Vaikka mä pidänkin Nemiä meidän blondi-koirana, niin välillä kyllä huomaan, että se uunottaa mua ihan kuusnolla 
Esim eilen käytin sitä "ollaan vaan kaksistaan" lenkillä Merrin tokojen jälkeen. Nemi tiesi, että mulla on taskussa lihapullanmurusia. Nemi huutaa jollekin, komennan sen luokseni ja teen sen kanssa jonku pikkuisen tokojutun (sivulletulon, vähän seuraamista tms) ja palkkaan lihapullakikkareella. Menee tovi ja Nemi toistaa tämän, siis rynnii eteenpäin -> huutaa -> tulee mun sivulle ja odottaa kuola valuen palkkaa.
***
Joskus likipitäen 8 vuotta sitten muistelen Merrin uunottaneen mua ihan samallatavalla. Josta syystä mä tavallaan, ja olenkin, epäonnistunut noiden hiljentämisopettamisessa. Koska jos ne oppii aika vikkelään asiat missä niitä palkkailee ruualla. "Haukku - komennus - kehu&ruoka... jne"
***
Lenkkitokoilujen lisäksi leikittiin Nemin kanssa eilen paikallaoloja (istuen) hytkyillä ja mattotelineen takaakiertoja pallopalkalla.
***
Aamulla tein vielä perus-paikallaolo sydeemin aamuruualla. Nemi on niin hassu, kun se istuu kuin Rantaplan paikallaan ei välitä hytkyistä mutta kuola valuu kun se tietää pääsevänsä kohta syömään. 
joo ja pysyi se Merrikin tuossa kohtaa paikallansa, eikä ees vinkununna.
joo ja pysyi se Merrikin tuossa kohtaa paikallansa, eikä ees vinkununna. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti