Bonusaika

Mun mussukat kotipihalla 21.12.18 💕

Vaikka Nemin keskiviikkoinen ell käynti oli vain hammaslääkäri, niin silti olin henkisesti varautunut pahimpaan. Että jos koira ei kestäkään nukutusta tai jos sieltä jotain pahaa paljastuisi, niin se olisi sitten (ehkä) siinä. Pahin säikäytys Nemin kanssa oli silloin kun siltä leikattiin muutama vuosi sitten takapuolesta se patti ja piti odottaa pari viikkoa tuloksia, että oliko patti hyvis vai pahis.

Vanhan koiran kanssa ei voi tietää milloin on se viimeinen päivä muttei voi kuitenkaan elää varpaillaan. Sama toki pätee nuorempiinkin; aina välillä ajattelen Kikin (joskus elämää haittaavaa) nivelrikkoa ja yritän nauttia näistä kahdesta -  ja koiraelämän kiemuroista niiden kanssa - niin kauan kuin voin.

Vähemmän siirappisena lopetuksena tälle raapsutukselle valokuvauskommentti, eli kaverukset pysyvät jo vähän paremmin viekukkain paikallaan jotta voin ottaa niistä räpsyjä. Ja nyt olin laittanut aukon niin, että molemmat ovat kohtuullisen tarkkoina. Sitä en vain tunnu oppivan, että koirat mahtuisivat kokonaan kuvaan (kun tassut jäivät kuvan ulkopuolelle). Yksin kun kuvaa, käskyttää, säätää, pitää namia jne niin alkaa olla liikaa asioita mitä muistaa ... 😅 Tämä on otettu sillä uudella kameralla (a900) ja kiinteällä putkella (50mm 1.7).
Meinasin ensin ottaa joulutervehdyskuvan, mutta Kiki kilahti tonttulakista ... ei mitään toiveita ollut saada sitä pysymään paikoillaan.