Pohdiskelua

Ekstaasista ja pilvilinnoista suorämeiden kautta heinäpellolle. Tai jotain.

[tästä tulee varmaan romaani]

Mun ajatukset tämän asian suhteen eivät ole kovin selkeät. Mutta tiivistettynä homma menee näin, ts tätä nyt mietin: Merrin jättämistä eläkkeelle agilitystä.

...jollain tasolla ajatus on ihan hirvittävä. Tulee surupuseroon kun asiaan miettii ja päässä surraa tyhjää. Vaikka eihän agi-eläke nyt varmaan mikään kuolemantuomio ole.

Vähän sellaisia olen mietiskellyt, että jos tänä vuonna kävisi silloin tällöin 1-2 rataa Merrin kanssa. Mikä "pakko" mun on sen kanssa kisata kaikki kisat mitä kyseissiä zempaloissa on tyrkyllä? Toisaalta taas lauantaina vikat jäähyttelyn jälkeen Merri veti narusuorana kohti hallia "uudestaan ". Joten ei siltä kaiffariltani ainakaan intoa puutu, mutta senhän kyllä tiedän.

Eilen ajattelin sellaisiakin, että voitas(kohan) mennä Merrin kanssa takaisin ykkösiin? Kun välillä se kisoissa jopa intoontu irtaantumaan kun oli kohtia missä ei tarvinnut väännellä ja käännellä. Hitjat, olisi pitänyt aikoinaan pysytellä siellä ykkösissä kokonaan niin ei olisi tätä mietinnässä nytten (vitsi vitsinä ja niin pois päin).

Se miksi tämä asia on nyt mielenpäällä johtuu kahdesta seikasta, ensinnäkin siitä, kun Nemin kanssa liito tuntuu nyt melkoisen hyvältä. Sellaiselta toiveita herättävältä ja muutenkin aikalailla makialta. Ja kun Nemin kanssa olen ne jotkut asiat tehnyt oikein, tai ainakin erilailla kuin mitä Merrin kanssa. Eli tehnyt pohjatyötä pitkäjänteisemmin mikä alkaa nyt näkymään. Ja toisaalta kun Nemissä on sitä luontaista (ja osin opetettua) irtaantumista paljon Merriä enemmän. Jotenka toisaalta Nemiä ohjatessa on helpompi miettiä joitain osia ohjauksista kuin mitä Merrin kanssa - toki ja tietysti Nemin kanssa on sitten taas ihan omat vaikeutensa. Mutta se nyt kuitenkin on se nuorempi noista kahdesta, jonka agiura on vielä edessä päin.

Ja sitten tulee se kurja puoli tässä juonessa. Nimittäin se, että mun tuntuu olevan yhä hankalampaa vaihtaa itseäni Merriohjauksesta Nemi-moodiin ja taas takaisin. Ja mikä vieläkin morkkis-paskempaa on se, että mua ei sykähdytä liitely niin paljoa Merrin kuin Nemin kanssa. Tai oli sitä viikonloppuna jotain hyviä pätkiäkin.

Toisaalta mä pohdin sellaisiakin, että oliko mun & Merrin agiliitely aiemminkin tuollaista samanlaista kuin tiistaina tai nyt vkonlopun kisoissa? Mutta nyt kun mä koen Nemin kanssa jotain vielä enemmän niin olotila lässähtää Merrin kanssa liitäessa kun en pääse enää sinne samanlaiseen ekstaasiin kuin mitä Nemi-liidossa?

Toisaalta mikä pakko sitä on missään pilvissä lennelläkkään. Argh.

Lauantaina mua siis osittain masensi eikä kisaamisessa ollut sellaista kipinää kuin joskus on ollut. Mikä oli jotenkin lisä-masentavaa itsensä oivaltamista, sillä minähän olen kisahullu - enkö olekin??!? Sunnuntaille hypäriin sain sentään fiiliksen jo paremmin takaisin ja vika radalla oli lopussa ihana irtaantuminen.

Että sellaisten juttujen kanssa täällä tällä kertaa painiskellaan.

edit: vaihtoehtona noille virallisille kisoille voisi myös olla epis-hömpät ja reeni-rallattelut, jotta Mersukin pääsisi vähän aksailemaan. Koira täyttää maaliskuun lopussa 9v. joten joka tapauksessa sen kanssa tiivistä treenausta & kisaamista ei ihannetapauksessakaan olisi jäljellä kuin noin vuosi.

Tottakait me reenitään ainakin tämä "jakso" (huhti-toukokuun vaihteeseen) loppuun asti "tosissaan". Mutta mun pitää ihan oikeesti miettiä miten teen sen kanssa kesällä esim haenko ryhmäpaikkaa vai "tyydynkö" sen kanssa siihen, että kun käyn itsekseni reenimässä niin otan samalla jotain rallatteluja senkin kanssa. Sellaisia, mitkä eivät sotke mun ajatuksia ja sydeemejä versus Nemi.

t:Kaisa, joka on osittain masentunut ja toisaalta yrittää olla realistinen