Kävin lukemassa muiden blogeja, ja eräästä löytyi loistava päätelmä:
Se oli kanssani paljon levottomampi koska sen oletusarvo minun läsnäolostani liittyi aktiviteetteihin. Jonin kanssa ei ikinä tapahdu mitään joten sen ajan voi ottaa rennosti.Lähde: Olipa kerran Priya
Kiki sikailee mun kanssa huomattavasti enemmän kuin mitä Eetun kanssa, koska se olettaa, että mun kanssa pelaillaan. On äksöniä ja toimintaa. Ehkä.
Aika monta kertaa olen yrittänyt Kikille ns rauhoittavia singlaaja tai ylipäänsä etten huomioisi sen riekkumista. Mutta kun koira puree sua kipeästi jalasta, repii housuja rikki tai roikkuu kengässä, niin pitäisikö se edelleen olla huomioimatta? Joskun kumarrun estämään jaloissa riehumisen niin on helvetti irti. Kikihän se siitä riemastuu kun mä leikin sen kanssa. Sen mielestä mitä ilmeisimmin. Jos siinä olisi lelu välissä tai homma kohdistuisi leluun niin joku voisi sanoa, että taistelutahtoa löytyy. Tai että se palkkautuu lelusta. Nyt se ei palkkaudu lelusta vaan minusta.
Opeta sille sisällä rauhoittuminen. Onhan me sitä tehtykin, aika hyvin meneekin. Pitää vissiin tehdä lisää, eikait siitä mitään haittaakaan ole. Mutta ei se kyllä toistaiseksi ole vaikuttanut ulkoriehuntaan millään muotoa. Kuten aiemmin jo sanoin, niin ne "irti" yms käskyt toimivat eri tilanteissa, kun koira on rauhallisemmassa mielentilassa.
Kaippa sillä on liikaa virtaa. Liian vähän aivojumppaa ja liikuntaa. Liikuntaa on vain pikkuisen hankala lisätä kun koiran kävelyttäminen menee tappeluksi.
Aamulla käytin koirat vuoronperään taka/sivupihalla pissalla. Sitten nukuin vielä tunteroisen ennen kuin käytin Kikin kakalla ja sitten Nemin. Sen jälkeen vein roskat (koirat odottivat sisällä) ja sitten oon ollu koneella / syöny aamupalaa ja koirat ovat koisineet ihan tyytyväisinä. Tunteroisen päästä lähdetään Hundspahan, on taas Kikin vesikuntoutuksen aika.
edit. 11:15
Koska Kiki jokatapauksessa tuossa eitoivotussa käytöksessään riekkuu ja repii niin päätin sitten monen kk:n tauon jälkeen palkata sitä karvavinkulelulla. Käskin koiran ensin istua ja vapautin sen siitä leluun. Revittiin lelua hetki, käskin koiran irrottaa lelusta. Kun irrotti niin silitin hieman koiraa ja puhuin jotain rauhallisesti. Sitten käskin koiran maahan ja sama kuvio. Lopulta koira meni jo tosi nopsasti pari kertaa maihin. Eli lelupalkkaus toimi hyvin koulutuksellisesti ja koira irrotti otteensa joka kerta kun käskin, antoi mun silittää itseään tarttumatta hampaillaan mun käsiin tai innostumatta muutoin siitä mutta innostuen joka kerta kovasti siitä lelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti