Toksu-koissu

Jopas oli niin mietitään ja mietitään päivä eilen, että teki totisesti hyvää ottaa nenä käteen... eikun siis koira kainaloon, ts huristella sen itte kaverin kanssa reenailemaan. Merri on kyllä ... Joku siellä reeneissä sanoikin mulle, että voisi ottaa omalle koiralleen osan siitä Merrin innosta & energiasta. Ja kyllähän siitä vähän jollekin jotain joutaskin. Että ei se kyllä siinä mielessä mikään eläkeläinen ole. Niin kuin tottakait sen asian hyvin tiedänkin.



Kyseessä on vain se, että mun kapasiteetti ei tunnu tällä hetkellä riittävän molempien koirien järkevään agi-ohjaamiseen. Ei sen kummemmin älyllinen (ohjaustavan vaihto kullekin koiralle sopivaksi)  kuin fysiikkakaan (jalat) - tai toisaalta tuntuu, että mä en pysty kehittymään Nemi-ohjauksessa kun välillä ohjailen Mersua eri tyylillä. Mersu-ohjaus on sitä vanhaa tuttua jo selkärangast a tulevaa ja Nemi-ohjaus niin uutta ja erilaista mikä vaatii paljon blondilta-kartturilta.

Joten kyllä mä luulen, että Merri siirtyy toukokuusta lähtien fiiliksen pohjalta menoon. Kisaillaan virallisissa tai epiksissä silloin tällöin ja käydään reenustelemassa jotain ... sellaista tahtia mikä kivalle tuntuu.

Kiitoksia kaikille pähkäilyssäni myötäeläneille ja olkapäätä tarjonneille!

---

Ja sitten siihen varsinaiseen asiaan eli eilisiin TOKO treeneihin. Nämä olivat Merrin toiset toksu-harkat AD-hallilla Marin valvovan silmän alla.

Ensin otettiin paikallaolo. Minä ja kaksi muuta menimme piiloon -oltiin nyt pienemmällä hallipuoliskolla ja piilona käytettiin keittiönurkkausta. Siitä ei ole mitään haisua kuinka kauan tämä po -harjoitus kesti.

Kuten viime kerralla oli puhetta, niin Merrille käytettiin namikuppitekniikkaa. Siis niin, että vein namialusen ehkä 7metrin päähän koirasta. Siis sinne eteenpäin, kohti keittiöö. Kerran erehdyin kurkkaamaan köökistä, mikä oli virhe, Merri nousi nimittäin välittömästi istumaan. Mari väitti, että se huolehtii kyllä ettei Merri varasta kupille - mutta en tietty voinut uskoa sitä. Menin Merrin luo ja käskin sen maihin, ja takas piiloon. Ja sama hetken päästä uusiksi kun Mersu oli taas noussut ylös istumaan. Se myös vinkui ihan sikana, tai ainakin välillä ja niin että kuului piiloon asti. Mutta, se pysyi paikallaan --- ei lähtenyt vaikka ylös nousikin. Kuulemma -liki- 9v. koiran pitää pystyä tuollaiseen. Mutta entäpä erittäin ahneen ruotsinlapinkoiran?!?

Hidas kun olen, niin vasta tuolla älysin, että tuo muistuttaa hyvin paljon sitä mitä meillä tehdään kotona lähes joka päivä. Eli niitä mun "ruoka paikallaoloja". Jolloin koirat yleensä aina istuvat, matkaa ruokakupille on 2-3 metriä, paikallaolo aika vaihtelee 15sek-4min ja sinä aikana mä joko vaan oon tai touhuan jotain tai hytkyn jne. Ja luvalla koirat pistää maton rullalle ja kaahaavat kupilleen. Pitänee kotireeniinkin pistää koirat maate, josko se vaikuttaisi Merrin tokoiluun positiivisesti?

Ohjatusti otettiin noutoa. Näytin Marille Merrin kanssa meidän version noudosta. Jotta Marikin näki millaisen tempun Mersu tarjoaa. Kuulemma Merri hieman pureskelee kapulaa - nää on niin näitä, kun minen ole niin tarkka, en kait mää tuollaista ole edes huomannut... Mutta siihen ei ainakaan toistaiseksi kiinnitetä huomiota ts välitetä siitä.

Karkailun saan kuulemma sillä pois, että käsken koiran tehdäkin jotain muuta esim otan askeleen taaksepäin ja käsken koiran sivulle tms. Toki sillon koira pitää olla hihnassa jottei se pääse karkaamaan kapulalle.

Niin, siis Merri tuli kapulan haettuaan vinosti sivulle ts lähinnä vinosti eteen. Josta sitä ruvettiin työstämään monella kapulalla jotka olivat lähellä [koiran ei tarvi olla sivulla kun reenin aloittaa]. Käskin koiran hakemaan kapulan ja sitten avustin sen sivulle. Ja palkkasin ja käskin hakemaan seuraavaa kapulaa. Tässä kannattas kuulemma olla pikkukapuloita - kaikenlaisia kapuloita on tullut hankittua vaikka kuinka mutta ei tietenkään peeniä. Mutta tämä oli ihan uskomatonta! kuinka äkkiä Merri tajusin mitä siltä halutaan... ja kun mä olin liian hidas niin Merri tarjosi sivulle tuloa Marillekin Ja tämän asian kanssa kun mä olen hakannut päätäni seinään, niin olipa kiva kun näkyi valoa ikkunassa!

Lopuksi tehtiin pirullinen harjoitus. Mari levitteli namikuppeja ympäri harkkatilaa, joihin piti viedä nameja. Ja sitten piti seurauttaa koiraa kuppien läheltä. Muutamat ekat minuutit Merri oli vakuuttunut siitä, että tämä on ruotsinlapinkoiran unelma rata. Eli ei tod ollut kiinnostunut seuraamisesta. Sain sen kuitenkin takaisin toko-vireeseen ja lopulta onnistuin seurauttamaan Merriä kuppien likeltä priima kontaktissa. Tässä kohtaa palkkasin koiran namilla, koska jos oisin heittänyt sille pallon ja päästänyt sen irti niin se olisi takuulla syöksynyt pallon sijasta namikupeille.

Lisäksi harkkasin ittekseni:

- luoksetuloja, ilman nyt sitä palloa. Ihmeekseni Merri pysähtyi myös käden heilautukseen - perään lensi nami.

- liikkestä seisomista. minkä mokasin, kun Merri ekalla kerralla pysähtyi mutta ei kestänyt takana käymistä niin tuhahdin enkä palkannut. jonka jälkeen Merri totesi että ei sitten ja tarjosi liikkeestä istumista ja maihin menoa eikä tuntunut ymmärtävän yhtään mitä se seisominen meinaa. Otin sitten seisomista ilman mitään muuta, palkkailin siitä. Tehtiin jotain muuta välissä ja sitten uudestaan seuruusta seisominen jolloin se taas toimi, ja minä älysin palkata koiran.

- hyppyä

- hyppynoutoa

- seuraamista

- kaukoja

- ruutua, jossa Merri meinasi lähteä merkille kun viereinen koirakko reenasi sitä. Sain sen kuitenkin ruutuilemaankin. Tässä kohtaa meinasi tulla huutoa (Merrin suusta), muutoin koiruus oli meleko hiljainen.

- metallinoutoa

- liikkeestä maahanmenoa

- höpö temppuja (kuten peruutusta, mun ympäri menoa, ittensä ympäri menoa, lattialla kierimistä)

 

Merriliini on siis tokokoira, jolle olen asettanut taas tavoitteitakin vanhus-tokotteluun