keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tohvelisankari

Niin. Rahaahan se vain on - en jaksanut kirjata tuohon aiempaan kenkulikirjoitukseen sitä mitä oikeasti olisin halunnut sanoa. Siksi se raapustus nyt vaikuttaa pihin ihmisen kirjoitukselta. Saita, pihi, ... minä kait olenkin. Tai tuntuu turhauttavalta pistää satoja euroja yhteen ainoaan kenkäpariin. Varsinkin kun kyseessä ei ole huippusuunnittelijan muotiluomukset tai kun ei ole mitään takeita siitä, että juuri ne kyseiset kenkät olisivat erityisen hyvät ja kestävät. Tai edes siedettävät. Osaanko kenkäkaupassa tehdä hyvät kaupat, tiedänkö siinä sovitushetkellä varmasti, että kengät ovat kaiken sen säädön arvoiset, toimivat menopelit. Kenkiä sovitettaessa ei aina selviä, se mikä selviää kun kengillä kävelee jokusen metrin enemmän, se, että ei, niistä ei olekaan mihinkään. Kiva siinä sitten joko aloittaa koko rulianssi alusta (ja maksaa uusiksi satoja euroja) tai kärsiä nahoissaan paskoista kengistä ja odottaa että ne lahoavat ja on aika ostaa uudet kengät. 

Mä astun oikealla jalallani vähän linttaan. Tai enemmän ja vähemmän. Siis mun askel ei ole tasainen sillä, paino ei putoa jalalle normaalisti. Joskus olen teetättänyt niitä pakollisia korotuksiani niin, että ulkosyrjälle on laitettu muutama milli enemmän, jotta linttaan astumiselta joko vältyttäs tai se ei ois niin paha. Edelliskerralla kun ostin urheilukaupasta kalliit hyvät juoksukengät niin pyysin Kenkätohtoria tekemään sen kiilauksen (ts sen että ulkosyrjällä ois enemmän korotusta kuin sisäsyrjällä, ihan vain pari milliä). Varmaan se Asiantuntija sitten luuli tekevänsä oikein tai ajatteli tekevänsä vieläkin paremmin. Mutta homma meni niin pieleen kun vain olla ja voi. Samaan aikaan teetin myös yhteen kävelykenkään saman jutun, ja sekin meni pieleen. Ne kävelykengät oli mukana jollain kaupunkireissulle (muistaakseni Pietarissa) ja hajosivat sillä reissulla kun heikompi kenkätyyppi ei kestänyt mun kuluttavaa askellusta. Siis pieleen ne kengät meni siten, että se tyyppi teki sen kiilauksen just väärin päin eli laittoi vähemmän massaa sinne ulkosyrjälle eli se vain pahensi mun linttaan astumista. 

Niillä linttalenkkareilla mä silti juoksin juoksulenkkejä. Ja nilkka mulju, varsinkin jos astuin yhtään epätasaiselle alustalle. Ja kun nilkka mulju ja kun astuin väärin, joka kerta, niin jalka myös kipeytyi.
Se vasemman jalan kenkä oli tosi hyvä, mua harmitti ihan kehvelisti kun oikeen jalan kenkä oli pilalla. Koska viimeksi kunnonlenkkareiden osto (ja sen jälkeinen käyttö) meni pieleen ja kunnolla, niin en vielä juhli ja piletä, että nää uudetkaan olisivat sen kummemmat vaikkei tuota kiilausjuttua nyt tehtykään. 

Ex-kengät:




Ne uudet:








Ei kommentteja: