Niin, ne leirit. Ensin oli wappuviikonlopun leiri Jyväskylässä Motivaatio -areenalla. Treenit olivat niin, että halli oli jaettu kahtia, toisella puolen treenasi aksaajat ja toisella puolella muut. Aluksi toko ja rally vuorottelivat ja yhdessä vaiheessa tokoralleilijoiden kenttäosuudesta napsastiin palanen toisesta päädystä nosettajille. Muutoin noseilijoilla oli treenejä ulkona ja hallin sosiaalitiloissa.
Olin huomattavasti huolissani siitä, että alkaako Tara millekään, kun samaan aikaan hallissa sermien toisella puolella aksattiin. Siihen nähden kuinka paljon epäilin ettei treeneistä tulisi yhtään mitään niin kakarakoira pystyi tekemäänkin jotain. Tehtiin rataharjoitus namiavusteisesti ja sitten saatiin vinkkejä yksittäisten kylttien tekemiseen. Tältä kouluttajalta vinkiksi tuli esimerkiksi erilaisten temppujen opettaminen koiralle eli ns kivoja lisätemppuja joita teettää koiralle toisinaan esim käteen pomppaamistemppu. Hän myös kertoi, että on opettanut omille koirilleen, että avoimet ja suljetut kädet (kämmenet) tarkoittavat eri asioita (perusasento, vieressä seisominen - esim).
Tuolla leirillä oli käymässä myös Koiramme lehden toimittaja ja valokuvaaja, joten Tara pääsi valtakunnalliseen koiralehteen valkkurinkijutun yhteydessä.
Valmennusringin kaikki muut rallytokoilijat olivat minulle outoja entuudestaan, ringissä on meidän lisäksi yksi suomenlapinkoira ja kolme lapinporokoiraa. Kaikki muut ovat kisanneet, yksi lpk on mestariluokassa ja se slk on muistaakseni voittajaluokassa, pari lapinporokoiraa on alokasluokassa.
Muiden lajien treenaajista tunsin muutaman jo ennen ensimmäistä leiriä. Näin kun kaikki leirit on takana päin niin voin todeta, että tokoilijat (rallattajien lisäksi) tulivat tutuimmiksi. Aksaa yritin muutaman kerran seurata ns kuunteluoppilaana, mutta se oli hankalaa, koska kouluttajien jutuista ei kuullut mitään (tai juurikaan mitään) ja kun ei seurannut koko ajan niin ei tiennyt mitä treenataan (mitkä kohdat radalla, millaisia ohjauksia, mikä oli treenin teemana jne jne). Nosea oli ihan toivotonta seurata sivusta / olla kuunteluoppilaana, koska niiden treenit olivat aina ihan toisaalla kuin muut lajit.
Rovaniemellä treenattiin heinäkuun alussa, lauantaina ulkona ja sunnuntaina hallissa. Tuolta leiriltä jäi mieleen esimerkiksi se, että kannattaa miettiä minkä haukun / ääntelyn hyväksyy koiralta ja mitä yrittää työstää pois. Lappalaiskoirat haukkuvat eri asioista / asioille / tilanteista / syistä --- jne ja joskus voi olla helpompaa "antaa" koiran äännellä joissain tilanteissa. Esim jos koira suoriutuu annetuista tehtävistä, mutta tekee yksittäisen ilohaukahduksen johonkin väliin, niin kannattaako siihen puuttua? Onko vaarana se, että puuttumisella tuleekin "toruneeksi" jotain mistä olisi pitänyt kehua ja muuten hyvä suoritus menee ns hukkaan. Pitää myös muistaa oma kriteeri, jos se johonkin treeniin on jokin muu kuin ääntely, niin ...
Oma mieliala on myös oleellinen asia rallya(kin) treenatessa. Jos stressaa paljon esim sitä haukkumista, niin haukkuminen tuskin vähentyy ...
Rovaniemellä Tara treenasi lähinnä järkevyyttä ensimmäisellä kyltillä. Totesin, että olen kyllä tehnyt aktiivisuusharjoituksia niin, että kuljeskelen kentällä ja palkkaan koiraa kun se ottaa kontaktia minuun. Josta kommentti oli, että seuraava askel, vaikeampi sellainen, on se, että en tee mitään vaan odotan että koira lakkaa huutamasta, hillumasta, nuuskuttelemasta jne ja palkkaan sitten kun ottaa kontakia. Turha kuvitella Taran kykenevän tekemään (kisa, tai muutakaan) rataa mun kanssa jos se ei edes ekalla kyltillä pysy "kasassa".
Rovaniemellä tehtiin myös ihminen on koira -harjoitus eli pareittain tehtiin pieni rataharjoitus niin, että toinen oli koira ja toinen oli ohjaava osapuoli. Vaikea oli välillä koirana tulkita ihmistä (koiraparat) ja samalla sai huomata, kuinka paljon takapään käyttöä oikesti jotkut liikkeet vaativat (olivat jotenkin ihan erilaisia siitä vinkkelistä katsottuna). Hauska ja opettavainen harjoitus oli se.
Seinäjoelle lähdin huonon omatunnon kera, rallya ollaan treenattu melko vähän sen jälkeen kun okk:n ryhmätreenit keväällä loppuivat. Kesällä olisi pitänyt käydä Airan rallytreeneissä, mutta viikko toisen perään oli jotain muuta eikä mentykään. Omatoimitreeneissä tuli tehtyä aksaa tai tanssia tai jotain satunnaista pientä piiperrystä. Kotona ja lenkeillä tehty joskus jotain, mitä hädin tuskin voi treenaamiseksi sanoa. Etukäteisinfona kerroin kouluttajalle, että koira ei osaa seurata ja että rataharjoituksia meidän ei kannata tehdä. Liitin sähköpostiin muutaman videon siitä mitä on viime aikoina tehty (jep, pari rallytreeniä tehtiin joskus niin että otin ne videolle). Annoin vinkiksi muutamat kyltit mihin voitaisiin tehdä tekniikkatreeniä.
Noh, loppuviimein tehtiin kuitenkin niitä ratatreenejä ... Lähtökyltille menemiset ja ylipäänsä siis kentälle tulo ja kyltille tulo sujui hyvin. Se seuraaminen ... eihän se oikein sujunut kun Tara käveli melkein poikittain mun edessä ja kun tuli eteeni niin käskytin sen takaa-käskyllä kiertämään oikean kautta takaisin vierelle. Se pitää kuulemma lopettaa tyystin,
Ja ennen kaikkea palkan suunta/paikka pitää muuttaa. En edes tajunnut palkkaavani koiraa oikeasta kädestä. Tällä toimintatavalla olen saanut koiran, jonka seuraamispaikka on ihan retuperällä. Ihan jo muutamalla tiedostavalla harjoituksella saatiin Taran seuruu paikkaa vähän paremmaksi.
Lauantain ekalla radalla oli houkutus jossa oli pari jotain lelua. Siinä kylttitehtävässä otin namit avuksi ja sain kuin sainkin koiran kulkemaan tehtävän oikein niin ettei se karannut leluille. Lauantain toisella radalla yhdellä kulmalla oli putki, jota Tara vilkaisi kyllä, mutta ei karannut sinne kun mitään vihjettä sen suuntaan ei tullut ohjauksellisesti. Saman radan loppuosassa oli pari hyppyä, jotka eivät myöskään kuuluneet rataan, niillekään Tara ei karannut.
Sunnuntain rataan sitten oli laitettu pari hyppyä niin, että ylemmille luokille ne olivat kylttitehtävänä ja alemmille houkutuksena. Siitäkin ansapaikasta selvittiin ilman haavereita eli harhahyppyjä.
Lauantain eka kierroksella kun tehtiin rataharjoitusta niin jossain kohtaa Taralla meni kuppi nurin eikä pystynyt sen jälkeen oikein tekemään mitään / keskittymään. Mietin, että mikä laukaisi tuon asian. Häiriötähän siellä toki oli kun halli oli jaettu kahtia (tai ehkä kahteen osaan on paremmin ilmaistu) ja toisella puolella aksattiin. Mutta siis Taralla meni pelimerkit sekaisin siinä vaiheessa, kun toiselta kentältä kuului voimakas käskytys "Putkeen! Putkeen! Putkeen!". Kouluttaja oli huomannut siis tämän selvän tekijän josta Tara häiriintyi.
Kyllä, itse olen kuuro 😀 jostain syystä aksaajien äänet eivät kantautuneet omiin korviini kun keskityin siihen mitän oltiin tekemässä. Kouluttajan vinkki tähän, kuten vaikka siihenkin jos jotain koiraa häiritsee kun hallin ovi avautuu/sulkeutuu/ääntelee, että koira pitää opettaa sietämään ääntä/asiaa z joka häiritsee ja ei pelkästään sietämään vaan myös kokemaan se mieluisaksi asiaksi.
Seinäjoella, ja ringissä ylipäänsä, olen kokenut kivaksi, että toiset kertovat vinkkejä joihinkin asioihin. Vieläpä niin, että siinä hengessä, että "meilläkin oli ongelma z, mutta kun ruvettiin harjoittelemaan näin, niin nyt ongelma on hävinnyt/pienentynyt". Esimerkiksi Taralle voisi opettaa sivulla peruuttamisen, niin sillä saisi variaatiota seuraamiseen - harjoituksissa esim pujottelussa ja spiraalissa koiran mielenkiintoa voi pitää yllä teettämällä sille muutakin kuin varsinaista perusseuraamista.
Kissa kiitoksella elää - mutta siis olihan se myös kiva kuulla, että vaikuttaa siltä, että Tara haluaa työskennellä mun kanssa. Joo on kaikkea säätöä ja osaamattomuutta, mutta koira kuitenkin on ns messissä ja haluaa tehdä. Kuulemma myös seuraaminen näytti paikkapaikoin oikeinkin nätiltä - se seuraaminen jota ei osata ja jota pidän murheenkryyninä ja peikkona ja ties minä. Vissiin me kuitenkin ollaan sitä treenattu ja edes hitusen siinä edistytty. Kun kuulemma Tara teki Seinäjoella paljon paremmin rallyhommia kuin aiemmilla leireillä ...
Yleisesti ottaen sanottakoon vielä, että leireillä oli kiva havaita, että Taralle ei tuota ongelmaa treenailla vierailla halleilla. Ennen valmennusrinkiin pääsyä se oli käynyt/harjoitellut vain Oulun alueen koirahalleilla. Mutta muut hallit eivät olleet (sille) sen kummempi juttu kuin kotihallitkaan. Treenirutiinit omassa häkissä odottamisineen ja verkkalenkkeinen olivat samat kuin yleensäkin. Toki kaikkialla oli häiriötä muista treenaajista, oudoista koirakoista jne mutta Tara kuitenkin pystyi tekemäänkin eikä mikään häiriö ollut ylitsepääsemätön.
Jos jatkossa tuntuu, että tuon koiran kanssa haluaa osallistua (tai hakea, pääseminen on eri juttu) joihinkin normiarjesta poikkeaviin koulutuksiin, niin ei kannata olla huolissaan etteikö koira kykenisi treenailemaan erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti