Kesän punkit

 Koirat saivat tänä kesänä punkkilääkkeena tabletit (Simparica), jotka annoin niille 19.04.22., 24.05.22, 25.06.22 ja 31.07.22. Tuona aikana Kikistä poistettiin yks punkki, taisi olla tuossa toukokuun loppupuolella kun oltiin Ruotsissa kesälomareissulla (ts kevätlomareissulla), siis ennen kuin annoin koirille seuraavan annoksen punkkilääkettä. Muutoin ei ollut mitään oireita (sivuvaikutuksia) eikä koirissa punkkeja näkynyt, vaikka liikuttiin monenlaisissa paikoissa ja heinäkuun loppuun asti oltiin Luleåssa (monenlaisilla rantaseuduilla). 

Paluumuuttajat

 

Tässä vielä muutama kuva Luleåsta, viikko ennen kuin pakattiin kimpsut ja kampsut ja muutettiin takaisin Kiiminkiin. Mahdollisesti palaan kuvin ja tarinoin vielä Luleåssa vietettyyn aikaan, josta bloggasin lopulta melko vähän ... 

Nyt sitten mietin koirien syksyn aktivointikuvioita ja muita Suomiarjen pyörityksiä. Saas nähdä millainen treenipaketti (ja muu aktivointi) saadaan tulevalle kaudelle kehiteltyä. Jotain verkkoja on vesillä, voi olla että tulee muutoksia olettamuksiin. 

Saariretkellä Sandössä

 Viime maanantaina käytiin retkeilemässä Sandön nimisessä saaressa mikä sijaitsee Luleån saaristossa. Jotta päästiin saareen niin piti matkustaa pienellä laivalla Luleån eteläsatamasta Klubvikkenin satamaan. Laivalle oltiin varattu etukäteen liput, ja otettu selvää, että koirien mukana olo ei ole ongelma. 

Latasin youtubeen muutaman videon retkeltämme.

Menomatkalla:

Saaressa kierrettiin noin viiden kilometrin mittainen kävelyreitti, joka alkoi hyvin selkeällä väylällä (olikohan betoni vai asfaltoitu), joka muuttui sitten poluksi ja lopulta liukeni mereen ts tuli rantaan. Rantakahlailun jälkeen yritettiin paikallistaa missä polku menisi mutta enimmäkseen oli kuivaa rantakasvillisuutta ja hiekkamaata ja sitten vähän metsääkin jossa jotain polun tapaisia (tosi hiekkaista / pehmeää, mun jaloille ihan "tappo" meininkiä eli jalka meni linttaan jatkuvasti ...). Sää oli lämmin. Jossain vaiheessa kävelyretkelä Tara ahdistui paarmoista (se oli kokenut ekan kerran elämän karun yllätyksen edellisellä viikolla kun käytiin Råneåssa, jossa oltiin ulkona ja oli paljon paarmoja). Laivalla koirat matkustivat hienosti, paluumatkalla olivat jo melko väsyneitä ja varsinkin Tara nukkua retkotti lattialla välittämättä mitään siitä, että lapsia juoksi käytävällä eestaas ja muutenkin oli jos jonkinlaista kulkijaa ja kanssamatkustajat juttelivat välillä äänekkäästikin toistensa kanssa. 

Lähipuistossa

 Luleån kodin likellä on pieni puisto missä tulee käytettyä koiria välillä lenkillä. Tai yleensä niin, että lenkki aloitetaan siitä ja jatketaan muualle, puisto näet on sen verran pieni, että harvemmin se yksistään riittää lenkituspaikaksi (paitsi jos käyttää koiria vaan pikaisesti tarpeillaan - tai viilentymässä likeisessä vesistössä). 

Näytelmäkaiho

 Kovasti ihmiset käyvät koirinensa näyttelyissä saaden toinen toistaan hienompia tuloksia - ja etenkin kivoja muistoja mukavista näyttelypäivistä ja hienoista kokemuksista koiriensa kanssa. 

Tara on raakile, josta en tiedä kannattaako sitä junnuna/nuorena niin näytelmissä edes pyöritellä. Plus nyt on vähän hankalat ajat sitä näytelmätyttää. Menee monta hyvää näyttelyä ohi, mutta ainahan toki tulee uusia, että mitään ei olla sen kanssa menetetty. Paitsi ehkä se mahdollisuus, että siitä tulisi juniorivalio - mutta siihenkin tarttis ne junnusertit ja jos koira ei näytä tuomareiden mielestä sertin koiralta niin eipä ne tulokset tule vaikka kuinka kiertelis. 

Varmaan jos Kikiltä ei olisi poistettu viime syksynä isoa määrää suustaan hampaita niin olisin ilmoillut tänä vuonna koiria enemmän näytelmiin. Sitten olisi Tarallekin enemmän niitä erittäin hyviä tai muita tuloksia. Nyt kun Kikiä ei voi viedä näytelmiin niin ei sitten tule vietyä Taraakaan. Jahka ollaan Suomessa ja noin niin mahdollisesti sitten Taran näytelmäelämä vilkastuu (huolimatta siitä, että se on kehitysvaiheessa kroppansa kanssa). Tosin syksyllä on vähemmän taas näyttelyitä ja loskakeleissä on ankeeta ajella paikasta toiseen, joten saas nähdä ... 

Eilen Eetu otti koirista kuvia ja tuli taas vaihteeksi aateltua, että jos muita puutteita Kikissä ehkä onkin, niin on se kyllä kovin kaunis koira 💖

Kiki 02.07.22

Tara 02.07.22

Kesäkuun madotus (osa 2)

 Koirilla oli tänään taas ekinokokkimadotusaika varattuna Sunista. Superlämpimän kelin takia en voinut vuorotella koirien kanssa (siis että toinen ois oottanut autossa), joten otin molemmat mukaan yhtäaikaa. Koska ell asemalla oli muutakin porukkaa niin sovin, että asioimme ulkona. Hoitaja tuli sinne antamaan koirille tabletit ja lukemaan koirien sirut + piti koiria kun kävin maksamassa sisällä ja hoitamassa muut paperiasiat (ell kirjoitti tarvittavat merkinnät koirien passeihin). Tällä kertaa Kikikin söi pillerit mukisematta. Hämmentävä otus. Kun luulin, että se sai vaan jotain välinameja niin ne olivatkin olleet ne lääkkeet. Noh, hyvä että onnistui tällä erää niin näppärästi. Tara söi lääkkeet kuin karkit. 

Kolmastoista kesäkuuta

 

Kesäkuun madotus (osa 1)

 Käytin koirat aamulla Sunissa, saivat taas matkustusmatolääkkeet ja merkinnät passeihinsa. Kikille lääke piti syöttää (pakottaa syömään - hoitaja teki sen), mutta ei jäänyt traumoja kun herkkuja oli sitten kerjäämässä ja komentamassakin hoitajalta jälkeenpäin. Aluksi yritettiin siis sitä, että lääke olisi herkun sisällä, mutta Kiki söi vain herkun ja lääke jäi lattialle ...

Tara taas komensi lääkenamia hoitajalta. Sai sen vasta kun lakkasi huutamasta. Olisi syönyt mielellään lisää. Taran käytin ohimennen puntarillakin (Kikiä en), T painoi 13,2 kg eli pari sataa grammaa oli lihonut viime punninnasta. 

Varasin seuraavan madotuksen, sekin tehdään kesäkuussa. 

Noh noh

 Onkait me jotain tehty. Niin kuin ruokailujen yhteydessä paikkis häiriöitä. Joskus toimii paremmin ja joskus huonommin. Mutta parhaimpina kertoina koirat kestävät hyvin liike- ja äänihäiriöt. 

Taran kanssa oon reenaillut lenkkeilytaitoja, niissä on vielä paljon kehitettävää, mutta ilon pilkahduksiakin on näkyvissä. 

Tara myös opettelee valokuvamallinhommia. Tänäaamuna kävin koirien kanssa Gammelstadissa, aluksi Taraa hieman ahisti/häiritsi (ilmaisi sen haukkumalla), mutta pienen paijailuhetken jälkeen sujui jo paremmin. Kakarakoira selvästi tarvitsee paljon kehuja kuvaussessioiden aikana, nameja ja kehuja. 

Mun ihana säihkysilmä 💖

Harrastamisesta

 Oon laiskistunut ihan tyystin täällä Luleåssa mitä koirien reenaukseen tulee. Oli paljon suunnitelmia tänne tullessa ja kannoinkin tänne jos jonkilaista reenivälinettä, että eipä ois ainakaan siitä kiinni ettei olisi härpäkkeitä millä toimia. Ainahan olen tiennyt sen, että tarvitsen ryhmätreenejä, jotta saan niitä omatoimitreenejä tehtyä - ja täällä olo on todellakin todistanut sen. Plus että jos olisi joku halli minne mennä edes omatoimitreenimään niin saisi varmaan paremmin aikaiseksi. 

Totta, Luleåssa on koiraharrastustoimintaa. Olisi se hallikin mitä vuokrata (ehkä useitakin), mutta en ole niin aikaansaapa että olisin kysellyt missä ja miten ja niin edelleen. Ja jos/kun maksut menisivät jollain mobilepaylla, niin minullahan ei sellaista ole (enkä tuon takia hanki; oma luuri on edelleen älytön joten sillä ei voi maksaa yhtään mitään). 

Luleåssa olisi myös koirakouluja, mutta en tiedä miten pitkään täällä pitäisi asua, että rohkaistuisin kyselemään ja osallistumaan paikallisiin koulutuksiin. 

Olen pähkäillyt, että mitä halutaan harrastaan kun täältä palataan takaisin Suomeen. Tällä hetkellä ajattelen, että tarvitaan ryhmätreenejä. Minä tarvitsen, koska mun sosiaalinen elämä on muuten ihan kuollutta (aviomies on toki <3, mutta ...) <itsesääli alkaa> Mulla ei ole ystäviä. Tai pari on, mutta ei juurikaan. 
Jos haluan nähdä ihmisiä ja olla niiden kanssa sosiaalisessa kanssakäymisessä niin pitää joko käydä koiratreeneissä tai valokuvaustreffeillä. Tai työpaikalla ja siellä kahvihuoneessa (ja toivoa että joku muu on samaan aikaan kahvilla). Säälittävää varmaan, (mun) elämä on. </itsesääli loppuu>

Kikin osalta olen ajatellut, että sille voisi riittää koiratanssista ryhmätreenit ja sitten omatoimitreeneissä höntsäilyt. Oletuksena, että päästään takaisin Okk:n koiratanssiryhmään. Pääpaino harrastamisessa on varmaan jatkossa Taran kanssa touhuilussa, Tarakin olisi tarkoitus saada koiratanssiporukkaan mukaan. Muutoin pallottelen vielä ajatusta, että millekkä aletaan - tokoa on tarkoitus joissain määrin treenailla, mutta en ole varma haluanko siitä mitään vaki-valkku-ryhmäpaikkaa; yksärit ja muut yksittäiset kurssit voisivat olla tokon osalta jees. 

Huhtikuu 22

Huhtikuussa filmaamiani puhelinvideoita

Maaliskuu 22

 Joitain puhelinkuvia elosta Ruotsissa maaliskuussa 2022

Näkymä olohuoneen ikkunasta Luleån kodissa

Kiki ulko-oven edessä

Lenkkimaisemaa lähialueelta

Lenkillä likeisellä jäällä

Kotikatu ja postilaatikot

Kotikatu hieman kauempaa

Erilaisissa sääolosuhteissa jäällä lenkillä

Skellefteåssa

Skellefteå

Matkalla Skellefteåsta Luleån turisteilu stoppi

Jällivaarassa

Jällivaarassa

Jällivaara

Luleåssa lenkillä

Haisuli

 Taas pitää säätää koirien ruokinnan kanssa. 
Kiki ei enää haluan syödä hankittua nappulaa ja Tara piereskelee (syynä joko ko ruoka tai muut jutut mitä syö, lähinnä kait siis herkut/puruluut). 

Saatiin Rovaniemen koiranäyttelystä yks pikkuruokasäkki (oisko se 2kg), jota oon syöttänyt Kikille - toistaiseksi ko ruoka on sille kelvannut. Jatkossa olisi tarkoitus löytää jokin ruoka mikä käy molemmille. 

Kiva vaan silleesti kun sekä Kiiminkiin että Ouluun olen ihan vasta ostanut 12kg säkit ruokaa. Ajatus nyt kuitenkin olisi, että Taralle syöttäsiin -hajuhaitoista huolimatta- nuo ostetut ruuat ja Kikille sitten jotain muuta. 

Osana tähän Kikin ruokaprobleemaan on se, että sille ei tunnu aamuisin ruoka maistuvan. 

Se mitä koirilla on nyt kiloittain on Brit Caren lammas-riisiä. Näyttelystä saatu ruoka on Iams -merkkistä (Lappalaiskoirat ry:n sponsori). 

Irtotunti Kikille

 Ostaa täräytin Kikille rallytreenit. Ne ovat torstaina 21.huhtikuuta Kempeleessä Kisman koirakoulussa. Ei olla hetkeen ralleiltu, että saas nähdä mitä tulee, mutta hauska päästä silti Kikin kanssa välillä reenailemaan. 

Rokotuksilla

 Käytettiin maanantaiaamuna koirat nauttimassa matolääkkeet matkustelua varten ja samalla saivat tuoreet rokotusmerkinnät (ja rokotteetkin tietty) passeihinsa. Olin luullut (huolimattomasti katsonut siis), että Kikillä vanhenisi rokotukset nyt huhtikuun loppupuolella, joten ajattelin, että varaan sellaisen madotusajan jolla samalla saa hoidettua rokotushommelitkin. No eikä mitä, vasta klinikalla selvisi, että nykysäännösten mukainen kolme vuoden aikaraja menisi vasta vuoden päästä umpeen. Huolimatta tästä säätämisestäni molemmille koirille tuikattiin rokotukset niskaan, ovatpa tästä lähin samassa rokotusrytmissä. 

Kiki ei enää mennyt pillereiden popsimisessa samaan namiansaan kuin parilla edellisellä kerralla, vaan söi namin ja pudotti pillerit pois suustaan. Hoitaja (Piiu) sai koiran kuitenkin syömään pakolliset tabletit, kita-auki-kita-kiinni -menetelmällä. 

Samalla reissulla ostin koirille myös punkkilääkkeet, molemmille oma (kolmen pillerin?) pakkaus. Viime vuonna testasin Kikille ensimmäisen kerran ei-litkuja eli tabletteja punkkien ehkäisyyn ja ainakin vuosi sitten tuo oli parempi ratkaisu kuin turkkiin/selkänahkaan levitettävät tuotteet. Etenkin nyt kun asutaan Luleåssa jossa tulee varmasti kesän aikana kuljettua ties missä rantapuskikoissa niin parempi varautua (täällä on paljon rantoja / vesistöjä). Tosin ei mulla ole mitään tietoa millainen punkkikanta Ruotsissa on (eli mihin kaikkialle ovat levinneet, onko niitä näin pohjoisessa jne). 
Hankittu lääke on siis Simparica, jonka vaikutusaika on viisi viikkoa (per pilleri). 

Tara painoi Sunin puntarilla 12,9 kg ja Kiki 13,3 (vai 13,4) kg. 

Tarinalla on opetus

 Tara pissii jotenkin niin, että sotkee perskarvansa. Sen "housukarvat" ovat jo pitkään lemunneet kuselle (sen enempää asiaa kaunistelematta). Jahkailin aikani ennen kuin menin kauppaan ostamaan koirashampoota, en näet sellaista hoksannut pakata kotoa mukaan tänne Luleåån. 

Silloin taannoin kun Taralla oli se kakkamatto-episodi niin vaikka pesin sen takamusta muutamaan otteeseen niin pesin vain vedellä koska sitä koirashampoota ei ollut. 

Viime viikonloppuna mentiin sitten koiratarvikeliikkeeseen, jossa oli hyllymetreittäin erilaisia koirien puhdistusainepurnukoita. Värikkäitä pulloja erilaisine mainostarroineen. En tiennyt mihin purnukkaan tarttua ja pelkäsin pahimmassa tapauksessa ostavani jotain karvaa valkaisevaa ja pehmentävää ainetta. Myyjä apuun siis, myyjä on avulias ja selittää ummet ja lammet - ruotsiksi - luulen välillä ymmärtäväni jotain sen puheesta. Päädytään lopulta ostamaan joku puteleista. 

Tänään iltapäivälenkin jälkeen tartuin härkää sarvista ja lukkuduin Taran kanssa asunnon kylppärissä olevaan suihkukoppiin (täytyy muuten sanoa, että omaan asuntoon en ikinä laitattaisi suihkukaappia, se ei ole kovinkaan näppärä koiranpesuaan. Samaan syssyyn voinen todeta, että onneksi meillä ei ole isompia koiria), todetakseni, että olen ostanut hoitoainetta enkä shampoota. Luulis shampoo sanan olevan kv-laatua eikä väärinymmärtämisen vaaraa olisi. Sitä en tiedä yhtään että ovatko Taran housukarvat nyt pehmenneet tai onko niissä vähemmän takkuja kuin aiemmin kun ne ovat saaneet hoitoainepesun. 

Sen ainakin opin -ehkä- että ens kerralla katson itse viimeistään kassalla, että mitä olen ostamassa ;-)

Gammelstadsvikens naturreservat

 Käytiin aamulenkillä vanhan kaupunkin luontopolulla. Tarkoitus oli kävellä lintutornille, syödä siellä eväitä ja palata takaisin autolle. Jossain vaiheessa tajuttiin kävelleemme harhaan. Aluksi oli ihan selkeä reitti, mitä oli rällätty paljon moottorikelkoilla - teoriassa hyvä baana kävellä, mutta kyllähän se vähän upotti joten aika rankka oli reissu (mun jaloille). Kun löydettiin se kohta mistä oli lähdetty harhaan niin käveltiin muutama sata metriä jollekin suolle jossa oli joku penkki missä syötiin sitten ne eväät. Tuo pätkä ei ollut hyvin tallattu, joku muukin siitä oli tänä talvena mennyt, mutta reitti oli kapea ja suo osuus oli selkeesti semmonen missä on lumen alla pitkospuut, joitain kertoja astuin harhaan polulta / lankuilta. Onneksi Eetu talutti molemmat koirat tuon kapeapolkuosuuden, koska itsellä oli täysi työ tasapainoilla siinä reitillä ilman enempiä harha-askelia. 

Matkaa kertyi reilu kymmenen kilometriä ja aikaa kului hieman yli kolme tuntia. 

Yksäreitä onko heitä

 Yritin (tai yritän) hommata Taralle yksärireenejä. Oulusta siis. Ajatus oli ajella silloin tällöin Oulun seudulle ja muunmuassa käydä Taran kanssa reenimässä, saada ehkä läksyjä ja reenailla niitä kotosalla ja ottaa uus yksäri sitten n:n ajanpäästä taas. Pariin kouluttajaan (eri aiheista) olen ollut yhteydessä, tällä hetkellä homma on sillä mallilla että pallo on heillä. Eli tyhjän päällä ollaan. 

Joka päivä treenipäivä

 Paitsi että kovinkaan ahkeraa reenausta ei ole viime aikoina ollut. Mutta koirien ruokinnan aikaan about joka toinen kerta tulee kuitenkin tehtyä edes jotain malttireenintapaista. Eilen otin päivällä demovideon siitä missä nyt ollaan menossa tuon epämääräisen paikkistreenin suhteen. Jossain vaiheessa rupesin tekemään jotain häiriötä, pientä liikettä (päädyin rutinoitumaan siihen, että teen aamulla minimaalisen aamujumpan / venyttelyn johon koirat eivät saa reagoida). Eräällä kerralla hoksasin, että kun olin avaamassa suutani antaakseni koirille luvan mennä syömään niin ne reagoivat heti siihen suun avaamiseen; tästä seurasi tietysti se, että auon älykkäästi suutani (äänettömästi tai jotain puhuen) eikä koirat siitäkään saa vapautua. 

Maaliskuun huoltopäivä

 Käytiin viikonloppuna Oulussa. Lauantaina ajeltiin Kiiminkiin ja maanantaille olin varannut koirille hieronta-ajat kaimalle sekä madotukset Sunista. 

© Kaisa Vakkuri

Kiki hoidettiin ensin ja sitten Tara, yllä kuva Kikin vuorolta. Kikissä oli aika paljon hoidettavaa, esim selässä ja vasemmassa kyynärässä. Taralla oli rintaranka jonnin verran jumissa. 

Matolääkkeet molemmat söivät hyvin, kumpikin saivat ne nyt niiden erikoisnamien sisällä (joita Piiu käytti edellisellä kerrallakin). Tara kävi puntarillakin, painoi hitusen alle kolmetoista kiloa.