Ylikunto

"...agikunto ylikunnon puolella"

"... mitä sulle on tapahtunut ?"

Ensimmäinen kommentti ennen torstai-illan harjoituksia ja jälkimmäinen reenien jälkeen. Eri ihmisten taholta tosin. Ja vaikka muuta väitin (ts oletin), niin mulla ei ollut to-iltana tai tänään jalat hajalla! Ihme. Ehkä se johtuu siitä, että mä "verryttelin" tiistai- ja keskiviikko-iltoina Mikon vetämissä agireeneissä. Niin nuo eiliset harkat koutsasi Mari.

Mitä tässä nyt sitten siunaillaan on se, että kuka tahansa minut agi-kentällä nähnyt tietää että minähän en liiku. Edes fyysisten vajaavaisuuksieni sallimissa rajoissa. Enkä luota siihen että kyllä se koira sieltä tulee tai kyllä se koira osaa tehdä sen asian/esteen ilman että jäisin viereen kummastelemaan tapahtumaa. En "voi" tehdä asioita ajoissa tai siirtyä eteenpäin... kun en vaan voi. Niin kerta. Ja aina mua saa olla "potkimassa persuksille" että ala painua jo! Mikä on kyllä erittäin hyvä asia, siis se että sanotaan.

Mainio asia tässä yhteydessä, muun muassa, on se, että edistymistä voi tapahtua. Montako vuotta Jotkut ovat sanoneet (agi-reeneissä) "liiku! liiku!" ilman sen suurempaa reagointia?

Epäilevänä Joonaana olen kyllä eittämättä vakuuttunut, että huolimatta eilisestä hyvästä illasta ja sattuman oikusta niin tuskin tästä nyt vielä vallan tapaa tulee Mutta kuten sanottua, toivo elää!

edit: ainiinjoo, olinhan mää rohkeekin. Sekin vielä sinne vaan lähdin ihan pokkana pirkottelemaan jonnekin 4.-5. esteen paikkeelle. En aluksi muistanut edes ajatella että "voi hyvänen aika enhän mää näin voi ja tohdi tehdä" ja koira tuli kuin unelma ja mä pistelin tossuja toisen eteen niin kuin en ikinä ennen... (kunnes kosahti, siitä lisää hetken päästä toisessa raapustuksessa)