Ajeltiimpa tuossa perjantai ehtoona töitten jälkeen Kemijärvelle.
Kuusamontiellä oli ihan mahoton liikenne, miksi ihmeessä ne ihmiset ajelee satasen nopeusrajoitus alueella (joo-o, siellä sai -tai olisi saanut- ajella satasta) kuutta-seittemääkymppiä?! Pudasjärveltä Ranualle kääntymisen jälkeen sai aika yksikseen ajeleskella, mitä nyt jotain edessä ryömiviä piti välillä ohitella.
Kemijärvelle saavuttiin kaheksan kieppehillä (tarkkaa aikaa en ny ennää muista). Kaupungin keskusta ei nyt niin iso ollut, että siellä olisi pahasti eksynyt - joten paikallinen hotelli löydettiin aika helposti. Sitten vain kirjautumaan sisään, kamppeet huoneeseen ja koirien kanssa lenkille. Tuon jälkeen lähdin etsimään josko paikkakunnalta löytyisi mitään syötävää - hotellin ravintolasta oli ruokatarjoilu jo loppunut. R:llä myytiin ei oo:ta kun kyselin kolmioleipien perään. Onneksi hotellia liki oli joku grilli, joka oli vielä pikkuhetken auki joten ehdin kuin ehdinkin tilaamaan kerroshampparit - jotka kyllä olivat pettymys kun sisään ei tullut kuin tilaamani mausteet ei salaattia, kurkkua, tomaattia, majoneesia eikä mitään sen kaltaista (mausteista pitää tietty aina jättää sinappia ja sipuli pois
). Mutta kyllä niillä nälkä siirtyi, joten mikäs siinä.
Koko yön nukuin levottomasti, nähden ties mitä painajaisia mm kokeesta myöhästymisestä ja koirien karkaamisesta lähtien...
Merri nukkui lähes koko yön mun jaloissa, vaikka huoneessa oli aikasta lämmin. Mutta ilmeisesti se aatteli, että kun omituisessa paikassa ei pääse sängynalle niin eikait tässä muukaan auta kuin nukkua sängyssä (aiemmin se lähti aina pois jos vähän liikutti jalkaansa, nykyään se osaa jo "taistella" omasta tilastaan.. eikä vähästä hätkähdä).
Aamiaiselle mentiin siinä kahdeksan jälkeen, kovin paljon en saanut syödyksi - sen verta mahassa lepatteli yökkösiä ja muita perhoseläimiä.
Koepaikkakin löydettiin ihan hyvin. Sitten vain ilmoittautumaan ja tutustumaan koeympäristöön - joka oli siis paikallinen liikuntahalli. Siellä oli matot teipattu jumppasalin lattiaan. Hieman jotain välikohtia katselin, että saas nähdä että kompastunko sitten tuohon...
Koska aikaa oli runsaasti niin lähdin Merrin kanssa pienelle lenkille - mikä oli onni sinänsä, sillä nyt koiruus malttoi käydä jopa kakalla (mitä se ei siis ollut tehnyt aamulenkillä). Sitten koira autoon, ja odottamaan kokeen alkua.
Koepaikalla oli -kuinkas muutenkaan- muitakin Oulun seudulta. Minä kun luulin meneväni kauas kokeeseen tuttujen ulottumattomiin ...
Merrin nro oli 4, joten osallistuimme ensimmäiseen paikallamakuu ryhmään. Jo pelkästään kehäänmeno jännitti, aikasta paljon, sillä tämähän oli just se tuomari (eli Allan Aula) joka eväsi meidän debyyttikokeessa kokeeseen pääsyn juoksu/sisäänmeno tarkistuksessa.
Tällä kertaa tuo kehäänmarssi tarkastus sujui todella hienosti, Merri ei väistellyt, keskustellut eikä mitään.
Ennen luoksepäästävyyttä Merri ei meinannut malttaa pysyä sivullani. Oli hetken, kontakti oli hyvä, mutta kun nakkia ei tippunut niin rupesi miettimään muita puuhia... kun ei tässä edes tapahdu mitään. Jahka oli meidän vuoro niin koira oli kyllä ihan hyvin paikallaan - aina siihen saakka kunnes tuomari käveli kohti ja oli siinä puolentoista metrin päässä. Silloin Merri käveli sitä vastaan. Ei siinä mitään, parempi että menee kohti (harva koira taisi pysyä täysin paikoillaan). Mutta sitten Merri rupesi vielä komentamaankin sitä tuomari-setää
Tuomarin mielestä koira ei kuitenkaan ollut aggressiivinen tms mutta haukusta piti vähentää pisteitä. joten saatiin kasi.
Seuraavaksi oli vuorossa paikallamakuu (Merrin vasemmalla puolella oli joku musta noutaja - en muista oliko labradori vai flätti - ja oikealla sheltti). Irrotin Merrin hihnan ja komensin sen sivulle. Olin valmis. Käsky maahan, koira totteli. Paikallejättö käsky ja kauemmaksi siirtyminen. Siinä sen pari minsaa seistessäni vapisin (yleensähän mulla tärisee kädet, se on ihan normaalia mulle, mutta nyt vapisi koko kroppa -jalat, kädet, hartiat jne) ihan mahottomasti. En edes muista milloin viimeksi jossain koe tms tilanteessa olisin jännittänyt/tärissyt niin paljon. Oli ilmeisesti itsellekin henkisesti rankkaa kun pelkäsi niin paljon että mitä tässä oikein tapahtuukaan...
Paluu koiran viereen, koiran joka oli ollut täsmälleen samassa kohtaa koko kahden minsan ajan - pää sillä hieman kääntyili, mutta muuten pysyi kyllä siinä. Ihime ja kumma, koiruus ei ennakoinut ollenkaan - ja nousi istumaan kun kuuli käskyn. Joten tästä kymppi.
Sitten pois kehästä, ja odottelemaan hetkeksi. Kun tuosta alusta olin selvinnyt hengissä niin homma rupesi jo helpottamaan ja se kamala holtiton tärinä lakkasi ja oli jo melkein hyvä olo.
Kävin Merrin kanssa salin ulkopuolella tovin ja sitten takaisin saliin odottamaan vuoroa. Just ennen meidän vuoroa pientä virittelyä ja sitten takaisin kehään.
Mattoalueelle astuttuamme Merrin nenä meni välittömästi maahan. Kääk. Nälkäinen koira, joka ei tietty ollut saanut aamupalaa, rupesi etsimään ruuanmurusia - aapuuva, mitä tästäkin nyt tulee?!
Seuraamiset oli seuraava jännityksen aihe - se murheenkryyni, miten saada koiran mielenkiinto pysymään yllä kaksi ylitylsää seuruu-osuutta? Hihnassa seuraamisesta saatiin kasi ja vapaasta seuraamisesta kasipuol. Kääntymiset oli ihan kamalia, tein kamalia kaarroksia - en tietenkään tiedostanut niitä. Vapaaseuruussa koira teki hienon liikkeestä seisomisen.. jossain välissä oli turhan kiinnostunut myös siitä lattiasta. Mutta oli siinä hyviäkin pätkiä - esim juoksuosuus ja sen vaihdokset oli molemmissa seuraamisissa tosi hyviä - Merri oli hyvin mukana ja sillä oli hyvä kontakti.
Ennen koetta olin miettinyt, että pitäisiköhän mun siirtää koira osiosta toiseen roikuttamalla sitä kaulapannasta. Jottei se vaan rupeaisi nuuskuttamaan sitä peevelin lattiaa. Mutta onneksi tuohon ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan koira oli ihan hyvin mukana bissneksessä.
Liikkeestä maahanmeno meni ihan näppärästi. Siitä kymppi.
Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta perusasento oli vähän vino. (ei ylläri, niitähän se harrastaa) Tästä ysipuol.
Liikkeestä seisominen.. sitä olin vielä harjoitellut ennen koetta. Onnistuneesti ja luotin siihen että koira osaa. Mutta en muistanut, että äänenpaino vaikuttaa Merrin tekemiseen. Siinä missä maahan -käsky on matala niin seiso -pitäisi tulla hieman korkeammalta. Eikä nyt tullut.. Merri meni siis hitaasti maahan. (katsoin tuon videolta eli ei ollut niin terävä ja nopea maahanmeno kuin varsinaisessa maahan -meno liikkeessä). Tiedä sitten jos olisin vilkaissut taakseni ja sanonut uuden käskyn, että olisiko noussut ylös tai olisinko kerennyt estää sen maahanmenon.. mutta en oikein usko. Tästä siis nolla.
Viimeisenä oli sitten vuorossa hyppy. Jonka Merri meinasi hypätä ennakkoon - eli oli ihan intopiukeena. Terävällä komennolla sain koiran kuitenkin malttamaan vielä hetken ja sivulleni.
Hyppy ja seiso -käskyt, jotka koira totteli hienosti. Sitten vähän jännitti, kun siirryin koiran viereen. Mutta mitä kummaa?! Merri ei liikkunut siitä mihinkään, se taas muisti miten ko juttu tehdään. Viime aikoina harkoissahan koiruus on liikkunut heti kun olen tullut sitä kohti. Nyt oli tosi hienosti paikallaan, joten tästä vielä kymppi.
Ja kokonaisvaikutuskin oli kymppi.
Sitten kättelin tuomarin ja juoksin Merrin kanssa kehästä ja salista ulos riekkumaan. Jipii, se on ohi -tuli mitä tuli (tuossa kohtaa en siis ollut niin tiedostanut mitä nroita saatiin saatikka kerennyt tehdä laskutoimitusta niistä päässäni).
Sitten koiran kanssa autolle aamupalalle. (Nemikin sai siinä vaiheessa aamupalansa) Tässä kohtaa kun olin koiria syöttelemässä - ilouutinen saapui, kun alokasluokan hienosti täydellisellä suorituksella (200p.) voittanut Tarja (vai koirakos ne pisteet sai eikä ohjaaja, no enivei) tuli kertomaan että Merri sai yköstuloksen!!! 
Heh, tähän väliin on pakko mainita, että sen verta iloinen olin että ihan ääneen asiaa hieman tuuletin
Olen nähkäästä kuullut muutaman kerran, että miksi agiliidossa olen aina niin tyyni, että mitä pitää tapahtua jotta tuulettaisin kunnolla?!
Sitten käytin koirat lenkillä, vein Nemin takaisin autoon ja menin Merrin kanssa itse pällistelemään tuloksia. Pisteitä saimme siis 166,5. eli kyllähän se ALO1 tulokseen riittää Kun kaikki 11 alokasluokan koiraa olivat tokotelleet niin odotimme tovin ja saimme kaikki tulokset ja kisakirjat yms. Merrin sijoitus oli lopulta 7/11.
Luokan voitti siis upeasti border collie Zici 200 pisteellä, toiseksi tuli tolleri Inka (?) ja kolmanneksi joku labukka. Kaksi ekaa sijoitusta tutuille - Onnea Tarja & Tiina koirineen
Koepaikalta poistumisen jälkeen haimme pizzan paikallisesta ravintolasta ja sitten ajelemaan kohti Pudasjärveä. Pudiksella pysähdyimmekin ihastelemassa Anna-Marin koiria ja asuntoa. Punainen talo järven rannalla - ja kaksi ihastuttavaa ruotsinlapinkoiraneitosta. Olipa mukava vihdoinkin tavata nuori Donna neiti. Kiitoksia Anna-Marille tarjoiluista
Kotona olimme lopulta seitsemän aikoihin illalla.
Olipahan reissu
Ai niin, poroja ei nähty yhtään.
Kuusamontiellä oli ihan mahoton liikenne, miksi ihmeessä ne ihmiset ajelee satasen nopeusrajoitus alueella (joo-o, siellä sai -tai olisi saanut- ajella satasta) kuutta-seittemääkymppiä?! Pudasjärveltä Ranualle kääntymisen jälkeen sai aika yksikseen ajeleskella, mitä nyt jotain edessä ryömiviä piti välillä ohitella.
Kemijärvelle saavuttiin kaheksan kieppehillä (tarkkaa aikaa en ny ennää muista). Kaupungin keskusta ei nyt niin iso ollut, että siellä olisi pahasti eksynyt - joten paikallinen hotelli löydettiin aika helposti. Sitten vain kirjautumaan sisään, kamppeet huoneeseen ja koirien kanssa lenkille. Tuon jälkeen lähdin etsimään josko paikkakunnalta löytyisi mitään syötävää - hotellin ravintolasta oli ruokatarjoilu jo loppunut. R:llä myytiin ei oo:ta kun kyselin kolmioleipien perään. Onneksi hotellia liki oli joku grilli, joka oli vielä pikkuhetken auki joten ehdin kuin ehdinkin tilaamaan kerroshampparit - jotka kyllä olivat pettymys kun sisään ei tullut kuin tilaamani mausteet ei salaattia, kurkkua, tomaattia, majoneesia eikä mitään sen kaltaista (mausteista pitää tietty aina jättää sinappia ja sipuli pois
). Mutta kyllä niillä nälkä siirtyi, joten mikäs siinä. Koko yön nukuin levottomasti, nähden ties mitä painajaisia mm kokeesta myöhästymisestä ja koirien karkaamisesta lähtien...
Merri nukkui lähes koko yön mun jaloissa, vaikka huoneessa oli aikasta lämmin. Mutta ilmeisesti se aatteli, että kun omituisessa paikassa ei pääse sängynalle niin eikait tässä muukaan auta kuin nukkua sängyssä (aiemmin se lähti aina pois jos vähän liikutti jalkaansa, nykyään se osaa jo "taistella" omasta tilastaan.. eikä vähästä hätkähdä). Aamiaiselle mentiin siinä kahdeksan jälkeen, kovin paljon en saanut syödyksi - sen verta mahassa lepatteli yökkösiä ja muita perhoseläimiä.
Koepaikkakin löydettiin ihan hyvin. Sitten vain ilmoittautumaan ja tutustumaan koeympäristöön - joka oli siis paikallinen liikuntahalli. Siellä oli matot teipattu jumppasalin lattiaan. Hieman jotain välikohtia katselin, että saas nähdä että kompastunko sitten tuohon...
Koska aikaa oli runsaasti niin lähdin Merrin kanssa pienelle lenkille - mikä oli onni sinänsä, sillä nyt koiruus malttoi käydä jopa kakalla (mitä se ei siis ollut tehnyt aamulenkillä). Sitten koira autoon, ja odottamaan kokeen alkua.
Koepaikalla oli -kuinkas muutenkaan- muitakin Oulun seudulta. Minä kun luulin meneväni kauas kokeeseen tuttujen ulottumattomiin ...
Merrin nro oli 4, joten osallistuimme ensimmäiseen paikallamakuu ryhmään. Jo pelkästään kehäänmeno jännitti, aikasta paljon, sillä tämähän oli just se tuomari (eli Allan Aula) joka eväsi meidän debyyttikokeessa kokeeseen pääsyn juoksu/sisäänmeno tarkistuksessa.
Tällä kertaa tuo kehäänmarssi tarkastus sujui todella hienosti, Merri ei väistellyt, keskustellut eikä mitään.
Ennen luoksepäästävyyttä Merri ei meinannut malttaa pysyä sivullani. Oli hetken, kontakti oli hyvä, mutta kun nakkia ei tippunut niin rupesi miettimään muita puuhia... kun ei tässä edes tapahdu mitään. Jahka oli meidän vuoro niin koira oli kyllä ihan hyvin paikallaan - aina siihen saakka kunnes tuomari käveli kohti ja oli siinä puolentoista metrin päässä. Silloin Merri käveli sitä vastaan. Ei siinä mitään, parempi että menee kohti (harva koira taisi pysyä täysin paikoillaan). Mutta sitten Merri rupesi vielä komentamaankin sitä tuomari-setää
Tuomarin mielestä koira ei kuitenkaan ollut aggressiivinen tms mutta haukusta piti vähentää pisteitä. joten saatiin kasi. Seuraavaksi oli vuorossa paikallamakuu (Merrin vasemmalla puolella oli joku musta noutaja - en muista oliko labradori vai flätti - ja oikealla sheltti). Irrotin Merrin hihnan ja komensin sen sivulle. Olin valmis. Käsky maahan, koira totteli. Paikallejättö käsky ja kauemmaksi siirtyminen. Siinä sen pari minsaa seistessäni vapisin (yleensähän mulla tärisee kädet, se on ihan normaalia mulle, mutta nyt vapisi koko kroppa -jalat, kädet, hartiat jne) ihan mahottomasti. En edes muista milloin viimeksi jossain koe tms tilanteessa olisin jännittänyt/tärissyt niin paljon. Oli ilmeisesti itsellekin henkisesti rankkaa kun pelkäsi niin paljon että mitä tässä oikein tapahtuukaan...
Paluu koiran viereen, koiran joka oli ollut täsmälleen samassa kohtaa koko kahden minsan ajan - pää sillä hieman kääntyili, mutta muuten pysyi kyllä siinä. Ihime ja kumma, koiruus ei ennakoinut ollenkaan - ja nousi istumaan kun kuuli käskyn. Joten tästä kymppi.
Sitten pois kehästä, ja odottelemaan hetkeksi. Kun tuosta alusta olin selvinnyt hengissä niin homma rupesi jo helpottamaan ja se kamala holtiton tärinä lakkasi ja oli jo melkein hyvä olo.
Kävin Merrin kanssa salin ulkopuolella tovin ja sitten takaisin saliin odottamaan vuoroa. Just ennen meidän vuoroa pientä virittelyä ja sitten takaisin kehään.
Mattoalueelle astuttuamme Merrin nenä meni välittömästi maahan. Kääk. Nälkäinen koira, joka ei tietty ollut saanut aamupalaa, rupesi etsimään ruuanmurusia - aapuuva, mitä tästäkin nyt tulee?!
Seuraamiset oli seuraava jännityksen aihe - se murheenkryyni, miten saada koiran mielenkiinto pysymään yllä kaksi ylitylsää seuruu-osuutta? Hihnassa seuraamisesta saatiin kasi ja vapaasta seuraamisesta kasipuol. Kääntymiset oli ihan kamalia, tein kamalia kaarroksia - en tietenkään tiedostanut niitä. Vapaaseuruussa koira teki hienon liikkeestä seisomisen.. jossain välissä oli turhan kiinnostunut myös siitä lattiasta. Mutta oli siinä hyviäkin pätkiä - esim juoksuosuus ja sen vaihdokset oli molemmissa seuraamisissa tosi hyviä - Merri oli hyvin mukana ja sillä oli hyvä kontakti.
Ennen koetta olin miettinyt, että pitäisiköhän mun siirtää koira osiosta toiseen roikuttamalla sitä kaulapannasta. Jottei se vaan rupeaisi nuuskuttamaan sitä peevelin lattiaa. Mutta onneksi tuohon ei kuitenkaan ollut tarvetta vaan koira oli ihan hyvin mukana bissneksessä.
Liikkeestä maahanmeno meni ihan näppärästi. Siitä kymppi.
Luoksetulo oli muuten hyvä, mutta perusasento oli vähän vino. (ei ylläri, niitähän se harrastaa) Tästä ysipuol.
Liikkeestä seisominen.. sitä olin vielä harjoitellut ennen koetta. Onnistuneesti ja luotin siihen että koira osaa. Mutta en muistanut, että äänenpaino vaikuttaa Merrin tekemiseen. Siinä missä maahan -käsky on matala niin seiso -pitäisi tulla hieman korkeammalta. Eikä nyt tullut.. Merri meni siis hitaasti maahan. (katsoin tuon videolta eli ei ollut niin terävä ja nopea maahanmeno kuin varsinaisessa maahan -meno liikkeessä). Tiedä sitten jos olisin vilkaissut taakseni ja sanonut uuden käskyn, että olisiko noussut ylös tai olisinko kerennyt estää sen maahanmenon.. mutta en oikein usko. Tästä siis nolla.
Viimeisenä oli sitten vuorossa hyppy. Jonka Merri meinasi hypätä ennakkoon - eli oli ihan intopiukeena. Terävällä komennolla sain koiran kuitenkin malttamaan vielä hetken ja sivulleni.
Hyppy ja seiso -käskyt, jotka koira totteli hienosti. Sitten vähän jännitti, kun siirryin koiran viereen. Mutta mitä kummaa?! Merri ei liikkunut siitä mihinkään, se taas muisti miten ko juttu tehdään. Viime aikoina harkoissahan koiruus on liikkunut heti kun olen tullut sitä kohti. Nyt oli tosi hienosti paikallaan, joten tästä vielä kymppi.
Ja kokonaisvaikutuskin oli kymppi.
Sitten kättelin tuomarin ja juoksin Merrin kanssa kehästä ja salista ulos riekkumaan. Jipii, se on ohi -tuli mitä tuli (tuossa kohtaa en siis ollut niin tiedostanut mitä nroita saatiin saatikka kerennyt tehdä laskutoimitusta niistä päässäni).
Sitten koiran kanssa autolle aamupalalle. (Nemikin sai siinä vaiheessa aamupalansa) Tässä kohtaa kun olin koiria syöttelemässä - ilouutinen saapui, kun alokasluokan hienosti täydellisellä suorituksella (200p.) voittanut Tarja (vai koirakos ne pisteet sai eikä ohjaaja, no enivei
) tuli kertomaan että Merri sai yköstuloksen!!! Heh, tähän väliin on pakko mainita, että sen verta iloinen olin että ihan ääneen asiaa hieman tuuletin
Olen nähkäästä kuullut muutaman kerran, että miksi agiliidossa olen aina niin tyyni, että mitä pitää tapahtua jotta tuulettaisin kunnolla?! Sitten käytin koirat lenkillä, vein Nemin takaisin autoon ja menin Merrin kanssa itse pällistelemään tuloksia. Pisteitä saimme siis 166,5. eli kyllähän se ALO1 tulokseen riittää
Kun kaikki 11 alokasluokan koiraa olivat tokotelleet niin odotimme tovin ja saimme kaikki tulokset ja kisakirjat yms. Merrin sijoitus oli lopulta 7/11. Luokan voitti siis upeasti border collie Zici 200 pisteellä, toiseksi tuli tolleri Inka (?) ja kolmanneksi joku labukka. Kaksi ekaa sijoitusta tutuille - Onnea Tarja & Tiina koirineen
Koepaikalta poistumisen jälkeen haimme pizzan paikallisesta ravintolasta ja sitten ajelemaan kohti Pudasjärveä. Pudiksella pysähdyimmekin ihastelemassa Anna-Marin koiria ja asuntoa. Punainen talo järven rannalla - ja kaksi ihastuttavaa ruotsinlapinkoiraneitosta. Olipa mukava vihdoinkin tavata nuori Donna neiti. Kiitoksia Anna-Marille tarjoiluista
Kotona olimme lopulta seitsemän aikoihin illalla.
Olipahan reissu
Ai niin, poroja ei nähty yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti