edit. 17:17
Tästäkin päivästä voisi varmaan jotain sanallisestikin kertoa.
Aamu oli aika normaali. Kiersin nyt Kikin kanssa saman pikkulenkin kuin eilen illalla. Tosin nyt se ei sujunut niin sutjakkaasti kuin olin toivonut. Heti alkuun nähtiin viereisen kadun terrierikaksikko joiden perään Kiki huusi. Huuto ei mua haittaa vaan se sen jalkojen voimakas käyttö (pelkään että se on vääränlaista toimintaa toipilaalle). Sitten yhdessä kulmassa se jumi, mörköili. No eikait siinä. Mutta en halunnut houkutella sitä nameilla ettei se luulisi että palkkaan sitä mörköilystä enkä myöskään kiskoa (koska jalat) joten tönötettiin siinä risteystenkulmassa sitten hetki. Onneksi puhkuilu ei kestänyt lopulta montaa minuuttia joten pystyttiin jatkamaan matkaa. Puremisriehuminen tuli onneksi vasta ihan loppumatkasta. Hanskaa Kiki kuljetti taas joitain pätkiä.
Eetun lähdettyä töihin (Nemi pääsi tietty kans aamulenkille sitä ennen) koirat sai puruluut ja hetken päästä siitä käytin Kikin takapihalla (josta nuo ylläolevat kuvat).
Sitten on kotona paljon taas makoiltu ja mä oon rapsutellut koiria korvien takaa ja muutenkin. Kikiä tympii kun se ei voi törppönsä kanssa rapsutella itseään kunnolla.
Päivällä käytin Kikin kertaalleen tiellä pissalla. Ts tienreunassa. Aika riehkas oli koira silloin.
Sitten uudestaan käytin sitä neljän aikaan, syönnin jälkeen. Silloin se kakkas ja pissas. Ei käyty kaukana. Kun päästiin kotipihalle niin pistin koiran kiinni etupihan terassin kaiteeseen ja tallasin sille lumeen pikkusen jäljen, tein nyt semmosen klassisen missä pistetään nameja joka askeleelle. Siksi nyt niin kun viimeksi sillä oli hirvee hinku loppuun kun erehdyin sinne laittamaan loppupalkan. Eli loppupääpalkkailu ei höyrypäälle ole hyvä, parempi joko askelpalkkaus tai se että palkkaa kun koira selvästi nuuskii askeleita. Enihau, tulipa jotain tehtyä. Kiki ajo sen jäljen tosi hyvin :)
Kun Kiki oli jälkeillyt niin vein Kikin sisähäkkiin olkkariin ja menin Nemin kanssa ulos. Se sai käydä pari kertaa pissalla ja tein sillekin jäljen. Se höyryili ja ei ajanut omaa jälkeään niin tarkasti kuin Kiki. Meni ensin loppuun ja tuli sitten takajälkeä toiseen suuntaan jne. Mutta ihan sama, kunhan nyt jotain touhusi.
Selvästi alkaa Kikikin hyppimään seinille kun ei tehdä oikein mitään. Siis tuolla pihalla. Kun on nähnty toisia koiria niin villiintyy niitä (ei hyvä) tai sitten hyppii mua vasten (ei hyvä) tai puree mua (ei hyvä). Tässä aiemmin se sen pureminen on ollut sellaista että se on vain kuljettanut mua lempeellä otteella, mutta tänään alkoi olemaan jo voimakkaampaa hammasotetta, josta piti meikän jo hermostua. Pitänee ehkä lopettaa kohta tuo "peli", mutta miten? Mikään sellainen ei nyt käy missä toipilasjutut vaarantuu.
edit. 18:08
Joo, mä tiedä, itse sanoin pari päivää sitten että ei jälkijuttuja ettei kroppa ole liikaa etukenossa. Tänään ajettu jälki oli kuitenkin vain 2-3 metriä pitkä eli jospa se ei olisi ollut sen enempää vaaraksi kuin muukaan nuuskutus mitä koira tekee lenkillä. En silti nyt voi ottaa tavaksi näitä maatapitkin ajettavia jälkiä vaan jotain muuta aivotoimintaa pitäisi kehittää. Sellaista mikä ei ole liian työlästä jaloille ja sellasta mistä koira ei riehaannu ...
edit 18:59
Meinaa hermot pettää. Mulla ja Kikillä. Yritin temputtaa Kikiä rauhallisilla jutuilla kotona (nenäkosketusta yhteen purkin kanteen ja häkkipeliä), mutta Kikihän riehaantui. Alkoi komennushaukkumaan ja sähtäsi matot läjään ja liukasteli lattialla eestaas. Ei hyvä.
Tehtiin tossa äskön sitten rauhoitustreeni ja siihen Kiki tuli jo sillain "huuh, tehään tätä". Siihen ei edelleenkään ole mitään sanaa, mutta mun ei tartte kun asettua tietyllä tavalla lattialle niin Kiki köllähtää kyljelleen. Silittelin sitä siinä sitten varmaan 10-15 minuuttia.
Nyt Kiki makaa eteisen oven takana, taisi jopa nukahtaa (ainakin melkein).
Eetu ja Nemi ovat nyt juoksulenkillä.
Ainiin, Kiki pissas lattialle hieman ennen kuin aloin sen kans pelaan häkkipeliä ja nenäkosketusta.
edit 22:45
Eetu & Nemi kävivät Koitelissa kääntymässä, eli juoksulenkin pituudeksi tuli 8-9 km. Nemi oli kuulemma juossut ihan hyvin ja mielellään.
Kun he tulivat kotiin niin mä lähdin Kikin kanssa pienelle iltalenkille. Koira kävi pissalla ja kakalla. Puolet matkasta meni ihan kivasti, sitten Kiki intaantu tekemään lumienkeleitä ja jotain se siinä hippasteli lumessa. Maasto oli kohtuu tasainen, oltiin nurmikolla ts lumella tietty mutta tiesin alla olevan nurmikkoa. Ihan hetkeksi menetin tarkkaavaisuuteni eli en osaa sanoa mitä koira teki, mutta kuulin, että se vingahti. Säikähdin ihan hittoon. Järkevästi ajateltuna kipeehän tuon jalan täytyy olla, eli jos astu huonosti tai mitä lie niin aika todennäköistä kait se on, että tuntuu ikävältä. Säikähdin niin paljon, että kaappasin Kikin syliini ja kannoin sitä varmaan viiskytmetriä. Sitten laskin koiran maahan. Ihan samanlaista viipotusnilkutusta se teki kuin aiemminkin, ei kuitenkaan ruvennut riehumaan aka puremaan mua. Ihan just ennen kotiovea kiskoi lumihankeen (okei lunta ei ole kunnon hangeksi) jotain nuuskuttamaan ja siitä sitten maanittelin sen sisälle. Kotona oon sitten kokoillan loppuillan voivotellut ja tuijotellut sitä, että onko sen ontuminen erilaisempaa kuin aiemmin. Mutta kun en osaa sanoa. Kun joka kerta, nyt aiempina päivinäkin siis, kun koiraa on kattonut ja kun se on ontunut niin onhan se pahaa tehnyt ja kiinnittänyt huomiota. Kun se sen ontuminen on, leikkauksen jälkeen, ollut kokoajan niin paljon pahempaa ja selvempää kuin ennen operaatiota.
Äskön käytin Kikin vielä iltapissalla ja pian olisi tarkoitus alkaa nukkumaan.
ps. lapasten yms kantelu pihalla täytyy unohtaa, koska vaikka se välillä kantaakin lapasta ja homma menee todella buenosti, niin se saattaa myös käyttää lapasta muuhun aktiviteettiin mikä ei ole sille hyväksi.
edit. 18:08
Joo, mä tiedä, itse sanoin pari päivää sitten että ei jälkijuttuja ettei kroppa ole liikaa etukenossa. Tänään ajettu jälki oli kuitenkin vain 2-3 metriä pitkä eli jospa se ei olisi ollut sen enempää vaaraksi kuin muukaan nuuskutus mitä koira tekee lenkillä. En silti nyt voi ottaa tavaksi näitä maatapitkin ajettavia jälkiä vaan jotain muuta aivotoimintaa pitäisi kehittää. Sellaista mikä ei ole liian työlästä jaloille ja sellasta mistä koira ei riehaannu ...
edit 18:59
Meinaa hermot pettää. Mulla ja Kikillä. Yritin temputtaa Kikiä rauhallisilla jutuilla kotona (nenäkosketusta yhteen purkin kanteen ja häkkipeliä), mutta Kikihän riehaantui. Alkoi komennushaukkumaan ja sähtäsi matot läjään ja liukasteli lattialla eestaas. Ei hyvä.
Tehtiin tossa äskön sitten rauhoitustreeni ja siihen Kiki tuli jo sillain "huuh, tehään tätä". Siihen ei edelleenkään ole mitään sanaa, mutta mun ei tartte kun asettua tietyllä tavalla lattialle niin Kiki köllähtää kyljelleen. Silittelin sitä siinä sitten varmaan 10-15 minuuttia.
Nyt Kiki makaa eteisen oven takana, taisi jopa nukahtaa (ainakin melkein).
Eetu ja Nemi ovat nyt juoksulenkillä.
Ainiin, Kiki pissas lattialle hieman ennen kuin aloin sen kans pelaan häkkipeliä ja nenäkosketusta.
edit 22:45
Eetu & Nemi kävivät Koitelissa kääntymässä, eli juoksulenkin pituudeksi tuli 8-9 km. Nemi oli kuulemma juossut ihan hyvin ja mielellään.
Kun he tulivat kotiin niin mä lähdin Kikin kanssa pienelle iltalenkille. Koira kävi pissalla ja kakalla. Puolet matkasta meni ihan kivasti, sitten Kiki intaantu tekemään lumienkeleitä ja jotain se siinä hippasteli lumessa. Maasto oli kohtuu tasainen, oltiin nurmikolla ts lumella tietty mutta tiesin alla olevan nurmikkoa. Ihan hetkeksi menetin tarkkaavaisuuteni eli en osaa sanoa mitä koira teki, mutta kuulin, että se vingahti. Säikähdin ihan hittoon. Järkevästi ajateltuna kipeehän tuon jalan täytyy olla, eli jos astu huonosti tai mitä lie niin aika todennäköistä kait se on, että tuntuu ikävältä. Säikähdin niin paljon, että kaappasin Kikin syliini ja kannoin sitä varmaan viiskytmetriä. Sitten laskin koiran maahan. Ihan samanlaista viipotusnilkutusta se teki kuin aiemminkin, ei kuitenkaan ruvennut riehumaan aka puremaan mua. Ihan just ennen kotiovea kiskoi lumihankeen (okei lunta ei ole kunnon hangeksi) jotain nuuskuttamaan ja siitä sitten maanittelin sen sisälle. Kotona oon sitten kokoillan loppuillan voivotellut ja tuijotellut sitä, että onko sen ontuminen erilaisempaa kuin aiemmin. Mutta kun en osaa sanoa. Kun joka kerta, nyt aiempina päivinäkin siis, kun koiraa on kattonut ja kun se on ontunut niin onhan se pahaa tehnyt ja kiinnittänyt huomiota. Kun se sen ontuminen on, leikkauksen jälkeen, ollut kokoajan niin paljon pahempaa ja selvempää kuin ennen operaatiota.
Äskön käytin Kikin vielä iltapissalla ja pian olisi tarkoitus alkaa nukkumaan.
ps. lapasten yms kantelu pihalla täytyy unohtaa, koska vaikka se välillä kantaakin lapasta ja homma menee todella buenosti, niin se saattaa myös käyttää lapasta muuhun aktiviteettiin mikä ei ole sille hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti