Testailin eilen iltamyöhäislenkillä Kikin kanssa muutamia juttuja.
Ensinnäkin kuinka hankala olisi opettaa koiralle sivulletulo / ihmisen ympäripyörähdys ns väärää kautta. Siis kun nyt se osaa sen kyllä myötäpäivään, mutta entäpä vastapäivään? Että osaa olla liukas koira :-D "Mää tein näin, enks ollut taitava?" ja niitä "näin" juttuja x kappaletta siinä sitten. Mikään namilla houkuttelu ei tunnut toimivan kun ei se koira tajua mihin suuntaan yritän sitä saada; no pelkällä namiohjauksella se ei välttis sitä äkkiä oppiskaan mutta jos saisin sen huomaamaan liikeradan ja siitä pääsis palkkailemaan niin ehkä se siitä iloksi muuttuisi. Mutta mitenkään valoisalta ei eilen vielä se temppu vaikuttanut.
Sitten kokeilin ihan vaan sellaisia, että seurautin koiraa (vasemmalla tai oikealla, sillä paikalla ei ollut väliä) hieman eri vauhtia ja ne toimi ihan kivasti. Mutta kun lisäsin hommaan vaikeutena sen, että mun kädet eivät olisikaan normaalisti vartalonsivulla (ns alaspäin, tyhmästi sanottu ;-D) vaan voisin liikuttaa niitä sivulle tai ylös. Tai ei edes mitenkään erityisemmin heilutella vaan ottaa ne vaan pois siitä normaalista paikasta niin Kikin mielestä siinä oli jotain tod kummallista. Kommenttia tuli siis heti. Sitten hoksasin sellaisen asian, että twist-pyörähdys tulee (ts K tekee sen) kun nostan kättä. Eli olen sitten vissiin opettanut tempun lähinnä käsimerkkinä enkä sanana - tää on niin tätä kun kaikki pitäisi suunnitella että mitä se koira oppii että miten se tekee ne asiat. Vaikka itse kuvittelisi opettaneensa jotain muuta niin se on se joku pikku (tai isompi) juttu millä koira lukee "käskyt". Plus että kaikki (mitä joskus tulee opettamaan ja tarvitsemaan) pitäisi tietää silloin ihan aluksi kun koira on pentu että osaisi lähteä työstämään sitä koiraa ja sen taitoja haluttuun suuntaan eikä aiemmin tehdyistä ainakaan olisi haittaa uuden opettamiselle. Tämä on sitä oppimisteoria asiaa, että ne taidot karttuvat vanhojen päälle ja pitää ottaa huomioon se mitä (ja miten jne) koiralle on aiemmin opettanut. Että ihan voin -taas- peiliin katsoa, että ei tod ole koiran vika jos se tekee tavalla x kun olen sen sille kerta niin opettanut.
No eniveis. Saatiin me tehtyä muunlaisia "kädet eri paikassa" reenejä. Joko ihan niin vain että koira oli sivulla tai niin että otettiin muutama askel seuraamista. Pitää miettiä itse se, että miten haluan pysyä liikuttamaan käsiäni. Esim turha sitä twist-pyörähdysliikettä on sotkea sen enempää - en tiedä onko siitä mahdollista saada tasapainoisemman näköistä? Mutta jos ei halua (koiratanssissa) tasapaksun tokomaisesti vain seurauttaa koiraa paikasta toiseen (no ei se fs:ssa ole tarkoituksenmukaistakaan mutta jotain kontaktikävelyntynkää sinne helposti silti tulee pikkuisen mukaan) niin se on koiralle ihan uus häiriötekijä että mun kädet ovatkin jossain ihan muualla kuin yleensä.
Se täytyy kyllä pikkukoiran eduksi sanoa, että se oli valtavan innokas reenailija ja jaksoi tehdä näitä kontaktireeni "kädet missä sattuu tai erilaisia askelluksia" -harjoituksia vaikka kuinka :-)
Että itse sitten pistin pelin poikki, että ehkä on aika mennä takaisin kotiin ja nukkumaankin jossain vaiheessa.
Siellä Emmi Lavikan tokosemmassa oli puhetta just siitä, että puurtaminen eli se varsinainen työ tehdään kotona itsekseen ja ryhmätreeneissä tehdään häiriötä yms että siellä ei kuitenkaan opetella asioita. Ehkä meidän tapauksessa saadaan niksit miten tehdään mutta opetus tapahtuu "kotona". Ja taisin Emmille sanoakin, että oman kokemuksen mukaan tokon treenaaminen on hankalahkoa koska jo toinen toisto voi olla liikaa. Eli koirat keksivät sitten muun variaation kun "se aiempi" ei kelvannut. Tämä ongelma on esiintynyt ehkä eniten ns isoissa liikkeissä. Ainakin siis Merrin ja Nemin kanssa. Toinen yritys noutotreenistä voi olla liikaa ja taso vain laskee (vaikka pitäisi lopettaa reenit onnistumiseen) - että mitä enemmän yrität korjata virhettä tai jotain niin sitä huonommaksi homma menee ja koira tulee oppineeksi jotain ihan muuta kuin olisit halunnut.
Kikin koulutettavuus eroaa näistä aiemmista koiristani ehkä sillä, että kun sille on pienenä opetettu tarjoamisen kannattavuus niin sillä riittää hieman pidempään halua yrittelijäisyyteen kuin aiemmilla koirillani. Vaikka nekin siis olivat aina valmiit hommiin (imperfektissä siksi, että vaikka Nemi on edelleen olemassa niin onhan se välillä hieman höppänä plus että se ei ole koskaan ollut hirveän oma-aloitteinen tai se tarjoaa niitä samoja juttuja eikä ole keksimässä mitään juonikuvioita). Tottakait Kikinkin kanssa pitää lukea sen viretasoa, että mihin olisi hyvä lopettaa. Ennemmin useasti pieni koulutussessio kuin liikaa reeniä kerralla. Se mitä kirjoitin muutama päivä sitten siitä häiriöherkkyydestä niin Kikillä vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä häiritsee ulkopuoliset asiat muun muassa se, että missä vireessä se on. Mitä väsyneempi -matalavireisempi- koira on niin sitä enemmän se häiriintyy äänistä ja muista seikoista.
Itselle opettelun paikka tietää milloin peli kannattaa viheltää poikki; ja jos ikinä kisataan missään niin oikeanlainen virittely / ei-virittely, onko koira autossa, hallissa, tullaanko kisapaikalle kuinka ajoissa jne jne On Kikin kanssa oleellista. Mutta luultavasti sekin löytyy käytännön ja kantapäiden kautta :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti