Nemi kävi Eetun kanssa töitten jälkeen kahdeksan kilometrin juoksulenkillä. Ihan hyvin (helposti, kevyesti) koira oli ravannut Eetun mukana :-) Niin, maaliskuussahan se koiruus vasta sen kakstoista vuotta täyttää. Tosi hyväkivahomma, että Nemi pääsee välillä kunnon lenkeille kun yhdessä Kikin kanssa lenkkeily on nitä on (hidasta eikä pitkiä matkoja).
Sillä välin Kiki sai iltaruokansa ja käytin sitä pikkupäiväkotilenkin. Joka oli joko liikaa tai liian vähän pennun mielestä, koska loppumatkasta se alkoi taas riehumaan. Nyt (ja jo jonnin aikaa) Kiki syö autuaasti yhtä puruluuta, luulenpa, että mun pitää hakea kohta taas uus kasa jäydettävää. Varsinkin kun ens viikolla -tai siitä eteenpäin- ei edes liikuta juuri minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti