perjantai 21. toukokuuta 2010

Ei mehuja


Helteet senkuns jatkuu ja se jos mikä vaikuttaa mustaturkkiseen koiraan - Nemi varmaan kiroaa meitä, jos hoksii, kun sen turkki vaan kasvaa ja kasvaa steriloinnin jälkeen. Saas nähdä kuinka muhku turkki sille tulee; ei varmaan paljon naurata näillä helteillä.

Eilen kävin Nemin kanssa korvaavuus-aksuissa, jokka veti Mikko. Nemi oli aika hyytyneen oloinen, vaikka sai hyppiä tosi matalia eli rimat oli 35cm:ssä. Ei koiruus irronnut esteille niin kuin oon tottunut, joten jotkut "tietty mää ohjaan näin" jutut sain heittää saman tien romukoppaan. Noh, sinällään tuo paikka onnistui muutenkin, koira meni esteet ihan jees jouduin vaan itte liikkumaan enemmän

Mua taas itteäni hyydytti kaksi asiaa, mitkä varmasti antoivat osansa reenimisellemme. Se vähemmän haittaava seikka oli se hiuslenkin unhottuminen kotiin; ahdistavaa kun hiukset heiluu missä sattuu!   Ja toinen seikka oli se, että oloni oli aika huono ke-illasta lähtien (satunnaista palelua, mahakipua (nyt kun on perjantai klo 15.02 niin en ole uskaltanut syödä mitään reiluun vuorokauteen... ennen nukkumaanmenoa join vähän vettä.samoin nyt päivällä..), päänsärkyä). Ihan viime hetkiin asti mietin, että perunko reeneihin tulon vai en. Mutta kun puol tuntia ennen reeneihin lähtöä olo oli melkein siedettävä niin päätin lähteä. Aksaamaan mennään vaikka pää kainalossa!

Laiskajooseppi lainaa itseään Naamiksesta reenien kulusta:

"Loppu irtoaminen LOISTAVA kyl rlapko helteessäkin ruuan takia pinkoo :)"

"Plussaa pujo, pöytä ja kontaktit :) Eivät täydellisiä (tassuja piti siirtää pari kertaa) mut virheettömiä eikä kontakteilta läpijuoksuja"

Radalla oli siis kaikki kontaktit. Mikko ystävällisesti kiikutti Nemin namikippoa ympäriinsä. Keinun ja aan koira teki vauhdilla ja tassut oli oikiaoppisessa asennossa. Puomilla jäi ylemmäksi ja ohjailin (pannasta pitäen) sitä paikoilleen.

Radan alkuun pähkäilin ensin yhtä ohjauskuviota. Sitten aattelin, että putkeen nähden (neljäs este) se oli ihan hullua.. joten päädyin ehkä hieman perinteisempään ohjaukseen. Joka ei toiminut meillä sitten pätkän vertaa. Koira lensi kakkosen jälkeen ainakin viis metriä etiäpäin kun oli korvaton eikä kuunnellut mun jarrausjuttuja yhtään.

Mikko sitten ehdotti toista tapaa, joka oli just ja melkeen se mitä aluksi ittekin olin aatellu. Se toimikin paljon paremmin meille. Varsinkin sitten kun muistin ennakoida koiralle käskyjä jo kun se oli putkessa jotta sain koiran kääntymään putken jälkeen tiukemmin pituudelle. Muutoinhan koiralla oli kiire palkalle, joten jos en ollu topakkana niin koira ois mieluusti jättänyt pituuden ja aan suorittamatta...

Muilla esteillä se ei yrittänyt karkailla palkalle.

Hyvät treenit ne oli, kaikesta huolimatta

Ei kommentteja: