Koira!

Otsikkoon sisältyvän piilomerkityksen ymmärtänevät eilisissä harjoituksissa paikalla olleet henkilöt

Joo... eli eilen oltiin Nemin kanssa pitkästä aikaa aksa-reenuleissa. Ensin oli joulutaukoa ja niiden jälkeen yksi agi-episrata ja heti sen perään se sterilointi ja sen jälkeiset kitu-viikot. Siis koira ei kitunut vaan allekirjoittanut kun ei päässyt Nemiliinin kanssa reenustelemaan.

Kuulemma teemme vuoroviikoin ratatreeniä ja este/tekniikka harjoituksia. Nyt oli sitten sen ratareenin vuoro. Nämä vuoden ensimmäiset Nemi -reenustelit veti Mari.

Löysin viime syksyisen reenustelukaveri-Urhon blogista eilisen ratapiirroksen.

Nemi hyppi samoista korkeuksista kuin treenikaveri-Viima eli rimat taisivat olla 40cm. Liekkö johtunut matalista hypyistä vai mista, mutta Nemillä oli ihan hirmuinen vauhti. Vaikka kuinka olin mielikuvareenannut Nemiä jo aiemmin niin kyllähän sen huomasi, että olin tassahtanut taas sille Merri vaihteelle - mikä ei tietenkään ole huono asia silloin kun Merrin ohjauksesta on kyse..jos silloin tekee asiat kunnolla. Mutta kun nuo rekkulat ovat niin erilaisia niin ongelmiahan siitä syntyy jos yrittää niitä samoin ohjata.

Aloitin ohjaukseni kolmosen takaa. Vitosta olin varmistamassa. Ja seiskaa saatiin säätää muutamia kertoja. Ensin ohjasin koiran väärin putkeen, sitten kuvittelin ohjaavani oikein ja taas meni väärin.. kun se ei kuulemma auta, että ppk:ssa käyttää kättä, kun kuulemma kroppaakin pitää käyttää ja kääntää. Onpa tarkkaa Ja Koutsi taas kerran niin oikeessa. Sillä kun kroppaa käänsi niin koira ei vilkassutkaan ekaan putken päähän.

Seuraavan ongelman poikasen löysin siitä, että Nemillä ei ollut ensimmäisellä kerralla hajuakaan siitä, että pitäisi pujotteluun mennä. Minä koitin miettiä että missä vika - kun ainakin käskyn sanoin ajoissa. Mutta taas oli vika mun kropassa+ jaloissa, siis kun ne eivät liikkuneet putkelta eteenpäin tarpeeksi vikkelästi - aivot eivät antaneet jaloille käskyä liikkua. Ja kun liikuin liian myöhään, koiran etenemään nähden, niin piti kiertää esteitä ja näin antaa koiralle valheellinen käsitys siitä mihin päin pitäisi suunnistaa seuraavaksi.  Kun käsky (aivoista jalkoihin) meni perille, niin johan olin matkalla kohti pujoa ja koirakin osasi hakeutua oikealle esteelle -vauhdilla hienosti sisään ja kunnon työskentelyä loppuun asti.

Seuraava ongelma oli esteillä 16-18 ja niillä se ongelma jatkuikin koko illan. Itse ajattelin, että en voi leikata ennen seittemäätoista, että jos leikkaan niin omalla liikkumisella työnnän koiran aalle. Rt:ssa tätä pähkäilin. Jos taas olisin mennyt pituuden ohi esteen vasemmalta puolelta niin mitä luultavimminkin olisin taas hartioillani (tjsp) vienyt jatkossa koiran ihan väärille esteille. Noh, yritykseksi persjättö 16:n jälkeen, jolle en tod ehtinyt. Tai lähinnä tuli epäusko siitä etten ehdi. Sellaista tapahtuu usein, mun aivot ei lähetä sitä viestiä tai ne jalat ei vaan suostu tottelemaan että saisin aikaiseksi jonkun pika-spurtin mikä pelastaisi tilanteen... Ja se kuuluisa Taistelutahtokin minulta näköjään puuttuu, jotenka tulee luovutettua, vaikka ainakin yhdellä -jos ei toisellakin- kerralla koira olisi kyllä mennyt sinne pituudelle (leikaten takana) jos ohjaaja ei olisi lakannut liikkumasta/luovuttanut.

A ja puomi hyvät, kuten aiemminkin niin aalla paremmat kakskakkoset kuin puomilla. Mutta meni ja pysyi ja hytkyin.

Ihan sikamakeet reenit, kaikista virheistä ja erheistä huolimatta. Kiitos Mari! Kiitos Nemi!

ja ensiviikolla jatkuu...