Note to yourself: Vaikka kuinka siedättäisit koiraa niin se voi "kilahtaa" mistä vaan.
Kuten tänään siitä, että joku keräsi agiesteitä pois kakkoskentältä (okk:n hallissa) ja siitä kuului tietty jotain ääniä. Olemus meni koiralla taas asentoon anti (ts ei oo kivaa, tahdon pois). Vaikka sitä ennen se oli ollut kiihtyneessä tilassa ensin kun viereisellä kentällä tehtiin agia - puomilla juokseva koira oli jotain sikajännää/kiihdyttävää. Kun se (Kiki) vähän tottui siihen että sitä agia siellä harkattiin ja alkoi jotain tekemäänkin mun kanssa (ja etsimään nameja matolta) niin kuului keinun kolahduksia ja ties mitä ääniä ja kaikki oli suht jees. Mitä nyt havaitsin että agi on Kikille tosi suuri häiriö, mutta ei siks että se pelkäis vaan siks että on mielenkiintoista koiran mielestä.
Aattelin, että kohta me voidaan paremmin keskittyä tekemään omia juttujamme kun se aksaaja pistää pillit pussiin ts on lähdössä pois. Mutta kun kentältä kuului ensin hyppysiivekkeiden pois vientiä (varmaan kalahtivat toisia hyppysiivekkeitä päin siellä seinän vieressä missä ne on yleensä tiiviissä nipussa) ja sitten putken / putkenpainojen siirtelyääniä niin Kiki "meni tilaan".
En vienyt sitä silti heti pois hallista vaan oottelin hetken, koira pystyi syömään nameja ja tekemään pikkutemppuja (istu, maahan, tassu). Olemus oli silti tyyliä "pakoon". Lopulta vein Kikin Saaran rummulle jossa tehtiin vähän pyörimisiä, kehuin ja palkkailin koiraa ja lähdettiin sitten pois. Siks mentiin sille rummulle kun aattelin että vire vähän nousee kun on ns toiminnallista tekemistä.
Kaverin kanssa sitten viesteilin tuosta tapahtumasta ja todettiin ettei se ole välttämättä ne äänet mitkä Kikiä hirvittää vaan se on joku muu juttu. Eikä siis välttis mikään sama juttu aina. Eli tosi vaikea ennakoida mistä se ahistuu milloinkin.
Ehkä pieni notkahdus omaan mielialaan The Plänistä, mutta kyllähän sen tiesin jo tuota kirjoittaessani, että matka tulee olemaan pitkä. Toivottavasti kuitenkin enimmäkseen hyvillä fiiliksillä oleva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti