keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Päivä nro 134 - Kikin ensimmäinen kerta koirapuistossa

Aamulla käytin koirat pihalla joskus aamuvarhain, seiskan pintaan. Siitä jonku ajan päästä annoin niille ruuat ja joskus myöhemmin lähdin niiden kanssa autoilemaan. Ennen autoon menoa käytin koirat pikkukävelyillä (Nemi pissas ja Kiki kävi pissalla ja kakalla).

Aamutohinoissa kun koirat yrittävät (pihalla käyntinsä jälkeen) saada mua ylös (kun olin mennyt vielä takaisin peiton alle), niin Kiki toi mulle marsupilamia kovastikin ja Nemi tunki ensin mun tyynylle ja sitten meni eteiseen huhuilemaan. Hassut koirat. 😊



Otin reppuun pitkän liinan mukaan ja päätin, että nyt me vihdoinkin tehdään se. Eli että ajan kaupunkiin johonkin koirapuistoon ja teen Kikille luoksariharjoitteita. Liina sille siis siksi, että jos puistoon tulee joku muu koira niin saan koiran paremmin kiinni eikä se lällättele mulle vaan ...

Tunnen aika huonosti Oulun koirapuistotarjontaa enkä tietysti nyttenkään ollut ottanut niistä sen enempää selvää. Ajelin siis tuttuun paikkaan eli Puokkarille (oon käyttänyt siellä Merriä & Nemiä ja myöhemmin pelkästään Nemiä, siis niin että ne ovat saaneet keskenään tai yksin juosta puistossa. Hyvin vähän olen käyttänyt koiriani koirapuistossa niin, että siellä samassa aitauksessa olisi ollut joku vieraskoira/koiria). No siellä oli joku saksanpaimenkoirannäköinen koira. Ajettiin ohi vaan. Ajelin Haapalehtoon, jossa muistelin nähneeni koirapuiston. Jossain omakotialueella ajelin ristiin rastiin mutten löytänyt puistoa, siellä päin missä oletin sen olevan oli vain pyöräteitä enkä niihin voinut tietty ajaa. En kuitenkaan luovuttanut vaan lähestyin puistoa toisesta suunnasta, päädyin jonkun firman pihalle, sieltä alkoi pyörätie kohti puistoa ... Oltaisiin toki voitu kävellä se pyörätieosuus, mutta koska en keksinyt mihin parkkeerata auto (en kehdannut jonkun firman pihaan ajaa), joten hyljättiin se puisto ja ajettiin pois. Takaisin Puokkarille siis. Ajoin taas puiston ohi, nyt sieltä käveli pois se sakemanniwannabe, mutta puiston edessä oli useampi auto ja paljon koiria tarhassa. Joten ei, ajoin taas vain ohi. Siinä kohdin totesin, että Nemi pitäisi lenkittää, joten ajoin Puokkarin ostarille ja laitoin auton parkkiin ja lähdin lenkittämään Nemin (kierrettiin ihan kivan mittainen lenkura, koira teki tarpeensa - ja söi jonkun oksennuksen tai minkä lie ällötyksen).

Kun Nemi oli lenkitetty niin mietin, että mitä sitten. Päätin, että ajelen vielä kerran Puokkarin koirapuiston ohi, jos sinne ei vieläkään pääsisi niin ajaisin sitten keskustaan ja käyttäisin Kikiä sivistyslenkillä (eli jos se vaikka maalaiskoirana tottuisi välillä ihmisvilinään - ei tarttis ihan joka ihmistä kohti pyrkiä niin kuin kotikaduilla). No, nyt ei ollut yhtään autoa puiston pihassa, joten kurvasin sinne. Kun sain auton parkkiin ja aloin ottamaan koiraa pois autosta niin havaitsin yhden koiran toisessa aitauksessa. Siellä on siis isoille ja pienille koirille omat aitaukset. Vein Kikin tyhjänä olleeseen aitaukseen. Just kun oltiin päästy sisälle niin aluetta lähestyi joku nainen koiran kanssa. Otin Kikin haltuuni ja lähestyin porttia. Onneksi se paikalle saapunut meni siihen toiseen aitaukseen, joten Kiki sai olla yksin toisessa aidassa. Ja Kikillähän oli kivaa - se juoksi aidan viertä eestaas täyttä vauhtia. Kun naapuriaidassa koirat juoksivat kanssa... lisäksi Kiki nuuskutti niiden toisten koirien kanssa ja teki itseään tykö. Eli olisi halunnut tietysti painia yms leikkiä kunnolla muiden kanssa, mutta kun ei sitä siihen voi vielä päästää.
Luoksariharjotuksia ei oikeastaan tullut tehtyä kun totesin, että Kikin mielenkiinto oli niissä toisissa koirissa ja siinä juoksemisessa. Toisaalta oon ihan tyytyväinen kun sain aikaiseksi viedä sen puistoilemaan, jotta se pääsi vihdoinkin kunnolla vapaana juoksemaan. Tottakait sen periaatteessa olisi pitänyt liikkua hillitymmin, mutta arvasin sen, että kun se monen kuukaudne jälkeen irti pääsee niin kyllä siin on sitten "sokka irti" 😜
Jossain vaiheessa viereiseen aitaukseen tuli kolmaskin koira. Sitten kun pihaan ajoi taas uus auto ja valkoinenpaimenkoira tuli puistoon (edelleen viereiseen) niin lähdin Kikin kanssa pois aitauksesta. Kiki menikin heti pissalle ja kakalle kun pääsi pois aidasta, eli sinne ei sitten voinut/ehtinyt mitään tehdä ... Keräsin kakan ja vein roskiin. Sillä välin siihen aitaukseen missä me oltiin oltu meni kaksi uutta koiraa. Eli tosi suosittu paikka kyllä ...

Tuolta ajelin sitten kotiin. Kotona olen loppupäivän seuraillut, että ontuuko tai jotain Kiki kun aamupäivä liikunta oli normaalia rankempaa, mutten ainakaan vielä ole havainnut ontumista. Kiki on käynyt useita kertoja omalla pihalla, liikuskellut tietty kotona sisällä ja käynyt myös tavishihnalenkillä (ns päiväkotilenkki). Ja vaikuttanut yhtä aktiiviselta kuin viime päivinä muutenkin.

Kikin kanssa kävin alkuillasta takapihalla lapioimassa katolta alas valuneita lumia pois takapihan oven edestä. Kiki tykkää kölliä lumessa, syödä jääkalikoita (kantaa niitä myös suussaan, semmosia melko isoja palasia).
Myöhemmin illalla tein koirille kananmunatestit (Merrin & Nemin testi) kylppärissä. Kiki hajotti munansa ensin, Nemi melko pian sen jälkeen. Kiki myös söi munankuoret 😯

edit. 23.03.17 klo 11:53

Eilen illalla Nemi sai vielä lisänappulansa ja Kikin kanssa tehtiin pienet iltajumpat.

Ei kommentteja: