Ajatuksia pukkaa tulemaan

Taas tänään oli lenkillä Kikin kanssa tilanne etten tiennyt mikä olisi viisain ratkaisu just siihen hetkeen. Jep jep, koira roikkui hampaillaan minusta. Yli vuoden ikäinen ei ehkä enää pentu pure.
Satunnaisessa järjestyksessä aiheesta mieleen nousevia ajatuksia:

• En osaa kouluttaa / tapakasvattaa koiraa/koiria.
  On monia tilanteita ettei minulla ole hajuakaan siitä mikä olisi viisain tapa toimia. Tottakait tällä reilun viidentoista vuoden koiranomistajuuskokemuksella jotain tietoja on jo karttunut, mutta silti. Neuvo/tieto y ei välttämättä toimi aina tilanteeseen se ja se. 
• Monta kertaa on tullut mieleen Nemin lapsuus. Myös Nemin kanssa oli vaikeaa, ja mikä kultakimpale siitä kasvoikaan. Ja Merristä. Merrin lapsuus aikoina en tiennyt juur mitään - saati osannut. 
• "meillä ei pennut saa purra". Hitto. Meilläpä saa, minusta on ainakin niin kivaa, että kesken kivan kävelylenkin Kiki iskee hampaansa ensin mun nilkkaan ja kun jostain typerästä syystä päätän kumartua niin se ottaa otteensa mun ranteista. Kun kiellän niin Kiki innostuu. Ihan mahtava peli. Mitä enemmän kiellän sen hauskempaa on Kikillä. Tässä myös on semmoinen kiva juoni, että en haluaisi koiran tekevän äkkinäisiä liikkeitä, ja jos yritän estää sitä roikkumasta mun ranteista tai yritän saada sen istumaan tai muuten paikoilleen, jotta saisin koiran rauhoittumaan. Niin sen enemmän Kiki hetken kieppuu eestaas; mikä ei ole hyvä sen koiville. 
• Mikset mene jollekin kouluttajalle tuon ongelman kanssa? No kun, minusta on ihan tyhmää ja turhaa maksaa jollekin ongelmakoirakouluttajalle satakakskyt euroa tunti siitä, että Kiki just sillon ei käyttäydy niin kuin se pahimmillaan käyttäytyy. Tai vaikka käyttäytyisikin, niin mitä se auttaa, että just sillon kun kouluttaja sanoo pöö ja tekee voltin kahdella kierteellä niin koira käyttäytyy nätisti. Jos mun pöö ja huonosti tehty kuperkeikka ei omassa arjessa tuota kuitenkaan samaa onnellista lopputulosta. 
• Yks monista asioista mikä mua tympii siinä, että meidän Active -reenailut lässähti kasaan on se, että Marilla oli ajatusta Kikin ruotuun laittamisessa. Mutta sen koommin kun siellä ei ole enää reenailtu niin sepä siitäkin sitten. 

• Mä luotan siihen, että vaikka nyt on kaikenlaista säätöä Kikin kanssa, niin pitkässä juoksussa siitä tulee ihan kelpo koira ja mäkin opin käyttäytymään sen kanssa ja oppii käyttäytymään mun kanssa. 
• Mä epäilen, että monet meidän ongelmat johtuu siitä etten mä koipiongelman takia voi tarjota nuorelle koiralle kaikkea sitä mitä se nyt kaipaisi: paljon liikuntaa, vapaana juoksemista, leikkejä kaverikoirien kanssa, ja kasoittain aivojumppaa. 
• Eräs seikka miks tykkään käydä toisten miettimissä koulutuksissa on se, että kun silloisissa reeneissä teen jotain koirani kanssa niin samalla meidän suhde vahvistuu muutenkin ja arkikin helpottuu, kun meillä on siellä viikkoreeneissä se juttu mitä tehdään together.