Syrjäytyneet

Mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka ennen kuluttivat treeni- ja kisakenttiä? Ovatko ne syrjäytyneet? Hylkääkö yhteiskunta/koiramaailma ne? 

Joskushan niitä näkee turuilla, toreilla ja kaduilla. Ei niitä meinaa samoiksi ihmisiksi enää tuntea. Ex-aksaajan leima alkaa haalistua jo otsasta. Muistaako ne vielä millaista oli olla The harrastuksen parissa. Haikaileeko ne sinne, vai ovatko ne onnellisia nykytilassa. Ovatko ne löytäneet onnen ja sisällön elämälleen jostain muualta. Tuntuuko mikään enää miltään.  

Harrastaminen, koiraharrastaminen, on sosiaalista puuhastelua. Vaikka se pääjuttu, se koiran kanssa tekeminen ja se fiilinki mikä tulee onnistumisista tai siitä kun itse ja koira vihdoinkin oppii jonkin asian on melkoisen hieno. Niin omaa yleistä agiliitämisen liittyvää ... hienoutta, kivuutta the juttua on selvästi lisännyt se kun löytyi ne ihmiset joiden seurassa/kanssa lajin harrastaminen on ollut mukavaa yhdessä puuhastelua. Tavoitteellista, tosissaan mutta ei tottatotisesti tosikkoina naamat kurtussa.