Vuoden vaihteessa tuumailin, että tänä vuonna rupean (kaikesta säätämisestä = kisa, halli, tilanne jne jännitys/häröily) huolimatta kisaamaan Kikin kanssa. Että opetellaan yhdessä sitä kisahommaa eri paikoissa. Menee sitten miten menee ja opitaanpahan toimimaan yhdessä - tai jos ei opita niin harrastellaan ainakin yhdessä ja ylipäänsä tehdään asioita (treenataan ennen kisoja, käydään kisareissuja, aktivoin niin koiraa kuin itseäni jne).
Tammikuussa sitten korkattiin kisaaminen tälle vuotta ja osallistuttiin Okk:n järjestämiin rallytokokisoihin. Tulostahan niistä kisoista ei saatu, mutta kisoista jäi ihan ok fiilis kuitenkin. Sen mitä enää tunnelmasta muistan.
Video radasta.
Maaliskuun alkuun sain peruutuspaikan Kemissä pidettyihin rallytokokisoihin. Nuo olivat meidän ekat kisat vieraassa hallissa. Ylipäänsäkin Kikihän on melko vähän käynyt vieraissa halleissa, joten jännitystä oli ilmassa jo silläkin saralla. Meille hyvää oppia tuli jo pelkästään oudossa hallissa olemisesta varikkokäyttäytymisineen. Itsekään en ollut aiemmin käynyt Kemin koiraharrastajien hallissa (silloin kun siinä sijainnissa olin viimeksi käynyt niin heillä ei ollut hallia, ulkona ko paikassa olen aksannut sekä Merrin että Nemin kanssa joskus vuonna nappikauppa).
Mun fiilis sekä kisoihin mennessä ja sieltä tullessa oli hyvä. Oli mahtavaa päästä "kisareissuun" Kikin kanssa. Kisapaikalla oli kivaa, oli mukavaa tutustua rataan - ekaa kertaa rallykisatessa (noh, tuohan oli vasta mun kolmas kisa) mulla oli itsevarma olo rataantutustumisessa. Kiki tuntui hyvältä verkatessa, se oli kontaktissa ja teki halukkaasti temppuja eikä ottanut häiriötä asioista.
Mutta mitä tapahtui kun mentiin radalle? Koira oli kuin ei oltaisi ikinä reenattu rallya. Paineistui, haisteli maata, tuijotteli, jähmettyi, varmaan haukkuikin. Mä kannustin, maanittelin, kehuin aina kun siihen oli yhtään aihetta - jos koira nousi kehuista niin yritin reipastaa tahtia, käskytin ja kehuin lisää. Mutta eipä se paljoa auttanut, koska Kiki hyytyi taas jostain syytä yy ja zeta. Kun se näki ihmisiä radalla (tuomari, tuomarinsihteeri ja joku muu henkilö) niin se oli, että "Jee, täällä on jotain tyyppejä - ne on varmaan kivoja" ja yritti rynnätä niitä kohti.
Eipä saatu tulosta sieltäkään. Enkä yhtään ihmettele. Silti, olin sitä mieltä, että homma jatkuu. Kisakalenteria katsomaan vaan - että uutta putkeen. Kyllä tämä tästä jne.
Seuraaviin kisoihin oli sitä paitsi ilmottu jo. Niiden piti olla Rovaniemellä maaliskuun lopussa ne lappalaiskoirien rotumestaruudet. Kisathan sitten peruttiin ... koronailun takia.
Nyt koska kaikki on hyvin epävarmaa tuon poikkeustilan / koronan takia niin eipä tässä kannata mitään suunnitella. Ei sen kummemmin kisoja kuin mitään muutakaan. En ole tohtinut edes suunnitella että mitä sitä Kikin kanssa tavoitteellisemmin treenailtaisiin tänä vuonna / (lähi) tulevaisuudessa kun kaikki on niin kovin epävarmaa / eletään epätietoisuuden vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti