maanantai 18. helmikuuta 2019

Erityisherkkä

Tänään. Tai tänäänkin. Olisin halunnut sulkea Kikin pumpuliin tai lähinnä omaan kuplaan minne häiriöt eivät yllä eikä kuulu. Joskus (tuntuu siltä kuin) tahtoisin pysäyttää maailman, jotta Kikillä olisi parempi. 

Millään järjenpuolikkaallakaan ajateltuna niin ei voi tehdä, mutta ainahan voin lätistä blogiini :-D 

Meillä alkoi tänään uusi nosework-kurssi. Ties kuinka mones jatkokurssi. Uusi ryhmä, joista vain yksi koirakko oli meille entuudestaan tuttu. Itse olin aluksi, että "kääk - dalmis", sellainenkin kun nyt löytyy ryhmästä, kunnes tajusin, että Kiki ei ole kehittänyt vielä itselleen mitään rotuinhokkeja. Jos Nemi olisi ollut paikalla niin se olisi repinyt pelihousunsa ... (sillä pimenee täysin kun se näkee pilkkukoiria). 

Ainiin. Ryhmässä on myös islanninlammaskoira <3 jota Kiki ei pitänyt yhtään arveluttavana, vaan olisi kovasti halunnut tehdä sen kanssa lähempääkin tuttavuutta :-)

Aluksi meni ihan semijees. Kiki oli kyllä hieman levoton odotusvuoroilla mutta kun tehtiin jotain pikkutemppusia (esim kontaktiharjoituksia) niin se oli parempi. 

Harjoitukset menivät hyvin. Välillä jopa loistavasti. Tehtiin samaan tapaan kuin viimeksikin, eli Katja naksautti kun Kiki teki löydön. Pizzalaatikoilla ja jugurttipurkeilla (joita oli paljon) Kiki oli tosi hyvä. Reenattiin myös uutta hajua, siis edelleen eucaa mutta joku uus miksaus siihen. Sitten oli vielä kolme erillistä etsintäaluetta. Viimeisessä koira alkoi ehkä jo hieman väsymään, mutta löytyi se haju kuitenkin lopulta (koira haisteli paljon melko likeltä kohdetta, mutta kesti siis jonkun aikaa ennen kuin se oikeasti löysi hajun).

Keskivaiheilla tuntia ryhmäläiset kolisuttelivat jotain ja Kiki selvästi reagoi ääniin. Mutta lopulta sillä hirtti kiinni kun seuraavan ryhmän tyypit mölysivät pihalla. Potkivat seinää/ovea tai mitä lie tekivät (mistä mä voin tietää mitä ne puuhas, mutta kuulosti hieman siltä kuin joku ois yrittänyt saada lumia pois kengistä - ja potkinut kenkiä johonkin kovaan). Sitten pihalta kuului toki monia muita ääniä, mitkä Kiki koki ahdistaviksi. Ahdistavuus ilmeni älämölyllä ja sillä etten saanut koiraan enää juurikaan kontaktia. Päädyin sitten lähtemään treeneistä inan ennen kuin ne olisivat oikeasti loppuneet, epäkohteliaasti häivyin kun jotkut ryhmän koirakoista olivat vielä tekemässä vikaa treeniä. Mutta koin siinä tilanteessa paremmaksi viedä Kikin kävelylle, autoon ja sitten kotiin. 

Ei kommentteja: