Käytettiin maanantaiaamuna koirat nauttimassa matolääkkeet matkustelua varten ja samalla saivat tuoreet rokotusmerkinnät (ja rokotteetkin tietty) passeihinsa. Olin luullut (huolimattomasti katsonut siis), että Kikillä vanhenisi rokotukset nyt huhtikuun loppupuolella, joten ajattelin, että varaan sellaisen madotusajan jolla samalla saa hoidettua rokotushommelitkin. No eikä mitä, vasta klinikalla selvisi, että nykysäännösten mukainen kolme vuoden aikaraja menisi vasta vuoden päästä umpeen. Huolimatta tästä säätämisestäni molemmille koirille tuikattiin rokotukset niskaan, ovatpa tästä lähin samassa rokotusrytmissä.
Kiki ei enää mennyt pillereiden popsimisessa samaan namiansaan kuin parilla edellisellä kerralla, vaan söi namin ja pudotti pillerit pois suustaan. Hoitaja (Piiu) sai koiran kuitenkin syömään pakolliset tabletit, kita-auki-kita-kiinni -menetelmällä.
Samalla reissulla ostin koirille myös punkkilääkkeet, molemmille oma (kolmen pillerin?) pakkaus. Viime vuonna testasin Kikille ensimmäisen kerran ei-litkuja eli tabletteja punkkien ehkäisyyn ja ainakin vuosi sitten tuo oli parempi ratkaisu kuin turkkiin/selkänahkaan levitettävät tuotteet. Etenkin nyt kun asutaan Luleåssa jossa tulee varmasti kesän aikana kuljettua ties missä rantapuskikoissa niin parempi varautua (täällä on paljon rantoja / vesistöjä). Tosin ei mulla ole mitään tietoa millainen punkkikanta Ruotsissa on (eli mihin kaikkialle ovat levinneet, onko niitä näin pohjoisessa jne).
Hankittu lääke on siis Simparica, jonka vaikutusaika on viisi viikkoa (per pilleri).
Tara painoi Sunin puntarilla 12,9 kg ja Kiki 13,3 (vai 13,4) kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti