Ajattelin palata Kmäm-lenkkien pariin, luultavasti olen tehnyt näitä senkin jälkeen kun aiemmin aiheesta olen blogannut.
Tarahan siis vetää kierrokset korkealle tuossa meidän kotikadulla. Tai kaikki koiramme ovat olleet kiihtyneessä tilassa kun tullaan kotoa kadulle, mutta Tara kehittää lähes samat kiekat myös kotiin palatessa (kotikadulle käännyttäessä). Ihan muuten vaan ja joskus yllyttimenä toimivat toiset koirat, pikkulinnut, jänikset, jne ...
Näitten kaaoskierrosten aikana tapahtuu (yleensä) kaksi asiaa; Tara haukkuu ja kiskoo. Molempiin puuttuminen on hankalaa (minulle) kun tuntuu, että toisen estäminen lisää toista. Tai asiat eivät etene (siis lenkki ei etene) jos vain odotan että koira rauhoittuu. Tara toki osaa tarjota maahanmenoa jos vähänkään on siinä mielentilassa, että siihen pystyy, mutta kiihko-veto-huuto -käytös jatkuu usein sen jälkeen kun se on suorittanut "oonpas hetken makuulla" tehtävän (eli ei oikeasti rauhoitu).
Ajattelin sitten tänään iltapäivällä, että testaan Taran kanssa kmäm (Kyllä Maailmaan Äääntä Mahtuu) lenkkiä, joka tarkoittaa siis sitä, että jos koira haukkuu niin en kiellä sitä tai muutenkaan puutu siihen huutokäytökseen. Vaatii välillä itseltä pitkää pinnaa, mutta joissain tapauksissa toimii sillä tavoin koiraakin rauhoittavasti kun se huomaa että taluttaja ei ole pinnakireällä komentamassa sitä hiljaiseksi. Toki jos ärsyttää se ettei "saa" hiljentää koiraa niin toki se senkin vaistoaa. Mutta omassa tapauksessa se lopulta on itselle ei-ärsyttävää vaan nimenomaan rentoa kun sallin itselle sen, että en ole huono (koira)ihminen jos annan koirani haukkua.
***
Kävin siis koirien kanssa tänään tällaiset kmäm-iltapäivälenkit. Ensin Taran kanssa niin, että käytiin kylän keskustassa (ex-s-marketilta kylän läpi ja kirjaston kulmalta takaisin). Kuten olettaa saattoi, niin Tara haukkui kotikadulla mennessä, mutta lopetti kyllä jonkun ajan päästä ihan itsekseen. Kun oli menty tämän jälkeen hetki semi-ok:sti (siis ilman ääntä) niin pyysin käsikosketuksen ja palkkasin koiran. Kylän keskustassa koira ei huutanut, mutta paluumatkalla haukkui kaksi vastaantullutta koiraa (siis T haukkui niille), mutta käveli silti eteenpäin eikä jäänyt pörräämään koirien kohdalle. Nämä vastaantulijat(kin) olivat remmiräyhääjiä, että ei papukaijamerkkejä heillekään (joita en tietty toisten koirille jakele, kukin tekee miten parhaaksi näkee). Kotikadulla Tara oli hieman rauhallisempi kuin yleensä kotiin palatessa ja palkkasin sitä nätistä käytöksestä (siis sitten kun oikeesti oli nätisti).
Kikin kanssa käytiin "vain" pikkupäiväkotilenkki. Kiki oli flexissä ja humputteli talviriemujuttuja (syöksyili lumihankeen, nuuskutteli milloin mitäkin) eikä sillä näyttänyt olevan aikomustakaan haukkua. Eli Kikin versio kmäm lenkistä oli tällä kertaa ihan hiljainen. Kun oltiin tulossa kotiin päin niin yks koirakko kääntyi kotikadullemme hieman ennen meitä. Ennen kuin oltiin turhan likellä niitä niin pyysin Kikin mun luokse ja palkkasin sen, teetin koiralle pari temppua joista palkkasin sen jotta se toinen koirakko ehti saada etumatkaa meihin (asuu samalla kadulla kuin me mutta peremmällä). Kun jatkettiin matkaa ja Kiki alkoi hieman saavuttaa näitä toisia niin pyysin koiran luokse ja se tulikin ihan riemumielellä, ei huutanut ja sai taas palkaa. Ne toiset, ts se edellä mennyt koira, sen sijaan rupesi huutaa räksyttämään kulkiessaan eteenpäin, mutta Kiki ei edelleenkään puhua pukahtanut.
Osaa se Kikikin joskus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti