Vilisee

Mun päässä nimittäin sillä reenailin saman radan ensin tiistai-iltana Merrin kanssa ja sitten keskiviikko-iltana (tai alkuillasta) Nemin kanssa. 26 esteen rata mikä oli tarkoitettu 2-3 luokkalaisille. (!) Niin sitä vaan päästeltiin Nemin kanssa menemään... ei kyllä nollana menty, mutta hirrmu taitava likka se on kuitenkin. Ja sen vahvuuksia on ne mitkä on Merrin heikkouksia, joten ne sitten tuntuvat erityisen kivoilta kun on ensin    toisen kanssa ja sitten toinen vaan liiiitäää...  kohti sellaista vaikeutta mitä sen ensimmäisen kanssa ei ole tarttenut murhehtia alkuunkaan. Ja allekirjoittanut on taas niin myöhässä että Mutta silti se irtoava koira on ilo!

Nemillä oli siis eilen korvaavuusvuoro.

Molempien reenejä oli koutsaamassa Mikko.

Päänhakkaamiskuvasta huolimatta Merrinkin reenulit tuntuivat kivalta. Ensin tosin tuli niitä tökköjä kun yritin leikkauksia mitkä eivät tod toimineet. Mikon hyvillä vinkeillä sain radan menemään paljon sujuvammin. Pujottelun Merri haki hyvin, vaikka epäilin sitäkin aluksi. Kulma oli vaikea. Mutta Merripä ei kestänytkään sitä loppua, kun mun askellus muuttui väkistenkin loppuosassa pujoa eli siirryin leveyssuunnassa kauemmaksi kepeistä ja Merri ei kestänyt sitä. Joten mun oli pakko jäädä hengaamaan pujon lähelle enkä voinut kiitää eteenpäin (edes sitä vähää mitä oisin uskaltanut).

Loppu "suoralle" mietittiin mikä neuvoksi, mihin kohtaan leikkausta/persjättöä. Tökköä tuli aluksi. Paitsi sitten kun loppuun jätettiin palkka - p-jättöön ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Leikkaus toimi tosi hyvin. En todellakaan muista milloin Merrillä olisi ollut sellainen vauhti - siis agikentällä.

Nemin kanssa taasen... pari ekaa estettä samalla tavoin kuin Merrin kanssa. Ensimmäinen ilon aihe ja huomionarvoinen seikka itselläni oli se, miten Nemi lähti irtoamaan sinne kutoselle. Toisin kuin ed iltana niin mun ei tarvinnut saatella koiraa sinne vaan pystyin siirtymään seiskalle. Ekalla kerralla otin koiran sieltä puolivalssilla kasille ja yritin mennä vasentapuolta hyppyjä kohti putkea. Mutta se mikä oli toiminut aiemmin Merrin kanssa ei toiminut Nemille. En ehtinyt mihinkään ja tuli pyörimisiä jollekin hypylle. Joten valssi 7lle, tosin ekalla kerralla tein valssin ihan liian kauas joten plörinäksi meni. Mutta kuten kehoitettiin, tein valssin lähelle siivekettä niin johan oli parempaa. Sitten kehitettiin mun uskallusta liikkua, ts lähteä liikkeelle nopeammin. Ja kun liikuin edes hitusen aiemmin niin koira ei pyörähdellyt vikan hypyn kohalla ennen putkeen menoa ja putkeenkin sujahti empimättä. Niin pienestä se voi olla kiinni - olipa siistiä!

Sitten kun oltiin saatu rata tuonne asti sujumaan niin saatiinkin taistella pätkää putkesta putkeen (välihyppyjen kautta). Mä ajattelin liikaa että IIK! VÄÄRÄN-PÄÄN-PUTKI ja mulla oli kiire väärässä kohtaa joten vedin koiran sinne väärään-väärään päähän aika monta kertaa (omalla juoksu ja liike suunnallani). Siispä vekkiä tekemään, mikä taisi onnistua kerran. Muilla kerroilla en muistanut/ehtinyt  tekemään sitä vekkiä tai tein sen liioitellusti ja työnsin koiran mihin sattuu. Päällejuoksuna se taisi lopulta toimia parhaiten.

Seukki hypyissä ei ollut muuta ongelmaa kuin mun hitaus/kiihdytys.

Kepeistä sanoin Mikolle, että en usko Nemin osaavan tuollaista kulmaa. Nemille käytettiin ohjureita. Ensin pelkät kepit suorasta lähestymisesta - palkalla. Sitten vaikeutettiin kulmaa, koko ajan palkalla. Ja lopulta niin että jätin ohjauksen päälle ja jatkoin matkaani kohti pussia. Voihan virsta! Koira ei karannut kepeiltä pois vaikka mä jatkoin matkaa. Tätä kohtaa piti hieman takoa, siis mun päähän, että mä voin liikkua eteenpäin vaikka koira viel on ed esteellä eikä mun tarvi pelätä (etteikö se selviäisi siellä ilman että mä oon vieressä) Lopuksi nimittäin tehtiin pujoa ilman palkkaakin ja koira silti työskenteli loppuun asti. On se aarre

Tässäkin kohtaa on sumua mielessä, eli tulikos se Nemi vikalla kerralla pujotteluun ihan hypyn kauttakin? ei voi muistaa. Mutta ainakin hyvin läheltä hyppyä eli siitä kulmasta sujahti sisään jok tap

Loppu oli hyvä! pussi-putki-pituus (jolla vähän ootin jotta sain koiran putkesta pituuden suuntaan) - rengas ok. Koira ei menny renkaan eessä oottavaan putkeen, kun käänsin/käskin sitä oikeeseen aikaan. Jonkun hypyn kohilla leikkasin takana. Ja Nemi kiisi kohti maalia - vaikka siellä ei ees oottanu palkka. Sinne se kakru vaan lensi!