Kaikkea sellaista muun muassa on mielessä pyörinyt viime aikoina karvakavereideni kanssa viime aikoina touhutessani.
Mielenvirkeys. On ihan bullshittia sanoa, että koirareenit olisivat koirien mielenvirkeyden takia - kyllä ne välillä tuntuvat olevan enemmänkin itselleni melkoista muistipeliä. Mitä niille olen opettanut? Miten sen olen opettanut? Mitä sanoja käyttänyt? Mihin metodeihin päätynyt? Jos olen valinnut tien f niin mitkä olivat syyt siihen etteivät vaihtoehdot a,b,c,d, ja e soveltuneet kyseisen asian opettamiseen? Mitkä seikat vaikuttavat siihen että montako (ja millaista) toistoa kannattaa tehdä? Onko paikalla ja tilanteella ylipäätänsäkin väliä sille mitä ja miten kannattaa harjoitella?
Väistämällä passiivisuuteen. Aiheesta luin joskus Lapikkaasta, mutta en katsonut peiliin enkä kokenut aihetta omakseni. Kunnes jonakin vähemmän kauniina päivänä tajusin, että
a)en ole sen kummemmin vaatinut Nemiltä moniakaan asioita jotenka olen
b)ajanut sen oppimaan, että sen ei tarvitse tehdä = se väistää helposti joissain tilanteissa koko homman,
eli suomeksi sanottuna pääsee pälkähästä
Enkä nyt tiedä, että miten saisin sen opetettua siihen, että se ei voi vain lusmuilla läpi sen elämän, vaan myös siltä pikku-prinsessalta vaaditaan asioita. Se ei saa kaikkea (hyötyjä, nameja, leikkejä, rapsutuksia, mitä milloinkin) vain olemalla söpö. (tai jotain)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti