Puokkarin koirapuistossa

Aamulla, kun olin heittänyt Eetun töihin mietin, että missä lenkittäisin koirat ... ajattelin sitten ajella Puokkarin koirapuiston kautta, että jos aitaus (edes toinen niistä) on tyhjä niin voisin "lenkittää" koirat sitten siellä. Onnekseni molemmat aitaukset olivat tyhjät, joten menin ensin Nemin kanssa niistä toiseen. Mummeli humppaili siellä tyytyväisenä - ja totteli mua kiltisti kun halusin treenailla kameralla mun ikuisuusongelmaa - kun en osaa ottaa liikkuvasta / luoksetulevasta koirasta kuvia. Vaikka kuinka olisi tottelevainen koira, siis joka pysyy paikallaan ja tulee kutsuttaessa luokse, niin silti kun katson kuvia niin tarkennus on jossain ihan muualla kuin missä olisi tarkoitus. 

Siksipä olenkin todella tyytyväinen näihin räpsyihin (sekundaakin tietty taas  tuli vaikka kuinka paljon):

Yhdessä blogissa oli vast'ikään kuvia joissa oli paljon jotain hämähäkinseittejä. Tarkemmin kun eteensä ts maahan katsoi, niin olihan niitä tuollakin. Niitä kun aloin kuvaamaan niin Nemi pelmahti kohta paikalle ja kauniit aamukasteessa ja auringossa kimaltelevat seitit olivat pian muisto vaan ...

Kun muori oli saanut olla (mun mielestä) tarpeeksi puistossa niin kävin viemässä sen autoon ja hakemassa Kikin tilalle. Vaikka tuolloin ei vielä ketään kummassakaan puistossa näkynytkään niin laitoin kuitenkin varuiksi Kikille liinan perään.

Vaikka Kiki ei paikallaan pysynyt, niin se huiteli muuten vain pitkin puistoa, joten välillä pystyin tekemään yhdistettyjä luoksetulo- & valokuvausharjoituksia.

Jossain välissä Kiki jumiutui johonkin nurkkaan puistoa ja mietin mihin se nyt jäi, myöhemmin löysin sen siltä suunnalta syömästä jotain yrjöä ... (kun löysin niin toki kielsin ja kiskoin pois sieltä).

Sittenpä me huomattiinkin, että viereiseen aitaukseen oli tullut joku muu. Loppuaika Kikillä menikin säntäillessä aidan vierellä. Hetken mietin, että vaihdanko aitausta, että Kiki olisi saanut oikeasti leikkiä tuon toisen koiran kanssa, mutta siinä vaiheessa kun poistuin puistosta olin ihan tyytyväinen etten niin tehnyt. Ensinnäkin liina olisi tietysti pitänyt sitten ottaa pois Kikin valjaista. Nyttenkään Kiki ei olisi halunnut lähteä pois eli vaikka ei ollut kaukana niin ei se kyllä kiinni antanut itseään ottaa vaan otin sen kiinni tuon liinan avulla. Ja toisekseen aika väsynyttä koiraa se oli pelkästään tuosta itsekseen puistossa säntäilystäkin (jotain jalkajuttua katselin vaikkei se kyllä ontunut ontunut).