Mitähän me voitaisiin alkaa harrastamaan? Se, että mulla on "vanha" koira ei muuta miksikään mun koirafilosofiaa. Siis sitä, että koiraa pitää aktivoida muutenkin kuin ulkoilemalla sen kanssa. Ts sitä en lue koiran aktivoinniksi vaan jokapäiväiseksi normielämäksi.
Koiranäyttelyt toki aktivoivat jollain tavalla koiraa - tai väsyttävät ainakin kaikkine oheistoimintoineen. Mutta vaikka kiihdyttäisinkin näyttelyissä käyntiä niin eivät ne aktivoivasta koiraharrasteesta kävisi.
Paimennus? Ei olisi niin jatkuvaa toimintoa, jotta koiraa usein aktivoivaksi toiminnaksi voisi kutsua. Hankala sitä paitsi ehkä järjestää itseään mihinkään paimennustoimintaan mukaan.
Paimennus? Ei olisi niin jatkuvaa toimintoa, jotta koiraa usein aktivoivaksi toiminnaksi voisi kutsua. Hankala sitä paitsi ehkä järjestää itseään mihinkään paimennustoimintaan mukaan.
Agilityyn Nemi on liian vanha. Mummoagikin on vähän niin ja näin.
Koiratanssiin minä en taivu.
Pelastuskoirailua kokeiltiin jo. Oli kivaa, mutta lähdin pois joukoista vuosia sitten. En osaisi enää palata takaisin (jos edes huolittaisiin).
Pk-haku tuntuu väärältä pelastuskoirailuvuosien/oppien/tottumusten jälkeen. Eikä olisi mitään porukkaakaan siihen.
Jälki / pk-jälki / mejä. En osaa. En tiedä missä treenaisin. Olen liian laiska.
Rallytoko. Njaa?!? Pitäisi mennä kursseille. Noseworkin kanssa sama homma.
Käytiin eilen tokottamassa, nää oli niitä korvaavuusreenejä aiemmin peruttujen tilalle.
Ryhmässä tehtiin lomittain seuraamista (hidas, nopea, normaali) jossa pyörittiin toisten ympäri ja mentiin toisia vasten. Sitten otettiin paikalloloja ja kutsuttiin joitain koiria luokse kun toiset istuivat paikallaan. Tässä reenissä (kaikkine osioineen) Nemi oli ihan loistava.
Sitten tehtiin merkin kiertoa. Missä se edelleen loisti. Sitten piti lähettää koira ruutuun. Sen kierron jälkeen. Jenni oli vienyt ruutumaton ruutuun ilman että Nemi näki sitä. Nemi irtosi merkille. Menin lähemmäksi ruutua tsempaten koiraa kohti ruutua. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Käskin sen sieltä pois. Menin lähemmäs ruutua. Jätin koiran istumaan ja kävin ruudussa. Nemi yritti edelleen irrota merkille. Kutsuin koiran luokseni ja jätin paikalleen. Kävin ruudussa, nostin ruutumattoa, laitoin sen takas ruutuun ja taputtelin vielä sitä mattoa. Palasin koiran luo ja käskin sen ruutuun - jee, se meni sinne! ja seisoi hienosti mattonsa päällä.
Sitten tehtiin hyppynoutoa. Sitä ennen, kun muut harkkasivat hyppyä niin kävin tekemässä Nemille yhden ruutuun lähetyksen. Nyt se meni sinne ihan hyvin. Itsekseni tein myös kapulan nostelureeniä, ihan kivasti meni taas sekin. Paljon palkkaa ja pelkkää nostelua siis.
Se hyppynouto... heitin kapulan, koira hyppäsi esteen yli, meni kapulalle. Huusi sille. Seilasi hetken ees taas - melko kauan. Lopulta meni takaisin kapulalle, otti sen, oli tuomassa mutta tiputti sen just ennen hyppyä, hyppäsi ja kolautti jalkansa hypyn lautoihin (ei se kyl kovin korkeella ollu, mutta koira ei varmaan miettiny paljoo sitä hyppäämistä). Otettiin uusiksi. Nemi huusi vielä enemmän. Vähemmän yritystä noutamiseen. Sijaistoimintona lattian haistelua. Jenni otti kapulan ja piti Nemiä esteen toisella puolen niin että mun piti houkutella ja kannustaa Nemiä toisel puolel jotta Nemillä ei olisi muuta mahdollisuutta kuin ottaa se kapula ja tuoda mulle. Ei se touhu hyvältä vaikuttanut vaan epätoivoiselta. Jotain kait me lopulta saatiin tehtyä ...
Aika loppui ja koira kusetti meitä kuusnolla. Joskus se on tehnyt hyppynoudon ihan hienosti.
Otin reenitovereista pari räpsyä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti