Loppu syksystä Taran ns vilttikäyttäytyminen huononi eli sen suhteen homma levisi käsiin ja huomasin, että siinä kävi just niin kuin kesällä pelkäsinkin. Eli en vain osaa opettaa sellaista käytöstä ja olin kenties asiallisen alun jälkeen päätynyt ihan väärälle uralle. En ymmärrä miten ihmiset saavat opetettua koiralle rennon olemisen sellaisella viltillä (tai mikä ikinä alusta onkaan). Taralle se on paikka missä palkkaa tulee tiheästi ja se ei ole siinä rennosti. Kun ei saisi olla käskynalla sanan varsinaisessa merkityksessä (ole tässä asennossa kunnes toisin sanotaan), pitäisi pysyä paikallaan ts siinä alustalla (ei ole pakko istua, maata tai seistä - voi vaikka rapsuttaa korvaa jos siltä tuntuu) eikä saisi haukkua tai muuten äännellä. Liikaa hankalia kriteerejä.
Pitäisi opettaa Taralle sama(n kaltainen) häkkikäytös kuin Kikille. Eli koira häkkiin kehän laidalle ja ääntelyllä häkistä ei pääse ulos. Sitähän tein jonkun kauden Kikille Kisman treeneissä ja vaikka savua nousi omista korvista ja nolotti oman koiran huono käytös niin lopulta se alkoi kantaa hedelmää. Häkissä kun koira voi vaihdella asentoa yms eikä pääse karkaamaan muualle. Tätä puoltaa myös se, että koiralle on selkeämpää, että sitten kun tehdään niin tehdään kanssa ja tauot ollaan häkissä ilman sen ihmeellisempiä virikkeitä. (nyt kun tätä kirjoitan niin tuntuu tyhmältä, että käytin Taran elämästä puoli vuotta -tai ylikin- tuohon vilttipöllöilyyn, kun en sitä käytöstä kerta osaa opettaa koiralle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti