Kilpailla pitää, vaikka voitonnälkää ei olekaan. "Onks järkee vai ei?" Ei ehkä, mutta itsensä ylittäminen/voittaminen on silti aika hienoa.
Niinpä kävimme lauantaina kansainvälisessä juoksutapahtumassa Pudasjärvellä. Tarkemmin sanottuna Isolla Syötteellä järjestetyssä Huippukymppi -tapahtumassa. Jossa juostiin 10km. Oikeat kilpaurheilijat omissa sarjoissaan ja tavalliset kuntoilijat omissaan, mutta kuitenkin niin, että kaikki lähtivät matkaan yhtäaikaa samalta viivalta. Ts saman lähtö lipun alta.
Heti alkumatkasta oli jotain pikkumäkiä, mutta selvempiä mäkiä kuin kotikirmailuissa ikinä. Alku tahti oli ihan hyvä, vaikka jäätiin oikeista juoksijoista heti. Tarkoitus olikin tehdä oma juoksu eikä välittää siitä ettei pysytä kilpajuoksijoiden matkassa. Eikä oikein muidenkaan, mutta mitäpä tuosta.
Oikee jalka ei oikeen vaan alkanu mua. Reidessä tuntu joku jumi ja osa jalkapohjasta oli puutunu. Vasen oli ihan jees koko ajan. Välilä oikeekaan ei reistaillu.
Olikohan viiden kilsan kohdalla kun pysähdyin ottamaan tankkauspisteestä vettä. Se oli virhe. Rytmi sekos täysin kun kävelin pari askelta välissä.
Matkan loppu eli 2,7km oli tosi jyrkkää ylämäkeä. Siis mutkia välillä ja jyrkkyys vaihteli. Se oli se tie Hotelli Isolle Syötteelle. Ja se oli ihan mielettömän rankka. Vei mehut täysin. Enkä osannu juosta ylämäkijuoksua. En saanut siihen sellaista hyvää rytmiä päälle alkuunkaan. Sitten vaan lakkasin juoksemasta jossain hieman yhdeksän kilometrin jälkeen. Eikä puhettakaan että oisin voinut enää alkaa juoksemaan, ei ollut voimia. Olin ihan puhki. Maaliin pääsin kuitenkin.
Aika oli 1h 29min 30sek. Parempi kuin mitä etukäteen veikkasin. Koska vaikka kotona olin juossut kympin aikaan 1h 21 min niin ei tuota voi verrata ollenkaan samaan kun tuolla oli noita välimäki ja tuo superrankka loppuylämäki.
Mun kilpailunumero
Syötteellä hotellin likellä ennen juoksu-urakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti