Eilen pähkäilin päivällä, että jaksaisinko ajella vielä uusiksi hallille (aamusta oli Mika Moilasen agikoulutus, josta myöhemmin lisää). Noh, laiskuus iski ja jäin kotio öllöttelemään ja temputtamaan (myös myöhemmin lisää) koiraa sisälle. Tänään, päästyäni töihin ja koneen ääreen luin sähköposteista, että sunnuntain treenejä ei olisi ollutkaan. Että joo, onni onnettomuudessa ja niin pois päin. Ja sitten tuntui hetken aika kelkasta jääneeltä - niinpä niin, en edelleenkään lue sähköposteja kuin työaikaan työpaikalta. Tai epäaikaan, mutta työpaikalla kuitennii (pienet poikkeukset tietty vahvistavat säännön, mutta jok tap en ikinä kotona kun kotona ei ole edes konetta saatikka nettiä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti