Viis tyylikkyydestä, joten meillä on nyt upea sisustus ja mattoja lattialla normaalia enemmän. Jottei mummelin tarvitsisi liukastella kotona. Jossain välissä laitoin lattialle, niihin huoneisiin joissa eniten ollaan, sellaiset matot mitkä voin pestä kotona pesukoneessa (jos/kun niihin osuu esim koiran pissa tai oksennus). Mutta tässä taannoin totesin, että peitänpä lisää parketista isommallakin matolla - että jos se sottaantuu niin kiikutan sitten kyseisen maton pesulaan,. Ennemmin vähemmän liukasteleva mummo kuin puhtaat käyttämättömät matot.
Sillä Nemille liukkaat alustat ovat yhä hankalampia ja hankalampia. Parkettilattia (ja varmaan muunkinlainen lattiamteriaali) on välillä liukas mummon tallustaa. Tai ei ehkä niinkään tallustaa vaan ylösnousuun, pari kertaa olen käynyt pyyläämässä (närkästyneen vanhan koiran) Nemin lähimmälle matolle. Koiralla ollessa lähinnä ilme "mitä kettua" tai "minä itte kyllä osaan, mitä sä siinä säädät".
Jos näitä tapauksia alkaa tulla lisää, niin alkaa olla lähdönhetki lähellä. Varmaan.
Varsinkin, kun siihen lisää sen, että Nemi ei voi enää syödä kovia juttuja. Esim muntsareita (rouhepuruluutikut). Ihan tässä viikon parin sisään on osa ruuasta jäänyt Nemiltä syömättä, kun nappulat eivät enää rousku tarpeeksi hanakasti suussa. Olenkin siis pyrkinyt liottamaan (jota on tehty ennenkin, mutta välillä unohtunut mikä ei ole ennen haitannut mitään) koiran nappulat plus sekoittamaan sinne sekaan joko purkkiruokaa tai joskus lisännyt ruokaan muutaman raakalihapullan.
Mun pitäisi varata Nemille aika kontrolliverikokeisiin. Edelliset otettiin syyskuun puolivälissä. Samalla reissulla pitää hankkia lisää rimadyl-pillereitä. Sinällään kun hankittiin reseptillä noita kipulääkkeitä niin kuvittelin niiden riittävän koiran loppuelämän ajaksi, lääkkeet on ostettu (tai se päivämäärä on purkissa) 15.5 eikä tabletteja enää montaakaan ole jäljellä.
Muuten ei mitään ihmeellistä. Hieman koira on välillä vähän hönö mikä johtunee siitä ettei se kuule enää kunnolla, hämärällä näkee huonosti (tai ei ollenkaan), minkä takia joululomalla ainakin Lohtajalla sillä tuntui olevan hankalaa. Siis pihalla oli hankala ulkoilla kun oli pihalla epätasaista (hieman lunta) ja hämärää ja tiellä liukasta (ja hämärää), plus sisällä se ei enää tuntenut ehkä paikkoja (kun harvemmin siellä käydään) ja muutenkin saattoi stressata matkustusta ja paikkaa ja mitä lie. Eli Lohtajalla Nemi oli jotenkin yltiö väsyneen oloinen niin että itselle tuli paha mieli kun koiraa katseli.
Mutta kun Lohtajalta siirryttiin Raaheen niin koira piristyi. Lenkkeily sujui paremmin (valaistuja, ei ihan niin liukkaita, teitä) ja yöpymispaikka oli koirille tosi tuttu kun ovat olleet siellä silloin tällöin hoidossa. Lisää piristymistä tuli sitten kun tultiin kotiin, kunnon talvi ja tutut reitit ja koti tietysti.
Ainiin, hönöyttä lisää myös se, että Nemi on melkonen perskärpänen. On kokoajan mukana siellä missä tapahtuu, tai siellä missä me ollaan. Sitten kun ei enää jaksa hösöttää niin tulee likelle nukkumaan. Kunnes jossain välissä nukkuu niin sikeästi ettei huomaa kun itse vaihdan paikkaa.
Joskus Nemi myös tuijottaa vaan jonnekin suuntaan niin ettei siitä oikein ota tolkkua mikä sen sanoma / tarkoitus on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti