torstai 1. lokakuuta 2015

Jos nyt teen näääääiin paljon, niin saanks sitten vaan olla?

Kaikkihetimulletännenyt ja sitten ei mitään. Tuli mieleen aika, jollon soitin viulua eli abaut satakakskyt vuotta sitten :D Opettaja sanoi, että viulua pitäisi soittaa kotona niin ja niin monta minuuttia. Merkkasin kotiläksyvihkooni samalle päivälle koko viikon soittokerrat (enkä ees huijannu vaan veljeni kauhuksi vingutin sitä viulua niin kauan) - vaikka oikeesti minuuttimäärät olisi pitänyt jakaa monelle päivälle :)

Niin. Aamuvarhain kävin mutkan lipastolla, ajoin Martsaan, lenkitin Nemin, reenasin Nemin, lenkitin Nemin, ajoin Kiiminkiin, kävin kaupassa, ajoin kuntosalille, reenasin itteni, hain Nemin autosta, juoksin sen kanssa kilometrin, ajoin kotiin, tein palarin, ... Joko nyt hetkeksi riittää? 

Bling. Mutta. Kävin siis kuntosalilla. Jee. Se juoksumatto on muuten tylsä vekotin, kipitin siinä alkuun ja loppuun vähän ja sitten hokasin tosiaan lopuksi lähtä pihalle kipittään, mikä on niin paljon kivempaa.

Ei kommentteja: