin luulin että raketit oli jo ammuttu ja olisi turvallista mennä ulos). Nemi ei ulkona välittänyt näistä tulittajista mitään, mutta ei suostunut kakkimaan pissasi / merkkaili kuitenkin normaalisti. Onneksi Kiki pissasi 2-3 kertaa, vaikka kiskoi paniikissa eteenpäin hirmuista kyytiä ... :-(

ks 85/18

Kävin päivällä salilla.

Totuus Kälviästä

Joulun jälkeen postilaatikkoon on tipahtanut kaksi kirjettä Kenkätohtorivierailuun liittyen. Tämä on kyllä metka tämä nykytapa, että faktat lähetetään myöhemmin asianomaiselle postitse kotiin. Jatkan siis aloittamallani tiellä ja naputan jutut tänne ylös.

***
"Tulosyy
Tapasin potilaan Respectassa N.N:in vastaanotolla 13.12 alaraaja/jalkinearviossa. Päätös hankintaa varten on tehty arvion perusteella ja maksusitoumukset lähtetty eteenpäin.


Esitiedot (anamneesi)
Potilaalla on taustalla synnynnäinen kampurajalkaisuus. Oikeanpuoleinen kantaluu on varusryhtinen ja paino ohjautuu lateraalisesti. Kantaluun asentoa ei juurikaan voi korjata passiivisesti. Seistessä jalkaterän etuosalla 1.säteellä on ainoastaan hento kontakti alustaan. 1. varpaan liikkuvuus on alentunut ja 2-4 varpaassa vasaravarpaat. 


Diagnoosi
250.9 Määrittelemätön kuntoutushoito
Kuntoutus
Arvion perusteella potilaalle päädytään valmistamaan potilaan mittasuhteisiin oikean kokoiset jalkineet, joissa huomioitu rullaava ulkopohja sekä alaraajojen pituus ja kokoero. Ideana on saada kengän rullaavuus oikealle paikalle eli päkiälinjalle, sen avulla pyritään helpottamaan varpaiden yli astumista. Tällä tavoin voidaan mahdollisesti vaikuttaa kompensaatio liikkeitä vähentävästi sekä säästämään olemassa olevaa jalkaterän ryhtiä. Potilaan oik. jalkaterän kenkäkoko kenkämittarilla mitattuna 29,5 ja vas 35 sekä oik jalka on 3 cm lyhyempi. Potilas on käyttänyt normaalijalkineita, joissa on korotus kiilamaisena kengän pohjassa. Mutta kengät ovat samankokoiset eikä ko korotus ole ollut biomekaanisesti toimiva eikä kiilamainen tuenta ole ollut optimaalisesti oikealla paikalla. 

Arvion pohjalta potilaalle hankitaan talvijalkineeksi: Klaveness. Malliksi 9366, races oikealle koko 33, vasemmalle 37 oikealle 33mm kokomatkalle lisätilavuutta. 892/898/212/208 25mm oikeaan ulkopohjaan korotusta jälkikäteen tehtynä, jotta saadaan kenkä pidettyä mahdollisimman kevyenä ja sirona/joustavana. wtex, s572, huopavuori. 

Hankintapaikka Respecta Oulu

Apuvälineratkaisun toimivuutta arvioidaan uudelleen keväällä Apuvälinekeskuksessa potilaan yhteydenotolla allekirjoittaneeseen. (puh)
X.X, fysioterapeutti."


Tuo kohta "Mutta kengät ovat samankokoiset" on ehkä hieman kumma, kun kyllä 99,8% mun kengistä on erikokoisia. Eli yleensä aina ostan kaksi paria kenkiä.

***
Toinen kirje on "Apuvälinepalvelun maksusitoumus", jota suoraan ei ehkä tänne kannata kopioida.
Mutta mainittakoon (seikka mikä ei muistini mukaan ole aiemmin mulle kerrottu, kun viimeksi tästä asiasta olin yhteyksissä näihin Kenkätohtoreihin niin näitä tiedonantolappusia ei lähetetty kotiin), että mulle nyt tehtävien kenkien hintalappu on:
Ortopediset jalkineet, puolivalmiit, eriparikengät, 1 pari --------- 570 €
Ortopediset jalkineet, puolivalmiit, jalkineen korotus pohjaan --- 130 €

Että käytän sitten minäkin verorahoja johonkin 😄✌

Tuo korotus on tuttu summa, sen verran olen itsekin maksanut joka kerta (ts tuo on ollut viime aikojen hinta, joskus toki oli vielä hieman halvempaa, mutta kaikkihan kallistuu kokoajan), kun olen kengät ostanut ja toinen jalkine on pitänyt korotuttaa. Plus itse ostaessani kengät hintalappu on yleensä pari sataa plus korotus. Siis kun pitää ostaa kaksi paria kenkiä eli kustannus on aina riippuvainen mitkä kengät ostan (löytyykö kenkiä alennusmyynneistä). Mitään pilipalikenkiä ei kannata ostaa, koska sellaisiin kalliin korotuksen teettäminen tuntuu hukkaanheitetyltä rahalta.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuoden toiseksi viimeinen päivä












Puhelinräpsyjä sekä aamu- että päivälenkiltä. Säätiedotus kertoi aamulla, että näillä leveysasteilla pitäisi olla asteet nollassa. No, onneks oltiin kuitenkin selkeästi pakkasen puolella (aamulla -10 ja päivällä -15). Päivällä Eetu ja Kiki juoksivat Koiteliin, jonne minä olin ajellut Nemin kanssa autolla (käytin Nemin haistelemassa Koitelin tuoksuja = pikkukävelyllä siellä).

lauantai 29. joulukuuta 2018

13v 9kk

Nemi porskuttaa 💪💖
Eipä otettu Nemistä kuvia tänään
Nemillä loppui tänään se antibioottikuuri (hammaspoistoihin liittyen)

Allekirjoittanut on kajahtanut kun lasken onnellisena joka kuukauden mitä Nemi vielä kanssamme on. Kun koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan (jne)

ks 84/18

Kävin tänään salilla :-)

9km

Eetu ja Kiki kävivät eilen juoksulenkillä.

Uutta vuotta odotellessa

Linkki

Lakialoite F2 ja F3 luokkiin kuuluvien pyroteknisten tuotteiden käytön rajoittamiseksi

Kennelliiton tiedote lakialoitteesta

Iltalehti uutisoi lakialoitteesta "Ilotulitteiden käytön rajoittamista ajava kansalaisaloite etenee eduskuntaan"

"Näin helpotat koirasi uutta vuotta" Kennelliitto

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulun aika, joulun taika

...me käymme joulun viettohon







Ihanaa joulua kaikille blogin lukijoille 💜

Pari juttua

Kiki on käynyt joitain juoksulenkkejä viime aikoina Eetun kanssa (joista en ole maininnut täällä), esim tänään ja eilen. Pituudeltaan lenkit ovat olleet reilun viis km.

Muutama päivä sitten käytin Kikin aamulla koirapuistossa. Nemiä en ottanut puistoon mukaan kun aattelin ettei sen suuhaavoille (hammasaukoille) välttämättä tee hyvää koirapuiston (mahdolliset) pöpöt.


ks 83/18

Kävin tänään iltapäivällä salilla.

M&M ostokset


Ostin sen flexin mitä suunnittelinkin, ja Kikille lelun. Lelu meni joululahjapakettiin, flexi ei. Lisäksi ostin sellaisia "purutikkuja" mitkä olivat pehmeitä (koska Nemin hammasoperaatiotoipuilu), joita pakattiin koirille muutamat jouluksi. Lisäksi lahjakortit/näyttelypalkintosetelit riittivät useampaan namipussiin (2 eri sarjaa, yhteensä 6 pussia).


Aiemmin tällä viikolla kun olin vielä töissä niin maksoin Okk:n jäsenmaksun ensivuodelle, koiratanssin jatkokurssimaksun (eli mahduttiin kurssille mukaan :-)) ja omatoimitreenioioikeuden tammi-huhtikuulle okk:n halliin. Näistä pitäisi vielä saada aikaiseksi ottaa print screenit eteenpäin toimitettavaksi (jotta pääsen kurssille ja halliin sisälle vuoden vaihteen jälkeenkin).

Kälviä

"KÄLVIÄ (v.) Henkilöä alkaa kälviä, kun virkailija, jonka varalle hän on kerrankin suunnitellut äkäisiä ja oikeutettuja moitteita, osoittautuukin ripeäksi ja ystävälliseksi." 
Lähde: Douglas Adams & John Lloyd: Elimäen tarkoitus (The Meaning of Liff, 1983). Suom.  Silja Hiidenheimo, Kirsti Määttänen, Tuomas Nevanlinna & Tarja Roinila.

Siitä on nyt kymmenen päivää kun kävin Kenkätohtorilla. Kälviä kuvaa tilannetta hyvin, koska olin varautunut siihen, että minun pitää olla painokkaan määrätietoinen, ystävällinen mutta kuitenkin sellainen etten pureksimatta ota vastaan jo aiemmin huonoksi havaitsemiani "apuja" eli kenkiä.

Tässä on välissä ollut muita juttuja mielessä, kuten Messarin reissu ja Nemin hammaslääkäri, mutta enpä ole aikoihin mitään blogijuttua pyöritellyt mielessä näin pitkään pääsemättä puusta pitkälle. Huolimatta siitä, että Kenkätohtorilla käynti todella oli kälviä (ks yltä) niin silti kun aihetta ajattelee niin mieleen puskee ne lukemattomat negatiiviset keikat ja seikat jalka-asiaa selvitellessä. Yritän nyt kuitenkin tässä postauksessa pitäytyä tuossa päivässä kertaamatta kauheasti kaikkea muuta kakkaa mitä niskaan on satanut vuosien mittaan aiheeseen liittyen.

Siellä Respectassa oli siis huoneessa kanssani sekä se jonka tapasin muutama viikko aiemmin, että uus tuttavuus. Tosin ilmeni, että tämä uus tuttavuus The Kenkätohtori on tehnyt minulle useammat kengät tai lähinnä kenkäkorotukset vuosien varrella. Eli hän on ollut se, jolta olen saanut viestejä siitä, että kenkä on valmis noudettavaksi (kun jossain vaiheessa rupesin käyttämään kenkäkorotuksiin Respectan palveluita suutareiden sijasta).

Riisuin kenkäni ja sukkani ja sitten nämä kaksi tyyppiä tarkastelivat jalkojani. Tai lähinnä hän, jonka olin tavannut aiemmin briiffasi mistä kyse sille uudelle tyypille ja oli sitten enemmän taka-alalla kommentoiden välillä jotain. Mutta uus tyyppi (the kenkätohtori) kyseli jotain, mittaili ja kokeili (en keksi parempaa sanaa, vääntelykään ei olisi oikea) jalkaterääni. Hän myös kertoi jotain kengistä ylipäänsä ja jalan toimimisesta, siis askelluksesta.

Minulle selvisi muun muassa, että oikea pottuvarpaani ei tee töitään eli ei auta askeltamisessa / kävelyssä ja ne muut varpaat yrittävät tehdä hommat pottuvarpaankin edestä. Huono vaan kun ne muut varpaat ovat sellaisia käppyriä pikkuvarpaita ns vasaravarpaita. Ei mitään mielikuvaa, että onko mun varpaat aina olleet sellaiset? Kun tuntuu että ovat, aina kait jalka on tuolta näyttänyt kuin on - mutta onko? Onko ne pikkuvarpaat vaan tehneet niin hulluna varpaille tarkoitettuja hommia että ovat jossain vaiheessa menneet tyhmästi koukkuun?

Oli sitten puhetta, että kenkiin, jotka tuolta joskus saan, että sinne tehdään sellainen ominaisuus, että pottuvarpaan kohdalle jätetään tyhjää. Että jos se auttaisi laskemaan varvasta alaspäin. Luultavasti ei auta -kuulemma- mutta että ainakin tätä voidaan kokeilla.

Myös siitä he puhuivat, että joillekin mun jalan ominaisuuksille ei vaan voi mitään. Mutta että hyvillä / mulle sopivilla kengillä voitaisiin välttää ettei myöhemminkään tulisi enemmän ongelmia.

Onneksi hekin olivat nyt sitä mieltä, että mulle ei kannata tehdä sellaisia kenkiä missä kaikki jalkani kummallisuudet mitattaisiin ja kenkä tehtäisiin muotoutumaan just siihen. Kun sellaiset mulla on (ollut) enkä niistä ole tykännyt.

Mutta se mistä oli puhe, oli sellainen seikka, liittyen ylipäänsä kenkiin että niissä on joku juttu millä pyritään ylipäänsä siihen että ne tukisivat oikealla tavalla ihmisten askellusta / seisomista jne. Että sille on syynsä miks ylipäänsä kengillä yleensä on tietynlainen muoto. Mutta kun mä laitan normikengän jalkaan niin mun jalassa ne askellusta tukevat seikat ovat ihan väärässä kohdassa ja menevät näin ollen hukkaan. Ja kun mä muutenkin kävelen / seison / astun miten sattuu niin se että kengänominaisuudet eivät tee sitä mitä niiden kuuluisi tehdä, niin se ei ole hyvä juttu. Tähän on muun muassa syynä se, että kaikki mun kengät ovat kompromisseja; yleensä liian isoja.
Ja tämä voi hyvin pitkälti vaikuttaa siihen miksi jalkapöytä / jalka ylipäänsä kipeytyy [tätä asiaa olen miettinyt viime aikoina, että mikä on kipua ja mikä muuta epämukavaa tunnetta, kun aiemmin jossain postauksessa mainitsin, että mulla tulee syystä x selkä/lonkkakipua ja syystä y jalkapöytä kipua. Mutta sitten on myös sellainen jäytävä tunne "kipu" mille olen viikkoja yrittänyt keksiä kuvaavaa termiä mutten pääse asiassa puusta pitkälle. Kun se "kipu" tuntuu sekä jalkaterässä että hyvin selvästi niissä arpi kohdissa kuin myös ihan koko jalassa. Mutta tätä en oikeastaan koskaan kerro noille kenkätohtoreille ja muille vastaaville, koska a)en osaa selittää asiaa järkevästi b)minkäpä ne sille voisivat. Mutta tämän siis mainitsen tässä yhteydessä lähinnä siksi koska jalkasäryt eivät ole mitenkään yksoikoisia, että jos a niin b].

Taisipa olla niin, että nyt mulle tilatut kengät olivat kokoa 33 ja 37. Aluksi kengät tuntuivat melko kummallisilta kun ne olivat niin tiiviit, kun olen vuosia käyttänyt liian isoja kenkiä. Kenkätohtori tilaa ne kengät jostain ja tekee sitten itse oikean jalan kenkään korotuksen. Kengät saisin nopeammin jos olisin tilannut ne valmiiksi korotettuina, mutta hän selitti eri tapoja tehdä korotukset ja kuulosti siltä, että paras on se tapa millä hän tekee. Joten muutama viikko sinne tai tänne ei tunnu tässä kohdin missään kun saatiin homma aluilleen.

Kokeilin siis yhtä kenkämallia, jonka jälkeen siirryttiin ulkonäköseikkoihin. Ja lopulta päädyin siihen, että ei tilata ihan sitä kenkää mitä kokeilin vaan joku toinen nilkkuri. Nyt tilaukseen lähteneet kengät olivat siis talvikengät. Talvikengät siksi, jotta pitäisi niitä, niistä saataisiin pian käyttökokemuksia ja seuraaviin tehdään jotain muutoksia jos on tarve. Siis esim tuolle pottuvarvas asialle. Plus mukaan saan irrotettavan erikoispohjallisen, jos se tuntuu huonolta (en muista mitä erikoisominaisuuksia siihen tulee) niin jatkossa sellaisia ei mulle kannata tehdä.

Kysyin siltä -tai niiltä- sitä kenkäasiaa, että mikä tässä nyt ylipäänsä on pitkäntähtäimensuunnitelma, että saanko nyt yhdet / jotkut kengät ja that's it vai saanko joskus tulevaisuudessakin kenkiä. Asiaan en sinällään saanut mitään täydellistä vastausta. Mutta sitä mieltä olivat he, että nyt on kerrallaan ihan turha teettää/tehdä mulle esim kaksia kenkiä (kesä- ja talvikenkiä) ja sitten havaita että ne eivät olekaan mulle hyvät. Eli parempi niin, että tehdään nyt talvikengät kun on talvi ja sitten muutaman kuukauden päästä (kun olen saanut kengät niin siitä pari-kolme kuukautta) niin otan yhteyttä heihin ja kerron kokemukset noista kengistä ja sitten tilataan/tehdään seuraavat (eli kesäkengät). Kuulostipa harvinaisen fiksulta toiminnalta :-)

Sitä he tuntuivat korostavan, että aikuisille ei ole niin yksinkertaista myöntää näitä kenkälupia. Kun on kiristetty sitä tätä ja tuota (kriteerejä), mutta kun minulla jalat on mitä on (kampura, eri kokoiset jne) niin minä nyt sitten olen oikeutettu näihin tohveleihin. Plus että ne tohvelit tulevat kuitenkin halvemmaksi kuin erikoissairaanhoito tulisi. Jos siis jalkaa ruvettaisiin uudestaan operoimaan. Ihan hiljaa tähän blogiin nyt vain kirjoitan, että enpä ole koskaan aikuisiällä edes harkinnut että veisin koipeni uudestaan leikeltäväksi. Voi olla, hyvinkin paljon mahdollista, että nykylääketieteellä olisi kyvyt ja taidot tehdä ties mitä parannuksia jalkaani. Mutta olisiko se silti sen vaivan väärtiä? Ihan hyvinhän sitä on tähänkin asti saatu porskutettua. Sitä paitsi olen siihen ja sen oikkuihin niin tottunut että en muuta osaisi kuvitellakaan.

Niin. Ne tilatut tohvelit. Minulta tiedusteltiin kenkäsisuksen materiaalia (nahka, turkki, ... en ottanut niistä kumpaakaan vaan samankaltaisen kuin nykyisissä kengissä on, mutta en nyt muista sen termiä), kenkien väriä, millaisen pohjan haluan kengille (nyt ehkä osuin paremmin siihen mitä haluan kuin mitä edellisten erikoistalvikenkien tilauksessa - ne ns Pellet, joista löytyy juttua jostain päin blogia) ja sitä miten kengät suljetaan. Tyyliin nauhat, vetoketju ... Noh, enköhän sitten tilannut jotkut vaijeritossut. Siis jokin nappi jota pyöritetään millä kengät kiristyvät. Jännä nähdä osaanko käyttää niitä kenkiä :-D

ks 81 ja 82 / 18

Kävin keskiviikkona ja eilen salilla.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Bonusaika

Mun mussukat kotipihalla 21.12.18 💕
Vaikka Nemin keskiviikkoinen ell käynti oli vain hammaslääkäri, niin silti olin henkisesti varautunut pahimpaan. Että jos koira ei kestäkään nukutusta tai jos sieltä jotain pahaa paljastuisi, niin se olisi sitten (ehkä) siinä. Pahin säikäytys Nemin kanssa oli silloin kun siltä leikattiin muutama vuosi sitten takapuolesta se patti ja piti odottaa pari viikkoa tuloksia, että oliko patti hyvis vai pahis.

Vanhan koiran kanssa ei voi tietää milloin on se viimeinen päivä muttei voi kuitenkaan elää varpaillaan. Sama toki pätee nuorempiinkin; aina välillä ajattelen Kikin (joskus elämää haittaavaa) nivelrikkoa ja yritän nauttia näistä kahdesta -  ja koiraelämän kiemuroista niiden kanssa - niin kauan kuin voin.

Vähemmän siirappisena lopetuksena tälle raapsutukselle valokuvauskommentti, eli kaverukset pysyvät jo vähän paremmin viekukkain paikallaan jotta voin ottaa niistä räpsyjä. Ja nyt olin laittanut aukon niin, että molemmat ovat kohtuullisen tarkkoina. Sitä en vain tunnu oppivan, että koirat mahtuisivat kokonaan kuvaan (kun tassut jäivät kuvan ulkopuolelle). Yksin kun kuvaa, käskyttää, säätää, pitää namia jne niin alkaa olla liikaa asioita mitä muistaa ... 😅 Tämä on otettu sillä uudella kameralla (a900) ja kiinteällä putkella (50mm 1.7).
Meinasin ensin ottaa joulutervehdyskuvan, mutta Kiki kilahti tonttulakista ... ei mitään toiveita ollut saada sitä pysymään paikoillaan.


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Nemin hampilekurivisiitti

Tänään se sitten oli. Se odotettu ja emmitty hammaslääkärivisiitti. Kannattaako hampaita poistattaa? Voiko noin vanhaa (viikon päästä 13v9kk) koiraa nukuttaa leikkaukseen?

Ilmoittautumisen yhteydessä Nemi kävi puntarilla, ilman valjaita remmiä yms vermeitä se painoi tasan 14 kg.



Eläinlääkäri (Anu Tulokas, eli sama kuin reilu kk sitten Herttaisessa) kuunteli Nemin sydämen ja tuikkasi sitten koiralle rauhoitettavat ja eipä aikaakaan kun koira simahti. Juteltiin siinä sitten hetki ennen kuin jätettiin koira operoitavaksi ja lähdettiin käymään kaupungilla sushilla ja käyttämässä Kikiä lenkillä. Koska veriarvot oli tsekattu Herttaisessa viime käynnillä ja koska ell on töissä sielläkin niin se pääsi kurkkimaan arvot ettei niissä ollut mitään häikkää / estettä hammasoperaatiolle. Verta ei siis tutkittu tänään.

Tultiin takaisin Kamuun hieman ennen kuutta ja ooteltiin puolisen tuntia ennen kuin ell tuli kertomaan meille missä mennään, saatiin kotiutusohjeita yms, maksettiin ja Eetu kantoi Nemin autoon. Autoon oli aseltu viltti valmiiksi takapenkille ja mä matkustin takapenkillä levottoman Nemin seurana.

Kun tultiin kotiin niin Nemi kävi tienvarressa pissalla ja paineli sitten tukkaputkella keittiöön; iltaruoka oli jäänyt saamatta. No, eipä se saanut sittenkään ruokaansa kun oletin koiran hyytyvän eteiseen heti kotiin päästyään. Ja kissanvillat, ruokaahan se on kerjännyt ja reippaasti jolkotellut pitkin asuntoa. Kikihän pursusi energiaa kun tultiin kotiin ja on esitellyt aarteitaan (tuonut mulle villasukkia ja ties mitä) ja samaan aikaan Nemi istui mun edessä "mä osallistun kans tempputuokioon" (voi rakkaus mikä mummokoira). On se sitten hieman sapuskaa illan aikana saanut kun on ollut niin pirteä ... ja nälkäinen eikä yhtään pahoinvoivan oloinen.

Ell:ltä saadussa paperissa lukee tällaisia asioita:

"Diagnoosi: traumaattinen hammasmurtuma, hampaan poisto 108 (oikea yläP4) ja 202 (vasen ylä12)

Nemin pahiten lohjenneet hampaat ja hammaskivet poistettiin. Poistetun ison etuposkihampaan juuret olivat palasina ja niiden ympärillä oli haisevaa tulehdusta. Toisella puolella sama hammas on lievemmin lohjennut. Sen poistotarve voi tulla ajankohtaiseksi koska tahansa, mutta röntgenkuvassa juuret olivat normaalit, eikä tulehdukseen viittaavaa luun harventumista näkynyt. 

Nyt lääkitykset oheisin ohjein. Ikenet paranevat viikossa-parissa. Ottakaa yhteyttä jos näin ei käy"

"Clavaseptin. Tästä illasta tai huomisaamusta alkaen 1½ tabl. 2 kertaa vuorokaudessa 10 päivän ajan. Annetaan mieluiten ruuan yhteydessä. Tabletin saa tarvittaessa murskata. Antibiootti. 

Canicaral vet. Huomisesta alkaen kipuun tarvittaessa 3/4 tabl. 1-2 kertaa vuorokaudessa."

Sitä toisen puolen lohjennutta hammasta ei poistettu tänään sen takia kun tuossa suunnitellussa parin hampaan poistossakin jo meni kauan aikaa ts oli kuulemma jo kiire herätellä mummokoira (verenpaineet alkoivat laskemaan). Oli kyllä ollut puhetta, että moneen kertaan ei ehkä lähdetä hampaita operoittamaan, että kaikki kerralla pois jos löytyy parin hampaan lisäksi muita mörköhampaita. Mutta ei tietenkään niin, että leikittäs koiran hengellä. Pitää seurailla siis tilannetta, jos lohjennut hammas ei ala oireilemaan (kehitä pattia, vaikuta hirmu kipeältä tms) niin sille ei tarvinne tehdä mitään.

Ainiin. Operaatio maksoi 470,18 €

ps. pylly/anaalit tsekattiin samalla, siellä ei ollut "mitään hätää" (ts hoidon tarvetta) :-)

tiistai 18. joulukuuta 2018

Shop shoppaile


Ohjelmassa on lähiaikoina pakkorakoshoppailut. Eli perinteinen "tuhlaa vuoden aikana tienatut etusetelit". Tällä kertaa läjässä on myös Kikin kasvattajaltaan saama lahjakortti, jolla en vieläkään ole hakenut koiralle valioitumislahjaa/lelua ... Onneksi lahjakortti on edelleen voimassa (Kiki sai sen siis keväällä postitse kun valioitui :-)). Tästä syystä en panostanut Messarishoppailuihin, vaikka siellä varmasti oli extrahyviä tarjouksia. Kun nuo eivät tarvitse uusia valjaita, pantoja, hihnoja, makuualustoja, takkeja, vilttejä, leluja enkä minä ties mitä reenivempeleitä. Mutta, joululahjoja ne tarvitsevat - tietysti ;-) Ja herkkuja menee toki aina.
Tai no, voi olla että ostan uuden/toisen flexin, kun aina välillä olisi tarvetta yhtäaikaa flexille (se on oikeasti ihan kätevä vekotin aina välillä).

Extempore reissu

Olen jo vuosia miettinyt, että joskus Messarissa voisi käydä ihan vaan turistina. Mutta kun vaivalloista matkustaa (millä mennä, milloin mennä), missä olla yötä, kenen kanssa mennä. Onko järkeä? Kannattaako The näyttelyihin mennä ilman koiria? Kuinka paljon harmittaa kun näkee osallistuvat koirat, kun omat eivät ole mukana?

No viimeiseen kysymykseen vastauksena on, että eipä harmittanut kyllä tippaakaan :-) Vaikka veteraaneja ei ollut ilmoittautunut ainuttakaan. Mutta ehkei Nemin paikka ole enää näyttelyissä. Ainakaan noin isoissa ja noin kaukana (reissaaminen, pitkä päivä näytelmäpaikalla jne). Enkä mä näillä näppäimin Kikiäkään haluaisi pitkää päivää pitää noissa olosuhteissa.

Vatuloin, pähkäsin ja jahkasin lähtemistäni pitkään. Surffailin erilaisia matkustusvariaatioita. Lopulta asia ratkesi edukseni sillä, kun kaveri innostui lähtemään myös - tai oli tahollaan miettinyt samaa asiaa. Näinpä ollen hyppäsimme perjantai-iltana Oulusta junaan ja matkasimme makuuvaunussa Pasilaan, jossa olimme ~vartin yli kuusi lauantaiaamuna.


Pasilaan päästyämme emme suinkaan kipittäneet heti kolkuttelemaan Messukeskuksen ovia, vaan suuntasimme toiseen suuntaan - lähellä olevaan hotelliin syömään kunnon aamupala 😛 Kun mahassa oli riittävästi apetta tallustelimme Messariin, jossa kävelimme suorinta tietä paraatisaliin. Ts sinne missä isot kehät pyörisivät loppu päivästä. Nyt tosin estradilla olivat koiratanssijat, koska Koiramessuilla ei ollut pelkästään koiranäyttely, rotuesittelykopit, shoppailualue ja n kappaletta harraste-esittelyä vaan siellä oli myös koiratanssin pohjoismaiden mestaruuskilpailut.

Jos joku olisi minulle aiemmin sanonut, että matkustan Messariin ja vietän puolet siellä olo ajastani koiratanssikisoja katsellen, niin en olisi ottanut moista hölpötystä kuuleviin korviini 😅 Mutta se oli itseasiassa varsin viihdyttävää. Hieman ennen lauantain esitysten loppua käväisin hetken "toisella puolen" eli poissa katsomosta, mutta totesin, että katsomossa hyvässä seurassa istuskelu, kisojen katselu ja räpsintä oli itseasiassa hauskempaa kuin näyttelykehien välissä (yksin) kuljeskelu.

Pitkän arvonnan seurauksena otin reissulle mukaan sen uuden kameran ja uuden putken. Uuden kameran siksi kun siinä on paremmat ISOjen säätömahdollisuudet ja sen putken siksi kun siinä on paras valovoima. Tosin se oli töppöputki eli ei zoomia lainkaan (50 mm 1.7). Sisätilaräpsyiksi ja mun otoksiksi olin kuviin ihan tyytyväinen vaikkei niitä voi kovasti rajata ja iso ISOn käyttö toki näkyy kuvissa, mutta elämä on.


(Kikin kasvattaja) Merja ja Epe (Kikin veli) esiintyivät tanssikisojen väliajalla 💖


Lisää koiratanssikuvia

Kun tanssit olivat ohi niin siirryin odottamaan ruotsinlapinkoirakehän alkamista. Tapasin pitkästä aikaa Cattlinin (Nemin kasvattajan, joka oli tullut Helsinkiin parin rlkn:n ja slk:n kanssa) 😊
Ruotsinlapinkoiria oli ilmoitettu yhdeksän, joista yksi ei esiintynyt lauantaina. Napsin rlk:stakin joitain kuvia.

Ihan pakko mainita tähän väliin, että Cattlinin (oma kasvatti ja oma koira) suomenlapinkoirauros oli sunnuntaina ROP - suomenlappareita oli Voittajanäyttelyyn ilmoitettu yli yhdeksänkymmentä. Olin (ja olen) kyllä superonnellinen Cattlinin puolesta 😍



Sjaunjas Pixi oli molempina päivinä rop

Ruotsinlapinkoirien esiintymisen jälkeen menin Messarissa tapaamani ystävän kanssa kahville ja kiertelemään ostoskojuja (ostamatta juurikaan mitään).



Sitten tapasin taas reissuseuralaiseni, jonka kanssa shoppailin hieman lisää (muun muassa junaeväät) ja lopulta oli aika tallustaa takaisin asemalle. Hyvässä seurassa matka taittui mukavasti ja eipä aikaakaan kun olimme (puolilta öin) takaisin Oulussa jossa Eetu, Kiki ja Nemi olivat minua asemalla vastassa 😃

Rallytokon alkeet, käytäntö osa3

Viikko sitten kävin Kikin kanssa rallytokon alkeiskurssin (meidän) viimeisellä tunnilla. Homma ei mennyt alkuunkaan putkeen. Oli tarkoitus reenata pieniä ratapätkiä. Jotenkin semisti sain pari kylttiä tehtyä ja sitten Kikin nenä eksytyi maahan (ts lattiaan) jossa se sitten viihtyikin. Mun mukana olleet (olikohan kolmia erilaisia) namit eivät koiraa juurikaan kiinnostaneet. Kertaalleen kannoin koiran häkkiin kesken harjoituksen kun ... sitä ei vaan napannut ja en tod tykkää/halua houkutella sitä reenimään; varsinkaan namilla josta se ei ole kiinnostunut. Lopputunnista kouluttaja antoi pari frolic palasta ja ne sitten olivatkin tosi jees - joten hetken aikaa Kiki oli innostunut.

Lopputunnista Katja kertoi jotain rallysääntöjä ja Kiki oli hysteerinen. Huusi siis. Jälkeenpäin tietysti tajusin, että mun ois pitänyt viedä koira autoon siinä vaiheessa kun lopetettiin reeniminen ... mutta kun luulin saavani koiran rauhoittumaan sinne häkkiin (kuten yleensä). Mutta nyt Kiki ottikin ahdistusta ulkoa kuuluvista äänistä (seuraavan ryhmän koirat melusivat ulkona).

perjantai 14. joulukuuta 2018

Omatoimitreenit viikolla 50

Tällä viikolla olen tehnyt likkojen kanssa kaksi aamukeikkaa Haukkikselle okk:n halliin. Ennen halleilua on käyty kunnon lenkit Hiirosen urheilupuistossa.

Tiistaina oli mukana tonnikalanameja ja Nemi tarjoili mulle parastaan; tokoseuraamista siis. Taidettiin me jotain muitakin tok juttuja tehdä kuin seuruuta. Kikin kanssakin tehtiin jotain temppusia tuolloin, mutten enää muista mitä. Sen toki muistaisin jos olisi tapahtunut jotain tramaattista (pelkoja tms).

Tänään Nemi teki siivekkeen kiertoa ns tarjoamisagia ja hieman rallytokoa. Kikin kanssa tehtiin rallya, koiratanssitemppusia ja tunnaria. Kiki oli ihan pähkinöinä 💙



ks 80/18

Kävin tänään kuntoilemassa.

hk 29/18

Kampasin eilen Kikiä ja mietin, että onpa onni ettei se ole menossa Messariin ;-)

torstai 13. joulukuuta 2018

hn 39/18 (ja muita Nemi juttuja)

Kampasin toissapäivänä Nemiä, ja päätin -jos muistan vaan- että hetkeen aikaan en harjaile siltä muuta kuin kauluri- ja housukarvoja. Joo, sillä lähtee karvaa myös kyljistä, selästä jne kun sitä kampaa, mutta niin kauan kuin ei mitään mahdotonta tilannetta sillä seudulla ole, niin turha mun siltä koko turkkia päältä kiskoa. Nemillä näet ei ole läskejä mitkä sitä lämmittäisivät.

Josta päästään seuraavaan asiaan, eli harkinnassa on Nemin ruokavalion muovaaminen, kun koira on niin laiha. Vaikka se syö 2½ kertaa päivässä ns oikean ruuan ja lukemattomia erilaisia väliherkkuja ties mistä syystä. Eilen se muuten yritti väenvängällä syödä Kikin lattialle silppuaman nenäliinan. En vaan vielä oikein tiedä miten ruokavaliota muokkaisin, lopputuote ei saa kauheasti muuttua (tavaraa pitää tulla ja se ei saa olla liian löysää; eikä toki liian kovaakaan).

Pari päivää sitten Nemi ei kakannut koko päivänä. Reilun kymmenen vuotta elämästään Nemi oli koira joka meni kakalle kun sen käski. Enää se ei toimi niin. Plus lumi tuntuu haittaavan sen tarpeiden tekoa, jos on liikaa lunta minne uppoaa niin on hankalaa. Plus Nemin koordinaatio ei riitä ts sillä ei ole enää joko uskoa itseensä tai oikeasti voimia hyppiä mihin vaan tai se ei näe kunnolla tai joku muu juttu, mutta se ei loiki ojiin tai pientareille tai kinosten päälle tai minne vaan enää niin kuin ennen. Joku päivä takaperin se jopa vähän "nolona" kakkasi pyörätien sivuun vaikka selvästi olisi tahtonut normaaliin tapaansa mennä niin pitkälle kuin hihna yltää (jonnekin puskikkoon).

Ja sitten. Tässä eräänä iltana koira empi takapihalla iltapissalle menoa kun takapihan kuistin ja piha-alueen rajalla oli pienen pieni lumitönkäre ja koira oli siinä kuistin puolella, että miten se pääsee siitä "kummusta" yli. Voi mun pientä mummokoiraa. Rohkaisin sitä sitten muutamaan otteeseen ne lopulta koira käveli ihan hyvin siitä yli. Mutta olihan se tosi raasu. Seuraavana päivänä kävin polkemassa sen "kummun" linttanaksi.

tiistai 11. joulukuuta 2018

Blondi kuntosalilla

Rehvakkaan reippaasti ajelin koirien aamureenin jälkeen kuntosalille. Menin ovesta sisälle, riisuin kengät eteiseen (ihmettelin kymmeniä autoja parkkipaikalla, mutta onnekseni ne olivat suurimmaksi osaksi jumppaajia, joten kuntosalin puolella ei olisi suurta ruuhkaa). Menin pukuhuoneeseen, riisuin takkini ja avasin kassini. Miksi se tuntui kosteammalta kuin yleensä?

Joop, vesipullosta 2/3 oli jossain muualla kuin silloin kun lähdin kotoa. Toisinsanoen saleiluvaatteet sen verran märät, että en kiskonut niitä päälleni. Sen sijaan heitin takin niskaan, eteisessä kengät takaisin jalkaan ja liukenin paikalta. Jospa kuntoilun sijasta söisinkin suklaata ja katsoisin tv:stä Greyn anatomiaa :-D
Ostettiin joitain viikkoja sitten uusi tv ja tultiin nykyaikaan, eli tv yhdistyy langattomaan verkkoon ja päästään Canalin verkkotarjontaankin käsiksi, joten tv-sarjoja voi nykyisin ahmia myös sitä kautta 💖

maanantai 10. joulukuuta 2018

Rallytokon alkeet, käytäntö osa2

Ne toiset rallyreenit, jotka olivat puoltoista viikkoa sitten. Siellä harjoiteltiin ne loput alokasluokan kyltit. Kiki ei ehkä ollut ihan niin tättähääränä menossa halliin /tekemässä asioita kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta toisaalta se ei myöskään säikkynyt mitään. Ja oli siis ihan ok reipas (muttei ylivireinen). Ekalla kerralla tehtiin temppusia väliajoilla, mutta tällä kertaa joko tuuppasin Kikin häkkiin (no en töninyt vaan käskin sen sinne ;-)) tai se jopa meni sinne oma-aloitteisesti :-)

Ihan kivat reenit olivat ne.

Tässä kurssin aikana on sitten kotona reenitty jotain juttuja. Se eteenistuminenkin alkaa sujumaan jo hieman paremmin kuin aiemmin (Kiki ei heti pakita ns luopuen poispäin minusta). Mutta ralleilu vaatii kyllä paljon malttia; ehkä meiltä molemmilta. Kun kaikki ne sellaiset askeleita eteen tai taakse ja koiran pitää istua ja ottaa askel tai pari niin ovat Kikin mielestä ihan liian hidastemposia, plus itsellä on ehkä opettelua siinä että puhun koiralle tarpeeksi (tarpeellisia asioita) mutten kuitenkaan liikaa lörpöttele.

Kurssia on enää jäljellä yksi kerta, tämän viikon keskiviikkona. Ts olisi kaksi kertaa, mutta viimeiselle kerralle ei päästä kun on se Nemin hammasoperaatio. Jatkokurssi taisi olla täynnä jo ennen kuin tämä alkeiskurssi alkoi, joten ihan heti joulun jälkeen ei jatketa ralleja - ryhmässä ainakaan - mutta kyllä mulla on suunnitelmissa myöhemmin talvella / keväämmällä ilmoittaa Kiki  taas rallattelemaan.

ks 78 ja 79/18

Kävin sekä torstaina että sunnuntaina salilla.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Valokuvausharjoituksia Koitelissa


Nemin kanssa. Kotia kun tulin niin tajusin mitä ainakin olisi pitänyt säätää (aukkoa), mutta enpä sitten säätänyt kun luulin laittaneeni asetukset autolla kohilleen ettei tarvi sormet kylminä sitä alkaa miettimään, mutta eipä se sitten ihan noin toiminutkaan. Ihan semijees räpsyjä näistä kait silti tuli ...

Kiki juoksi Eetun kanssa Koiteliin ja pääsi (Kiki siis) autolla takaisin kotiin. Kiki juoksi myös muutama päivä sitten Eetun kanssa "mansikkamaanlenkin" eli jotain kaks ja puol kilsaa. Koiteliin on meiltä matkaa noin 4 km.


Joo, ois voinu rajata ettei remmi näy, mutta enpä nyt jaksa... Kivempi tuo tausta kun näkyy enemmän :-)

Nämä eka ja vika kuva ovat eri kuvia ... :-D

Hyötykoira

Koirien takapihalla käyttäminen on nykyisin välillä hankalaa; varsinkin iltapissalla kun
a)on hämärää eikä näe joka kolkkaan ja nurkkaan pihalla
b)kello voi olla vaikka mitä niin ei kehtaa kauhian kovasti karjua

Karjua mitä? No Nemiä takaisin sisälle. Voi olla ettei se ole kaukanakaan, mutta se ei vaan kuule/hoksaa/välitä, että sitä yritän kutsua takaisin sisälle.

Eilen sitten eka kerran välähti ja pyysin Kikiä hakemaan Nemin, ja Kikihän teki työtä käskettyä :-)


Kiki 06.12 (sony a55)

Nemi 07.12 (sony a900)

perjantai 7. joulukuuta 2018

Jatkoa seuraa?

Ilmoitin Kikin koiratanssin jatkokurssille 😅👀

Kurssi on tammi-maaliskuussa.
Laitoin ajat lilalla tuohon oikealle kalenteriin (kun ei ole vielä varmaa mahduttiinko/päästiinkö kurssille).

tiistai 4. joulukuuta 2018

Pari lenkkiä

Jäänyt mainitsematta, että Kiki juoksutti Eetua viikko sitten sunnuntaina ~7km ja tänään töiden jälkeen reilun 8 km.

Hampiaika

Varasin Nemille hammaslääkäriajan: 19.12.

Mikä myös tarkoittaa sitä, että Kikillä jää viimeinen kerta rallyn alkeiskurssista käymättä. Jos haluat ostaa ko tunnin niin laita viestiä (face yv tai sposti kaisa (at) ruotsinlapinkoirat piste com)

edit. Olipas tehokas Kisman kurssituntienmyyntiryhmä, kun se tunti meni jo :-o

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Omatoimireenit viikolla 48

Tällä viikolla käytiin vain kerran Okk:n hallilla ja harkattiin tällä kertaa nosea. Lenkitin ensin koirat, sitten kävin tekemässä halliin (oltiin tällä kertaa ykköskentällä) piilot ja sitten käytin koirat yksitellen reenimässä. Nemin alku oli todella lupaava, kaksi ekaa se haki "tosta noin vaan" mutta sitten alkoi protestoimaan eikä "loppu rata" onnistunut ollenkaan. Sen etsintämotivaatio ei taida olla mitenkään hirmu hyvä, vaikka eipä siihen ole sen kanssa niin panostettukaan. Pari toistoa nenäreenissä oli sille sen mielestä selvästi ihan tarpeeksi. Mitäpä mummoa sitten sen enempää reenaamisella "kiusaamaan" eli sen kanssa ei tod tarvi enää vaatia tämmösiä juttuja (enjaksaselittää, jos joku ymmärtää mut väärin niin se on voivoi).

Kikin kanssa yksi piilo (niitä oli yhteensä seitsemän) tuotti hieman hankaluuksia. Koira kyllä pyöri hajupilvessä muttei saanut tarkennettua tismalleen hajutipalle (a:n alla yks "rima/palkki"; ehkä puolen metrin korkeudella). Muutoin Kiki oli tosi taitava. Muutamalla hajulla sanoin vielä ekan löydön jälkeen "näytä" jolloin koira tökkäs hajua uudestaan kuonolla.

Koiruus oli ihan täpinöissään siis reenimisestä. Kun oltiin harkkailemassa niin ykköskentälle tuli joku reenimään jotain mutta sen tekemiset eivät häirinneet Kikiä. Jätin koiran seinäkoukkuun kiinni siks aikaa kun kävin keräämässä eucahajut pois ja Kiki ei ollut moksiskaan yksinjätöstä (ei edes haukkunut). Kun olin kerännyt reenimme pois niin Kiki olisi selvästi halunnut vielä touhuta jotain, muttei kuitenkaan jääty temppuilemaan mitään.

Lunta

Perjantai iltana oli ihan järjettömän kuraista, mutta lauantain satoikin koko päivän jotain valkoista ...

Nemi 13v 8kk 💗





Eilen illalla kun käytettiin koiria lenkillä niin Kiki oli niin hassu, kun se kulki pitkän matkaa kahdella tassulla kun se oli seota onnesta kun oli tullut talvi yhdessä päivässä. Se on kyllä koira mikä elää hetkessä ja näyttää suuresti tunteensa (suuntaan jos toiseenkin).

ks 76 ja 77 / 18

Kävin sekä torstaina että tänään salilla.

hn 38/18

Kampasin Nemiä alkuviikosta ihan urakalla; pari tuntia siinä operaatiossa taisi mennä.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Rallytokon alkeet, käytäntö osa1

Mitä mä nyt voin sanoa rallyreeneistä kun olen parjannut lajia vuosikausia? 😂
Koska päätin antaa lajille mahdollisuuden ja piiiitkän empimisen jälkeen tosiaan ilmoitin Kikin rallykurssille, niin yritän pitää mieleni avoimena (ja kaikenlaiset sammakot ja muut mölyt mahassani niin tunneilla kuin täällä blogissakin; ne muut kurssilaiset -samoin kuin Kikikin- ansaitsevat positiivisen harrastuskokemuksen).

Ensimmäiselle rallytunnille Kiki oli menossa innokkaasti. Kiinnostui uusista reenikavereistaan ja tekemisestä eikä meinannut housuissaan pysyä kun ei ihan kokoaikaa tapahtunut jotain. Rauhoittuminen, mikä rauhoittuminen?!?! Mutta ihanaa että virettä ja tekemisenpaloa löytyi ❤

Tunnilla harjoiteltiin alokasluokan kylttejä, aika monta kylttiä ehdittiin käydä läpi. Ne olivat enimmäkseen meille helppoja, kun on tehty jos jonkinlaista käännöstä, kontaktikävelyä yms temppusta. Vaikein oli varmaankin edessä istuminen muttei sekään niin vaikea kuin pelkäsin. En alkanut siihen vielä opettamaan mitään erillistä käskyä. Saksalainen (käännös, ei se aksajuttu) sujui yllättävän hyvin, toki sitä oltiin kokeiltu itseksemme jo ennen tuntiakin. Ainiin, sivuaskel oli myös hieaman hankala - sivuaskelseuraamista en ole Kikin kanssa juurikaan reeninyt. Tunnin lopussa tehtiin vielä ufoa (tasapainoalustalla pyörimistä) mitä on Kikin kanssa tehty paljon. Siinä voitaisiin reeniä enemmän "väärään suuntaan" pyörimistä mikä on heikommalla osaamisella. Ne törppöjen pujottelut sujuivat Kikin kanssa kivasti, jos sen ote herppaantui hetkeksi niin hihna ei kuitenkaan kiristynyt ja sain höpötykselläni Kikin takaisin kontaktiin.

Välillä pidettiin pissatauko. Eli aivojen tuuletus ruohonkorsia haistelemalla.

Ainiin. Se täytyy vielä mainita, että ainakin tämä Kikin ensikosketus rallyyn tuntui ... helpommalta kuin Nemin rallytunnit. Nemi ei jotenkin yhtään taipunut ko lajiin vaan kyseenalaisti kokoajan tekemistä, Kikille rallytemput ovat temppuja siinä missä muutkin temppuset ja ainakin nyt vaikutti siltä että se tekee niitä mielellään. (vaikea selittää, mutta rallytunnit viime talvena Nemin kanssa olivat melkoisen takkuisia Kikin tekemiseen verrattuna)

Jossain kohdin tuntia, olisikohan 85% tunnista jo kulunut, kuului jotain kolinaa hallin toiselta puolen. Luulen että berni törmäsi rallykyltteihin tms. Josta Kiki otti hieman ahdistusta. Eli sen vire laski selvästi ja sen jälkeen sitä piti hieman houkutella / innostaa tekemään. Koira ei ollut täysin maansamyynyt mutta tuttua ympäristön epäluuloista vilkuilua ilmeni.
Tästä heräsi myöhemmin pari ajatusta. Jos muistelen esim Nemin aksareenejä niin eihän se ikinä jaksanut koko tuntia painaa samalla vauhdilla kuin alussa, eli vire laski aina. Koira nyt ei koskaan pelännyt reeneissä eikä samalla tavalla ollut ahdistunut kuin Kiki on. Mutta ei sekään (Merrillä varmaan sama, mutta sen reeneistä nyt vaan on ylipitkä aika) koko tuntia ollut sataprosenttisesti tekemässä.

Joku fiksu varmaan toteaisi, että lopeta tunti/tekeminen ennen notkahdusta. Mutta mistä tietää milloin tulee notkahdus? Plus jotenkin ohjatuilla tunneilla en muka raski tehdä niin. Vaikka ehkä se olisi viisasta, jos osaisi katsoa sen oikean hetken reenaamisen lopettamiseen. Omatoimireeneissä reeniaika on paljon lyhyempi kuin kursseilla. Toinen juttu tietty olisi se jos se koira osaisi rauhoittua välillä ... Kyllä mä nytkin siis taukoja pidin, muutakin kuin sen pihapissailun. Välillä Kiki oli häkissä ja välillä hengattiin muuten vaan, tosin Kiki ei ollut mitenkään kauheen rauhassa ... "mää tekisin tämmösen tempun, kato kato Kaisa, löysin sun pipon, kato osaan heitellä namirasiaa näääin korkeelle! Kato, kato, kato ku oon taitava!!!"

Namiraati (vol.1)



Voisi luulla, että koirille -etenkin ahneille koirille- kelpaisi nami kuin nami, mutta eihän se niin mene. Ajattelinkin kirjoitella silloin tällöin sanasen tai pari omien koirien namimieltymyksistä. Ajatus lähti oikeastaan siitä, kun Kikin mielestä ne namit mitä luulin tarjoavani sille The nameina eivät kelvanneet sille laisinkaan.

Ylläolevassa kuvassa on ensitestissä nuo HauHaun Lihakiekot, jotka osoittautuivat hyväksi ostokseksi. Ne ovat suoraan sopivan kokoisia, miellyttäviä käsitellä ja maistuvat kummallekin koiralle. Sitten on Pedigreen kuivia peruskoirankeksejä, mitkä jostain syystä ovat Nemin mielestä hurjan hyviä (ja kelpaavat myös Kikille). Lihakiekot sopivat reenaukseen, Biscrokit ovat enemmänkin sellaisia "välipalakeksejä" eli ei mitään pikanameja temppuja tehdessä. Keksejä saakin silloin tällöin koirien herkkuhyllyltä esim kynsienleikkuun palkaksi tms.

Taka-alalla on pahvilaatikossa Pedigreen lötköruokaa, jota olen käyttänyt ns loppupalkkana kilpailuissa koirille, se on oivallista hakureenipalkkana ja käytin sitä myös siihen, että sain Nemin syömään antibioottinsa vastikään.

Etualalla pussissa on Mushin jotain kanapaloja, jotka murenevat helposti - luulin niitä käteviksi reeninameiksi, mutta nämä ovat niitä mitkä eivät kelvanneet Kikille ollenkaan. Nemi niitä syö kyllä, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että "ei jatkoon".

maanantai 26. marraskuuta 2018

hk 28/18

Kampasin tänään Kikiä.

ks 75/18

Kävin eilen salilla.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Harrastushamsteri

Tänä vuonna olen osallistunut Kikin kanssa

  • bh-kurssille
  • tokokursseille
  • hakukurssille
  • jälkikurssille
  • lammaspaimennuksen viikonloppukurssille 
  • koiratanssikurssille
  • rallytokokurssille
Lisäksi ollaan reenattu noseworkkia, käyty näyttelyissä ja Kiki on käynyt Eetun kanssa juoksulenkeillä. (Kikin harrastusrepertuaariin kuuluu toki vielä agilityn alkeet lapsuusajoilta.)

Näistä lajeista bh/pk-tottis jäi puolitiehen Kikin hallipelkoilun takia. Aika näyttää jatketaanko vastaavanlaisten reenien parissa joskus tulevaisuudessa. Tokoa on tehty jonninverran vaihtelevasti kokoajan, mutta siihen on myös vaikuttanut nuo pelkojutut (ns isot liikkeet ovat edelleen pannassa kun en tiedä miten koira niihin suhtautuisi). 

Hakua tuli reenattua tänävuonna valitettavan vähän. Syitä on monia joita en nyt lähde erittelemään. Tykättäisiin lajista kyllä, Kiki erityisesti rakastaa hakuhommia. Toivottavasti ens vuosi on parempi sen lajin osalta. 

Jälkiä on tallattu kurssin jälkeenkin. Ehdottomasti Kikille mieluinen laji, joka pidetään mukana "ohjelmistossa" :-)

Paimentamassa on käyty kerran tuon viikonloppu kurssin jälkeen. Toiveissa on satunnaisesti pystyä jatkamaan tämänkin lajin parissa. Kiki tykkäsi hommasta ihan pipona :-)

Koiratanssikurssistakin tykättiin, Kiki on temppukoira. Itsellä ei riitä mielikuvitus a)keksiä opeteltavia temppuja b)kehitellä miten temppuja kannattaisi opettaa, joten kurssi oli tosi kiva ja hyvä. Mahdollisesti jollain tasolla jatketaan lajin parissa. Vääränlaiset biisit eivät saa "kahta vasentajalkaani" liikkumaan mihinkään suuntaan, joten lajin taiteellisuus saa esiintymiskammoisen jähmettymään ;-D 

Ja nyt ollaan sitten rallytokokurssilla (*silmienpyörittelyhymiö*). Vasta yksi reenikerta takana, joten mitään suurta syväanalyysia sen kummemmin lajista kuin jatkostamme lajin parissa en osaa vielä sanoa. Muuta kuin se, että kaikesta erilaisesta reenistä mitä pikkukoiran kanssa on jo ehditty tekemään niin on selvästi hyötyä tässä lajissa. 

***

Lappalaiskoira -ruotsinlapinkoira ainakin - on kyllä monipuolinen harrastuskaveri, jonka kanssa voi tehdä vaikka mitä. Ihan kaikkeen Kiki on lähtenyt innolla mukaan (pl satunnaiset pelkojutut, mutta niidenkin osalta syyllinen ei ole ollut se laji); jos minua kiinnostaa niin koiraakin kiinnostaa. Plus jotkut hommat ovat minusta huolimatta (en toki ole ollut norsunnaamanurinpäin missään reeneissä) koiran mielestä sikakivoja; erityismaininnan tässä saa paimennus, haku ja jälki. 

Jos olisi kovia kisatavoitteita niin ... ainahan sitä sanotaan, että helpommallakin voisi päästä. Siis jonkun muun yksilön / rodun kanssa. Kaikkien (rotujen/yksilöiden) kanssa sitä silti töitä pitää tehdä jos on jotain tavoitteita. Minullakin on tavoitteita ja jopa jonkinlainen suunnitelmakin siihen ;-) 
Mutta jos käy niin ettei päästä ihan sinne ... niin nautitaan silti matkasta sillä kyllähän mä sain just sitä mitä tilasin: mainion itseni aktivoijan, jonka kanssa voin risteillä koiraharrastusten parissa 💖

25.11









En tykkää syksystä kun yleensä syksyisin on paljon liukkautta, loskaa, vettä jään päällä, pimeää ja nuo kaikki yhdistettynä. Jalkoja pitää jännittää kun yrittää tasapainoilla siinä loskajäävesi-alustalla, joka yleensä on myös epätasainen. Tämä syksy on ollut, toistaiseksi, tosi jees. Väistämättä ne kakkakelit joskus tulevat, mutta mitä myöhemmin sen parempi. Plus onhan siinä edes pieni mahdollisuus että yhtäkkiä on talvi ja se kakkissyksy vaan jää välistä.